maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua ja siitä eteenpäin!

Oi ja voi. Nyt on jäänyt blogi unholaan ihan tyystin. Tai oikeastaan ei ihan tyystin, on se aina välillä takaraivossa inisee. Että pitäisikö ryhdistäytyä ja kirjoittaa, vai olisiko parempi vaan piilottaa koko höskä.


Pähkäiltyäni aika pitkään päädyin siihen, että on aika kirjoittaa tämän nettipäiväkirjan loppusanat. Minusta olisi outoa jatkaa näin pitkän ajan jälkeen, eikä oikein ole inspiraatiotakaan. Parempi vaan lopettaa ja aloittaa vaikka joku uusi, jos joskus tekeekin mieli bloggailla.


Sitä matkablogia oli mukava kirjoittaa, kun siinä oli rajattu aihe ja selkeästi alku ja loppu. Ehkäpä keksin joskus jonkun uuden aiheen, josta voisin pitää lyhyempiaikaista blogia. Vaikka sitten ensi vuoden puolella... ;)


Niille, jotka ovat ehkä kaipailleet kuulumisieni lukemista: Kaikki menee oikein hyvin! Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, ja olen tykännyt työstäni. Vähän on ikävä edelliseen paikkaan, mutta onneksi olen vielä yhteyksissä Urjalan ihmisiin. Työ on aika isossa osassa elämääni, sen lisäksi elelen tasaista arkea ilman mitään erikoisuuksia. Kivaa siis.

  

Jouluksi aion mennä Kylmikselle, ollaan mun kotonakotona ♥:n kanssa. Tapaninpäivän jälkeen käännän nokkani kohti pohjoista. Menen pitämään riparia Jeesiöjärvelle, olen siellä vuodenvaihteen yli. Sitten en taas tiedäkään, mitä tuleman pitää!


Ihanaa joulua niille, jotka ovat tätä tekelettäni lueskelleet - säännöllisesti tai satunnaisesti! Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan kaikkea hauskaa ja mukavaa. Moro nyt!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Maanantaina

Miksi sitä maanantaita oikein vihataan? Sehän on mitä mukavin päivä! Vapaapäivä, jonka aikana voi vaikka
shoppailla:
*Ostin junalippuja ensi viikon reissua varten. Kahdeksan palaa paperia maksoi vaivaiset 130 euroa.
*Käytiin hankkimassa synttärilahja kohta kaksi vuotta täyttävälle pikku herralle. Samalla tuli ostettua alevaatteita Nigeriaan. Yli kahdensadan vaatteet viidellä kympillä, noin kaksikymmentä vaatetta ja parit kengät.
tehdä kauneusjuttuja:
*Shoppailureissulla mukaan tarttui ehkä maailman ihanin huulipuna ja sininen kynsilakka. Niitä piti päästä testaamaan heti tänään.
*Hoitelin hiuksiani hunajalla ja kanelilla. Annoin möhnän muhia pyyhkeen alla pitkän tovin ja nautin ihanasta kanelin tuoksusta suihkussa, kun huuhtelin tukkani.
kokkailla:
*Tehtiin "lisää vain vesi" -tyyppisiä falafelpyöryköitä ja leivottiin pitaleipiä. Täytettiin leivät falafelilla, juustolla, sipulilla, tomaatilla ja paprikalla. Kastikkeeksi sweet chili -soosia ja jogurttia.  Nam nam nam!

Vallan hyvä maanantai. (:


 

torstai 12. syyskuuta 2013

Romanttista, rentoa, tunnelmallista

Hei vaan hei! Meinasi mennä koko kesä ihan ilman mitään pippaloita (jos konfirmaatiokierrosta ei lasketa), mutta vielä ihan kesän loppumetreillä sai vetää juhlakamppeet niskaan ja asentaa itsensä juhlatunnelmaan. Nimittäin syyskuun seitsemäntenä päivänä todistimme Nokian kirkossa, kun Suski ja Gabor sanoivat "tahdon".

Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.

Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:

Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:


Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.


Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.

Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!



Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.



Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Leirisyksyn startti

Tämän vuoden leirikesä on jo taaksejäänyttä elämää, mutta sen jatkoksi on kovaa vauhtia syntymässä kiva leirisyksy. Se lähti käyntiin viime viikonloppuna Toukolassa, kun oli Akaan seurakunnan ensimmäinen nuorten aikuisten leiri. Minäkin olin mukana hyörimässä, ja ah-miten-ihanaa, pelkästään leiriläisenä!

Olen monesti haaveillut, että pääsisin leirille vain leireilemään, ilman mitään työvelvoitteita. Viimeksi olen ollut ihan vaan leiriläisenä kerhonohjaajakurssilla, jonka kävin muistaakseni lukion ekalla. Sen jälkeen olen ollut ohjaajana (kesätyöläisenä tai viranhaltijana) tai isosena, eli on pitänyt olla kartalla siitä, mitä tapahtuu milloinkin. Mutta nyt ei tarvinnut.

Oli hauskaa, kun ei tarvinnut muistaa ohjelmaa kovin pitkälle eteenpäin, riitti kun kävi vilkaisemassa seinälle kiinnitettyä lappusta silloin tällöin. Ei tarvinnut valmistella mitään seuraavaksi tapahtuvaa, vaan sai vaan tulla paikalle. Ei tarvinnut huudella ketään yhteiseen ohjelmaan, vaan sai vaan seurata porukkaa. :D Oli siis aika rentoa meininkiä.

Yksi parhaista jutuista leirillä oli mukavat jälleennäkemiset. Leirillä oli monia tyyppejä, joiden kanssa olen ollut ennenkin leirillä, ja muutamia tyyppejä jotka ovat olleet kanssani samassa koulussa. Vapaa-aikana muisteltiinkin paljon koulu- ja leirijuttuja ja puhuttiin yhteisten tuttujen kuulumisista. Kivaa.

Ohjelmakin oli mukavaa, ja sitä ja vapaa-aikaa oli sopivassa suhteessa. Leireily sujui leppoisasti olympiakilpaillen, kanooteilla meloen ja muuten vain hengaillen. Vapaa-ajallakin koko porukka (11 tyyppiä, aika pieni leiri) oli yhdessä, pelattiin UNOa, ihmissusipeliä ja muuta. Saunan jälkeen (kävin uimassa vielä, huu!) oli iltaohjelma, jossa leikittiin Bumtsibumia, suohon laulantaa ja ninjaa. Ninjasta tuli yksi lempparileikeistäni, vaikka toinen ninjakäteni vähän vaurioituikin.

Lauantain (leiri kesti vain la-su) iltaohjelman jälkeen meillä oli ehtoollishetki aittakirkossa. Se oli simppeli, rauhallinen ja kaunis. Oli hyvä olla ja hengitellä, kuulostella vaan rauhaa ja hiljaisuutta. ♥

Kaiken kaikkiaan tämä syksyn ensimmäinen leiri oli vallan ihana. Kalenterissa on tälle vuodelle vielä ainakin kaksi leiriä, ja varmasti niistäkin tulee hyviä. Vaikka olenkin niissä ohjaajana. :D


EDIT: eikun hei, huijasin vahingossa! Pidettiinhän meille Diakin ekana syksynä joku leirin tapainen, kun meidän koko luokka yöpyi yhden yön jossakin leiripaikassa. (kamala, en edes muista, mikä sen paikan nimi oli!) Toisena syksynä leireiltiin Partaharjulla, kun opiskeltiin leirin pitämiseen liittyviä asioita. Mutta onhan noistakin leireistä vierähtänyt jo jonkin aikaa, eli olin silti leiriläisenä PITKÄSTÄ AIKAA. (:

tiistai 20. elokuuta 2013

o.O

Hahaha! Vilkaisin pitkästä aikaa blogini tilastoja, ja niistä selvisi, että ainakin yksi lukija on löytänyt blogiini kirjoitettuaan Googleen "laura voutilainen lehmäjengi musiikki". Toivottavasti löysi etsimänsä! :DD

Koukussa huijatatskoihin

Eilisestä postauksesta unohtui yksi hommeli, jota tein aikani kuluksi lauantaina. Nimittäin testailin taas leikkitatuointien tekemistä. Sen hennaamisen jälkeen kokeilin joskus tehdä ihan vaan silmänrajauskynällä ja suihkutin hiuslakkaa päälle, mutta se tekniikka ei ollut kovin kestävä. Kyllä rajauskynä-hiuslakka-tatuointi kesti yhden päivän, jos varoi hankaamasta kuvaa, mutta törmäsin netissä pätevämmän kuuloiseen tekniikkaan.

Tässä toisessa feikkitatskatekniikassa tarvittiin myös rajauskynää, ja sen lisäksi talkkia ja suihkutettavaa laastaria. Hahahaa, meidän kaapeista ei löydy talkkia, joten päätin kokeilla, josko Maizena toimisi. :D

Eli. Ensin piirretään rajauskynällä kuva iholle. Sitten tupsutellaan vähän sitä talkkia/Maizenaa kuvan päälle, ja käytellään sivellintä, että jauhe asettuu tasaisesti joka paikkaan ja että saadaan ylimääräiset talkit pois. Sitten vaan suihkutetaan sitä spray-laastaria koko kuvan päälle ja annetaan kuivua. Valmista!


Tein vasemman ranteen sisäpuolelle (!?) kruunun vähän kimaltavalla pronssin värisellä rajauskynällä. Kruunu pääsi vähän leviämään, kun piti mennä liian aikaisin tökkimään ja kokeilemaan, josko laastari olisi jo kuivunut. :D


Oikean nilkan ulkosyrjään piirrustelin ankkurin. Siitä tuli yllättävän hyvä, vaikka paikka olikin aika haastava. Kyllähän omaan nilkkaan YLETTYY hyvin, mutta kun pitäisi vielä saada piirrettyä, ja mieluummin saada kerralla hyvää jälkeä, sai nilkkatatuoinnin kanssa olla kieli keskellä suuta. (:

Nämä spray-laastarilla suojatut kuvat osoittautuivat aika kestäviksi. Ranteen kruunun hankasin eilen pois, koska se oli päässyt jo hilseilemään, eikä näyttänyt enää kivalta. Ranteen kuva tietenkin joutui enemmän koetukselle esimerkiksi käsienpesussa ja senkin takia, että ranteen iho liikkuu enemmän (!?) kuin nilkan. Nilkan tatuointi näyttää edelleen hyvältä, vaikka olen käynyt sen kanssa suihkussa ja saunassa, ja tänään kahlasin rantavedessä ollessani järvellä. Eli tällä tekniikalla saa koristeltua ihonsa ainakin kolmeksi päiväksi, jee! (:

maanantai 19. elokuuta 2013

Pitkästä aikaa -lauantai

Olin viikonlopun yksin kotona, kun ♥ oli jonkun kaverinsa mökillä narraamassa kaloja. Perjantai-ilta meni nokostellessa, rumpuharkoissa ja taco-kärryllä iltapalastaessa. Lauantaista muotoutui jonkinlainen "pitkästä aikaa" -päivä.

Ensinnäkin sain pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa. Ajattelin, että kroosaisin helposti ainakin kahteentoista, mutta taisin herätä jo joskus yhdeksän jälkeen. Aika outoa! Vaikka heräsinkin melko aikaisin, en silti noussut heti. Löhöilin vaan pedissä ja selasin puhelimella Facebookkia ja pelasin pelejä. Joskus yhdentoista maissa sain itseni pois vällyjen välistä.

Aamupäivällä liikahdin pitkästä aikaa. Eli "urheilin". Iskin pleikkarin sisään sellaisen Move Fitness -levyn, jonka opastuksella hyörin ja pyörin olkkarissa jonkin aikaa. Jotakin puolen tunnin ja tunnin väliltä. Ja hnnggghhhaaaash, kuinka kammottavaa se olikaan. En ymmärrä, miten saisin itseni aktivoitua johonkin liikuntaharrastukseen niin, että jaksaisin tehdä sitä tarpeeksi usein. Nimittäin kun urheilukertojen välillä on kamalan paljon aikaa, jokainen kerta tuntuu ihan kamalata, joltakin kuoleman esikartanolta. Olisi kiva löytää sellainen "urheilun jälkeen on niin hyvä fiilis" -kokemus, josta aina kuulee puhuttavan. Eli jos jollakulla olisi myytävänä motivaatiota ja itsekuria, niin tänne näin vaan tarjouksia tulemaan!

Urheiluhetkosen jälkeen kävin suihkussa pitkän kaavan mukaan ja napostelin jotakin aamupalaa. Olin suunnitellut, että voisin mennä pitkästä aikaa kylille pyörimään, mutta ei houkutellut lähteä sateeseen taivaltamaan. Siispä katselin Netflixistä Muodon vuoksi...a ja olin vaan.

Viiden jälkeen lähdin liikkeelle, ajelin bussilla keskustaan. Käväisin Tigerissä ostamassa muutaman hiusjutun itselleni ja eskarinaloituslahjaksi Olivialle. Sitten hokasin, että kaupathan menevät jo kuudelta kiinni, eli en voikaan shoppailla kovin kauaa. Piipahdin sitten vielä Henkkamaukalla, koska halusin ostaa kynsilakanpoistoainelappusia. Ostin niitä pari rasiallista ja mukaani tarttui myös se sellainen nutturavalkki. (kokeilin sitä sitten myöhemmin illalla, ja ihastuin kyllä kovin! Laitoin tukkani sillä sunnuntaina ja nytkin pääni päällä keikkuu valkin ympäri tehty nuttura.)

Koska minulla oli kauppojen sulkeuduttua aikaa vielä tunti seuraavaan juttuun, päätin kipittää ei-niin-pitkästä-aikaa Cafe Europaan. Tilasin juoman ja istuskelin jossakin nurkkapöydässä puhelinta selaillen. Kun kello alkoi lähestyä seitsemää, siirryin muutaman metrin päähän toiseen paikkaan. Olin sopinut treffit yläaste- ja lukiokaverini kanssa Napoliin. Yhtenä päivänä tuli yhtäkkiä mieleen, ettei olla nähty ikuisuuksiin, joten ajattelin ehdottaa syömään lähtemistä. Olimme nähneet viimeksi viime kesänä, joten oli jo aikakin taas kohdata! Napoli-pitseria sopi hyvin tähän jälleennäkemiseen, koska sielläkään ei ole tullut ravattua; olen käynyt siellä vain kerran, muistaakseni joskus lukioaikoina.

Oli kyllä mukavat treffit. Oli paljon juteltavaa ja ruoka oli hyvää. Minä päädyin pitkän pähkäilyn (miten ihmeessä pystyy valkkaamaan listalta, jossa on yli 100 pitsaa!) jälkeen pitsaan, jossa oli strutsia, villisikaa ja savulohta. Njams! Jälkkärin jälkeen kello oli yli yhdeksän, ja päätimme antaa tilaa seuraaville asiakkaille. Paikka oli nimittäin ihan täynnä ja ovella oli koko ajan jonoa. Tällä kertaa emme jatkaneet treffi-iltaa pidemmälle, vaan lähdimme kumpikin kotiin nukkumaan. Tai no, minun tapauksessani se tarkoitti sitä valkin testaamista ja vielä paria jaksoa Muodon vuoksia. (:

Pitkästä aikaa -lauantaini (voiko tuo olla oikea sana, näyttää ihan kummalta!?) oli oikein kiva, niitä lisää! (:

torstai 15. elokuuta 2013

Syksy

Eilen ulkona tuoksui lakritsilta. Autossa piti pitää lämmöt päällä (ikkunaan ja varpaisiin, jaloissa oli vielä sandaalit). Tein muistaakseni ekaa kertaa ikinä kääretorttua. Siihen tuli väliin omenahilloa ja kuivattuja karpaloita. Syksyä lautasella.

maanantai 5. elokuuta 2013

Siis häh!!??

Huomasin juuri, että noiden aiempien tekstien kuvat ja kirjoitukset on ihan viturallaan ja missä sattuu. Koitin säätää niitä puhelimella, mutta taisin vaan hävittää niitä enemmän. Tarttee koittaa laittaa niitä ojennukseen koneella, kunhan pääsen jossakin hetkessä kotio.

Nyt olen kotonakotona, päätin poiketa töistä. Torstaina alkoi uusi työ, tähän mennessä en ole kuin hengaillut. Kaikki muut ovat lomalla, joten minulla ei ole ketään perehdyttäjää eikä neuvojaa. Joten tänäänkin vain lueskelin vähän nuorisotyön tiedostoja koneelta ja soitin kitaraa.

Eilen oli se monikulttuurinen messu. Laulu meni ihan ok:sti, mutta se hankala biisi meni ihan penkin alle. Se oli onnistunut tosi hyvin siinä ennen messua harjoitellessa, mutta tositilanteessa päätin näköjään säveltää sen uusiksi. Tuli sellainen ihme jazz-versio. Meinasi ruveta poruttamaankin, kun pääsin sen biisin jälkeen penkkiin istumaan. Että sellaista.

Messun jälkeen oli ruokailu, ihmiset olivat tuoneet sinne eri maiden sapuskoja. Minä ja ♥ veimme karjalanpiirakoita (pakasteesta, puolivalmiita) ja munavoita. Oli kiva istuskella syömässä ja juttelemassa, mutta olin kyllä aika iloinen kotiinpääsystäkin. Päivä oli melko pitkä, kello taisi olla jotain kahdeksan, kun vihdoin päästiin kotimatkalle.

Mutta, tarkoituksena oli oikeastaan vaan tulla sanomaan noista kuvien vinksallaan olemisesta, ja se tuli jo hoidettua. Moro siis!

(Jaaha. En näköjään saa tätä julkaistua. Uusi yritys myöhemmin. Ja jos pystyt lukemaan tämän, ilmeisesti se uusi yritys on toiminut. :D)

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ah ja voi

Tulin juuri monikulttuurisen messun lauluharkoista. Minua ei yhtään kiinnostanut mennä sinne, koska odotin niiden olevan älytöntä sähläämistä, enkä edes osannut omaa lauluani. Olin oikeassa. Sähläystä, enkä osannut.
Mutta. Treenattiin pianistin kanssa, pikku hiljaa alkoi sujua. Minulle sanottiin, että minun pitäisi laulaa.
(Siis tarkoitti, että oikeasti. Laulutunteja, musiikkiteatteria, jotain. Pop & jazz.)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Leivoin pullaa

http://distilleryimage8.ak.instagram.com/aea9a718f46911e28b9a22000a1f9d42_7.jpg 

http://distilleryimage3.ak.instagram.com/f0dacc5ef47611e2bcc022000a1fbb0e_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/a1b4b7a2f47611e286be22000a9f139c_7.jpg 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

2xH

Huvittelua.


http://distilleryimage11.ak.instagram.com/0e7b7a40efa111e295bf22000a9f390a_7.jpg 

Torstaina tehtiin ♥:n kanssa reissu Ideaparkkiin. Cityshopparin uutiskirjeessä luki taannoin, että -shopparilla saa kaksi Funparkin sisäänpääsymaksua yhden hinnalla. Ajateltiin sitten käydä katsomassa, millainen pulju siellä Ideaparkin yläkerrassa oikein on.

Kassalla kyselin ensin lipunmyyjältä, että olihan nyt niin, että huvipuistossa olisi aikuisillekin sopivia laitteita. Tyttö sanoi niitä löytyvän, joten maksettiin itsemme sisään ja saimme ranteisiimme Riemurannekkeet ja taskuihimme pari pelipolettia. Aluksi päätimme kierrellä alueella vain katselemassa ympärillemme ja tarkastella, millaisia laitteita puistossa oikein onkaan.


Ensin jonotimme Dark Rideen, joka osoittautui yllättävän kivaksi. Vaikka kyseessä olikin vain isolta ruudulta kolmedeenä näkyvät möröt, taisin vahingossa kiljahtaa pari kertaa, kun joku luurankotyyppi hyppäsi nenän eteen yllättäen. Mörköjenampumislautteeseen mahtui kerrallaan kahdeksan tyyppiä, ja ensimmäisellä kerralla minä ja ♥ sijoituimme pisteinemme ykköseksi ja neloseksi (minä olin se nelonen) ja Funpark-päivän lopussa toisella kerralla ykköseksi ja kakkoseksi (♥ edelleen ykkönen).


Seuraavaksi jonotimme Dark Ridea vastapäätä olleeseen 6D Adrenalineen (miksi ihmeessä laitteilla pitää olla näin hankalat nimet!?!?), joka oli siis periaatteessa niin kuin vuoristorata. Se ei saanut meiltä ihan niin korkeita pisteitä kuin edellinen laite (siis jos olisimme jakaneet jotakin pisteitä), mutta olihan sekin ihan kiva. Ensimmäisellä kierroksella katseluun oli valikoitunut paratiisisaarella kiemurteleva vuoristorata, toisella kerralla me olimme jonon ensimmäiset ja saimme valita katseltavan filmin. Silloin ruudulta näkyi dinosaurusvuoristorata. Itselleni tuli tästä laitteesta mieleen Mr. Bean, joka myös on kokeillut tällaista 3D-vuoristorataa. (:


Sitten taisimme mennä Spinniin. Se on vähän niinkuin joku minikokoinen halfpipesysteemi. Vaikka se näyttää vähän lällyltä (tuossa videolla ei ees näytetä, kuinka matala se on!), sai se silti ainakin minun pääni pyörälle. En näemmä kestä enää kovin paljoa pyöritystä. Kaukana ovat ne ajat, kun mentiin luokkakaverin kanssa Särkänniemessä Hurveliin 11 kertaa peräkkäin... :D Joka tapauksessa Spinni oli ihan mukava, ainakin siinä sai vähän tuuletettua itseään. o.O

Meinattiin myös mennä pelaamaan lasersotaa, mutta kun huomattiin, että sinne olisi tullut vain pelkkiä lapsia, päätettiin perua aikeemme. Sen sijaan menimme tuhlaamaan pelipolettimme pelihalliin. Ajoimme jotakin Sonic-rallia ja pelasimme pari kertaa ilmakiekkoa. Ihan muksaa. Jossakin välissä kävelimme kauhutalon läpi, aika tylsää. Siellä ei TAPAHTUNUT mitään, olisin odottanut yhtäkkiä esiin ponnahtavia zombeja tai edes niskaan suhahtavia ilmasuihkuja. Mutta ei, paikka oli vaan täynnä fosforilla maalattuja kuvia ja muutama hassu ruumis roikkui katosta. :D Sen sijaan minikeilaus oli hauskaa, sitä olisi voinut pelata kauemminkin kuin vaan yhden kierroksen, mutta oli annettava tilaa jonottaville tyypeille. Ehkä voisimme mennä vihdoinkin oikeaan keilahalliin, siitä kun on puhuttu nyt jo varmaan vuosi.


Meidän lempparilaite oli ehdottomasti lenta- ja vuoristoratasimulaattori G-Force. Minua jännitti aika paljon kokeilla sitä, mutta halusin silti uskaltaa. G-Forcessakin sai valita, minkälaisen ohjelman haluaa kokea, ja aloitimme keskihurjalla Star Trek -ajelulla. Se oli aika lälly (meni ylösalaisin vain ehkä kolme kertaa) joten seuraavilla kerroilla valkkasimme kaikkein hurjimmat vaihtoehdot. Ne olivat huippu kivoja, ainoastaan turhan nopeasti ohi. Vaikka ymmärtäähän sen, että yhtä paria ei voi loputtomasti pyörittää, kun jono on koko ajan aika pitkä. Etenkin kun kahdesta G-voimakopperosta vain yksi oli käynnissä. Jonottaminenkin oli onneksi ihan hauskaa, sillä kopin vieressä oli tv-ruutu, josta näkyi koko ajan sisällä olijoiden reaktiot. Oli hauska katsella, kun tyyppien hiukset nousivat pystyyn ja ilmeet vaihtelivat laidasta laitaan.

Olimme Funparkissa noin kello kahdesta seitsemään, joten jossakin välissä piti syödäkin. Huvipuistoalueella oli oma kahvila/ravintola, jonka tarjonta näytti ihan hyvältä ja hinnatkin yllättävän pieniltä huvipuistohinnoiksi. Me söimme sellaisia paistettuja kananpaloja, molemmat saivat mahansa täyteen yhteensä n. 15 eurolla. Ei paha siis. Ennen kotiin lähtemistä katsastimme nopeasti vielä huvipuiston myymälän, ja pitihän sieltä ostaa isot värikkäät tikkarit. (:

http://distilleryimage4.ak.instagram.com/6e752c94f06d11e2821b22000aeb0baa_7.jpg 


Hennausta.

Kun pääsimme kotiin Idea- ja Funparkista, otin käsittelyyn edellisenä päivänä ostamani hennatuubin. Ostin asematunnelin Aurinkoa-kaupasta tuubillisen hennatatuointiainetta ja ajattelin kokeilla, osaisinko tehdä sillä itseeni jonkinlaista leimaa. Tuubissa oli ohut kärki, joten sillä sai piirrettyä aika helposti. Ainoat hankaluudet olivat lähinnä omassa notkeudessani, tai sen puutteessa. :D Jalkapöytiin piirtäessä polvet olivat ikävästi tiellä, mutta ihan hyvin sain silti piirusteltua. Molempien jalkapöytien lisäksi taiteilin vasempaan ranteeseen sekä etu- ja keskisormeen ja nimettömään.

Annoin kuvien olla muistaakseni pari tuntia ja sitten keksin laittaa kelmua niiden suojaksi, jotta voisin pitää aineen iholla yön yli. Käärin siis kuvat muoviin ja laitoin jalkoihin vielä sukat. Ajattelisin, että muovin alla henna-aine pysyy kosteana, jolloin se pystyy päästämään väriä paremmin. Perjantaiaamuna (krhm, taisi olla joskus yhden aikaan päivällä) pesasin aineen pois ja iholle jäi punertavan ruskeat kuvat. Tykkään niistä hurjan paljon, etenkin ranteen höyhenestä ja oikean jalan unisiepparista.


...henna vaikuttamassa...

...ja valmiit kuvat:




(Tokihan näistä kahdesta eri jutusta olisi voinut kirjoittaa kaksi erillistä postausta, mutta ajattelin nyt laittaa nämä yhteen. Oikeastaan minun pitäisi olla nyt kuuntelemassa tämän päivän lauluja, koska parin tunnin päästä olen taas esilaulajana messussa, enkä ole koskaan laulanut sinne tulevia biisejä. Nyt siis Youtuben puolelle, moro!)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Onnea ja ihanaa

On kyllä pitänyt aivan mahtavaa kesää. Koko ajan on tapahtunut kivoja juttuja.

♥ Poikaleiri oli hauska. Leiriläiset ja isoset olivat mainioita, mutta kivointa oli silti tehtailla virsipinssejä sekä piirrellä niitä näitä papin kanssa. Leirin lopussa siellä kävi toimittaja, ja vielä lopummassa saatiin tervemenoa-muualle-Paula -kakkua.

http://distilleryimage2.ak.instagram.com/ab74bb7ce95c11e28d1922000aa8037d_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/ccb53660eaef11e2bbc022000a9f1945_7.jpg 

♥ Pääsin leiriltä :n kyydillä, kun hän ajeli siihen aikaan Turusta Tampereelle. Kovin kauaa ei ehditty kotosalla olla, kun tuo toinen jo lähti uuteen reissuun, ajelemaan Norjaan omien tuttujensa kanssa. Minäkään en ehtinyt homehtua kämpillä, vaan lähdin melkein samalla ovenavauksella kylälle. Piiiitkästä aikaa rummuttamaan. I-ha-naa. Oli mukava nähdä tuttuja, soittaa ulkona, nauttia rytmistä ja kesästä. Harkkojen jälkeen ajattelin mennä jonnekin syömään, koska jääkaapissa olisi ollut valon lisäksi vain ketsuppia ja margariinia. En saanut ketään syöpöttelyseuraa, joten sain valita ruokapaikkani ihan oman mielen mukaan. Kekkasin, että voisin mennä Marusekiin. Mussutin siellä sushia ja vihreäteejuustokakkua, ja palasin kotiin vasta kymmenen jälkeen.

http://distilleryimage1.ak.instagram.com/a974b5b8ec5c11e282b622000ae912ed_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/91ad14fceb1c11e2ab6822000a1fbc38_7.jpg
♥ Lauantaina pyörähdin vielä vähän töissä. Muuten olisin jäänyt vapaille, mutta ajattelin kikkailla työpäivien kanssa niin, etten joudu pitkän vapaaputken keskellä tulemaan yhdeksi päiväksi hommiin. Joten lähdin reippaana puoli kahdeksalta kotoa ja suuntasin leiripaikalle, roudaamaan viimeisiä tavaroita toimistolle. Pakkasin auton täyteen tavaraa ja ajoin kamat omalle toimistolleni, kirkkoherranvirastolle ja kellarille. Kirjoittelin vielä matkalaskuni ja lähdin takaisin kotiin. Olin kotona jo joskus yhdentoista maissa, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua seuraavaan juttuun.

Lauantaina oli nimittäin rumpukeikka, jonne halusin ehtiä. Ja hyvin ehdinkin, etenkin kun Tommi tulikin hakemaan minut, eikä tarvinnut mennä bussilla. Tämänkertainen keikka oli Näsinpuiston lavalla, ja saavuimme sinne vain hiukkasen aikataulusta myöhässä. Yleisö oli jo kuulemma kysellyt, mikä meillä oikein kestää. Onneksi eivät olleet hermostuneet ja lähteneet pois, vaan jäivät kuuntelemaan ja katsomaan keikkaa. Oli tosi hyvä keikka; tunnelma oli leppoisa, yleisö näytti nauttivan, soittajat nauttivat. Oli ihana soittaa pitkästä aikaa, vaikka onnistuinkin saamaan dundunin kepistä rakon sormeeni. :D

http://distilleryimage11.ak.instagram.com/5025a5caec7111e2b85522000a9e28f2_7.jpg

 ♥ Sunnuntaina olin vielä yksin kotona. Sillekin päivälle oli kuitenkin menoa, joten en joutunut tylsyttelemään kämpillä kovin paljoa. Lähdin iltapäivällä Vanhalle kirkolle, englanninkieliseen messuun, kuten melkein joka sunnuntai. Tällä kertaa oli vähän erilaiset tunnelmat, sillä minua oli pyydetty laulamaan siellä. Larin ja Larin vaimon uuden vauvan ristiäiset olivat nyt sunnuntaina, ja pyysivät minua olemaan esilaulajana messussa. Totta kai suostuin, kivaa! Minä, entinen harkkaohjaajani ja hänen miehensä harjoiteltiin biisit kerran läpi ennen jumiksen alkua, ja jumis alkoi sitten neljältä. Ristiäismessun (?) jälkeen ihmiset kutsuttiin Aleksanterin kirkolle, jossa saatiin kitusiimme nepalilaista kana- ja kasviscurrya ja kakkukahvit. Oli hurjan hyvää ruokaa, maha täynnä olikin hyvä lähteä kotiin tuijottelemaan Frendejä.

http://distilleryimage8.ak.instagram.com/9d1b4274ec8311e2bf1822000aaa0492_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/11fee282eca511e2917022000ae9141e_7.jpg
♥ Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt niin, että olen koko ajan luullut eläväni viikonloppua. Kuulostaa siis siltä, että olen täysillä vapailla, kun päivät ovat menneet sekaisin. Maanantaina nukuin aika pitkään, päsin ylös sängystä ehkä vähän ennen kahta. Sitten palasi kotiin myös. Illemmalla ovikelloa soitti Saara, jonka olin luvannut majoittaa pariksi yöksi Tampereelle. Tosi ihanaa nähdä, pitkästä aikaa!

Maanantai-iltana hengailtiin vaan meillä, juteltiin ja käytiin saunassa.Tiistaina tehtiin pienimuotoinen kirppiskierros, jonka aikana molemmat tekivät ihan hyviä löytöjä. Minun mukaani tarttui ainakin kaunis olkalaukku, bandanahuivi ja neulepaita :lle. Kirppstelyn jälkeen oli jo nälkä, ja mentiin Saaran poikaystävän ja tämän kaverin kanssa syömään Plevnaan. Oma makkara-annos oli vähän pettymys, mutta suklaakakku oli yhtä (syntisen?) hyvää kuin viimeksikin.

Ruoan jälkeen hyljättiin pojat omiin juttuihinsa ja valmistauduttiin viettämään tyttöilyaikaa. Noukittiin minun siskoni omalta kämpältään mukaan ja tultiin meille laittautumaan. Pikapuunauksen jälkeen oli niin ihana, että heitti meidät keskustaan, menimme istuskelemaan Cafe Europaan. Siemailimme muutaman juoman, juteltiin juteltiin juteltiin ja pelattiin kierros hauskaa Rappa kaljaa. Jossakin vaiheessa siskon kaveri tuli paikalle, sisko ja kaveri jatkoivat matkaansa ja minä ja Saara jäätiin niille sijoilemme. Lätistiin vielä vähän aikaa, ja lähdimme sitten etsimään karaokepaikkaa.

Menimme Tiikerihaihin, jossa näytti olevan ihan hyvin tilaa. Laitettiin laululaput karaoke-emännälle ja istuimme pöytään. Jouduimme odottamaan aika kauan omia vuorojamme, mutta onneksi juttua riitti edelleen. Osan ajasta vei myös yli-innokkaan ihailijan hätisteleminen. Lopulta pääsimme laulamaan, ja omien laulujemme jälkeen suuntasimme Mäkkärin kautta kotiin. oli taas niin ihana, että haki meidät autolla keskustasta.

http://distilleryimage6.ak.instagram.com/12f5cfbaecab11e2881122000a9f12f2_7.jpg

 ♥ Tänään Saara lähti takaisin pohjoiseen, mutta otti sitä ennen kyytiinsä Timon, joka oli meidän luokalla Diakissa. Minäkin kävin moikkaamassa Timoa, ja jatkoin sitten päivääni shoppailun merkeissä. Ostin ainakin ale-kynsilakkaa, kimaltavia sukkia ja munakellon. Iltapäivällä kävin tsekkaamassa toisen rumpuryhmän treenit (ei napannut) ja mentiin :n kanssa vielä  ruokakauppaan. En ihan hetkeen olekaan laittanut rahaa niin paljon palamaan (yli satanen sinne sittariin!!), mutta ostin uuden peiton, housut ja kopiopaperia. Jne jne. :D

 ♥ Olo on nyt aika väsynyt, mutta olen ihan innoissani tästä "lomastani"(ei siis virallisesti lomaa, mutta lähes kaksi viikkoa siirto- ja leirivapaita). Tähän mennessä on ollut tosi kivaa, ja luvassa on vielä monta hyvää juttua. Seuraavana listalla nukkuminen.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kesäpuuhaa

Voi jee ja moi!


Viime viikolla leireilin toiseksi viimeisellä tämän kesän leirillä. Oli tyttöleiri, ja vietettiin kolme päivää Linnavuoressa leikkien, pelaten, uiden ja askarrellen. Niin kuin toissaviikkoinen lastenleiri, tämäkin meni ihan nappiin. Säät suosivat, ei sattunut mitään havereita ja porukka tuntui nauttivan. Niin leiriläiset kuin ohjaajatkin. Huomenna alkaa sitten tämän kesän viimeinen leiri, ja pakkaamisen jälkeen ajattelin pistäytyä taas välillä täällä blogin puolella.

(keep calm and go camping with girls)

Kun perjantaina saatiin leiri pakettiin, eli tytöt kotimatkoihinsa, käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä. Tai siis ensin kohti Nuutajärveä, Hanhisuota,Forssaa ja niin edes päin. Ajelin kaikessa rauhassa sellaisia pienempiä teitä, metsien ja peltojen keskellä. Kuuntelin musaa ja nautin kesäisistä maisemista, ajoin ilman minkäänlaista kiirettä. Oli tosi kivaa, ja tunsin itseni vapaaksi.

(nää on kyllä Lempäälän maisemia, mutta idea oli vähän sama)

Riihimäen ABC:lla tehdyn pissa- ja tankkaustauon (ja ihan ikkipikkiriikkisen harhaan ajon) jälkeen pääsin perille kohteeseen, Lempivaara-nimiselle leirintäalueelle. Siellä etsiydyin mökille, joka oli varattu meidän porukalle. Luvassa oli nimittäin viikonloppu suomalais-nigerialaisessa seurassa, mökille oli tulossa neljä pariskuntaa ja kaksi taaperoa. Näistä tyypeistä paikalla oli ne taaperot ja niiden isät, ku itse löysin perille. Juttelin kuulumisia Femin ja Abbeyn kanssa, ja katselin hiukan ympärilleni.

 
(Tarun kuva)

Leirintäalue näytti ensikatsomalta ihan hienolta paikalta, mutta kun ympäristöä alkoi tutkia tarkemmin, alkoi kaikenlaisia pikku vikoja tulla esille. Esimerkiksi meille luvattu oma ranta oli aikas kökkö. Laituri näytti olevan hajoamispisteessä, ja sen tikapuissa oli vain ylin askelma! Koko paikka vaikutti aika nuhjuiselta, mutta koitettiin olla kiinnittämättä siihen huomiota ja yritettiin keskittyä vain siihen mukavaan yhdessä oloon.

Ja mukavaa meillä olikin. Hengailtiin, juteltiin ja saunottiin. Katseltiin leffoja, pelattiin Singstaria ja syötiin. Ja syötiin, syötiin ja syötiin. Muutaman päivän aikana tuli vedettyä napaan aikamoinen määrä grilliruokaa, nigerialaista ruokaa ja kakkuakin. Mökillä vietettiin nimittäin tuplasynttäreitäkin; Aiden oli vähän aikaa sitten täyttänyt kaksi vuotta, Bola täyttää kohta kaksikymmentäjotain.

(Fried rice ja kanaa)

(mun synttärikakkuluomus)

Aah, oli kyllä tosi kivaa! Se uimapaikan kökköys vähän harmitti, mutta löydettiin vähän matkan päästä ihan ok-ranta, jossa sai edes vähän pulikoitua. Parasta oli kuitenkin se, että näki niitä tyyppejä pitkästä aikaa, ja sai vain hengailla niiden kanssa. Ei hassumpaa. :D

 
(Tarun kuva musta)


(mun kesävarpaat rantavedessä)

Mökki oli varattu meille perjantaista maanantaihin. Ehkä joskus lauantain kohdalla sain ahaa-elämyksen; Olen menossa maanantaina työreissulle Puuhamaahan, ja sehän on ihan Riihimäen vieressä! Tein sitten hiukan sumplimisoperaatiota, ja sen sijaan, että olisin ajanut sunnuntaina kotiin Tampereelle ja hakenut maanantaina isosia Urjalasta Puuhamaahan, jäin mökille maanantaihin asti ja hain Puuhamaapäivän aamuna yhden riihimäkeläisen isosen kyytiini ja ajelin Tervakoskelle. Meillä - Riihimäeltä, Hämeenlinnasta Turengin kautta ja Urjalasta tulevilla autokyydeillä - oli treffit Tervakosken K-kaupalla, josta kävimme ostamassa eväsmakkaraa. Ruokashoppailuiden jälkeen suuntasimme Puuhamaahan ja valmistauduimme viettämään hauskan päivän.

Homman nimi oli siis isosten kiitosretki. Koska jouduimme haalimaan ripareille isosia muualtakin kuin vaan Urjalasta, eikä meidän seurakunnassa tunneta sellaista käsitettä kuin isospalkkio, päätimme papin kanssa järjestää isosille jonkin kiitosreissun. Jostain kumman syystä määränpääksi valikoitui Puuhamaa, joten sinne siis! Osan aikaa kuljimme eri porukoissa (isoset toisessa ja työntekijät plus Lauri 3vee toisessa), osan aikaa olimme kaikki yhdessä. Kiertelimme pitkin valtavaa leikkipuistoa ja kokeilimme eri laitteita. Ja oli ihan super kivaa!

(liukumäen harjalta)

Sain ihme kyllä itsenikin hilattua joihinkin "laitteisiin". Ensin laskin pari kertaa näistä punakeltaisista Niagaran putous -liukumä'istä (tykkäsin näistä jo silloin pienenä, kun olen käynyt Puuhamaassa!) ja jossakin vaiheessa olin Riikka-isosen kyydissä golf-autossa. Nämä jutut olivat ehkä lällyimmästä päästä, ja muissa laitteissa luulinkin sitten kuolevani. :D Nimittäin pappi sai minut houkuteltua siihen sellaiseen "karuselliin", jonka kopit menevät ihan ympäri asti. Siinä ajeleminen oli yhtä aikaa kammottavaa ja hauskaa, yhden kierroksen aikana ehdin sekä kiljua ja nauraa. Siinä laitteessa kävin päivän aikana kolme kertaa. (:

 
(kuva riemua.fi)

Vähän hurjempi juttu oli Victorian putoukset, eli ne korkeat vesiliukumäet, joista lasketaan kumiveneillä. Niihinkin päädyin papin suostuteltua minua. Onneksi silloin ei ollut paljoa jonoa, sillä jos olisin joutunut jonotamaan niissä tooooosi korkeissa rappusissa, olisin varmaan alkanut panikoida. Mutta nyt sen kanssa kävi niin, että en oikein ehtinyt edes tajuta, mitä olin tekemässä. Mutta siinä vaiheessa tajusin, kun meidän kumiveneemme syöksyin kamalaa vauhtia alas liukumäkeä! Tuntui lievästi sanottuna mahanpohjassa, ja ilmeisesti sen mahanpohjatunteen ainoa ulospääsykeino on kiljuminen! :D Huusimme kyllä molemmat, minä ja pappi. Tulimme mäkeä alas niin hurjalla kyydillä, että veneemme pysähtyi vasta kun se osui laskeutumisalueen aitaan. Huippua! Ensimmäisen laskun jälkeen laskin vielä ehkä neljä kertaa, ja olin aika märkä. Onneksi ei ollut liian kylmä kulkea märissä vaatteissa.

Ja onneksi aurinkokin alkoi taas paistaa. Kun ilma alkoi taas lämmetä (kun tulimme Puuhamaahan, oli lämmin, mutta aika pian alkoi viiletä ja välillä satoikin vähän), päätimme siirtyä vesipuiston puolelle. Siellä pappi houkutteli minut taas kammotuksien tielle ja menimme jonottamaan Half pipe -liukumäkeen. Sillä kertaa jouduimme jonottamaan aika kauan, joten ehdin panikoimaan aika monesti. Jonotimme siis korkeaan U:n muotoiseen vesiliukumäkeen, josta laskettiin isoilla renkailla. Tai sitten sellaisella tuplarenkaalla, niin kuin me aioimme. Mäki oli mielestäni kamalan korkea ja jyrkkä, ja sydän tykytti kyllä aika lailla jo siinä jonotusvaiheessa. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että meidän edessämme oli kaksi poikaa, joista toinen näytti panikoivan aika tavalla myös.

Lopulta oli sitten meidän vuoromme. Oli hirmu pelottavaa asettautua siihen lähtökuopalle sen renkaan kanssa ja odottaa, että liikennevalo muuttuisi vihreäksi. Sitten kun se vihdoin muuttui, emme edes meinanneet päästä liikkeelle! Jouduimme nitkuttamaan renkaamme kanssa jonkin aikaa, mutta lopulta pääsimme liikkumaan. Ja luulin melkein kuolevani! Siinä liukumäessä kiljuimme molemmat niin, että kitapurjeet saivat kyytiä. Rengas vaan viiletti kohti keskikohtaa ja nousi sitten yhtä jyrkkää seinämää ylöspäin. Nousimme niin korkealle, että yläreunan ja meidän renkaamme väliin jäi vain n. 30 senttiä matkaa. Ja samassa jo laskeuduimme hurjaa vauhtia takaisin keskikohtaan.

Muutaman kerran edestakaisin laskettuamme pysähdyimme viimein, ja nousimme haparoiden renkaan kyydistä pois. Vaikka olin juuri tehnyt jotakin todella kammottavaa, olin myöskin tosi iloinen, että olin uskaltanut tehdä sen. Olen yleensä aika nynnerö, ja tuo oli todellakin itseni ylittämistä. Ja aikamoinen adrenaliinipiikki siitä tulikin. Mahtavaa!

Ei-niin-mahtavaa oli se, että noustuani Half pipesta huomasin uikkareideni menneen rikki. Kourun keskikohdassa oli näet rei'itetty alue, jotta vesi pääsee valumaan pois, enkä ollut pitänyt pyrstöäni tarpeeksi korkealla. Uikkaripöksyjeni takamukseen oli siis tullut pikkurillin pään kokoinen reikä. :DD Jatkoin silti vesipetoilua reikäisillä uikkareilla. Kävin papin kanssa vielä yhdessä liukumäessä (ei kovin hyvä menestys, uikkarit lähtivät paikaltaan kun plätsähdin veteen) ja leikin Laurin kanssa pienten altaassa. Huisin hauskaa!

Ja nälättävää! Kun oltiin jonkin aikaa uikkeloitu, mentiin porukalla grillaamaan makkaraa. Mussutettiin niitä ja muita eväitä ja alettiin valmistautua henkisesti kotiinlähtöön. Kun oli mahat täynnä, lähdettiin kukin omiin suuntiimme. Minä otin kyytiini sen Riihimäen isosen ja heitin hänet kotiinsa. Sitten olikin oman kotimatkani aika, joten kurvasin itseni moottoritielle. Ajelin kesäillassa musiikkia kuunnellen ja kun vihdoin pääsin kotiin, olin väsynyt ja onnellinen.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ihana sunnuntai

Tänään oli kyllä mitä kivin sunnuntai.

-Nukuttiin ♥:n kanssa tosi pitkään. Niin pitkään, että "aamupala" syötiin joskus puoli kolmen aikaan.

-Käytiin shoppailemassa Punnitse ja säästä:ssä. Ostin ison kauhallisen kookospalasia, joita himoitsen aina silloin tällöin. 

-Mentiin Vanhaan kirkkoon English serviceen. Oli vähän vaikeuksia keskittyä, kun ulkopuolelta kuului iskelmää tuutin täydeltä. Keskustorilla oli Tammerkosken sillalla -pippalot, nääs. Jumiksen jälkeen minua kosiskeltiin laulamaan yhteen tulevaan messuun. Se on aina mukavaa. (:

-Kirkon jälkeen tultiin vähäksi aikaa kotiin, oltiin vaan. Minä luin Hovimäki-kirjaa ja ♥ jotain metalliopusta.

-Illalla suunnattiin taas keskustaan. Päämääränä oli Plevna, mentiin katsomaan leffaa. Eväänä oli niitä Punnitse ja säästä -herkkuja ja molemmille omat popparipytyt (ostettiin netistä popcornlippuja, niin saatiin halvalla). Leffana oli The Bling ring, joka vaikutti trailerin mukaan hyvältä. Jotenkin se oli kuitenkin pettymys, minusta ainakin leffa oli vähän tylsä. Ihan ok, mutta enemmän tylsän puolella.

-Leffan jälkeen minun teki mieli tehdä jotain, ja kyselinkin ♥:ltä, onko mitään/ketään missään. Poikettiin sitten ♥:n tutun lapsen nimiäisten jatkoilla. Tai ei me kyllä saatu aikaiseksi muuta kuin pyörähtää siellä parkkipaikalla, mutta siellä jo näki tuttuja. Erityisesti oli kiva nähdä Neroa ja Yrjöä. (:

-Pippalopiipahduksen jälkeen käytiin tankkaamassa ja ajateltiin lähteä ajelemaan. Ilman mitään suunnitelmaa käänsimme auton nokan Kangasalaa kohti. Päädyimme uimarannalle, jossa heitin hameen ja paidan pois, ja pulahdin järveen. Oli ihan super kivaa uiskennella hetken aikaa hämärtyvässä illassa, kun vesi oli mukavan lämmintä. ♡

-Sitten tulimmekin kotiin ja päätin, että haluan kirjoitella pari riviä tänne blogiin. Seuraavaksi aion käydä laittamassa työkalenteriini huomisen kohdalle merkinnän "etätyöpäivä", ja mennä kohta puoliin nukkumaan. Moikka!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kolme takana, kolme edessä

Leirikesä on hyvässä vauhdissa, takana on jo puolet eri leireistä. Toukokuun puolella otin pehmeän startin Urjalan leirikesään 2013, kun menin yhdeksi työntekijäksi diakonialeirille. Siellä sain lähinnä hengailla, ja suurin työtehtäväni oli askartelun ohjaaminen. Tehtiin miesten ja naisten kanssa pikkuisista saviruukuista kynäpurkkeja servettitekniikalla, sellaista leppoisaa näpräilyä siis. Muutenkin koko leiri oli istuskelemisineen ja Mölkyn pelailemisineen vallan leppoisa, raskainta taisi olla se jatkuva syöminen. :DD Diakonialeiri oli ihan hyvä leirikesän aloitus, pääsinpähän vähän tutustumaan leirikeskukseen ennen varsinaisia tositoimia.


Ne tositoimet alkoivat sitten kesäkuun alussa, heti koululaisten ensimmäisellä lomaviikolla. Ja tottelevat siis nimeä rippikoululeiri. Urjalassa oli tänä vuonna kaksi riparia, joista ensimmäinen lusittiin siis heti kesäloman alkajaisiksi. Seitsemän vuorokautta oli täynnä kesäisiä kelejä, todella energisiä leiriläisiä, isosia kolmelta eri paikkakunnalta, hyvää läppää ja huonoa läppää. Oli kiva (ainakin näin jälkikäteen sanoen) seurata, miten äänekkäästä remulaumasta muotoutui ihan huippu lauma mukavia teinejä. Leirin huippuantia oli myös häröily meidän papin ja lastenohjaajan kanssa, sekä kanttorin antamat yksityisopetushetket pingiksen peluussa. (:


Ensimmäinen ripari kesti maanantaista sunnuntaihin, jolloin pääsimme kotiin vähäksi aikaa lepäämään. Tai siis pesemään pyykkiä ja pakkaamaan uudestaan. Kakkosripari alkoi heti seuraavana keskiviikkona, joten kovin pahasti ei ehtinyt vieroittaa itseään riparihommista. Silti toisen rippileirin alussa oli vähän käynnistymisvaikeuksia, ainakin allekirjoittaneella. Voi olla, että huono sää (satoi, satoi, ropisi!) ja toisaalta hyvin hiljainen ripariryhmä vaikutti omaan leirifiilikseen. Saatiin leiri jotenkuten läpi, ja - mikä tärkeintä - rippikoululaiset vaikuttivat tyytyväisiltä leiriinsä.


Olen koko Urjalassa-oloaikani ajan asennoitunut tähän työhöni niin, että tämä on vain tällainen pätkä. Että sijaistan jotakuta, teen parhaani ja jatkan sitten matkaani. Aika hyvin tuollainen ajattelutapa on kantanut, mutta välillä on päässyt harmittamaan, ettei tämä työni jatkukaan näissä ympyröissä syksyllä. Ensimmäisen kerran harmittelin työpätkän lyhyyttä joskus alkukeväästä, kun olin pitämässä Kantti kestää -oppitunteja kutosluokkalaisille. Viikon ajan oli niin kovin kivaa nähdä samoja kutosia, että oli ihan tosi harmi, kun tajusin etten olekaan mukana heidän rippikoulussansa. Höh.


Nyt riparien lopussa mieli oli taas vähän maassa, kun en pystykään tekemään työtä näiden samojen tyyppien kanssa. Olisi huippua päästä isoskouluttamaan samoja nuoria, joiden kanssa on viettänyt viikon Linnavuoressa tänä vuonna. Ja erityisen huippua olisi päästä jatkamaan tätä työtä näiden työkavereiden kanssa, jotka ovat osoittautuneet vallan mahtaviksi ihmisiksi!


Mutta pää pystyyn nyt! Ei tässä vielä kaikki - onneksi! Huomenna lähtee liikkeelle kesän ensimmäinen lasten leiri, menemme leireilemään 7 - 9 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kanssa muutamaksi päiväksi. Sen leirin jälkeen on luvassa vielä tyttö- ja poikaleirit, eli ei minun Linnavuori-päiväni ihan hetkessä lopu. (: