Ruotsia ja Sambiaa (sapuskaa ja vähän muuta)

Moikka! Voin kertoa, että eilen ja tänään oli kivaa päivää. Eilen tosiaan treffasin ex-temporesti Annikkia, joka kävi Helsingissä työasioissa. Kun hän oli saanut ne hoidettua, hän tuli Kollegansa kera Kaisaniemeen, sinne metrotunnelien tuntumaan. Istuttiin kolmistaan nauttimaan Thai-buffetin antimista ja jutustelemaan niitä näitä. Minun oli keskiviikkona tehnyt mieli sushia, joten sijoitin ruokaani vielä lisäeuron, jotta sain napsia lautaselleni myös sushin palasia. Loppujen lopuksi täytinkin massuni lähinnä japanilaisella pöperöllä.

Viime tapaaminen Annikin kanssa oli aikoja sitten, joten oli kiva, että saimme jutustella kaksinkin, kun Kollega meni hoitamaan omia asioitaan. Ajattelimme hiukan kierrellä kauppoja ja ikkunashoppailla, mutta sen sijasta päädyimmekin istumaan Forumin Picnicciin. Kuulumisten vaihdossa kurkun kostukkeena toimi vadelma-mangosmoothie, johon rakastuin niin, että sorruin ehkä hiukan liioittelemaan. Ensimmäisen juotuani kipitin nimittäin ostamaan itselleni toisen annoksen. Eh. :D

Mutta sitten otsikon aiheisiin. Ne tapahtuivat tänään. Aamusella tylsyttelin kämpillä, katselin taas Madridin naapureita ja roikuin netissä. Kun ♥ tuli töistä kotiin, hän kysyi, haluaisinko lähteä Ikeaan. Olen joskus puhunut, että olisi ihan kiva käydä katselemassa muuten vain, ja olinkin ihan suostuvainen hänen ehdotukseensa.

Ajeltiin siis Vantaan Ikeaan, jonne ei ole matkaa nimeksikään. Heti kun pääsimme puljuun sisään, meitä vastaan tuli iloisen näköinen tyttö, joka kysyi, onko meillä jo Ikean Family card -etukortti, tai haluaisimmeko rekisteröityä ja saada sellaisen. Normaalisti minua ehkä ärsyttäisikin tuollainen "tuputtaminen", mutta nyt olin positiivisesti yllättynyt, sillä olimme juuri tulomatkalla miettineet, että voisimme hankkia kortin. Niinpä siis hankimme. Molemmille. (Koska esimerkiksi ilmaiset kahvit ovat tarkoitettu vain yksi kuppi/asiakas. :P)

Rekisteröitymisen jälkeen rullailimme liukuportailla yläkertaan ja aloimme huonekalunäyttelyn (vai miksikä sitä sanotaan?) kiertämisen. Välillä istahdimme sohvalle kokeilemaan istuttavuutta, tai kurkkailimme kaappeihin. Vaikka huonekalujen hankkiminen ei olekaan kaikkein ajankohtaisinta, taidettiin silti katsella ainakin sohvia ja sänkyjä sillä silmällä.

Pikkutavaroiden (?) osastolta mukaan tarttui muutama juttu. Ostoslistalla ei oikeastaan ollut mitään - korkeintaan mittasarja - mutta kassalla piippailimme jonkin verran tavaraa. Tililtä ei onneksi poistunut kuin parikymppiä, kun lastasimme siniseen kassiin pari tyynyä ja joitain keittiö- ja kylppärijuttuja.

Ostoskassin täyttämisen jälkeen oli vuorossa vatsojen täyttö. Vaikka Ikean lihapullat ovatkin kai jotenkin kuuluisan hyviä, skippasimme köttbullarnat ja lappasimme (tai ne keittiötyypit) lautasillemme jotain muuta. Minulle uunikalaa ja ♥:lle kanaa. Ruokajuomaksi sitä nam-hyvää puolukkamehua. Pääruoan jälkeen jaksoimme vielä syödä puokkiin mantelikakkua. Ja minulle se kahvi. Jäi hyvä maku Ikea-reissusta.

Kännykkäni soi siinä Ikean kassalla ollessani. Kaima yritti soitella. Sen jälkeen soiteltiin pari kertaa ristiin, mutta kun vihdoin saimme puhelinyhetyden toisiimme, hän kysyi suunnitelmistani Taiteiden yötä varten. Sanoin, että en ollut ajatellut lähteä minnekään, enkä ollut edes ottanut selvää, mitä yössä olisi tarjolla. Kuten arvasin, Kaimalla oli kuitenkin ehdoteltavaa.

Kaima kertoi, että Lähetyskirkolla olisi illalla Zambian Vocal Collectionin keikka, ja se olisi ilmainen. Olen kerran nähnyt kyseisen kuoron livenä, ja tykkäsin kovasti. Ajattelin, että ♥ voisi tykätä myös. Koska halusin nähdä Kaiman edes vilaukselta ja päästä kuulemaan hyvää musaa, alkoi operaatio ♥:n suostuttelu.

Eikä onneksi kauheasti tarvinnut suostutella. Lähes heti Ikeasta kotiutumisen jälkeen - kampasin vaan hiukseni ja laitoin ne kiinni - lähdimme ajelemaan kohti Tähtitorninmäkeä ja Lähetyskirkkoa. Jätimme auton kirkon eteen (hmm ehkä hiukan kyseenalaiselle paikalle) ja käppäilimme sisäänkäyntiä kohti.

Ja hihii, Kaima olikin juuri tulossa ulos! Halattiin kovasti, ja sitten esittelin ♥:n ja Kaiman toisilleen. Ennen konserttia ehdimme vaihtaa ihan muutaman sanan, kätellä muutamat kuoron jäsenet, ja sitten menimme kirkonpenkkiin istumaan.

Iltaseitsemästä suunnilleen kahdeksaan oli vallan mukavaa aikaa. Vähän alle kymmenen sambialaista lauloi lauluja monimoniäänisesti, Sambian eri kielillä, englanniksi ja jopa suomeksi. Toiset laulut olivat iloisia ja reippiata, toiset hartaampia ja tunnelmallisia. Kun sulki silmänsä joidenkin biisien kohdalla, tuntui ihan tältä:

Hauskinta oli, että jopa niiden suomalaisten biisien kohdalla tunnelma oli tuon kuvan kaltainen. Kaksipa poikaa Kurikasta ja Yksi ruusu on kasvanut laaksossa olivat saaneet varsin afrikkalaisen sovituksen, ei paha ollenkaan! Evankeliumia ja Varjoista maan -veisua oli mukava laulaa yhtenä isona kuorona. Encorena toiminut Making melodies in my heart oli vallan hilpeä. Ihanaa!

ONNEKSI lähdettiin kuuntelemaan acapellamusaa. Pitkiin aikoihin ei ole tullutkaan eteen tilanteita, että käsivarsilla ja ties missä muualla olisi mennyt niitä hyviä kylmänväreitä. Pitkään aikaan ei ole tullut seurattua esiintyjää, josta olisi välittynyt niin selkeästi musiikin ilo, riemu ja palo. Tätä lisää! (:


(tätä tosin ei esitetty tänään)

kuvatukset: raaka kala, hedelmäjuoma, Ikea-kortti, Ikean kakku, savanni, kuoro