Pitkästä aikaa -lauantai

Olin viikonlopun yksin kotona, kun ♥ oli jonkun kaverinsa mökillä narraamassa kaloja. Perjantai-ilta meni nokostellessa, rumpuharkoissa ja taco-kärryllä iltapalastaessa. Lauantaista muotoutui jonkinlainen "pitkästä aikaa" -päivä.

Ensinnäkin sain pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa. Ajattelin, että kroosaisin helposti ainakin kahteentoista, mutta taisin herätä jo joskus yhdeksän jälkeen. Aika outoa! Vaikka heräsinkin melko aikaisin, en silti noussut heti. Löhöilin vaan pedissä ja selasin puhelimella Facebookkia ja pelasin pelejä. Joskus yhdentoista maissa sain itseni pois vällyjen välistä.

Aamupäivällä liikahdin pitkästä aikaa. Eli "urheilin". Iskin pleikkarin sisään sellaisen Move Fitness -levyn, jonka opastuksella hyörin ja pyörin olkkarissa jonkin aikaa. Jotakin puolen tunnin ja tunnin väliltä. Ja hnnggghhhaaaash, kuinka kammottavaa se olikaan. En ymmärrä, miten saisin itseni aktivoitua johonkin liikuntaharrastukseen niin, että jaksaisin tehdä sitä tarpeeksi usein. Nimittäin kun urheilukertojen välillä on kamalan paljon aikaa, jokainen kerta tuntuu ihan kamalata, joltakin kuoleman esikartanolta. Olisi kiva löytää sellainen "urheilun jälkeen on niin hyvä fiilis" -kokemus, josta aina kuulee puhuttavan. Eli jos jollakulla olisi myytävänä motivaatiota ja itsekuria, niin tänne näin vaan tarjouksia tulemaan!

Urheiluhetkosen jälkeen kävin suihkussa pitkän kaavan mukaan ja napostelin jotakin aamupalaa. Olin suunnitellut, että voisin mennä pitkästä aikaa kylille pyörimään, mutta ei houkutellut lähteä sateeseen taivaltamaan. Siispä katselin Netflixistä Muodon vuoksi...a ja olin vaan.

Viiden jälkeen lähdin liikkeelle, ajelin bussilla keskustaan. Käväisin Tigerissä ostamassa muutaman hiusjutun itselleni ja eskarinaloituslahjaksi Olivialle. Sitten hokasin, että kaupathan menevät jo kuudelta kiinni, eli en voikaan shoppailla kovin kauaa. Piipahdin sitten vielä Henkkamaukalla, koska halusin ostaa kynsilakanpoistoainelappusia. Ostin niitä pari rasiallista ja mukaani tarttui myös se sellainen nutturavalkki. (kokeilin sitä sitten myöhemmin illalla, ja ihastuin kyllä kovin! Laitoin tukkani sillä sunnuntaina ja nytkin pääni päällä keikkuu valkin ympäri tehty nuttura.)

Koska minulla oli kauppojen sulkeuduttua aikaa vielä tunti seuraavaan juttuun, päätin kipittää ei-niin-pitkästä-aikaa Cafe Europaan. Tilasin juoman ja istuskelin jossakin nurkkapöydässä puhelinta selaillen. Kun kello alkoi lähestyä seitsemää, siirryin muutaman metrin päähän toiseen paikkaan. Olin sopinut treffit yläaste- ja lukiokaverini kanssa Napoliin. Yhtenä päivänä tuli yhtäkkiä mieleen, ettei olla nähty ikuisuuksiin, joten ajattelin ehdottaa syömään lähtemistä. Olimme nähneet viimeksi viime kesänä, joten oli jo aikakin taas kohdata! Napoli-pitseria sopi hyvin tähän jälleennäkemiseen, koska sielläkään ei ole tullut ravattua; olen käynyt siellä vain kerran, muistaakseni joskus lukioaikoina.

Oli kyllä mukavat treffit. Oli paljon juteltavaa ja ruoka oli hyvää. Minä päädyin pitkän pähkäilyn (miten ihmeessä pystyy valkkaamaan listalta, jossa on yli 100 pitsaa!) jälkeen pitsaan, jossa oli strutsia, villisikaa ja savulohta. Njams! Jälkkärin jälkeen kello oli yli yhdeksän, ja päätimme antaa tilaa seuraaville asiakkaille. Paikka oli nimittäin ihan täynnä ja ovella oli koko ajan jonoa. Tällä kertaa emme jatkaneet treffi-iltaa pidemmälle, vaan lähdimme kumpikin kotiin nukkumaan. Tai no, minun tapauksessani se tarkoitti sitä valkin testaamista ja vielä paria jaksoa Muodon vuoksia. (:

Pitkästä aikaa -lauantaini (voiko tuo olla oikea sana, näyttää ihan kummalta!?) oli oikein kiva, niitä lisää! (: