Ruotsia ja Sambiaa (sapuskaa ja vähän muuta)

Moikka! Voin kertoa, että eilen ja tänään oli kivaa päivää. Eilen tosiaan treffasin ex-temporesti Annikkia, joka kävi Helsingissä työasioissa. Kun hän oli saanut ne hoidettua, hän tuli Kollegansa kera Kaisaniemeen, sinne metrotunnelien tuntumaan. Istuttiin kolmistaan nauttimaan Thai-buffetin antimista ja jutustelemaan niitä näitä. Minun oli keskiviikkona tehnyt mieli sushia, joten sijoitin ruokaani vielä lisäeuron, jotta sain napsia lautaselleni myös sushin palasia. Loppujen lopuksi täytinkin massuni lähinnä japanilaisella pöperöllä.

Viime tapaaminen Annikin kanssa oli aikoja sitten, joten oli kiva, että saimme jutustella kaksinkin, kun Kollega meni hoitamaan omia asioitaan. Ajattelimme hiukan kierrellä kauppoja ja ikkunashoppailla, mutta sen sijasta päädyimmekin istumaan Forumin Picnicciin. Kuulumisten vaihdossa kurkun kostukkeena toimi vadelma-mangosmoothie, johon rakastuin niin, että sorruin ehkä hiukan liioittelemaan. Ensimmäisen juotuani kipitin nimittäin ostamaan itselleni toisen annoksen. Eh. :D

Mutta sitten otsikon aiheisiin. Ne tapahtuivat tänään. Aamusella tylsyttelin kämpillä, katselin taas Madridin naapureita ja roikuin netissä. Kun ♥ tuli töistä kotiin, hän kysyi, haluaisinko lähteä Ikeaan. Olen joskus puhunut, että olisi ihan kiva käydä katselemassa muuten vain, ja olinkin ihan suostuvainen hänen ehdotukseensa.

Ajeltiin siis Vantaan Ikeaan, jonne ei ole matkaa nimeksikään. Heti kun pääsimme puljuun sisään, meitä vastaan tuli iloisen näköinen tyttö, joka kysyi, onko meillä jo Ikean Family card -etukortti, tai haluaisimmeko rekisteröityä ja saada sellaisen. Normaalisti minua ehkä ärsyttäisikin tuollainen "tuputtaminen", mutta nyt olin positiivisesti yllättynyt, sillä olimme juuri tulomatkalla miettineet, että voisimme hankkia kortin. Niinpä siis hankimme. Molemmille. (Koska esimerkiksi ilmaiset kahvit ovat tarkoitettu vain yksi kuppi/asiakas. :P)

Rekisteröitymisen jälkeen rullailimme liukuportailla yläkertaan ja aloimme huonekalunäyttelyn (vai miksikä sitä sanotaan?) kiertämisen. Välillä istahdimme sohvalle kokeilemaan istuttavuutta, tai kurkkailimme kaappeihin. Vaikka huonekalujen hankkiminen ei olekaan kaikkein ajankohtaisinta, taidettiin silti katsella ainakin sohvia ja sänkyjä sillä silmällä.

Pikkutavaroiden (?) osastolta mukaan tarttui muutama juttu. Ostoslistalla ei oikeastaan ollut mitään - korkeintaan mittasarja - mutta kassalla piippailimme jonkin verran tavaraa. Tililtä ei onneksi poistunut kuin parikymppiä, kun lastasimme siniseen kassiin pari tyynyä ja joitain keittiö- ja kylppärijuttuja.

Ostoskassin täyttämisen jälkeen oli vuorossa vatsojen täyttö. Vaikka Ikean lihapullat ovatkin kai jotenkin kuuluisan hyviä, skippasimme köttbullarnat ja lappasimme (tai ne keittiötyypit) lautasillemme jotain muuta. Minulle uunikalaa ja ♥:lle kanaa. Ruokajuomaksi sitä nam-hyvää puolukkamehua. Pääruoan jälkeen jaksoimme vielä syödä puokkiin mantelikakkua. Ja minulle se kahvi. Jäi hyvä maku Ikea-reissusta.

Kännykkäni soi siinä Ikean kassalla ollessani. Kaima yritti soitella. Sen jälkeen soiteltiin pari kertaa ristiin, mutta kun vihdoin saimme puhelinyhetyden toisiimme, hän kysyi suunnitelmistani Taiteiden yötä varten. Sanoin, että en ollut ajatellut lähteä minnekään, enkä ollut edes ottanut selvää, mitä yössä olisi tarjolla. Kuten arvasin, Kaimalla oli kuitenkin ehdoteltavaa.

Kaima kertoi, että Lähetyskirkolla olisi illalla Zambian Vocal Collectionin keikka, ja se olisi ilmainen. Olen kerran nähnyt kyseisen kuoron livenä, ja tykkäsin kovasti. Ajattelin, että ♥ voisi tykätä myös. Koska halusin nähdä Kaiman edes vilaukselta ja päästä kuulemaan hyvää musaa, alkoi operaatio ♥:n suostuttelu.

Eikä onneksi kauheasti tarvinnut suostutella. Lähes heti Ikeasta kotiutumisen jälkeen - kampasin vaan hiukseni ja laitoin ne kiinni - lähdimme ajelemaan kohti Tähtitorninmäkeä ja Lähetyskirkkoa. Jätimme auton kirkon eteen (hmm ehkä hiukan kyseenalaiselle paikalle) ja käppäilimme sisäänkäyntiä kohti.

Ja hihii, Kaima olikin juuri tulossa ulos! Halattiin kovasti, ja sitten esittelin ♥:n ja Kaiman toisilleen. Ennen konserttia ehdimme vaihtaa ihan muutaman sanan, kätellä muutamat kuoron jäsenet, ja sitten menimme kirkonpenkkiin istumaan.

Iltaseitsemästä suunnilleen kahdeksaan oli vallan mukavaa aikaa. Vähän alle kymmenen sambialaista lauloi lauluja monimoniäänisesti, Sambian eri kielillä, englanniksi ja jopa suomeksi. Toiset laulut olivat iloisia ja reippiata, toiset hartaampia ja tunnelmallisia. Kun sulki silmänsä joidenkin biisien kohdalla, tuntui ihan tältä:

Hauskinta oli, että jopa niiden suomalaisten biisien kohdalla tunnelma oli tuon kuvan kaltainen. Kaksipa poikaa Kurikasta ja Yksi ruusu on kasvanut laaksossa olivat saaneet varsin afrikkalaisen sovituksen, ei paha ollenkaan! Evankeliumia ja Varjoista maan -veisua oli mukava laulaa yhtenä isona kuorona. Encorena toiminut Making melodies in my heart oli vallan hilpeä. Ihanaa!

ONNEKSI lähdettiin kuuntelemaan acapellamusaa. Pitkiin aikoihin ei ole tullutkaan eteen tilanteita, että käsivarsilla ja ties missä muualla olisi mennyt niitä hyviä kylmänväreitä. Pitkään aikaan ei ole tullut seurattua esiintyjää, josta olisi välittynyt niin selkeästi musiikin ilo, riemu ja palo. Tätä lisää! (:


(tätä tosin ei esitetty tänään)

kuvatukset: raaka kala, hedelmäjuoma, Ikea-kortti, Ikean kakku, savanni, kuoro

Kalalauantai #2

Lauantaista on toki vierähtänyt jo tovi, mutta voisin silti sanoa siitä muutaman sanan. Silloin ajelimme grillajaisiin Peterin, Outin ja Olivian tykö. Grillin ympärillä oli liuta afrikkalaisia, joten metelikin oli sen mukainen. Kylmälaukussa oli kuulemma kuusikymmentä kalaa, joten ruuan loppumisesta ei ollut vaaraa. Ruokana oli niitä samoja kaloja, joita silloin yhtenä toisenakin lauantaina. Ja sipulia ja plantainia.

Alkuillasta hengailimme kaikki ulkona mussuttaen kalaa, mutta jossain vaiheessa menin Outin ja Olivian kanssa sisälle. Katselemaan Maailman vahvin nalle -DVD:tä ja juttelemaan. Oli leppoisaa oleskella tyttöjen kesken ja jättää pojat möykkäämään keskenään.

Vielä myöhemmin illasta osa porukasta oli lähdössä baariin, ja minun osani oli heittää tyyppejä sinne autolla. Aikomukseni oli vain kyyditä porukat kuppilaan ja tulla suoraa päätä kotiin nukkumaan, mutta joku sai houkuteltua minutkin mukaan. Minä, ♥ ja Larry menimme johonkin Tähti-baariin, jossa mieleen nousi vanha kunnon Galaxy Pieksämäeltä. Baarissa soitettiin valloittavia ysäribiisejä, jotka olivat DJ Garynkin vakiotavaraa. Oli hauskaa tanssia poikien kanssa ja siemailla värikkäitä juomia.

Illan edelleen edetessä alkoi tulla ongelmia. Aloin voida pahoin, ilmeisesti basson jytkeen takia. Meteli, tungos ja väsymys ei tehneet yhtään hyvää. Loppujen lopuksi minusta tuntui, että olisin itsekin ollut humalassa, vaikka olinkin vesi(ja karpalomehu-)linjalla. :S Sunnutai menikin sitten aika lailla nukkuessa ja loikoessa.

Seuraavaksi ehkä maailman tyylikkäin asukuva:

toppi - Indiska
sammarileggingsit - Anttila
tennarit - Andiamo
korut -saatu/itse tehty

Juu. Launtaina ei tullut käyteltyä kameraa, mutta löysin kaikki asun osat aiemmista kuvista. Ja leikkasin sekä liimasin sitten Paintilla. :D

No se siitä. Eilen käytiin vähän kirpparilla, sieltä löytyi ihan kiva neuletakki parilla eurolla. Jokin ohut neule olisi ollut syksyn ostoslistalla, joten ihan hauskaa, että sellaisen löysi huokealla hinnalla. Neuleen lisäksi kirppistelin jotakin pikku lahjoja.

Tänään taitaa olla luvassa taas treffiä. Bongasin Facebookista, että Annikki on tulossa Helsinkiin, ja sovittiinkin jo, että nähdään iltapäivällä. Jee, kiva nähdä, sillä viime kerrasta on jo aikaa!

Perjantain puuhia

Eilinen oli kiva päivä. Se alkoi leppoisasti suihkussa käymisellä ja sen jälkeen pelailin Facebookin Simssiä. Löysin sen tässä joku päivä ja innostuin, koska olenkin toivonut Facebookissa olevan joku Simssin tapainen peli. Eilen kuitenkin kyllästyin siihen, koska siinä - kuten kai kaikissa lärvikirjan peleissä - pitäisi kutsua kavereita pelaamaan, jotta pelissä pääsisi etenemään. Minun kaverini ovat tylsimyksiä (tai ehkä heillä on elämä?) eivätkä koskaan tule pelailemaan ihhiksiä pelejä kanssani. :c

No, kuitenkin. Ennen kuin Naapureina Madridissa alkoi, pistin itselleni aamupalasta. Pupelsin sitten leipää, nektariinia (mums) ja jugurttia telkkaria töllätessäni. Tämän kesän aamupäiviin on ehdottomasti kuulunut tuo espanjalainen kaahottaminen, olen jäänyt jokseenkin koukkuun kyseiseen sarjaan.

Kun ♥ tuli töistä kotiin, toteutin sisäistä kampaajameikkaajan kutsumustani. Yritin tehdä pikkuisia lettejä ♥:n hiuksiin (ne näyttivät aika höhliltä, otin ne myöhemmin auki), ja katsellessani hänen ylösalaisin olevia kasvojaan, sain inspiraation. Nappasin meikkipussista vähän kajalia, suttailin vähän ja sen jälkeen leikittiin hiukkasen kameralla.

(Tästä olisi olemassa myös video, mutta jääköön se nyt kameraan...)

Päivällä syötiin ja oltiin ja hengailtiin vaan, iltapäivällä lähdettiin hakemaan autoa korjaamolta. Torstaina tehtiin niin, että minä ajoin ♥:n auton korjaamolle, ja tultiin toisella autolla yhdessä takaisin. Nyt oli luvassa sama operaatio päinvastaisessa järjestyksessä. Matka hidastui ruuhkaan joidenkin teinien kolarin vuoksi, mutta ehdimme korjaamolle juuri ja juuri ennen sulkemista. Saatiin auto haltuumme ja palasimme kämpille syrjäisempää reittiä. Oli mukava ajella peräkanaa. (:

Illalla minulla oli treffiä Eevan kanssa. Hän tuli viikonlopuksi Helsinkiin (katsomaan Dalai Lamaa tänään), ja eilen oli aikaa käydä vähän kupposella yhdessä. Olen nähnyt Eevan viimeksi 2009-vuoden syksyllä, joten olisi ehkä tarvittu enemmänkin minuutteja, jotta kaikki kuulumiset olisi ehditty vaihtaa. Sen sijaan oli tyydyttävä päälimmäisten juttujen kertomiseen.

Vaikka ei ollutkaan mielin määrin aikaa turista, treffit olivat silti kivat. Ensin istuttiin terassilla (bongattiin Jone Nikula!), jossa hörpin lämmittävää Irish coffeeta. Ekojen juomien jälkeen siirryttiin sisätiloihin, ja maistoin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Brändylonkeroa, joka maistui ihan POMMACILTA! Aikas hyvää siis. Juoman seuraksi natustin kuivattua poroa, jota en ollut ennen maistanut. Tykkäsin siitäkin.

Ennen kapungille lähtöä ♥ otti vähän asukuvia.

toppi - Vapaavalinta
hame - kirppikseltä
korvikset - 2nd hand :p
rannejutskulit - ite väsätty

Ostin hameen joskus keväällä, kun kävin Nuusiksen kanssa Waltteri-kirppiksellä. Pulitin made in India -hamosesta kolme euroa, eli ei pahis. Tykkään siitä, että helmaa riittää, ja tietty reunan helmistä ja paljeteista. En ole varma, sopiiko näin leveä hame näin leveälle ihmiselle, mutta olen pitänyt hametta kuitenkin. Kokolapussa on taas varmaan joku pikku intialaisten koko, sillä lapun mukaan hame on M-kokoa, mutta itse joudun jopa kursimaan vyötäröä hakaneulalla, jottei hamonen tipahda yltäni.

sandaalit - Intian bazaari
huppari - Stadium

Illalla toki tarvittiin vähän muutakin lämmikettä kun irlantilaista kahvia, joten mukana oli myös huppari. Kengät (jotka uudistin viime viikonlopun häissä) passasivat vaatteisiin oikein mukavasti, koska sekä sandaalit että hame on tehty Intiassa. Vaikka helmikoristeiset vaatteet (ja jo se, että pukeuduin hameeseen) tuntuivatkin aluksi aika juhlavilta, tunne ei loppujen lopuksi ollut yhtään pahitteeksi. Eilinen oli oikein mukava juhlapäivä, sen kruunasi etenkin treffit Eevan kanssa! (:

Happy boys and happy girls

Päivää! Tässä kämpillä tylsytellessäni muistui yhtäkkiä mieleen, että kaapissa lymyää askarteluja, jotka tein joskus aiemmin kesällä, ja joita en ole esitellyt täällä. En kyllä tykkää kuvata juttuja tässä kämpässä, koska täällä on jotenkin huono valo, mutta nappasimpa nyt kuitenkin parit kuvat ja tulin kirjoittelemaan postausta.

Joskus keväällä ostin kirppikseltä tyynyliinoja, ja mukana oli myös valkoisia yksilöitä. Ostin ne tietenkin sillä ajatuksella, että koristelisin niitä myöhemmin jotenkin. Parina kesäpäivänä minulla ja siskolla olikin sitten tyynyliina- ja t-paitatalkoita, kun piirrustelimme tyhjiin kankaisiin jotakin, joka saisi ne näyttämään kivemmilta. Minulta meni jonkin aikaa inspiraation etsimiseen, mutta sitten keksin mielestäni kivan idean.

Piirtelin kangastusseilla tyttötyynyliinan tytölle ja poikatyynyliinan pojalle! Molempiin siis keskelle ihminen, ja sen ympärille jotakin kivoja tavaroita. Pojan tavaroita tuli vähemmän, sillä musta kangastussi alkoi kuolla kesken kaiken, joten en olisi saanut piirrettyä niin paljoa. En kyllä tiedä, olisinko keksinyt niin montaa juttua. Tai osannut piirtää. Esimerkiksi vesipyssyn kanssa oli vähän ongelmia. Piti kysyä veljeltä apua.

Ihan hyvä siitä vesipyssystä loppujen lopuksi tuli. (:

Rannekello on ehkä lempparini pojan jutuista, se onnistui mielestäni hyvin.

...vaikka autokin on ihan kiva.

Tyttötyyny on täynnä tavaraa!

Bongaa veikeät nallekarkit!

Olen aika tyytyväinen tyynyliinoihin, sillä niistä tuli kivat ka pirteät. Ehkä vähän lapselliset, mutta näkeepähän sitten mukavia unia. Ylpeyttäkin taitaa tähän askartelujuttuun liittyä, sillä kaikki kuviot on piirretty suoraan kankaalle, ilman mitään lyijykynäapuviivoja. Joitakin tavaroita (ainakin sitä vesipyssyä) kokeilin vähän piirtää ensin paperille, mutta muuten kuvat on piirretty ilman mallia. Jee, osaan piirtää edes lapsellisia juttuja! (:

Nyt syvennyn Naapureina Madridissa -sarjaan, mutta sitä ennen vielä yksi biisi:

Myö männään naemisiin!*

Olisin halunnut tehdä viikonlopun reissusta oikein hienon postauksen monien kuvien kera, mutta haaveet kaatuivat siinä vaiheessa, kun tajusin etten ollut ollut kovin aktiivinen kamerani kanssa. Muistikortilta löytyy vain muutama kuva lauantailta, joten postauksesta tulee sittenkin lähinnä sanallinen selostus viikonlopun vaiheista.

Perjantaina ♥:n tultua kotiin töistä lastasimme autoon tavaroita ja eväitä, ja käännettiin nokka kohti Kuopiota. Tosin ensin piti mennä tankkaamaan halpaa bensaa. Mitä kaikki muutkin olivat juuri silloin tekemässä. Tietenkään tankkaamista ei olisi voinut tehdä edellisenä päivänä, vaan matkustuspäivää piti käyttää mittareille jonottamiseen. No eipä siinä, ihan hyvin päästiin silti tien päälle.

Minä ajoin reissun ensimmäisen pätkän, jotta ♥ saisi vaikka nukuttua. Ajelin Kuortin ABC:lle asti, jossa pidettiin jaloittelu- vessa- ja evästauko. Siinä vaihdettiin kusikia, ja ♥ sai ajella loppumatkan. Perille Kuopioon päästiin seitsemän maissa, jolloin iskettiin auto Cumuluksen talliin ja tsekkauduimme sisään hotelliin. Olin varannut meille yhden hengen huoneen, ja siellä meitä odottikin mukava 140-leveä sänky. (:

Illalla käytiin hotellin alakerrassa syömässä, minä tilasin listalta vuohenjuustobroileria. Olen syönyt sitä ennenkin, ja pitänyt siitä, mutta tällä kertaa vuohenjuuston vahva maku alkoi jotenkin tökkiä. Sain kuitenkin vatsani täyteen, ja pääsin hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan seuraavan päivän menoja.

Lauantaina oli luvassa häähumua. Luokkakaverini Petra ja hänen sulhasensa Mikko sanoivat tahdon Kuopion Tuomiokirkossa. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, ja häävieraat iloisia sekä liikuttuneita. Hämmästyin taas, kuinka nopeasti vihkitoimitus oli ohi. Hääpari kurvasi kirkon pihasta keltaisella Kuplalla kohti Jännevirran uudistaloa, jossa bileet pidettiin.

