Haluatko assariksi?

Okei, jo toinen samasta telkkariohjelman nimestä väännetty otsikko. Mutta mitäs sen väliä.

Lauantaina heräsin ♥:n vierestä tämän kaverin (myöh. J) kämpästä, ja suihkun ja pikaisen aamupalan jälkeen alettiin roudata kamoja autoon. Takakonttiin ja -penkille löysi tiensä ainakin muutamia metrejä valkokangasta, iso pino cd-levyjä ja pari valoa. Oli J:n työpäivä, kuvaussessio tulevaa valokuvanäyttelyä varten. ♥ oli pyydetty malliksi, DJksi sekä auttelemaan valojen kanssa, joten minä menin myös mukaan, sillä olisihan se nyt ollut tylsää jäädä kämpille istuksimaan.

Sillä toki minua kiinnosti, mitä kuvauksissa tapahtuu, keitä siellä on ja millaista valokuvaajan työ on. Kuvaussessio ei ollut varsinaisesti missään studiolla, vaan tällä kertaa J järjesteli erään puolueen kokoussalin itselleen työpaikaksi. Siirsimme salista ylimääräiset pöydät ja tuolit pois ja J ripusti valkokankaan taustaksi ja otti esiin valot. Ilmeisesti myös olennainen osa työympäristöä oli musiikki, sillä stereot piti laittaa toimintakuntoon ennen, kuin voisi ottaa yhtään kuvaa.

Tietenkin myös mallien hiukset ja meikit oli laitettava kuntoon ennen aloittamista. Päivän aikana kuvauksissa kävi suunnilleen kymmenen tyyppiä, jotka eivät kuitenkaan olleet ammattimalleja. Tavallisia ihmisiä, J:n kavereita, jotka ovat tehneet tähän vaikutuksen jotenkin. Heitä meikkaamassa oli neljä maskeeraajaopiskelijaa, joiden työskentelyä oli hieno seurata. Näppärästi he loihtivat kullekin ihmiselle omannäköisen meikin niiden ohjeiden mukaan, mitä J heille antoi. Meikkaushuoneeksi vallatussa etisessä leijui hiuslakan vahva aromi ja meikkaajien pakeista purkautuneilla tököteillä sai aikaan kauneutta. (:


Paikalla oli siis malleja, meikkaajia, kuvaaja, dj ja jonkinlainen kuvaajan assistentti. Ja minä, joka vain pyöri joukossa ylimääräisenä. Tai niinhän minä luulin. J nimitti minutkin assariksi, ja ensimmäinen tehtäväni olikin hakea maitoa ja kivennäisvettä kaupasta. Matkalla mietin, että minusta ei oikeasti olisi kovin hyväksi assariksi, sillä kyseisen tyypin olisi kaiketi suotavaa olla oma-aloitteinen ja reipas. Enkä jotenkin koe, että minusta löytyisi piirre, joka pistäisi minut keittelemään kahvia tai tekemään voileipiä ilman erillistä kehoitusta. :PP Ei vaan, kaiketi kykenisin sihen, jos se olisi oikeasti minun työtäni.

Olinkin vallan mielissäni, kun minule ilmaantui jotakin muutakin hyödyllistä tekemistä kuin maidon hakeminen kaupasta; tarjoutui tilaisuus toimia tuulikoneena! Ensimmäiseen kuvaan tarvittiin tuulista säätä, ja minun oli tarkoitus heilutella jonkinlaista isoa läpyskää muodostaakseni ilmavirtaa, joka liikuttelisi mallin hiuksia ja toppaliivin hupunreunan karvoja. Haha tilaa oli kuitenkin vähänlaisesti, enkä mahtunut huitomaan tuulikonettani, vaan minulle iskettiin käteen meikkaustiimin hiustenkuivaaja. Sillä sitten lennättelin mallin hiuksia ja olin onnessani, etten ollut itse siinä tuuletettavana. Ei näyttänyt kovin kivalta tunteelta silmissä.

Tuulikonetta tarvittiin vain ensimmäisessä kuvassa, ja sen jälkeen assaroinkin valojen kanssa. Toimin tuollaisen tokassa kuvassa näkyvän valoputken pitäjänä, pääsin siis seuraamaan kuvaustilannetta tosi läheltä. Yllätyin siitä, että valoja pidettiin niin lähellä mallia, mutta eivätpä ne kuvissa näkyneet, kun J otti malleista lähikuvia. Oli aika kiehtovaa katsella, miten sekä malli että kuvaaja eläytyvät kuvaustilanteeseen ja seurata, miten kuvaajan valitsema musiikki synnyttää tunteita kameran kummallakin puolella.

Vaikka telkkarista onkin tullut nähtyä kaikenmoisia malliohjelmia, ja oli jonkinlainen käsitys siitä, että kuvauksiin liittyy paljon odottelemista, venailemisen määrä yllätti minut silti. Ainakaan näissä kuvauksissa yhden mallin kuvaaminen ei kestänyt kuin korkeintaan kymmenen minuuttia, mutta kuvauksien välissä oli paljon odottelemisaikaa. Toki meikkaajat tekivät koko ajan hommia ja kenties kuvaajakin teki jotakin ajatustyötä, mutta muille odotteleminen oli aika tylsää. Oli silti oikein mielenkiintoinen päivä, jonka päätteeksi olisi ollut jonkinlainen kutsuvierastilaisuus, jossa esiteltiin päivän tuloksia. ♥ oli kuitenkin kuolemanväsynyt, joten skipattiin pippalot ja suunnattiin J:n kämpille nukkumaan.

PS. Vaikka seurasin valokuvaajan työtä koko päivän, mitään kuvaustaitoa ei tainnut tarttua minuun: