Ne tositoimet alkoivat sitten kesäkuun alussa, heti koululaisten ensimmäisellä lomaviikolla. Ja tottelevat siis nimeä rippikoululeiri. Urjalassa oli tänä vuonna kaksi riparia, joista ensimmäinen lusittiin siis heti kesäloman alkajaisiksi. Seitsemän vuorokautta oli täynnä kesäisiä kelejä, todella energisiä leiriläisiä, isosia kolmelta eri paikkakunnalta, hyvää läppää ja huonoa läppää. Oli kiva (ainakin näin jälkikäteen sanoen) seurata, miten äänekkäästä remulaumasta muotoutui ihan huippu lauma mukavia teinejä. Leirin huippuantia oli myös häröily meidän papin ja lastenohjaajan kanssa, sekä kanttorin antamat yksityisopetushetket pingiksen peluussa. (:
Ensimmäinen ripari kesti maanantaista sunnuntaihin, jolloin pääsimme kotiin vähäksi aikaa lepäämään. Tai siis pesemään pyykkiä ja pakkaamaan uudestaan. Kakkosripari alkoi heti seuraavana keskiviikkona, joten kovin pahasti ei ehtinyt vieroittaa itseään riparihommista. Silti toisen rippileirin alussa oli vähän käynnistymisvaikeuksia, ainakin allekirjoittaneella. Voi olla, että huono sää (satoi, satoi, ropisi!) ja toisaalta hyvin hiljainen ripariryhmä vaikutti omaan leirifiilikseen. Saatiin leiri jotenkuten läpi, ja - mikä tärkeintä - rippikoululaiset vaikuttivat tyytyväisiltä leiriinsä.
Olen koko Urjalassa-oloaikani ajan asennoitunut tähän työhöni niin, että tämä on vain tällainen pätkä. Että sijaistan jotakuta, teen parhaani ja jatkan sitten matkaani. Aika hyvin tuollainen ajattelutapa on kantanut, mutta välillä on päässyt harmittamaan, ettei tämä työni jatkukaan näissä ympyröissä syksyllä. Ensimmäisen kerran harmittelin työpätkän lyhyyttä joskus alkukeväästä, kun olin pitämässä Kantti kestää -oppitunteja kutosluokkalaisille. Viikon ajan oli niin kovin kivaa nähdä samoja kutosia, että oli ihan tosi harmi, kun tajusin etten olekaan mukana heidän rippikoulussansa. Höh.
Nyt riparien lopussa mieli oli taas vähän maassa, kun en pystykään tekemään työtä näiden samojen tyyppien kanssa. Olisi huippua päästä isoskouluttamaan samoja nuoria, joiden kanssa on viettänyt viikon Linnavuoressa tänä vuonna. Ja erityisen huippua olisi päästä jatkamaan tätä työtä näiden työkavereiden kanssa, jotka ovat osoittautuneet vallan mahtaviksi ihmisiksi!
Mutta pää pystyyn nyt! Ei tässä vielä kaikki - onneksi! Huomenna lähtee liikkeelle kesän ensimmäinen lasten leiri, menemme leireilemään 7 - 9 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kanssa muutamaksi päiväksi. Sen leirin jälkeen on luvassa vielä tyttö- ja poikaleirit, eli ei minun Linnavuori-päiväni ihan hetkessä lopu. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti