Kitchy Xmas!

Olin viikko sitten sunnuntaina vähäsen töissä. Yksi pappi (jonka kanssa olin kesällä vetämässä riparia) soitteli silloin perjantaina, että pääsisinkö pitämään Majatalo-illan Back Stagea nuorille. Ihan kuin tietäisin, mikä on Majatalo-ilta tai sen Back Stage.

No, sain onneksi selvitystä. Majatalo-ilta on "entisten nuorten" toimintaa, jokin musiikki- ja keskustelutilaisuus. Jotta aikuiseen ikään ehtineet seurakuntanuoret voisivat tulla viettämään hetkeksi heille suunnattua aikaa, paikalla ovat myös lastenhoitajat ja pyhäkoulun pitäjä. Isommillekin lapsille on samaan aikaan kerhotyyppistä tarjontaa, ja sen nimi on Back Stage. Sen vakituinen vetäjä oli sinä sunnuntaina Maata näkyvissässä hiipparoimassa, joten tarvittiin sijaista. Oli kiva että minua kysyttiin, joten lupauduin hommiin.

Suunnitteluaikaa ei ihan hirveästi ollut. Joten inspiroiduin Postin lähettämästä punaisesta kirjekuoresta, ja ajattelin joulukorttien askartelun olevan jo ihan tarpeeksi ajankohtainen puuha. Muistin aikoinani (varmaan ala-asteella!) keksimäni tosi helpon (yksi iso kolmio kuuseksi, kaksi pientä kolmiota tontuiksi) joulukorttimallin, ja ajattelin jalostaa sitä vähän. Painuin Tiimariin ja tutkin, mitä kaikkea sieltä löytyikään. Askartelutarvikkeiden luona pohdiskelin, minkälaista ekstraa kolmiokorttiin voisi lisätä. Ostin muutamia juttuja ja kotona sitten askartelin kerhoa varten mallin.

Joopa joo. Lopputulema oli lievästi sanottuna kitch. Eri väriset akryylitimantit ja kimmeltävä tähti ei ehkä edusta sitä kaikkein harmonisinta tyylisuuntaa, mutta jollain kierolla tavalla tykkäsin luomuksestani. Vähän vaan mietitytti, että olenkohan jäänyt ikuisiksi ajoiksi mauttomien joulukorttien kierteeseen, kun viime vuoden kortitkin olivat tämän kanssa vähän samaa sarjaa...

Mutta Back Stagelle eksyneet tytöt (Mariella 10 ja Minka 12) näyttivät myös pitävän valitsemastani linjasta. Koska bäkkärille tuli vain kaksi kerholaista, saimme ihan hyvin askarrella enemmänkin kortteja kuin yksi naamaa kohden. Tyttöjen kortit olivat ehkä jopa vielä blingblingimmät kuin minun. (: Minä tein kerhossa viel kaksi korttia:

Vihreästä kuusesta piti tulla astetta hillitympi versio, mutta... a) jostakin syystä leikkelytaitoni taantui 6-vuotiaan tasolle (mikä on tuo vino alareuna!?!?!) b) tarra-arkissa oli jäljellä enää isoja tähtiä ja c) tussilla kirjoitettu hyvän joulun toivotus sai lopputuloksen näyttämään vähän nuhruiselta. Olen silti sitä mieltä, että itse leikellyt ja liimaillut kortit ovat kuudesti kivempia kuin kaikki leimailu- ja 3D-kortit, jotka eivät kuitenkaan näytä ihan NIIIIN itse tehdyiltä.

Sydänkortti ei MILLÄÄN suostunut käyttäytymään hyvin kuvissa. Mutta kaipa siitä näkyy ainakin idea, eli akryylitimantteja huopasydämen reunoilla. Ihastuin kyllä kovin noihin timanttijuttuihin, voisi hankkia niitä itselleenkin askartelulaatikkoon.

Kerho sujui kivasti, vaikka tytöt olivatkin kovin hiljaisia. Yritin välillä kysellä kaikenlaista, mutta enimmäkseen syvennyimme askarteluihin ja annoimme taustamusiikin pitää ääntä. Puolessa välissä kävimme syömässä vähän pitsaa, ja sitten jatkoimme taiteiluja. Lopuksi pelasimme vielä jotakin Raamattu-peliä, joka oli huisin vaikea. Ihmettelimme, että sen kylkeen oli painettu ikäsuositukseksi 5+!

Sitten vielä vähän muita käsityökuulumisia: Puikoilla on tällä hetkellä tumput, joista puuttuu enää peukalot. Omaksi yllätyksekseni työn alla on myös vähän kirjontahommia, ja viime viikolla ostin kirppikseltä helmikudontakehyksen. Helmistä on valmistumassa jotakin rannejuttua, ja sen ja muut työt esittelen sitten täällä, kunhan ne valmistuvat. Ei muuta, moikka!

My Joy Has Come

Lauantaina oli vielä erityistä ohjelmaa. Iltapäivällä oli määrä mennä Hyvinkäälle Martin seurakuntatalolle seuraamaan, kun Tarun ja Femin vauveli saisi nimen. Aamupäivä meni verkkaisesti pakkaillessa, valmistautumisessa ja aamupalastaessa, ja kun kello alkoi näyttää kahta, käynnistimme auton moottorin ja käännettiin nokka kohti Hyvinkäätä.

Vaikka lähdettiin majapaikasta ihan hyvissä ajoin, onnistuttiin silti myöhästymään tilaisuuden alusta. Ensin piti kääntyä takaisin, kun ♥ huomasi unohtaneensa edellisenä päivänä ostamansa kalat pakkaseen. Kun kalat oli haettu, pysähdyttiin vielä tankkaamaan, koska matkan varrella oli halpaa bensaa. Hmph. INHOAN myöhästymistä, mutta niin vain jouduimme luikkimaan kirkkosaliin toimituksen ollessa jo käynnissä. :/

Emme sentään missanneet varsinaista h-hetkeä. Tai no ♥ missasi, koska hän menikin keittiöön huolehtimaan vuohen kappaleista tai ties mistä. Minä sen sijaan seurasin toimitustan (en olekaan ollut isona ristiäisissä!) ja sain olla todistamassa, kun pikkuinen ihminen sai nimekseen Ayomide Markus Francis.

Poitsun ensimmäinen nimi on yoruban kielinen. Ayo tarkoittaa iloa, mi "minun" ja de tarkoittaa tulemista. Pojan etunimi on suomeksi käännettynä siis suunnilleen "minun iloni on tullut". Kivaa, että nimirimpsussa on mukana myös suomalainen nimi, vaikka kutsumanimi onkin sitten tuo Ayo.

Päivänsankari oli koko juhlien ajan vallan rauhallinen, veteli vain sikeitä vaikka ympärillä kuhisi. Nukkuvan pojan ympärillä jutteli ehkä kolmisen kymmentä (olen tosi huono arvioimaan ihmisjoukkojen kokoa!) vierasta, sekä suomalaista että afrikkalaista porukkaa.

Tarjottavatkin olivat peräisin kahdesta eri kulttuurista. Toisaalta pöydässä oli riisiä, kanaa ja vuohen lihaa (illan mittaan äijät löysivät lautasilleen myös mannaa ja jotakin kastiketta), toisaalta perinteistä suomalaista kastettavaa. Tällä kertaa jätin afrikkalaiset pöperöt väliin, sillä olin haaveillut aiemmin päivällä juhlissa mahdollisesti tarjottavista voileipäkakuista. :P

Olin siis toivonut, että Taru tarjoaisi voileipäkakkua. Ja pöydässä olikin kahta laatua, kinkullista ja lohellista. Kylkeen vielä karjalanpiirakka. Olin suolaisista tarjottavista jo aika täynnä, mutta jatkoin silti makeiden pariin. Kahvin kanssa oli tarjolla kakkuöveri. :D Lastasin lautaselle kaikkia kolmea kakkua, eli kinuskia, Sacheria ja jotakin vaahtoista sitruunatorttua. Tuon satsin tuhoamisen jälkeen olo oli hiukan pinkeä. Eh. :D

Olisin halunnut kivasta illasta muistoksi jonkun yhteiskuvan ♥:n kanssa, kerrankin kun molemmat olivat laittautuneet. Kuva jäi kuitenkin vain haaveeksi, koska a) ♥ huimenteli missä milloinkin ja b) pippaloiden päätteeksi löysin itseni keittiöapulaisena, minkä jälkeen olo oli liian hikinen ja tiskivetinen kuvissa poseeraamiseen. Asukuvat otettiin kotona, kun hikisyys ja tiskisyys oli automatkan aikana vähän laskenut.

kuvauspaikka - varastoa muistuttava huoneeni
tunikamekkojuttu - KappAhl
housut - Cellbes
puntit - huonosti
kengät - Fafala

(ihan kiva jos tietsikalla olisi kuviin liittyvää ohjelmaa, muutakin kuin esikatselu ja Paint)

Hyvinkäältä ajeltiin siis meille kotiinkotiin, kannettiin kalat pakastimeen ja käytiin saunassa. ♥ lähti kotiinsa sunnuntaiaamuna, ja minulla oli jotakin valmisteltavaa...

Oravia ja muita

Pyörittiin Tallinnassa ostoskeskuksessa, ja piipahdettiin siellä muutamaan putiikkiin. Tietenkin mielummin sellaisiin, joita ei olisi ihan joka kulman takana täällä kotona. (Haha mikä vitsi, ihan kuin Kylmiksellä olisi yhtään vaatekauppaa!) Tykkäsin Terranovasta, siellä näytti olevan kivoja vaatteita.

Mutta yhyy, kaikki vaatteet näyttivät olevan kokoa tosi kapea. L-koko oli suunnilleen 12-vuotiaan kokoa (ainakin minusta tuntuu siltä), enkä löytänyt koko kaupasta mitään, missä L:n edellä olisi ollut X. Kahdella äxällä varustettuja ässiä sen sijaan löytyi. Höhhis. Hypistelin minikuteita sitten sen aikaa, kun ♥ teki omia shoppailujaan.

♥ löysi Terranovasta itselleen parit farkut hyvään hintaan, ja nappasi samaan satsiin myös pari t-paitaa Nigerian tuliaisiksi. ♥ oli tosi kiva ja käytti kassan kautta myös muutamat korvikset, joita olin katsellut kaihoisasti.

Kuuden parin korvispaketti maksoi vitosen, ja sisältää vallan ihania helyjä. Lumihiutaleet näyttävät vähän väärään seuraan eksyneiltä, mutta tykkään niistäkin. En osaa päättää, mitkä korvikset olisivat lempparini, mutta oravat vaikuttavat selkeästi sekopäisimmiltä.

Perjantaina käytiin Itäkeskuksessa hengailemassa, ja löysin oravakorviksille veikeän kaverin. KappAhlissa oli ale-asusteet vielä puoleen hintaan, joten adoptoin itselleni hassun oravasormuksen.

Sormusorava ei köyhdyttänyt minua paljonkaan, sillä jouduin pulittamaan siitä vain kaksi euroa. Yksi kolikko ei ole paljoa jostakin hykerryttävän hölmöstä piristyksestä!

Ää, tämä oli nyt tällainen lyhkäinen välipostaus, koitan saada satuiltua huomenna lisää. Moro!

Takaisin terveiden kirjoihin

...ainakin melkein. Neljäs antibioottikuuri seitsemän viikon sisällä loppui eilen, ja olo on pientä yskää lukuunottamatta ihan hyvä.

Uhmasin tautia vähän yli viikko sitten, kun kävin Tampereella pyörähtämässä. Toissa viikon torstaina oli joku työkkärin ehdottelema rekrytointisysteemin haastattelu, ja perjantaina rumpuopen 50-vuotis-yllätyssynttärit. Noin kaukaisista jutuista ei kuitenkaan jaksa satuilla, tyydyn vaan sanomaan että juhlat olivat huiput. (:

Viime viikolla oli sitten uudet kujeet. Ajeltiin keskiviikkona ♥:n kanssa etelämmäksi, sillä suunnitelmissa oli viettää loppuviikkoa Helsingin suunnalla. Ajoin autoa ensimmäistä kertaa taas pitkään aikaan, se oli kivaa. Motarilla oli leppoisaa körötellä, kun ei ollut liikaa ihmisiä liikkeellä. Hyvinkäällä sen sijaan meni vähän hermot, kun navigaattori alkoi ehdotella u-käännöksiä keskustassa. Selvisin kuitenkin Tarun ja Femin tykö, ja saatiin jätettyä Femin kuntopyörä oikeiden omistajien huomaan. Jatkettiin Vantaalle, oltiin ♥:n kaverilla Lanrella yötä.

Torstain ensimmäinen etappi oli bussipysäkki. Suunnistettiin pysäkille odottelemaan linja-autoa, ja noustiin sitten Helsinkiin menevään kulkuneuvoon. Jäätiin rautatieasemalla pois, vaihdettiin alle ratikka, ja jatkoimme matkaa Katajanokan terminaalille.

Vuorossa oli Tallinnan reissu numero kaksi. Alkusyksystä käytimme ensimmäisen lahjakortin, nyt ajateltiin käyttää toinen pois kuleksimasta. Laiva lähti puoli kahdeltatoista, ja oli perillä Tallinnassa kahdelta. Viime kerralla menomatka meni laulellessa karaokea, mutta tällä kertaa oli hiukan toiset aktiviteetit.

Ensin pelattiin keulabaarissa W.I.T.C.H.-korttipeliä ja vähän aikaa pelattuamme siirryttiin syömään jotakin grillistä (minulle Fish & Chips, ♥:lle kanakori). Kun lopettelimme annoksiamme (hitsi kun en muistanut ottaa kuvaa ennen annoksen tärväämistä, oli meinaan hienostuneen näköiset ranskalaislautaselliset! :D), ravintolassa oli alkamaisillaan bingot. Peliin sai osallistua, jos osti bingo-drinkin, ja ajattelin että olisi ihan kivaa rastitella numeroita aikani kuluksi. Kävin ostamassa juomat ja vaihtamassa kuitin bingo-lappuihin. Sitten alkoi jännittävät pelit!

ETTÄ minua harmitti, että bingot tuntuivat koko ajan menevän sivu suun! Ensin etsittiin yhtä vaakariviä, toisella kierroksella kahta jne. Minulta puuttui aina ihan vähän (yksi tai kaksi) rasteja, kun joku jo huuteli saaneensa bingon. Ärsyttävää. Mutta tittidii, kun vaatimuksena oli saada yksi ruudukko kokonaan täyteen, minua onnisti! Sain jopa karjaistua oman bingoni yhtä tätiä nopemmin, joten pääpalkinto oli minun, eikä sen tädin. Wuhuu! Olen saanut hyvää harjoitusta äidin työpaikalla, joten tiedän hyvän bingo-huudon niksit... :P

Palkinnoksi risteilyisäntä ojensi minulle pullon laivan omaa kuohuviiniä ja bonuskortin Tukholman risteilylle. Pian bingon jälkeen oltiinkin jo perillä Tallinnassa, mutta ennen laivasta ulostautumista halusin kokeilla toistakin uhkapeliä. :D Syötin pelikoneeseen puolitoista euroa ja valitsin delfiinipelin, koska se vaikutti söpöimmältä. Painelin nappuloita jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi rahat palautuivat takaisin kuutena eurona. Aika hauskaa. (:

Satamassa räpsäistiin muutama kuva, mutta sitä ei pystynyt harrastamaan kovin kauaa kylmyyden takia. Emme olleet tehneet mitään erityistä suunnitelmaa maissaoloaikaa varten, mutta lähdimme patikoimaan kohti Viru keskusta. Ajattelimme, että pari tuntia voisi käyttää ihan hyvin (ikkuna)shoppailuun.

Oma ostoshetkeni päättyi sillä tavalla hyvin, että minulle ei kertynyt yhtään kannettavaa ostoskeskuksesta takaisin satamaan. ♥ sen sijaan osti parit farkut ja tuliais-t-paitoja (Nigeriaan vietäväksi) Terranovasta. Ja minulle kivulin korvispakkauksen! (: Terminaalista ostin pari isoa levyä Kalev-suklaata, koska tiesin että se olisi vähän kalliimpaa tax freessä.

Kun tulimme takaisin laivaan, pelasimme vähän aikaa korttia ja maistelimme kaakaota/Irish Coffeeta odottaessamme tax freen avautumista. Tällä kertaa oli vuorossa Kaunotar ja Kulkuri -kortit ja ihan tavalliset pelikortit. Pelaamisen jälkeen menimme sitten sinne kauppaan. Itse ostin pari joululahjajuttua ja itselleni varsin perinteisen laivaostoksen; ei ole laivareissua ilman isoa Smarties-pötkylää! Tällä kertaa valkkasin ihan tavallisen paketin ilman mitään lelufiguureja, koska saatavilla oli vain Nalle Puheja (yöööök) ja rumia Tuhkimoita.

Ostosten jälkeen menimme pubiin istumaan. Kävin ostamassa "jotain limeistä" (alkoholitonta, koska lääkekuuri oli päällänsä) ja baarimikon näkemys siitä oli varsin... sininen. :D Vaikka yskä oli yhä ilonani, karaoke kutkutti ihan liikaa väliin jätettäväksi. Kävin sitten laulamassa Joen, vaikkei se ihan parhaasti mennyt. Sen jälkeen minun teki vielä mieli jälkiruokaa.

Minulle tuli kuin tyhjästä mieliteko, että haluaisin leivosta, jossa on päällä marjoja ja kiillettä. Ja jee, kahvilasta löytyi juuri sellaista kakkua! Ostettiin kaksi eri kakkupalaa ja mutustettiin ne puokkiin. Siinä se loppuristeily menikin mukavasti. Laiva oli jälleen Helsingissä puoli yhdeksältä, ja me ulkona joskus vähän myöhemmin. ♥:n veli tuli onneksi hakemaan meitä, ettei tarvinnut sompailla ratikoilla sun muilla takaisin kämpille. Kun oli pimeää ja sentään jonkin verran kantamuksiakin.

Oi, tykkäsin tosi tosi paljon tuosta päivästä. Se oli leppoisa, rento, hauska. Välillä kai romanttinenkin. Oikein mukaisa. Nam. (:

Pimeyttä vastaan

Viimeisin askartelu lähti postin mukana Mikkeliin, luokkakaverin synttärilahjaksi. Kyseessä ei ollut mikään huippuhieno käsitöiden taidonnäyte, vaan jotakin pientä ja hyödyllistä.

Ensin pursottelin sydänheijastimen reunoille ruskeaa kimalleväriä. Annoin kuivua ja pursottelin koukeroita toisellekin puolelle. Annoin kuivua uudestaan.

Sitten kiinnitin heijastimeen killumaan jostakin kaulakorusta tarpeettomana irrotetun helmihärpäkkeen. Pujotin heijastimen naruun ja lisäsin hakaneulan. Valmista tuli!

Lopuksi sujautin heijastimen lahjapussiin ja lahjapussin kirjekuoreen. Osoite ja postimerkki päälle, ja hengenpelastin pääsi matkalle moikkaamaan kaveria.