Yhteis(käsi)työtä

Sattuipa nyt syksyllä niin, että pari luokkakaveria valmistui. Sattuipa myös niin, että toinen heistä kohtasi suuren onnen; Mrj:lle syntyi pikkuinen tyttö. Hänen ensimmäinen lapsensa. Tottahan luokkakavereiden täytyy jotenkin onnitella tuoretta äitiä. Joku keksi, että väsäisimme vauvalle peiton.

S hankki äitinsä kangaskaupasta meille tarvikkeet, seitsemän tyttöä ryhtyi neulomaan puuvillalangasta 15x15 cm kokoisia tilkkuja. Tilkkujen valmistuttua Kämppis, T ja T kursivat laput yhteen, jonka jälkeen M surautti tilkkuluomuksen kiinni flanellikankaaseen. Lopputulos oli kerrassaan suloinen:

Kivaa, että saimme yhdessä aikaiseksi jotakin näin ihanaa. Vaikka jokainen teki tilkkuja omalla käsialallaan ja niistä tuli vähän eri kokoisia, ne asettuivat yhteen ihan kiltisti. Jokainen teki tilkkunsa haluamallaan neuleella (minä neuloin yhden aina oikeaa, yhden ruutuja, yhden helmineuletta ja yhden jotain sekalaista raitaa) ja kun ne liitettiin yhteen, syntyi mainiota, mukavan eläväpintaista silmän iloa. (: Hyvä me!

Tuore äitikin toiottavasti piti luomuksestamme. Ainakin huomioimme sen, että hän ei ole mikään sokerisen vaaleanpunaisen ystävä. Tekemämme peitto onkin sekä tytölle että pojalle sopiva, värit ovat melko retrot. Ehkä ne muistuttavat Mrj:aa omasta vauvaudestaan 70-luvulla? :p