Uudistalolla oli ensimmäisenä ohjelmassa ortodoksimenoin toimitettu rukoushetki. Pariskunnan toinen puolisko on ortodoksi, joten ymmärrettävästi pari oli halunnut häihin toisenkin kirkkokunnan perinnettä. En ollut ennen kuullut minkäänlaisia ortodoksitilaisuuksia livenä, joten mielenkiinnolla seurasin, kun pappi rukoili parille onnea ja armorikkaita vuosia.

Loppujen lopuksi minulle jäi hiukan ristiriitainen olo häistä. Itse häät olivat tosi kivat, ja olinkin odottanut niitä kovasti. Olihan niissä mukana aika monta tuttuani, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Odotin, että pääsen juttelemaan kuulumisia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Vallalla oli kuitenkin joku epäsosiaalisuus-puoleni, enkä hakeutunut juurikaan juttusille tuttujen kanssa. :c

Vaihdoin illan mittaan sentään jokusen sanan ihmisten kanssa. Söin hyvää ruokaa (graavilohi ja kaikki ne salaatit - NAM!), mussutin herkullista kakkua (jota leikattaessa morsian lunasti itselleen kaapin paikan määräämisvallan), kuuntelin hyvää bändiä, seurasin morsiamen- ja sulhasenryöstöjä ja tanssin ♥:n kanssa. Vaikka häävierauteni (!?!?:D) ei mennytkään aivan suunnitelmieni mukaan, oli silti mukavat pippalot.

Olimme kuin mitkäkin mummu ja pappa, sillä lähdimme häistä jo ennen kymmentä. Lokoisa sänky nimittäin kutsui, ja aamulla sitten hotelliaamiainen. Lauantaiaamun aamiainen oli vähän niin kuin harjoittelua, ja sunnuntaina osasi tehdä jo sotasuunnitelman, mitä kaikkea aamiasibuffetista ahtaisi kitusiinsa. Minun lempparini oli itse askarreltu silakkaleipä. :P

Aamiaisen jälkeen loikoiltiin vielä hetki, ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla vaihdoimme ajopätkiä niin, että minä ajoin Kuopio - Kuortin ABC -välin ja ♥ sitten loppumatkan. Kotona oltiin kaiketi joskus viiden jälkeen. Illalla ei jaksattanut tehdä mitään murkinaa, joten hilpaisimme vielä hakemaan kiinalaista ruokaa mussutettavaksi.

Kiva viikonloppu.

*Lainaus Petran ja Mikon hääkutsusta

Leireilyä ja kirppistelyä

Heinä-elokuun vaihteessa olin riparilla, mutta tänään oli ohjelmistossa eri leirit. Ajelin leirikeskukselle aamulla, oli jännää. Sinne vievä tie ei nimittäin ole mitenkään leveydellä pilattu, suunnilleen koko matkan rukoilin ettei ketään tulisi vastaan. Eikä tullut.

Kun saavuin Toukolaan (se leirikeskus), siellä oli jo pappi. Vähän ajan päästä paikalle pyyhälsi myös diakoni, kesänuorisotyöntekijä sekä pikkubussilastillinen mummuja ja pappoja. Mummuja enemmän kuin pappoja. Oli kuulo- ja näkövammaisten leiripäivä, joka aloitettiin lipun nostolla. Kesätyöntekijäpoika pelotteli minua, etten ehkä jaksa vetää lippua salkoon kovan tuulen takia, mutta niinpäs vain jaksoinkin! Siniristilipun nostamisen jälkeen siirryttiin sisätiloihin ja istuttiin salissa rinkiin.

Alussa käytiin nimikierrosta, höystettynä sillä että kertoiltiin missä pitäjässä ollaan synnytty ja missä kirkossa päästy ripille. kesätyöntekijäpoika piti hartautta ja minun oli määrä pitää ohjelmahetki. Olin etukäteen stressannut jonkin verran sitä, sillä oli hieman vaikea keksiä joitain leikkejä näkö- ja kuulovammaisille vanhuksille. Olin kuitenkin päätynyt sananselityksiin (jos paikalla olisi ollut ihan kuuroja, silloin osa sanoista olisi pitänyt esittää pantomiimina?), ja yhdessä seliteltiin ja arvuuteltiin kesän juhliin liittyviä sanoja. Se oli leppoisaa ja mukavaa.

Kuten koko leiripäiväkin. Ohjelmaa ei ollut liikaa, vaan leireilijät saivat rupatella keskenään ja käydä omaan tahtiin saunassa. Ruokailut (lounaaksi lihamureketta nam ja kahvin kanssa hyvää persikkatorttua) sentään oli merkitty ohjelmaan, ja yhteisesti vietettäviä juttuja olivat myös jumishetki ja maakuntalaulujen lauleskelu.

Tykkäsin aikas paljon tästä työpäivästä! Etenkin oli mukavaa, että henkilökunnassa oli myös Rtt, jonka kanssa ehdittiin jonkin verran jutustelemaankin. ♥

Tykkäsin myös tämän päivän vaatetuksestani!

paita/tunika/mekko - (Anttila) kaverin vanha
farkut - KappAhl
tennarit - Anttila

laukku - ite tehty
kaulakoru - Europehouse

Aamusella oli aika synkän näköistä, joten vaatehuoneesta valikoitui päälle jotakin pitkähihaista. Olen ilmaisshoppaillut tunikan (jonka kanssa miltei sulautuu tiiliseinän väriin! :P) Kaimani tavarapinoista, kun hän joskus muuttaessaan karsi turhaa tavaraa pois. Onneksi, koska tykkään tästä vaatekappaleesta kovasti! Farkut ovat ne synttärishoppailupäivänä hankitut.

Kaulassa killui - rippiristin lisäksi - intiaanien unisieppari, jonka olen joskus ostanut Europehousesta. Ostamisen jälkeen pyysin siskoani tekemään siihen korviksen koukun, ja olen ehkä kerran pitänyt sitä korvassani. Nyt pujotin siepparin vain koukusta kaulakellon nyöriin, ja paituliini passaava koru oli valmis käytettäväksi! (: Laukun olen tehnyt iät ja ajat sitten farkkuhameesta.

Leiripäivän aikana sain veljeltä viestin "tuo sipuli tullessas". Kun pohdin, menisinkö ostamaan sen Toijalasta vai Milleristä, mieleeni juolahti että haluaisin käydä kirpparilla. Viialaan siis tieni kävi! Kiersin Parkin kirppistä kaikessa rauhassa, ja kierroksen tuloksena kävelin kaupasta kahden kivan tavaran kanssa. Ja vain 2,5o euroa köyhempänä!

Yhdestä pöydästä löytyi veikeän kiva kietaisutunika/mekko. Vaate ei ollut hinnalla pilattu, sillä se kustansi pöydän reunassa ilmoitetun 50% alen jälkeen viisikymmentä (50) senttiä! Kokolappu meinasi hämätä minut niin, että olisin jättänyt tunikan pöytään, sillä siinä luki 4XL. Kolttu ei kuitenkaan näyttänyt niin isolta, ja ihan sopivahan se sitten olikin. Kyseessä on pakko olla jotkut ihme pikku mongolialaisten koot, sillä en minä kai sentään niin iso ole... :P

Toinen kirppislöytö toi täydennystä leffakokoelmaani. Kotona on kyllä kyseinen pätkä videolla, mutta halusin tämän viihdykkeen omaan omistukseenikin.

Asterix ja Kleopatra. Hintaan kaksi euroa. Harmikseni huomasin, että DVD:llä ei ole saatavilla ranskankielistä ääniraitaa, mutta onneksi on Youtube.

Tapahtumaa yössä

Moi. Se tämänpäiväinen keikkareissu Poriin peruuntui, kun rummuttajia ei olisi ollut tarpeeksi liikkeellä. Sen sijaan voisin kertoa hieman torstai-illan meiningeistä.

Iltapäivällä iskä heitti minut Toijalan asemalle, josta junailin itseni Tampereelle. Käppäilin siskon tykö, kulutettiin hieman aikaa jutskailemalla hänen kämpillään. Viiden maissa askelet veivät sinne samalle musaopistolle, jossa meillä oli harkat. Tällä kertaa harjoittelimme pihalla nurmikolla, mikä olikin oikein kivaa. Ohikulkijat ihan selvästi hidastivat askeliaan osuessaan meidän kohdallemme, oli kiva viihdyttää ihmisiä jo harkkojen aikana.

Jossakin vaiheessa ripsahteli vähän vettä, joten siirryimme vähäksi aikaa sisälle harjoittelemaan. Iltasella oli kuitenkin pakattava rummut taas autoon ja hurautettava Finlaysonille, Väinö Linnan aukiolle.

Juu, sinne taas. Tampereen teatterikesän Tapahtumien yötä varten. Meitä ennen esiintyi jokin romaniryhmä, oli mukava kuunnella heidän soitteluaan. Ja sitten roudasimme omat soittokamamme lavalle.

Soitimme yhteensä melkein puolitoistatuntisen keikan. Rummutuksen lisäksi oli tietenkin tanssia (jee, yksi uusi biisi, jota en ole ennen kuullut/nähnyt) sekä edellisten vuosien malliin myös tulishowta. Esiinnyimme Tulikukka-nimisen tuliryhmän kanssa, jonka jäsenet temppuilivat palavien keppien ja kettinkien kanssa. Aikamoisia liekinheittimiä!

Yleisössä oli paljon väkeä, ja se väki lähti hyvin mukaan juttuun. Viimeisen numeron jälkeen vaadittiin encore, ja jopa kymmenisen minuuttia kestäneen ylimääräisen numeron (tosi moni yleisön tyyppi tuli tanssimaan, itsekin jätin rumpuni ja hyppäsin tanssikansan joukkoon) jälkeen väki olisi halunnut kuulla lisää. Aika huippua!

Yksi kivoimmista jutuista (minun mielestäni) oli, että yläaste- ja lukioaikainen musiikinopettajani oli myös katsomassa meitä. Olen aina silloin tällöin kutsunut häntä katsomaan esitystämme, mutta tätä ennen aikataulut eivät ole osuneet yksiin. Tälläkään kertaan en TIENNYT hänen olevan yleisössä - enkä erottanut häntä ihmismassan joukosta - mutta sain tietää myöhemmin. Kivaa!

Harmi vain, että keikoista ei yleensä osaa kertoa millään muulla tavalla kuin ylisanoilla hehkuttaen. Ei kai musiikin tuomia fiiliksiä pysty niin hyvin pukemaan sanoiksi, joten toivon vain että mahdollisimman moni teistä pääsisi itse katsomaan ja kuuntelemaan esitystämme. (: Etenkin kun minulla ei ole edes kuvia esityksistä, kaikki Udokailu-postaukset kuulostavat samalta... Noo, ei niitä taas vähään aikaan ole luvassa.

Ja tämänkin lopetan nyt tähän. Moikka.

*tähän kivoja öisiä kuvia rummuttajista, tanssijoista ja tulityypeistä*

Pikainen moi!

Moro. En ole kirjoittanut vähään aikaan, sillä olen ollut poissa sivistyksen parista. Vietin 8 päivää tarkkailuluokkaa muistuttavan teinilauman kanssa, eli olin ohjaajana riparilla. Kotiuduin tiistaina, jonka jälkeen olen lähinnä lepäillyt.

Eilen olin Tampereella, nimittäin rumpuryhmällämme oli keikka Tapahtumien yössä. Voisin kertoa siitä vaikka huomenna, koska nyt keskityn valmistautumaan huomiseen. Huomenna nimittäin saattaa olla keikkareissu Poriin, jos rummuttajia on tarpeeksi. Se ei ole siis ihan varma reissu vielä, mutta täytyy valmistautua varmuuden vuoksi. Toivottavasti lähdetään!

Nyt keskityn siis miettimään huomisen vaatteita ja koruja, ja sitten painun yöpuulle! Moikka!