Montako harkkaria tarvitaan pesemään ikkunat?

Olen ollut nyt kohta kaksi viikkoa lastensuojelunharjoittelun hallinnon jaksolla nuorisokodilla tutustumassa johtamisen eri juttuihin. Tänään löysin itseni hehkulampunvaihtamisvitseihin verrattavissa olleesta tilanteesta, kun meninkin aamulla kämppikseni kanssa hänen hakkapaikalleen. Kämppis esitteli minulle tilat ja kertoi juttuja harkkapaikastaan, vertailimme paikkojemme käytäntöjä. Kun tutustumiskierros oli tehty ja aamuteet juotu, oli aika kysyä, josko meille löytyisi jotakin hommaa.

Meidän tehtäväksemme osoitettiin toimistojen ikkunoiden peseminen. Tuntui kieltämättä aika samalta kuin kaupungin/kunnanmiesten työnteko, kun toinen meistä käytteli rättiä ja toinen odotteli päästäkseen käyttelemään lastaa. Tehokkuus huipussaan. Ikkunoiden pesemisen jälkeen jutustelimme lisää - harkkapaikoista ja niistä näistä - ja sitten pidimme ruokatauon. Aika hiljaista oli siinä puljussa silloin.

Tutustuin vielä joihinkin kansioihin (ainakin nuoren itsenäistymisohjelmaan) ja sitten lähdin käppäilemään takaisin kämpille. Juuri nyt minun pitäisi tehdä kotitenttiä kirkon strategioista. Avaan tehtävän, kunhan olen kirjoittanut tämän. Tavoitteena on saada syntymään ainakin sivun verran tekstiä. Sivu kuulostaa kyllä aika pieneltä tavoitteelta, mutta se on tässä tilanteessa juuri sopiva mitta. Strategioiden kanssa nimittäin on aika takkuilevaa.

Sitten, kun olen saanut vähän kirjoiteltua, olisi vuorossa liikuntahousujen pesu. Niiden lahkeet kuraantuivat sunnuntai-iltana, ja tarvitsen ne perjantaina tanssitreeneihin. Jos varpaan kanssa pystyy tanssahtelemaan. Perjantaina pääsen taas rummutustreeneihin, se on kivaa. (Vaikka näin viime yönä unta, jossa meillä oli joku keikka tulossa, mutta minä vain angstasin ihan hulluna jostain asiasta X. enkä loppujen lopuksi edes osallistunut koko esitykseen.) Lauantaina on luvassa tunturirippikoulun toinen leiripätkä, yhden yön leiri. Sinne pitäisi valmistella iltahartaus, visioin tänään aamupäivällä jotain kevätversosettiä. Mutta nyt niitä strategioita. :s

Kivuutta (vaan ei kivutta)

Unohdin mainita, että eilisessä tuskausshoppailusessiossa oli sentään jotain kivaakin: Löysin kämppikselle tuliaiseksi kauniin värikkään huivin ja itselleni vähän afrikkalaishenkisen hapsuhuivin. Oma huivini pääsi jo tänään käyttöön, kun solmin sen ympärilleni vyöksi. Olisi hauska laittaa asukuva, mutta sellaista ei kyllä ole. Kuvitelkaa siis ruskeat sammarit, oranssikuviollinen huivi, musta vaarinpaidantapainenpaita ja oranssit nappikorvikset. (:

Kenkäkipu jatkui tänään. Kun pääsin aamulla harkkapaikalle, huomasin että pikkuvarpaaseen laittamani laastari oli lipsunut pois ja sen seurauksena kenkä lähes tulvi verta. No ei sentään, mutta nyt myös kengän kärjessä päin (sisäpuolella tietenkin) on ällöttävä veritahra. Hmph. Operoin jalkineita harkkapaikan avaimella vuolemalla (?!?!??!!), joten luulisin niiden olevan nyt hieman tilavammat. Mutta koska pikkuvarpaassa on jo ikävä haava, kävely sattuu edelleen. Pitäisi kai yrittää hoitaa varvas nyt terveeksi ja koittaa sitten uudestaan, josko kengillä pystyisi kävelemään.

Minä olen asustellut työharjoittelujen takia Tampereella kolmena kertana, jokaisella kerralla kaksi kuukautta. Joka kerta olen miettinyt, että olisi hauska vain lähteä ajelemaan paikallisbusseilla, ajella vain ilman sen kummempaa suunnitelmaa. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Tänä päivänä tapahtui tuonkaltainen asia. Harkkapäivän jälkeen ajelin kämppikseni harkkapaikalle, sieltä jatkettiin matkaa Jyskän varastonmyymälälle. Jyskästä mentiin keskustaan, ostettiin eväitä ja hypättiin bussiin numero 22.

Bussi numero 22 menee Tikkakoskelle. Tikkakoskelle on pitkä matka. Matka kestää 45 minuuttia. Ajelimme bussin kyydissä peltomaisemissa ja jäimme bussiin istumaan, kun se päätepysäkillään - varuskunta-alueella - kiepsautti ympäri ja pysähtyi. Bussikuski kysyi, minne olemme menossa. "Kaupunkiin". Jouduimme leimaamaan lippumme uudestaan, mutta kappas vaan - meidän bussikorteillamme ei päässytkään Tikkakoskelta keskustaan. 4,10 €, kiitos. Aikamoinen ajelu.

Keskustasta tulimme tutulla 12-bussilla kotiin, kävin suihkussa (pikkuvarpaan haava kirveli) ja kohta aion maistaa toisen kämppiksen tekemää pannaria. Poskissa tuntuu kevätauringon jäljet.

Vielä Jyskän pysähdyksestä: Löysin_itselleni_asiallisen_takin!!! Musta, hieman ehkä trenssin mallinen takki saa miettimään, että mitä jos en olisikaan jättänyt kaikkia kaksirivisellä napituksella ja vyöllä varustettuja, pitkähköjä takkeja sovittamatta. Mitä, jos en olisikaan ollut sen uskomuksen vallassa, että trenssi ei sovi minulle. Olisinko säästynyt ärsytykseltä ja löytänyt takin nopeammin? Tänään ostamani vaatekappale on nimittäin pitkähkö (niin, että peittää takamuksen), ja siinä on trenssille ominaiset kaulukset. Nappirivejä on vain yksi. Sen kohtalona kenties on, että vaihdan alkuperäisten tilalle jotkin eri napit.

Ostamani takki on ehkä hieman asiallisempi, mitä olin ajatellut, joten arkikäyttöön taitaa sittenkin jäädä keltainen tuulitakkini. Pelkään myös pahoin, että en raaski vielä heittää "valkoista" pusakkaani pois, vaan käytän sitäkin arkena. Sille pitäisi käydä jokin vahinko, että osaisin luopua siitä. Jos joku vaikka oksentaisi sen päälle, polttaisi tupakalla siihen reikiä, tai läikyttäisi sille punaviiniä? En kylläkään tiedä, miten niin voisi käydä. Ehkä voin vaikka vappuna jättää sen johonkin vaara-alttisen paikkaan. Mutta siis, olen kyllä tyytyväinen uuteen takkiini. Toivottavasti vielä huomennakin.

Takista tulee kuva sitten, kun saan jonkun nakitettua ottamaan jonkun asukuvan, tai kun leikin itse kamerani itselaukaisijalla. Kuvitelkaa musta takki.

Tuskaa

Vihaan pakonomaista shoppailua. Eilen työpäivän (tai en minä missään töissä ole, harjoittelussa vain. on vaan helpompi sanoa työpäivä kuin harkkapäivä. se on jotenkin ymmärrettävämpi.) jälkeen jäin kaupungille, ajattelin että pistäytyisin jossakin vilkaisemassa niitä takkeja. Pistäytyminen muutti mittasuhteitaan kiertelyksi, ja loppujen lopuksi olin käynyt viidessä kaupassa ja sovittanut yhdeksää eri takkia.

Vero modalla yksi kolmesta sovittamastani takista oli ihan lupaavan oloinen. Se oli malliltaan kiva ja jopa sopivan kokoinen. Väriltään se oli kuitenkin luonnonvalkoinen, enkä suostu nyt ostamaan liian vaaleaa takkia. Samaa mallia oli myös ruskeana. Se olisi ollut kiva, mutta ruskeaa versiota ei enää ollut kuin pieniä kokoja jäljellä.

Halosella oli kaikki takit kahdenkymmenen prosentin alennuksella. Toinen kokeilemani oli tosi oudon näköinen, toinen olisi saanut olla n. puoli kokoa isompi. Anttilassa ei ollut mitään, mitä olisi edes viitsinyt kokeilla. H&M:llä oli yksi ihan kiva, mutta sekin olisi saanut olla inasen verran isompi. Ei kai takista ole mitään hyötyä, jos sen alle mahtuu vain yksi ohut paita. Jos tarkenee sellaisella varustuksella, sitten tarkenee varmaan ilman takkiakin. Seppälässä katsoin jopa miesten osastolta, mutta mikään lukuisista takeista ei ollut hyvä.

Kun olin käynyt tuhottoman monessa kaupassa, katsoin kelloa. Järkytyin, kun aikaa oli vierähtänyt jo niin paljon, että kello oli puoli kuusi. Siinä vaiheessa iski valtava epätoivo, enkä halunnut käydä enää yhdessäkään vaatekaupassa. Ei sen puoleen, en minä olisi edes keksinyt, missä kaupassa enää olisi voinut edes käydä. (Pakko seuraavaksi yrittää löytää jotakin kirpputoreilta.) Kun kello oli puoli kuusi, muistin viimeinkin käydä ostamassa laastaria. Oikeastaan laastari oli ainut juttu, mitä minun piti alunperin keskustasta ostaa.

Nimittäin uudet kenkäni osoittautuivat melko sattuviksi. Sunnuntai-iltana kävelylenkillä vasen kenkä alkoi hiertää kantapäätä, juuri samasta kohtaa missä on jo jonkin aikaa ollut haava. Eilen töihin lähtiessä kirpaisi vielä enemmän, silloin oli laitettava laastaria. Kenkä kuitenkin ehti jo merkkaantua verellä, nam. Kämppikseni sanoi että jos joku joskus pöllii kenkäni, voin todistaa dna:llani kengät omikseni. Tänään kengän sisään tuli lisää dna:ta, kun pikkuvarvas aukesi. Ällöttävää. Sotasuunnitelmani on yrittää venyttää kenkiä tunkemalla villasukkainen jalka kenkään ja kävelemällä niillä ympäri taloa. o.O

Miten melkein kaikkien kenkien kohdalla on ongelmia juuri vasemman jalan kanssa? Talvikenkäni hiersivät nuppiluun (?) kohdalle kivan pienen reiän, kahdet tennarit ovat haavoittaneet vasenta kantapäätä ja vaaleanpunaiset kenkulit tekivät tuhojaan myös vasempaan kantapäähän. Viime kevään kiilakorkokengät muussasivat kuitenkin aika tehokkaasti molemmat jalat, kun vapun päivänä taivalsin pitkin Tamperetta. Ihhis.

Kevätviikonloppu

Tässä viikonlopussa kivaa oli:
*Shoppailureissu (sisältäen mukavat löydöt ja jätskin syömisen penkeillä. hmm ja teinien leikkimisen)
* Pashapiknikki parvekkeella
* Tutkimusmatka asuintalomme yläkertaan
* Sweet home Alabama, Andre ja mässäykset
* Pitkään nukkuminen, vaikka aurinko yrittikin herätellä
* Pyykkääminen ja se, että pyykkituvalla oli söpö poika G22:sta
* Kunnollisen ruuan tekeminen ja syöminen (leivitettyä kalaa, keitettyjä perunoita, salaattia, kauraomenapaistosta ja vaniljavaahtoa)
* Juhannuskeijupeli/Vihannes-Keijo-peli
* Kävelylenkki ja metsä, jossa kämppiksen kameraan tuli KOLMESATAASEITKYTVIIS kuvaa minusta :P :DDD
* Simaprojekti
* Kaksi ihanaa tyttöä kämppiksinä ♥
* lots of laughter

Kevätvarustuksen uusimista (step by step)

Siinä mielessä odotan kevättä aina kauhun vallassa, että vihaan kevättakin ostamisen ajankohtaiseksi tulemista. Edellisen välikausitakkini olen ostanut lukion toisella tai kolmannella luokalla Vapaa valinnasta, joten olen kulkenut samassa takissa jo kolme tai neljä vuotta. Kolmesta neljään vuotta ei kuulosta pitkältä ajalta takille, mutta kun kyseessä on valkoinen vaatekappale, voitte kuvitella että kyseinen pusakka ei ole enää kovin siistissä kunnossa. Jälleen tänä keväänä olen tuskaillut takkiasian kanssa, eikä ainakaan vielä ole tärpännyt. Olen kierrellyt (aika haluttomasti) kaupoissa löytämättä mitään sopivaa. Meinasin tilata Ellokselta lupaavan oloisen takin, mutta hidasteluni takia se pukine meni sivu suun. Se olisi maksanut vain 15 euroa (plus tietenkin postikulut), joten olin aikamoisen hölmö jättäessäni tilauksen tekemättä. Nyt täytyy vain toivoa, että tielleni osuisi jokin kiva yksilö, jonka hinta ei olisi pilvissä. Vaatteiden ostamista kun rajoittaa sekin seikka, että olen aika pihi, enkä raaski ostaa mitään kallista.

Toinen shoppailu-murheenkryynini on kengät. Viime talven alussa sain vihdoinkin ostettua itselleni talvikengät, eihän sekään ollut ollut työn alla kuin muutaman vuoden! Myös muiden vuodenaikojen kenkätilanne on vähän huonohko, sillä viime syksyn jälkeen hyvästelin kultatennarini (ei mitkään säihkyvät blingit, oikeastaan melkein beiget) autuaamille kävelyteille parin vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Kenkäarsenaalini rähjäisiin yksilöihin kuuluu myös nelisen vuotta vanhat oranssit citylenkkarit, joissa on reikiä ja joiden pohjat ovat kuluneet aivan sileiksi. Toiset rähjät ovat beiget citylenkkarit, jotka ostin kaksi vuotta sitten, mutta pilasin ne melkein heti juoksennellessani ahdistuksissani soisessa maastossa. Mitään edellämainituista kengistä ei voi siis oikein leskea käytettävien jalkineiden joukkoon.

Omistan kyllä pari paria ehjiäkin kevätkenkiä; Mikkelistä löysin kirppikseltä vaaleanpunaiset kiilakorkokengät kolmella eurolla ja syksyn kirppisreissulta tarttui mukaan söpöt kiilakorkoiset kangaskengät hintaan kaksviiskymmentä.


Ruutu- ja kirsikkakuvioisia kangaskenkiä olen ehtinyt käyttää vain kerran risteilyllä, vaaleanpunaiset jalkineet korkkasin pitkäperjantaina kauppareissulla. En kuitenkaan ole niin harjaantunut koroilla kävelijä tai edes tykästynyt niihin erityisemmin, joten tarvitsisin jotkut ihan tavalliset kengät, joilla voi kävellä milloin ja (melkein) missä vain. Kolmannetkaan kiilakorkoiset kenkäni eivät pelasta tilannetta, sillä ne on ostettu viime keväänä työkengiksi, eli pidän niitä lähinnä konfirmaatioissa.

Tähän asti (sen jälkeen kun ei ole enää tarvinnut käyttää talvikenkiä) olen käyttänyt ainoastaan lenkkareita. Ostin mustat Hummelin lenkkarini alennuksesta Kajaanin Prismasta toissa kesänä, joten nekin ovat jo aika paljon kävellyt. Pölyn ja kuran harmaannuttaneet lenkkarit eivät ole enää kovin siistit, joten niillä ei oikein kehtaisi mennä ihmisten ilmoille. Ne eivät todellakaan sovi juurikaan minkään vaatteiden kanssa (ainoastaan liikuntavaatteet voi yhdistää noihin jalkineisiin), joten vaikka muuten olisi kuinka kiva asu tahansa, lenkkarit saavat kokonaisuuden näyttämään juntilta.


Tänään kenkäasia kuitenkin koki muutoksen! Lähdin kämppiksieni (nyt kun asun täällä Jyväskylässä, minulla on niitä kaksi) kanssa kevätilmaan kävelemään, päämääränämme Keljon marketit. Katsastettuani Prisman takkitarjonnan laihoin tuloksin, siirryin kenkäosastolle. Nauhalliset (haaveilin jostain syystä tarrallisista) ruskeat citylenkkarit vaikuttivat kivoilta, mutta toisella hyllyllä näin jotakin paljon täydellisempää:


Punaiset kävelykengät näyttivät hyllyssä veikeiltä, ja jätinkin saman mallin mustat versiot klipseihin roikkumaan, kun otin pari paria itselleni sovitettavaksi. Kengät vaikuttivat kestäviltä ja minulle tuli niistä heti sellainen olo, että tykkäisin käyttää niitä. Ne sopivat jalassani olleiden haaremihousujeni kanssa, ja mielessäni kuvittelin niiden passaavan myös farkkujen tai hameenkin kanssa. Käppäilin kaupan käytävällä muutamaan otteeseen isommat ja pienemmät kengät jalassa, ja päädyin lopulta ostamaan pienemmät, 40-kokoiset jalkineet. Edullisen hinnan takia ajattelin, että kengät eivät varmaankaan ole oikeaa nahkaa (nyt tuli mieleen, että aika huonosti oli mitään infoa näkösällä), joten kaiketi ne venyvät käytössä. Isommat olisivat venyttyään liian isot, eikä se tee hyvää jalalle.


Olen oikein tyytyväinen kenkäostokseeni: Sain (toivottavasti) kestävät kävelykengät, eikä hankinta tehnyt lompakkooni suurta lovea. Jalkineilla oli hintaa 24,90 €, mutta minulla oli rahapussissani S-ryhmän lahjakortti, jonka voitin syksyllä arvonnasta vastattuani johonkin kyselyyn. Aikomukseni oli silloin sijoittaa saamani viisikymppiä talvikenkiin, mutta löysinkin sopivat Citymarketista, taisivat olla jopa plussakorttitarjous. :P Joo, ostan kenkäni marketeista. En edes muista, milloin viimeksi olisin ostanut kenkiä kenkäkaupasta. Prisma, Citymarket, Euromarket ja kirpparit ovat olleet viimeaikaisia kenkäkauppojani. Nyt kun kenkähomma on hoidettu, puuttuu enää se uusi välikausitakki.


Keväiseltä shoppausreissulta tarttui mukaan muutakin. Taloustalossa oli tarjous Finlaysonin Muumi-käsipyyhkeistä: Kolme kappaletta kympillä! Nämä tytöt villiintyivät täysin ja poistuivat lopulta kaupasta mukanaan KAKSITOISTA Muumi-pyyhettä! Jokainen meistä osti oman kympin satsin ja sen lisäksi ostettiin yksi satsi kimppaan. Minä halusin itselleni Nipsun. Se on Muumi-hahmoista kakkos-lempparini, samaistun sen ujouteen ja herkkusuisuuteen. ^^*


Ykkössuosikkini Muumilaakson väestä on ehdottomasti Nuuskamuikkunen. Ihailen hänen vapauttaan ja kykyään olla huolehtimatta turhista. Jotakin Nuuskamuikkusen luonteenpiirteitä löytyy myös itsestäni. Nuuskamuikkusen tapaan olen rauhallinen ja ehkä jokseenkin mietiskelevä. Toissa jouluna Joulupukki toi minulle ja sisaruksilleni Muumi-pyhkeet. Siskoni sai Pikkumyyn, veljeni Haisulin ja minä Nuuskamuikkusen. Onnistuin kuitenkin tässä alkuvuodesta vähän pilaamaan Nuuskis-pyyhkeeni, sillä pesin sen epähuomiossa punaisen päiväpeittoni kanssa. Pyyhe muutti ulkoasuaan violetin suuntaan sekä vähän läikikkääksi. Nyt sain tilaisuuden ostaa uuden.


Muumimamma-pyyhe menee äidille...


...ja Muumipappa isälle. Tosin isälle sopisi paremmin vaikka Piisamirotta-pyyhe, jos sellainen olisi olemassa. :DD

Kauppareissun (ostimme huomista varten kalaa ja perunoita) jälkeen oli ohjelmassa ainakin pashan syöminen parvekkeella ja tutkimusmatka asuintalomme yläkertaan. Saimme myös kokemuksen siitä, miltä maistuu pomelo. Seuraavaksi olisi hyvää aikaa vaikka katsoa elokuvaa.

Väsyttää

Tulin vaan kirjoittamaan, että tänään oli harkan toinen päivä, ja minua väsyttää kovasti. On kylmää ja harmaata, enkä tykkää Jyväskylästä kovin. Oon tälle kaupungille varmaan allerginen, kun maha ulisee ja muljuaa koko ajan. Viime kerrallakin, kun asustelin täällä, kävi näin. Hmph. Tekisi mieli kirjoitella postausta, jota mietiskelin eilen nukkumaanmenon jälkeen, mutta en kyllä jaksa. Väsyttää liikaa. Ei silti parane mennä nukkumaan tähän aikaan, täytyy sinnitellä sinne kymmeneen ainakin. Lakkasin kynnet. Harkassa tein tililaskentajuttuja, ne olivat kivoja. Tuntuu syksyltä.

IT-viikko

Viime viikko oli siis itsenäisen työskentelyn viikko. Koulujuttuihin käytetty aika: suunnilleen neljä minuuttia. Välillä mielessäni on nimittäin käynyt, että pitäisi ryhtyä tekemään dialogitentin korvaavaa kotitenttiä, ja olen jopa vähän miettinyt, mitä siihen kirjoittaisin. Kirjan olen ottanut käteeni kolmisen kertaa, mutta paperille asti ei ole syntynyt mitään.

Jos ei oteta huomioon koulujuttuja, viikko oli muuten varsin rikas. (: Ajattelinkin nyt kokeilla sellaista postausta, että listaisin päivä päivältä, mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Kuluneella viikolla asiat taisivat olla niin onnekkaasti, että jokaisena päivänä tapahtui jotakin mainitsemisen arvoista. (Pahoitteluni, että jotkut asiat ovat tuttuja jo edellisestä postauksesta.)

MAANANTAI

Aloitin viikon lähettämällä sähköpostia ensi kesän kesätyöpaikkaani. Kyselin tarkennuksia siihen, milloin työsopimukseni alkaa, milloin olen leireillä ja onko seurakunnalla tarjottavana vuokra-asuntoa kesätyöntekijöille. Päivällä piipahdin kirpputorilla. Ostin ruman mekon ja pohdiskelin kauan eräiden huivien kohdalla, ostaisinko yhden. Jätin huivin ostamatta, koska en osannut valita väriä, mutta luulen, että pyydän veljeäni käymään katsomassa, olisivatko huivit vielä myynnissä. Jos ovat, niin hän saa ostaa minulle yhden.

Kirpparilta siirryin viereiseen kahvilaan, jossa minulla oli treffit ystäväni kanssa. Joimme teetä, vaihdoimme kuulumisia ja päivittelimme sitä, miten aivot eivät aina toimi kirkkaimmalla mahdollisemmalla tavalla. Vilkaistiin kenkäkaupan alea ja pääsin ystävän kyydillä kotiin.

Illalla kävin äidin ja veljen kanssa seurakuntatalolla toivelaulukonsertissa. 4M-yhtye soitti ja lauloi virsiä ja hengellisiä lauluja, yleisö sai toivoa listasta esitettävät biisit. Lavalla soi piano, sello, viulu, djembe ja tamburiini. Laulajan ääni oli kaunis ja kirkas, välillä meinasin unohtaa hengittää.

TIISTAI

Tiistaina ompelin kirpparilta ostamastani mekosta haaremihousut. Ompelun hankaluuksissa auttoi se, että kummini kävivät kylässä. Kummitätini on nimittäin aikamoinen käsityöihminen, joten hänen käytännön vinkkiensä ja rohkaisunsa avulla pääsin yli housu-urakan ongelmakohdasta. :D

Muutenkin oli mukavaa, että kummit tulivat käymään. En ollut nähnyt heitäkään pitkään aikaan, viimeksi varmaan joululomalla. Pojat pelasivat kummisetäni kanssa korttia. Ei varmaankaan ole yhtäkään vierailua puoleen tai toiseen, jolla ei pelattaisi Tikkiä, Ristiseiskaa tai Juhannuskeijupeliä.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona ei tapahtunut mitään erityistä. Viimeistelin haaremihousuni, lyhensin sammarien puntit ja olin huonolla tuulella. Ärtyisyys ärsytti itseänikin, mutta en vain päässyt siitä eroon. Kai sitä välillä saa olla äksy. Kunhan ei ota tavaksi. Illalla kävin saunassa ja yritin haihduttaa huonon tuulen pois löylyillä. Vasta illalla oli rauhallinen ja kiva olo, kun katsoimme koko (kotona olevan) perheen voimin Karibian piraatteja. Keskiviikkona oli yläasteen luokkakokoukseen ilmoittautumisen dead line. Mietin pitkään, haluanko osallistua kyseiseen pippalointiin, mutta lopulta ilmoittauduin.

TORSTAI

Kiirastorstaina oli ohjelmassa pienimuotoista pakkaamista, eväiden ostamista ja matkustamista. Noukittiin pikkuveli kyytiin, kun hänen koulupäivänsä oli ohi, ja jatkettiin matkaa siskon koululle. Siskon liityttyä seurueeseen siirryimme juna-asemalle. Odottelimme junaa keväisessä ilmassa, junailimme Tampereelle. Tampereella menimme ostamaan liput seuraavaa matkaa varten.

Koska "pääsiäisen menoliikenne on kiivaimmillaan kiirastorstaina", emme saaneet paikkalippuja Pieksämäen-junaan. Kohtalonamme oli siis seistä koko junamatka Tampereelta Pieksämäelle. Juna oli aivan täynnä, ja monella muullakin matkustajalla oli sama seisoskelemiskohtalo. Onneksi en matkustanut yksin - olisi saattanut olla aikamoisen tylsää - ja onneksi ikuisuudelta tuntuneen junamatkan jälkeen pääsimme kyydillä kämpille.

Illalla kävin siskon kanssa saunassa. Saunareissu oli hyvä ja tärkeä; juttelimme asioista ja läträsimme suklaanaamiolla. Saunan jälkeen katselimme elokuvaa. Lopputekstien jälkeen tungimme itsemme minun huoneeseeni nukkumaan.

PERJANTAI

Pitkäperjantaina siskon ja veljen vierailu jatkui. Kävimme ABC:lla ruokaostoksilla ja teimme tortillalasagnea ja salaattia. Ruoan jälkeen pidimme siestaa kuunnellen reggaeta ja soitellen djembeä. Pelasimme Ronja Ryövärintytär -peliä ja Game of lifea. Minä ja sisko kävimme Siwalla todetaksemme, että se oli kiinni, ja minun kevään kunniaksi laittamani korkokengät repivät jalkani verille. Telkkarista tuli Ötökän elämää ja illalla katsoimme DVD:ltä Yön ritarin.

LAUANTAI (kuva muualta)

Saattelin siskon ja veljen junalle lauantaina. Siinä matkalla kävimme ostamassa suklaata ja syömässä kebabia. (Paitsi veli, joka haki Hesestä juustoaterian.) Asemalta menin Citymarkettiin ostamaan joitain ruoka-aineita iltaa varten. Ostoskoriin eksyi myös kivat kuviolliset boxerit, pinnejä ja sininen kynttilä, jonka aioin antaa luokkakaverille synttärilahjaksi. Kaupassa oli paljon ihmisiä ja kassoille oli pitkät jonot.

Illalla tein rahkaa jääkaappiin ja lähdin ulos. Taivalsin syksyltä tuntuvassa sumuisessa pimeydessä, määränpääni oli kirkko. Kirkolla kohtasin kämppiksen, joka oli tullut kotoaan Pieksämäelle. Kävimme pääsiäisyön messussa (kaikella kunnioituksella - minusta messu oli hieman laimea) ja tulimme kämpille syömään rahkaa.

SUNNUNTAI (kuva alkuvuodelta)

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä nukuin aika pitkään. Aikomuksena oli muuttaa taas Jyväskylään, mutta sitä ei kyllä olisi huomannut aamupäivän perusteella: Tavarat oli pakkaamatta, en tiennyt tarkalleen, millä ja milloin menen, kekkuloin vain yöpuvussa. Kämppiksen kanssa viipyilimme, päätimme lähteä vasta illalla. Pyysimme kuitenkin luokkakaveria kuskiksi, hänen synttärinsä kunniaksi. :P Pakkasimme, askartelimme luokkakaverille kortin, veimme roskat ja sen sellaista. Luokkakaveri tuli hakemaan meitä myöhässä, koska ei ollut vielä (!!) siirtänyt kelloaan kesäaikaan. Ajelimme Vaajakosken ABC:n kautta Jyväskylään, ihanaan pikku ghetto-röttelöömme, paistoimme ranskalaisia ja kalapuikkoja. Rakensimme elokuvateatterin minun huoneeseeni ja katsoimme Aladdinin.

***********************************************************************

IT-viikko oli mukava. Jotenkin tapahtui niin paljon kaikkea, että muutamanakin päivänä tuntui siltä, että olisi kulunut enemmänkin aikaa. Ainakin tuntui siltä, että viime viikossa oli vähintään kaksi viikonloppua. Edelleen on viikonloppuolo, kun on pyhä.

Ensimmäinen Jyväskylä-yö oli melko huono. En saanut kunnolla nukuttua, pyörin vaan sängyssä. Näin silti uniakin; sekavia tunnelmia jostakin yhteishausta, joka jäi tekemättä, Sodankylän-reissu, Kauniiden ja Rohkeiden Erik roikkumassa kuolleena tuttavieni pihalla, ulkomaalaiset opiskelijat leikkimässä piirileikkiä autotiellä samalla, kun itse istun auton katolla sen liikkuessa, tanssiminen söpön pojan kanssa... Ei ainakaan ollut yksitoikkoista.

Huomenna alkaa viimeisen harjoittelun viimeinen osa. Toisaalta on ihan kiva mennä tuttuun paikkaan uudestaan, toisaalta ei millään jaksaisi mennä harkkaan. No, eiköhän se siitä sitten lähde käyntiin. Jossain vaiheessa on kyllä pakko tehdä tehtäviäkin. :s