Iltapäivällä iskä heitti minut Toijalan asemalle, josta junailin itseni Tampereelle. Käppäilin siskon tykö, kulutettiin hieman aikaa jutskailemalla hänen kämpillään. Viiden maissa askelet veivät sinne samalle musaopistolle, jossa meillä oli harkat. Tällä kertaa harjoittelimme pihalla nurmikolla, mikä olikin oikein kivaa. Ohikulkijat ihan selvästi hidastivat askeliaan osuessaan meidän kohdallemme, oli kiva viihdyttää ihmisiä jo harkkojen aikana.
Jossakin vaiheessa ripsahteli vähän vettä, joten siirryimme vähäksi aikaa sisälle harjoittelemaan. Iltasella oli kuitenkin pakattava rummut taas autoon ja hurautettava Finlaysonille, Väinö Linnan aukiolle.
Juu, sinne taas. Tampereen teatterikesän Tapahtumien yötä varten. Meitä ennen esiintyi jokin romaniryhmä, oli mukava kuunnella heidän soitteluaan. Ja sitten roudasimme omat soittokamamme lavalle.
Soitimme yhteensä melkein puolitoistatuntisen keikan. Rummutuksen lisäksi oli tietenkin tanssia (jee, yksi uusi biisi, jota en ole ennen kuullut/nähnyt) sekä edellisten vuosien malliin myös tulishowta. Esiinnyimme Tulikukka-nimisen tuliryhmän kanssa, jonka jäsenet temppuilivat palavien keppien ja kettinkien kanssa. Aikamoisia liekinheittimiä!
Yleisössä oli paljon väkeä, ja se väki lähti hyvin mukaan juttuun. Viimeisen numeron jälkeen vaadittiin encore, ja jopa kymmenisen minuuttia kestäneen ylimääräisen numeron (tosi moni yleisön tyyppi tuli tanssimaan, itsekin jätin rumpuni ja hyppäsin tanssikansan joukkoon) jälkeen väki olisi halunnut kuulla lisää. Aika huippua!
Yksi kivoimmista jutuista (minun mielestäni) oli, että yläaste- ja lukioaikainen musiikinopettajani oli myös katsomassa meitä. Olen aina silloin tällöin kutsunut häntä katsomaan esitystämme, mutta tätä ennen aikataulut eivät ole osuneet yksiin. Tälläkään kertaan en TIENNYT hänen olevan yleisössä - enkä erottanut häntä ihmismassan joukosta - mutta sain tietää myöhemmin. Kivaa!
Harmi vain, että keikoista ei yleensä osaa kertoa millään muulla tavalla kuin ylisanoilla hehkuttaen. Ei kai musiikin tuomia fiiliksiä pysty niin hyvin pukemaan sanoiksi, joten toivon vain että mahdollisimman moni teistä pääsisi itse katsomaan ja kuuntelemaan esitystämme. (: Etenkin kun minulla ei ole edes kuvia esityksistä, kaikki Udokailu-postaukset kuulostavat samalta... Noo, ei niitä taas vähään aikaan ole luvassa.
Ja tämänkin lopetan nyt tähän. Moikka.
*tähän kivoja öisiä kuvia rummuttajista, tanssijoista ja tulityypeistä*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti