Aurinkoista työpäivää

Tänään ajattelin pukea töihin mekon.

Kesäinen asu oli veikeä, muttei sen viileämpi kuin mikään muukaan vaate. Pitsihelmaisessa mekossa hoitui myös auton tankkaaminen ja bingon pelaaminen (höhöhö!). Kotona heitin vaatteet mäkeen ja olen hengaillut loppupäivän sarongissa joka on kiepautettu mekoksi. Kuumuus ei ole minun juttuni.

Kesäalejalkoja

Viime aikoina on pitänyt piipahtaa lähes jokaisessa vastaantulevassa kenkäkaupassa. Se ei ole todellakaan mitään lempipuuhaani, mutta nyt on ollut pakko. Käynnissä on nimittäin ollut operaatio Hääkenkien metsästys. Ei siis mitään morsianjalkineita sentään, mutta jotakin millä voisin mennä vieraaksi häihin. Jotkin kengät, jotka sopisivat maksimekkoni kanssa.

Olin ajatellut, että kaikenlaiset gladiaattori- sun muut sandaalit sopisivat visuaaliselta ilmeeltään yhteen mekkoni kanssa, mutta ne eivät näytä kovin mukavilta. Eihän niissä ole pohjaa melkein yhtään, niin ne eivät voi olla hyvät jalassa. Luulisin. Sitten taas korolliset versiot ovat liian korkeita. Dilemmaa.

Lauantaina poikettiin Peteriä ja Oliviaa odotellessa Intian basaariin. Olin viime Helsingin reissullani bongannut, että siellä on tyhjennysmyyntiä, mutta koska minulla oli kamalasti tavaraa mukana, en viitsinyt mennä liikkeeseen rymehtimään. Tällä kertaa oli otollisempi shoppailuvarustus, joten marssin basaarin kenkähyllylle ihmettelemään tarjontaa.

Jonkin aikaa jahkailtuani (aika harvinaista minulle shoppailla kenkiä jahkailematta) minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Ihanat helmekkäät ja kivat timanttiset varvassandaalit. Ajattelin joka tapauksessa kotiuttaa jommat kummat, sillä ne maksoivat vain 20 €/pari, ja tykkäsin niistä. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin jatkanut etsintöjä ja lopulta ostanut kalliilla jotkut sellaiset, joista en pidä.

Mutta kappas vaan! Lähdinkin kaupasta mukanani MOLEMMAT parit! :oo Ostin itse timanttikengät ja ♥ oli niin ihana, että tarjoutui ostamaan minulle ne helmekkäät. (:

Nämä ihanan väriset (hillitysti) blingit kenkulit päätyvät todennäköisesti hääjuhlimisiin mukaan. Sandaaleissa on hiukkasen korkoa (en tajunnut kuvata niin, että korot näkyisivät), joten ne eivät ole liian lätyskät. Varvassandaaleiksi nämä ovat oikein mukavat, koska näissä on nuo lenkit peukalovarpaita varten. (:

Ja siis... Jos joku sattuisi kaipaamaan selitystä tälle kuvalle, niin sehän on aivan luonnollinen! Piti kehitellä joku patentti noille sandaaleille, ettei ne nyt aivan lätistyisi. Viime vuoden tivolireissulta peräisin olleet pehmokaverukset sopivat hyvin pitämään jalkineita muodossa...

Ja tuossa sitten ne helmekkäät. Näiden käyttö vaatii totuttelua tai jonkinlaiset teräsjalat, sillä nämä ovat aikas kovat varvasväleille. Ihan hyvin selvisin kauppareissusta, vaikka vasemman (ylläri!!) jalan "etuvarpaan" iho menikin jo rikki. Karaistumista vaan... Nämäkään eivät ole ihan ihan lättänät, vaan kantapään alla on ehkä peukalon paksuista pohjaa. Molemmat ovat genuiinin nahkaa, made in India.

Sitten vielä kesän tennariostokset, jotka ovat kyllä näkyneet täällä jo kertaalleen. ♥ on ilmeisesti saanut minut uskomaan kenkäpalopuheitaan, joten ajattelin hommata pari paria lisäkenkiä, jotta yhden parin käyttöikä säilyisi. Mustat kiilakorkoiset tennarit ostin Dinskosta kymmentä senttiä vaille kympillä, ja keltaiset varrettomat Anttilasta kahdeksalla eurolla. Nyt kenkäkokoelmani on ehkä vähän paremman kokoinen, joten jalkineostokset saavat nyt jäädä. Seuraavat olkoon talvikengät, ne vanhat alkavat kai olla vähän mössöt.

Tänään käytiin äiskän ja veljen kanssa Ideaparkissa. Ostin itselleni töidenalkamislahjaksi kivan kaulaan ripustettavan kellon. Tänään alkoi nimittäin pikkuinen pätkä töitä. Alkajaisiksi on vähän riparia (leiri alkaa maanantaina) ja sen jälkeen muutama hetki diakoniatyötä. Kappas. (:

(ps. ihan kivat ne kalapippalot, mutta vaatteet haiskahtivat niiden jälkeen inhasti mereneläviltä! Yritin tuulettaa housujani ulkona, mutta haju sen kuin pysyi. Piti sitten heittää ne laukun kanssa pesukoneeseen.)

Kalalauantai

Vaikka en tykkääkään postauksista, jotka alkavat "hiljaiselon" selittelyillä, selittelen silti. Tai oikeastaan päin vastoin, nyt on kerrankin ollut epähiljaiseloa, joten en ole ehtinyt koneelle hirveästi. Eikä siitä koneelle ehtimisestä olisi ollut hyötyäkään, sillä ♥:n kone on jotenkin reistannut, eli siitä ei olisi ollut mihinkään postausyhteistyöhön. Nyt toimii ja nyt on aikaa, joten voisin hiukan satuilla eilisestä.

Joskus iltapäivällä lähdimme metrolla keskustaan ja (hmm pienen kenkäshoppailun jälkeen) treffasimme Peterin ja pikku Olivian rautatieasemalla. Pojat ostivat tuliaisviiniä ja tytöt ostivat omat juomansa - Olivialle Muumi ja minulle Hello kitty - ja sen jälkeen rautiovaunuilimme Arabiarantaan Peterin kaverin luokse.

Tiedossa oli illanistujaista ruoan ääressä, ja kun saavuimme oikealle ovelle, nenään tulvahtikin kokkailujen tuoksut. Moikkasimme paikalla jo olevat kymmenisen ihmistä ja etsimme itsellemme istumapaikat. Itse parkkeerasin pehvani pehmeälle lankamatolle ja tarkkailin hetken aikaa ympärilleni. Koska äijät hölöttivät supervauhdilla sitä omaa englantiaan ja Oliviakin oli uppoutunut rakentelemaan junarataa, keskityin tutkailemaan kirjahyllyä. Nappasin hyllystä Eino Leinon runokokoelman Elämän koreus ja lueskelin sitä nigerialaisen musiikin pauhatessa vieressä.

Jonkin ajan kuluttua ruoka oli valmista nautittavaksi. Tarjolla oli kamerunilaista ruokaa. Listalla oli jotakin uunissa paistettuja kaloja, joiden täytteenä oli ainakin pinaattia. Kalojen päälle oli laitettu etikkaisia punasipulirenkaita, ja lisäksi sai ottaa majoneesia (jätin väliin) ja chilikastiketta. Lautasella oli lisäksi öljyssä paitettuja ruokabanaanin (plantain) viipaleita.

(Muut lisäsivät majoneesin ja chilikastikkeen kalan päälle, mutta itse ajattelin olla varovaisempi ja vain dippailla kalanpaloja soosiin.)

(♥:n lautanen, itse en osannut syödä noin hienosti. :P)

Syömisen lisäksi ilta kului Olivian kanssa jutellessa ja leikkiessä. Leikittiin vähän intiaaneja ja vähän kissoja, ja ihmeteltiin tuulessa pyörivää viipperää, joka miltei lennätti minut parvekkeelta taivaan tuuliin. :P Osa porukasta oli menossa vielä klubille, mutta koska kohteena oli kuulemma Onnela, ja koska rahastoni ei ole juuri nyt kukkeimmillaan, lähdin ihan tyytyväisenä viimeisellä metrolla kotiin.

Ja olihan minulla jotakin yllänikin:

hopeapaita - (h&m) kirppikseltä
farkkuleggaripöksyt - Cellbeksestä
seeprasukat - Gina Tricot

kaulakoru - se Indiskan koristeesta tehty
rannekoru - kymppileirin markkinoilta

(varrettomat) tennarit - Anttilasta

Ja oli kyllä kiva ilta. (:

ihQ-pinkkiä

Tänään oli mukava päivä. Se alkoi leppoisasti Naapureina Madridissa -sarjaa tölläämällä ja sen henkilöiden toilailuille naureskelemalla. Siinä samalla vetäisin kupuuni jotain pientä aamupalaa, muistaakseni jugustin ja paahtoleipää.

Puolen päivän jälkeen koko perhe pakkautui autoon, ja auto lähti liikkeelle suuntanaan Tampere. Minulla oli tänään ylläni seuraavaa:

Nenälläni oli päivän mittaan sekä silmälasit että (Tokmannilta ostetut) aurinkolasit. Ei tietenkään yhtä aikaa, vaan vaihtelin niitä tilanteen mukaan.

Korvissa killuivat Seppälän papukaijakorvikset, joita en ole pitänyt pitkään aikaan. Hiukset olivat taiteellisen teinin Pikku Myy -kampauksella, jota olen pitänyt nyt aika usein.

Hä? Ihan mukana taas...

Pukuna (tykkään käyttää puku-sanaa, vaikka terkoitan ihan vain vaatteita) minulla oli Henkkamaukan trikoohame ja Sittarista ostetut leggingsit.


Jaloissa oli kissan kanssa mätsäävät kiilakorkotennarit. Ostin ne maanantaina Ideaparkin Dinskosta, maksoivat aika vähän rahaa (9,90).

Mietin, että näytän taas joltakin rintasyöpätietoisuusmainokselta, mutta ei se onneksi menoa haitannut. Ajeltiin siis Tampereelle, sisko oli menomatkalla ratissa. Kun päästiin perille Satamakadulle, oltiin kohteessa noin kaksi minuuttia ja lähdettiin takaisin kotiin. Heitettiin vain sisko kämpillensä, sillä hänellä oli kantamuksinaan dvd-kassillisen lisäksi pinnatuoli, jota ei olisi ollut kiva kuljettaa junassa.

Minä ajoin kotimatkalla. Oli kivan jännää, koska en ole ennen ajellut Tampereella keskustassa, Meni kuitenkin ihan näppärästi ja löysin itseni pian motarilta. Oli kivaa ajaa kovaa, mutta jossain vaiheessa iskä rajoitti kaasujalkaani. :c Olin siis ajanut ihan rajoituksien mukaisesti, mutta kuulemma renkaat eivät kestä niin kovaa ajamista. Tai jotain.

Myöhemmin lähdettiin äidin kanssa kirpparille käymään. Tutkailtiin sen tarjonta (ei löytynyt mitään) ja käppäiltiin sitten Toikkarille. Illalla oli helmikurssi, mutta koska olimme vähän liian ajoissa, istuskelimme keinussa odottamassa. Huomasin, että pinkki teema jatkui eväsjugurtissani ja jalkoihin vaihtamissani crocseissa.


Siis ihan vain yksi noista crocs-koruista (huomaa Jyrsis-koru! :p) on pinkki. Vaaleanpunaisia pehmokenkiä en sentään ole (vielä?) hankkinut.

Helmikurssisysteemi alkoi puoli kuuden maissa ja minun lisäkseni oli muistaakseni viisi askartelijaa. Muut tekivät vaikka mitä hienoja kaula- ja rannekoruja, mutta minä päätin tehdä jotakin simppeliä. Syistä että a) silmääni ei niin kovin miellytä ne monimutkaisemmat mallit ja b) en ole kovin tottunut väkertämään pienten helmien kanssa. Tein pari rannekorua loppukesän juhlia silmälläpitäen -ylläri ylläri - pinkeistä helmistä.

Helmihommat kestivät noin puoli yhdeksään, sitten kävelimme äidin kanssa kotiin. Ilma oli vielä aurinkoinen ja kuuma, ja puna-apiloiden makea tuoksu kävi hyvin yhteen päivän värin kanssa.

Muinainen rukousnauha

...tai ei niin kovin muinainen, mutta askartelu, jonka kuvat ovat olleet kamerassa huhtikuusta asti. Kun viime syksynä tein itselleni sen wannabe-rukousnauhan, ♥ pyysi minua tekemään itsellensäkin sellaisen. "Vähän miehekkäämmän vain." Toki askartelisin, kun toinen kerran pyytää. Ajattelin, että haluaisin tehdä ♥:n version puuhelmistä ja käyttää korussa myös puista ristiä. Harmi vain, että minulla ei ollut sellaista.

Yritin pitkin talvea ja kevättä metsästää (vaihtelevalla aktiivisuudella) kirppiksiltä jotakin, joka kävisi rukousnauhaprojektini materiaaliksi. Ja joskus huhtikuussa Kylmiksen kirpputorilta löytyi kivannäköinen ristikaulakoru hintaan yksi euro.

Kirppiksellä muistelin, että minulla on jossakin askartelurasiassa ylimääräinen kännykkäkorukillutin, jossa roikkuu pieni krusifiksi. Mietin, että se olisi hienon näköinen, jos sen saisi jotankin kiinnitettyä puiseen ristiin. Päätin ainakin kysyä neuvoa veljeltä ja kokeilla. Joten uuden rukousnauhan toinen osa oli pikkuinen (muovinen) krusifiksi.

Askartelulaatikossa oli myös iät ja ajat hengaillut eräs toinen kirppislöytö, joka on kaiketi peräisin kultaiselta 80- tai 90-luvulta. Puuhelmiä täynnä olevahiuspompula, jonka käyttöä en voi millään tajuta. Kuka ihme haluaisi kieputtaa hiuksiinsa helmiä, jotka takertuvat inhasti pääkarvoihin ja katkoo niitä?

Joten. Ensimmäinen vaihe askartelussani oli se, että katkoin noita pieniä narunpätkiä ja irrotin helmet pois pompulasta. Niiden helmien lisäksi käytin viime kesänä Biltemasta ostettuja helmiä. Helmet pujottelin kansalaisopistolta dyykattuun kalalankaan, joka on ilmeisesti peräisin kangaspuista. Ylimääräisiä loimilankoja ehkä.


Käyttelin puuristiin veljen työkaluja ja rapsuttelin pikku taltalla krusifiksille kolon. Sitten näppärästi pikaliimasin krusifiksin koloon. (huonot kuvat!)

Sitten vaan mallailin ja pujottelin, ja jonkin ajan päästä minulla oli käsissäni ihan kivulin näköinen rukousnauha/kaulakoru. ♥ näytti tykkäävän siitä myös, ainakin hän on pitänyt sitä välillä kaulassaan, kun ollaan menty johonkin. (: