Työmatkojen taittamisessa junalla oli vähän lisähaastetta, kun minun piti käydä tiistaiaamuna terveyskeskuksessa. Aikataulut eivät ihan sopineet yksiin, joten loppujen lopuksi jouduin menemään junalla Toijalaan ja pyytämään iskää heittämään minut autolla Viialaan. Kahtena päivänä oli ihan tarpeeksi junasäätöä, joten olin loppuviikon sitten Kylmäkoskella. Oli kätevää, kun pystyin nukkumaan lähempänä työpaikkaa ja käyttelemään iskän autoa. Keskiviikkona kävin työterveydessäkin, mutta onneksi ei ollut mitään vakavaa.
Työviikosta selvittiin ihan kunnialla, ja eilen tulin töiden jälkeen Tampereelle. Muuten olisin kai voinut vielä jäädä Kylmikselle (kun se autokaan ei ole vielä valmis) mutta piti päästä rumpuharkkoihin, kun kohta on taas keikka. Jee olikin kivat harjoitukset, koska sain/jouduin soittamaan dumdumeja. Mutta oikeastaan halusin kyllä kirjoitella viime viikonlopun menoista ja melskeistä.
Nimittäin viikko sitten oli myös keikkailua. Launtaina piti ensin olla esitys Tammelantorilla, mutta joidenkin ihme sählinkien takia (meidän luulossa oli Tammelantori, mutta lehdessä luki Laukontori) vedettiinkin setti Laukontorilla. Oli tosi kivaa, etenkin kun yläasteen ja lukion musaopettajani tuli katsomaan/kuuntelemaan rummutustamme. Mulla meinasi mennä pasmat jostain syystä vähän sekaisin, mutta muuten esitys meni ihan hyvin. Oli ihana nähdä open kanssa piiiitkästä aikaa, ja oli kiva esitellä nykyiselle rumpuopelleni se ihka ensimmäinen tyyppi, jolta olen rumpuoppeja saanut. Kävi myös ilmi, että asutaan ihan lähekkäin! Pakko siis koittaa nähdä useamminkin!
Laukontorilta oli kuitenkin mentävä vielä Tammelantorille, sillä olimme itse mainostaneet esiintyvämme sielä. Mikäs siinä, oli ihan kiva mennä vetämään toinenkin setti, kun ilma oli nätti ja ihmisiä paljon. Kovin kauaa ei ehditty kuitenkaan soittamaan, ennen kuin torivalvoja tuli sanomaan, että meidän pitäisi lopettaa soittaminen.
Torimyyjät olivat kuulemma valittaneet soittomme olevan liian kovaäänistä ja näin ollen häiritsevän kaupankäyntiä. Valvoja tuli siis välittämääm myyjien viestin ja käski meitä lopettamaan soittomme. Lopettaminen olisi kuitenkin ollut aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että meidät oli tilattu soittamaan torille, ja saimme keikasta siis palkkion. Ei kai kukaan voi lopettaa urakkaansa kesken, jos siitä maksetaan? Tapahtumista voi lukea "puolueettoman version" Aamulehden nettisivuilta tai viime sunnuntain lehdestä. Huh huh.
En sitten tiedä, kuinka paljon tuollaisiin kirjoitteluihin on uskominen. Ensimmäinen virhe on nimittäin jo otsikossa. Siitä saa sellaisen käsityksen, että poliisit olisivat fyysisesti olleet torilla ja käskeneet meitä lähtemään lätkimään. Olimme kuitenkin lopettaneet jo hyvän aikaa sitten, ennen kuin poliisit ajelivat maijallaan torille. Eivät tainneet pitää meidän keissiämme kaikkein kiireellisimpänä tapauksena.
Toinen virhe on lauseessa "He valittivat soittajista torivalvojalle, joka omien sanojensa mukaan pyysi soittajia ensin hiljentämään soittoaan ja soitti sitten paikalle poliisipartion, kun äänentaso ei hiljentynyt". Voi tietenkin olla, että muistini pettää, mutta minun mielestäni torivalvoja ei pyytänyt meitä hiljentämään soittoa, vaan käski heti lopettaa. Päättelisin sen siitä, että itse ainakin lopetin soittamisen, kun hän tuli siihen valittamaan. Jos hän olisi pyytänyt hiljentämään, olisin hiljentänyt. Osaan varmaan sen verran suomea, että ymmärrän lopettamisen ja hiljentämisen eron? Tai siten olin vaan niin paniikissa auktoriteetin tullessa puhuttelemaan, että meni ohjeistus sekaisin? :P (juu, se naissoittaja joka kuvaili tilannetta pelottavaksi olin minä. Toimittaja ei tainnut osannut tulkita huumoriani/äänensävyäni :D)
Joopa joo, se siitä. En pahemmin jaksa enää ajatella koko juttua. Etenkin kuin loppulauantai oli sitten kiva. Kävin ostamassa vähän mansikoita ja reissueväitä, ja menin kotio vähäksi aikaa virkistäytymään ja valmistautumaan. Lähdimme nimittäin Udokan kanssa (tai siis meitä oli vain neljä) Muurameen festareille. Tuliryhmä Flamma oli pyytänyt meitä sinne esiintymään kanssaan, ja mikäs sinne oli lähtiessä, kun matka maksettiin. Ajelimme siis kivoja maisemareittejä Muurameen Naamat-festareille ja hengailtiin siellä hippien seassa (olin ekaa kertaa ikinä festareilla, oli siis ihan hauska ihmetellä sitä meininkiä) jonkin aikaa. Illalla treenattiin Flamman kanssa, ja yöllä kahden aikaan oli meidän keikka.
Oli UPEAA. Voi vitsit, ilta oli jo sen verran pimeä, että tulitanssit näyttivät tosi loisteliailta ja meidän rummutus toi esitykseen sellaista mystistä tunnelmaa. Upeaa, upeaa. Keikasta jäi hyvä mieli, ja siitä olikin sitten hyvä jatkaa kotia kohti. Lähdimme kolmen aikaan ajamaan kotiin päin, ja automatka menikin leppoisasti ukkostaivasta ihaillen ja kirkastuvaa taivasta ihmetellen. Kotona olin joskus kuuden aikaan, ja menin suoraan nukkumaan. Reissun jälkeen olin väsynyt, mutta onnellinen.
Pahoitteluni (taas) kuvattomasta postauksesta. Tykkäsin Naamat-asustani paljon, se oli mielestäni söpön afrikkainen ja hipikäs. :D Kamera vaan luurasi autossa koko ajna, kun en kantanut mukanani laukkua. Kaikki välttämätön (ruoka- ja juomaliput ja kännykkä) kulki rintsikoissa, kun hameessani ei ollut taskuja. Laitetaan silti lopuksi edes pari naamakuvaa, ettei ole ihan pelkkä tekstipostaus.
Ai niin! Jos yhtään kiinnostaa tulitanssin ja rummutuksen yhdistelmä, Udokaa ja Tulikukkaa on mahdollista nähdä ensi torstaina Tapahtumien yössä. Meillä on yhteinen keikka kirjastotalon lavalla kello yhdeksän. Illalla. Hmm tosin tällä hetkellä senkin kanssa on jotakin säätöä, joten pienen pieni mahdollisuus on olemassa, että keikkaa ei olekaan. Mutta pidetään kaikki peukkuja, että asiat selkenevät ja päästään soittamaan! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti