Liukastelua

Tänään aamupäivällä lähdin autokoululle, sillä sieltä lähdettäisiin Juvalle liukkaan radan ajeluun. Aikamoista liukasta rataa oli jo matkallani kämpiltä autokoululle, tiet olivat aivan loskaiset ja sortuivat slosahdellen askelten alla. ://

Kun pääsin kävelymääränpäähäni, olin kuin uitettu koira (ihana räntäsade nääs) ja silmälasit huurustuivat miten sattuu. Tittidii, autokoulun opettaja iski kuitenkin avaimet minun käteeni ja sanoi, että minä ajaisin Juvalle. Se toinen tyttö ajaisi sitten takaisintulomatkan. Mikäs siinä, istuin sitten Golffin ratin taakse ja heitin näkökykyä haittaavat huuruiset rillit veks. Mikkeliin päin sitten lähdettiin matkaamaan.

Isommalla tiellä oli tietenkin kivempi ajaa, mutta vähän syrjäisemmällä pätkällä (jota taisi olla valtaosa matkasta) oli inhaa loskaa. Siinä sai jo harjoitella poikkeusolosuhteissa ajelua. Perillä meidän opemme arvottiin selostamaan jonkun toisen autokoulun oppilaan suoritusta, kun hän malliksi jarruutteli liukkaalla radalla. Sitten hyppäsimme omien koulujemme autoihin ja startattiin.

Ajelimme radalla vuorotellen, Jenni oli ensin ratissa ja minä takapenkillä. Harjoitteluun kuului jarrutteluja liukkaalla alustalla, ajettiin eri nopeuksia jarrutuskohdalle. ABS-jarrut potkivat kyllä jännästi, kun ne iskee täysiä pohjaan. :o Jarruttelu oli kivaa ja jännää, tietenkin erilaista kuin oikeassa tilanteessa. Radalla on valppaampi, kun tietää, että kohta tarvitsee jarruttaa.

Jarrutettiin pelkällä suoralla, kaarteella sekä niin, että piti varoa jotain ihme nukkea. Olin kyllä vähän pettynyt, että "nukke" oli vain joku iso kartio, eikä oikeasti nuken näköinen. Sellaisesta voisi kuulemma saada traumoja. Hmh. Lisäksi ajellttin ympyrää liukkaassa ringissä, leikittiin sivuluisulla. Hui se oli jännää ja pää melkein meni pyörälle. Oli kuitenkin kivaa, että tajusin sen periaatteen, miten sivuluisusta selviää. Tosin eri asia on, muistaisiko sitä sitten joskus oikeassa tilanteessa. Pitänee vaan pitää hyvät tilannenopeudet, ettei ajautuisi turhiin luisuihin.

Kun kolmen maissa palasin kämpille, teki mieli tyttöillä jotenkin. Lainasin Kämppiksen suoristusrautaa ja päätin kokeilla, miltä hiukseni näyttäisivät suoristettuina. Eipä hiukseni mitkään kovin kiharat ole, mutta koska pidän niitä aina ponnarisykerönutturalla, eivät ne avattuna ole myöskään suorat.

.ennen.


.jälkeen.

Sellasta. Jotenkin tuntuvat oudolta nämä suoristetut hiukset. Ja naamavärkkikin näyttää vähän erilaiselta. :o Ihan hauskat nämä ovat, mutta eipä sitä jaksaisi aina käytellä suoristusrautaa.

Karkkileikki, kasvisleikki, värileikki

Eiliseltä kauppareissulta kotiin kannettiin pussillinen M&M's-karkkeja. Niitä tarvittiin leipomiseen. Ensin ne kaadettiin pieneen kulhoon.

Kämppiksen mielestä sinisiä karkkeja oli erityisen paljon. Minusta ei. Minun mielestäni valloilla oleva väri vaihteli sen mukaan, miten karkkeja oli sekoitettu. Ensin oranssit näyttivät valtamakeisilta (vrt. valtaväestö o_O), sitten kai vihreät. Jotta asian oikea laita selviäisi, karkit piti lajitella väreittäin.

Lajittelun jälkeen meillä oli kuusi eriväristä (ruskeat rajaantuivat kuvasta pois) karkkikasaa, mutta eipä niistäkään voinut vielä sanoa mitään varmaa. Esimerkiksi sininen ja punainen kasa näyttäisi olevan aika isoja, mutta ne ovat levittyneet laajalle. Sen sijaan keltaiset ja vihreät namuset ovat aika tiiviisti. Ainoa keino olisi siis laskeminen.

Kun törkin karkkeja jonoon, mieleeni tuli Pikku Kakkosen savianimaatiojutut, joita aina välillä on tullut telkkarista. Ne sellaiset, joissa köntti muovailuvahaa muuttuu pieniksi palloiksi, ja ne vierivät musiikin soidessa eri muodostelmiin ja yhdistyvät taas isommiksi pallukoiksi jne. Karkkien tökkiminen muodostelmiin sai meidät kuitenkin varmuuteen siitä, mikä oli vallitseva väri meidän karkkipussillisessamme:

1. Punaisia 40 kpl
2. Sinisiä 38 kpl
(joista yksi tuossa vaiheessa ja Kämppiksen mahassa)
3. Keltaisia 36 kpl
4. Ruskeita 35 kpl
5. Vihreitä 34 kpl
6. Oransseja 32 kpl

Näin ollen siis jokaista väriä oli pussissa keskimäärin 35,83 kpl. Karkkileikki ei kuitenkaan loppunut värien laskemiseen, vaan Kämppis halusi tehdä vielä yhden jutun:

Kämppis halusi vielä kuvan karkeista niin, että ne olisivat kerroksittain värien mukaisesti. Hänelle kaikki sateenkaarijutut ovat sydämenasioita, ja minäkin räpsäisin kuvan, sillä kyllähän tämä sateenkaarilasi on ihan soman näköinen. (: Soman näköisiä olivat myös pikkuleivät, jotka olivat M&M's:n ja Myllyn paras -kauramurotaikinan liiton tulos:

Nam. Mutta ei siinä vielä kaikki. Värileikki ei loppunut siihen, vaan jatkui kasvisleikin muodossa. Kun raastaa porkkanoita ja valkosipulia, silppuaa purjoa, palastelee paprikaa ja heittää kaiken tuon kattilaan pyörimään öljyssä, syntyy monenmoista mukavaa; kasviksien sihinä kattilassa on kivaa kuunneltavaa, valkosipulin ja muiden mausteiden (mustapippuria, pizzamaustetta ja ripaus suolaa) loihtima tuoksu on herkullista haisteltavaa ja kaiken tuon värikkyyden katseleminen on iloista ihmettelyä. Harmi vaan, ettei kuva taida antaa oikeutta tälle sörssäykselle.

Kun sörssäystä levitettiin kaulitulle patonkitaikinalle, lisättiin juustoraastetta ja käärittiin rullalle sekä vielä paistettiin uunissa jonkin aikaa, syntyi iltapalasta saunan jälkeiseen kaverihetkeen, joka sisälsi improjuttua telkkarista ja Ice age 2:n katselemista. Laiska ja lamauttava lössölauantai muuttui leppoisaksi lauantaiksi.

Laiska ja lamaannuttava lauantai

Moi. Tänään torkuttelin pitkään. Ei minulla ollut herätyskelloa soimassa, mutta torkuttelin ilman sitä. Jatkoin vain uniani, vaikka heräsinkin monesti. Yhdentoista maissa kömmin peiton alta pois, ja kämppis sanoi ulkona olevan lunta. Ja totta tosiaan, ikkunasta näkyi melkoisen sakea lumipyry ja valkoinen kuorrutus kaiken yllä. Voi että, on se ensilumi aina niin jännää. (:

En ole saanut aikaiseksi oikein mitään tänään. Tiskasin, siinä se. Muuten olen vain möllöttänyt ja ikävöinyt. On määrittelemätön ikävä, joka kohdistuu ♥:n lisäksi ainakin siskoon, kissoihin ja muutenkin kotiin, ulkomaille, kämppiksen kanssa pidettäviin kuvaussesioihin, piirtämiseen... Moniin juttuihin. Ikävä siis lamaannutti minua sen verran, etten osannut tehdä oikein muuta.

Mutta äsken luminen parveke kutsui minut filmailemaan möllötysasuani.

Eteisestä kaivoin jalkaani viime syksynä ostamani talvikengät. (Citymarketista peräisin, mistäs muualta). Vähän kyllä mietityttää, että pitäisikö hankkia jotkut toisenlaisetkin popottimet, sillä nämä jalkineet eivät tykkää kovin paljoa märästä kelistä. Nollassa tuo keli taitaa nytkin olla. No, jos tulee vastaan jotkin kivat. (:

paitulitunikainen - Cubus

pöksyt - Stadium
huivi - kirppikseltä

Lasitkin ovat taas palanneet. Taannoin tosiaan kävin S:n kanssa viemässä rillini Mikkeliin, ja sieltä ne matkustivat Englantiin. Torstaina kävin ajotunnin (joka muuten meni todella tahmeasti, ei olisi pitänyt ajatella, että osaan ihan jees) jälkeen hakemassa silmälasipaketin postista, ja nyt kyllä näkee! Ero edellisten heijastavien linssien ja nykyisten heijastamattomien linssien välillä on huima, nyt ei häiritse sumeus tai valojen tuplakuvat. (:

Muutaman kuvan ehdin ottaa, ennen kuin kamerani tipahti liukkaalta kaiteelta lumiselle parvekkeen lattialle. Lommohan siihen tuli. Ja kastui, petku vieköön. Tässä kuva lumesta kameran linssissä: -.-

Täysin lössölauantai ei kuitenkaan onneksi ole luvassa. Kohta puoliin lähden käppäleksimään K-kaupalle, ostetaan tyttöjen kanssa ruokatarpeita. Sitten tullaan taas meille leipomaan ja illalla saunotaan. Saunan jälkeen sitten katsotaan leffaa tai pelataan. Vallan mukavaa.

Haluatko assariksi?

Okei, jo toinen samasta telkkariohjelman nimestä väännetty otsikko. Mutta mitäs sen väliä.

Lauantaina heräsin ♥:n vierestä tämän kaverin (myöh. J) kämpästä, ja suihkun ja pikaisen aamupalan jälkeen alettiin roudata kamoja autoon. Takakonttiin ja -penkille löysi tiensä ainakin muutamia metrejä valkokangasta, iso pino cd-levyjä ja pari valoa. Oli J:n työpäivä, kuvaussessio tulevaa valokuvanäyttelyä varten. ♥ oli pyydetty malliksi, DJksi sekä auttelemaan valojen kanssa, joten minä menin myös mukaan, sillä olisihan se nyt ollut tylsää jäädä kämpille istuksimaan.

Sillä toki minua kiinnosti, mitä kuvauksissa tapahtuu, keitä siellä on ja millaista valokuvaajan työ on. Kuvaussessio ei ollut varsinaisesti missään studiolla, vaan tällä kertaa J järjesteli erään puolueen kokoussalin itselleen työpaikaksi. Siirsimme salista ylimääräiset pöydät ja tuolit pois ja J ripusti valkokankaan taustaksi ja otti esiin valot. Ilmeisesti myös olennainen osa työympäristöä oli musiikki, sillä stereot piti laittaa toimintakuntoon ennen, kuin voisi ottaa yhtään kuvaa.

Tietenkin myös mallien hiukset ja meikit oli laitettava kuntoon ennen aloittamista. Päivän aikana kuvauksissa kävi suunnilleen kymmenen tyyppiä, jotka eivät kuitenkaan olleet ammattimalleja. Tavallisia ihmisiä, J:n kavereita, jotka ovat tehneet tähän vaikutuksen jotenkin. Heitä meikkaamassa oli neljä maskeeraajaopiskelijaa, joiden työskentelyä oli hieno seurata. Näppärästi he loihtivat kullekin ihmiselle omannäköisen meikin niiden ohjeiden mukaan, mitä J heille antoi. Meikkaushuoneeksi vallatussa etisessä leijui hiuslakan vahva aromi ja meikkaajien pakeista purkautuneilla tököteillä sai aikaan kauneutta. (:


Paikalla oli siis malleja, meikkaajia, kuvaaja, dj ja jonkinlainen kuvaajan assistentti. Ja minä, joka vain pyöri joukossa ylimääräisenä. Tai niinhän minä luulin. J nimitti minutkin assariksi, ja ensimmäinen tehtäväni olikin hakea maitoa ja kivennäisvettä kaupasta. Matkalla mietin, että minusta ei oikeasti olisi kovin hyväksi assariksi, sillä kyseisen tyypin olisi kaiketi suotavaa olla oma-aloitteinen ja reipas. Enkä jotenkin koe, että minusta löytyisi piirre, joka pistäisi minut keittelemään kahvia tai tekemään voileipiä ilman erillistä kehoitusta. :PP Ei vaan, kaiketi kykenisin sihen, jos se olisi oikeasti minun työtäni.

Olinkin vallan mielissäni, kun minule ilmaantui jotakin muutakin hyödyllistä tekemistä kuin maidon hakeminen kaupasta; tarjoutui tilaisuus toimia tuulikoneena! Ensimmäiseen kuvaan tarvittiin tuulista säätä, ja minun oli tarkoitus heilutella jonkinlaista isoa läpyskää muodostaakseni ilmavirtaa, joka liikuttelisi mallin hiuksia ja toppaliivin hupunreunan karvoja. Haha tilaa oli kuitenkin vähänlaisesti, enkä mahtunut huitomaan tuulikonettani, vaan minulle iskettiin käteen meikkaustiimin hiustenkuivaaja. Sillä sitten lennättelin mallin hiuksia ja olin onnessani, etten ollut itse siinä tuuletettavana. Ei näyttänyt kovin kivalta tunteelta silmissä.

Tuulikonetta tarvittiin vain ensimmäisessä kuvassa, ja sen jälkeen assaroinkin valojen kanssa. Toimin tuollaisen tokassa kuvassa näkyvän valoputken pitäjänä, pääsin siis seuraamaan kuvaustilannetta tosi läheltä. Yllätyin siitä, että valoja pidettiin niin lähellä mallia, mutta eivätpä ne kuvissa näkyneet, kun J otti malleista lähikuvia. Oli aika kiehtovaa katsella, miten sekä malli että kuvaaja eläytyvät kuvaustilanteeseen ja seurata, miten kuvaajan valitsema musiikki synnyttää tunteita kameran kummallakin puolella.

Vaikka telkkarista onkin tullut nähtyä kaikenmoisia malliohjelmia, ja oli jonkinlainen käsitys siitä, että kuvauksiin liittyy paljon odottelemista, venailemisen määrä yllätti minut silti. Ainakaan näissä kuvauksissa yhden mallin kuvaaminen ei kestänyt kuin korkeintaan kymmenen minuuttia, mutta kuvauksien välissä oli paljon odottelemisaikaa. Toki meikkaajat tekivät koko ajan hommia ja kenties kuvaajakin teki jotakin ajatustyötä, mutta muille odotteleminen oli aika tylsää. Oli silti oikein mielenkiintoinen päivä, jonka päätteeksi olisi ollut jonkinlainen kutsuvierastilaisuus, jossa esiteltiin päivän tuloksia. ♥ oli kuitenkin kuolemanväsynyt, joten skipattiin pippalot ja suunnattiin J:n kämpille nukkumaan.

PS. Vaikka seurasin valokuvaajan työtä koko päivän, mitään kuvaustaitoa ei tainnut tarttua minuun:

Rintasyöpäasustus

Kuten kaikki varmaan tiesivät, perjantaina oli Roosa nauha -kampanjaan liittyvä Pukeudu pinkkiin -päivä. Minun oli tarkoitus osallistua moiseen tempaukseen jo viime vuonna, mutta jostain syystä pinkkipäivän aamuna olinkin unohtanut koko homman. Toisaalta minulla ei tainnut edes olla rajallisessa vaatevalikoimassani (olin silloin harjoittelussa) mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Tänä vuonna oli uusi yritys.

huppari - Seppälä
helmet - kirppikseltä
t-paita - Gina Tricot
farkut - Lindex


...ja lisäksi...


sukat :D - Tokmanni
korvikset - Glitter

Sen lisäksi, että hihhuloin siskon kämpällä teinipeilikuvausta harjoittaen, käytin pinkkipäiväasuani ajellessa bussilla ympäri Tamperetta. Ensin matkustin Kissanmaalta keskustaan hakemaan ♥:n serkun avaimia. Samalla reissulla piipahdin myös Sokoksella ja ostin pari pitkähihaista tavallista paitaa (pinkin ja lilan, ensimmäiset ostokseni Sokokselta ikinä) sekä KappAhlissa, josta mukaani tarttui vallan söpöt korvikset. Sokoksen edessä odotellessani diakonitunne oli taas vallalla, kun jonkinasteisessa laitamyötäisessä oleva mies tuli juttelemaan minulle. Ihan en pysynyt kartalla kaikissa hänen puheissaan, mutta sen verran muistan, että miehellä on suunnilleen minun ikäiseni tytär, hän on töissä jossakin autojutussa ja hän taisi olla musiikkimiehiä. Kovasti hän nimittäin löysi keskustelustamme aasinsiltoja iskelmäkappaleisiin.

Kun ♥:n serkku oli toimittanut minulle avaimensa, hyppäsin bussiin numero 27. (En ehtinyt vaihtaa kovin montaa sanaa, harmi kyllä.) Sillä ajelin jonnekin, jossa en ollut koskaan ollut, ja jäin jollakin pysäkillä pois. Pari pysäkkiä liian aikaisin, mutta onneksi ei tarvinnut kävellä silti pitkää matkaa. (Mukanani oli matkustuslaukku, joka muuten myös oli pinkki.) Löysin minulle kuvaillun vauvankakan värisen puutalon ja pimpotin ovikelloa. Sisältä kuului koiran haukkumista ja Tiina tuli avaamaan oven. Kävin siis vieraisilla Tiinalla, jonka olen viimeksi nähnyt varmaan Maata näkyvissä -festareilla vuosi sitten. Oli ihana nähdä. Juteltiin, syötiin ja oltiin vaan. Illalla Tiina saattoi minut bussipysäkille, josta huristelin takaisin keskustaan. Menin asemalle ♥:aa vastaan, bussiajelimme Kaukajärvelle. Ja myöhemmin illalla Valkeakoskelle. Mistä myöhemmin lisää. Mutta olipahan vaan mukava pinkkipäivä.

PS: Luokkaveri oli opparitylsistyksissään googlettanut sanat "huoh lollero". Kuvahaun tuloksissa komeilee muutamia minun ja kämppiksen kuvia. Olemme kai aika teinejä. :P Hmm, itsestäni sen jopa allekirjoitan. Katsokaa nyt vaikka tämänkin postauksen kuvia. Huoh lollero.

Pukeudu pinkkiin -päivä

Taas saa nauttia googlen kuvahaun annista.