Satua metsässä ja vanhainkodilla

Kirjoitan vielä yhden postauksen tähän samaan syssyyn, mutta sitten todennäköisesti palaan normaalimpaan kirjoitustahtiin. Jos minulla mitään tahtia on, en ole ihan varma.

Tämä teksti ei enää liity Udokaan, mutta sen sijaan kerron eräistä toisista esiintymisistä. Paikallisen 4H-yhdistyksen bravuuri on muutamat viime vuodet ollut näytelmien kasaaminen työntekijä-, kerholais- ja asiakasvoimin. Lavalla tai luonnossa on nähty ainakin Punahilkkaa, Prinsessa Ruususta ja Kolmea pientä porsasta. Tänä vuonna oli taas porsaiden vuoro.

Viime tiistaina (kaiken toilailun jälkeen) äiti ja minä menimme Veikkojen (tämä meidän kylän urheiluseura) majalle, jossa oli illalla Satumetsä. Satumetsä oli yleisölle avoin tapahtuma, jonne ihmiset saivat tulla katsomaan näytelmää ja syömään makkaraa. Näytelmän idea oli, että eri kohtaukset tapahtuivat eri kohdissa luontopolkua, ja yleisö seuraa näyttelijöiden perässä pisteeltä toiselle.

Harmi vain, että illalla sattui olemaan sateinen päivä. Liuta urhoollisia ihmisiä tuli kuitenkin teatteriin, ja vedimme näytelmän kertakäyttösadetakit yllämme. Tarkoitus oli, että yhteen näytökseen otetaan tietty määrä yleisöä, ja näytöksiä esitettäisiin niin monta, että kaikki halukkaat pääsevät kerran katsomaan näytelmää. Vaikka taivaalta tulikin vettä, oli yleisöä sentään riittävästi kahteen näytökseen. Ilmeisesti sana oli kiirinyt, että näytelmä olisi mukavaa seurattavaa, joten ihmiset eivät halunneet missata sitä. (:

Minä olin näytelmässä vain kertojana. Minun ei tarvinnut siis edes opetella mitään vuorosanoja ulkoa, sillä sain lukea satua yleisölle suuresta satukirjasta (hmm, mapissa olevista papereista :P). Kertojan rooliasuna oli emännän mekko ja esiliina, ja näytinkin letteineni ja huiveineni ihan joltain metsän emännältä.

(voisi toki olla puhumatta, kun otetaan kuvaa)
(ja lenkkarit...krhm. näytöksissä minulla oli saappaat.)

Näytökset menivät sateesta huolimatta hyvin. Jotain pieniä mokia sattui, mutta eipä niitä kai koskaan voi täysin välttää. Varmaankin kaikki sekoilivat jonkin verran sanoissaan (näytelmää ei oltu harjoiteltu kuin ehkä kolmen akertana), ja toisen näytöksen lopussa suden housut alkoivat tippua! :o Karvaiset susipöksyt olivat likomäräksi kastuessaan painavat, joten ne alkoivat valua kesken kaiken! Siinä susi sitten puhkui ja puhalsi - ja nyki housujaan ylemmäksi. :DD

Viimeviikkoinen satumetsä piti olla viimeinen kerta, kun näytelmää esitetään. Joku oli kuitenkin kysynyt, että voisimmeko tulla vanhainkodille näyttelemään. Ja lupasimme vielä mennä.

Tänä aamuna sain näytelmän ohjaajalta viestin, jossa sanottiin, että yksi possuista ei pääsisi paikalle tänään. Joten minulle lankesi tuuraajan rooli. Kertojana olin seurannut muidenkin vuorosanoja sen verran paljon, että uskoin kyllä osaavani porsaan roolin. Olin ihan innoissani siitä, että pääsisin näyttelemään, mutta yksi asia minua hieman huoletti: Mahtuisiko possuasu minun päälleni? (Tyttö, jota tuuraisin, on joku narun paksuinen ja lyhyempikin kuin minä.)

Pyyhällettiin äidin kanssa 4H:lle aamupäivällä, ja sain sovittaa rooliasuani. Se mahtui (mitä nyt hihat ja lahkeet olivat vähän liian lyhyet), ja muutamalla asusteella muuntauduin keskimmäiseksi porsaaksi, Heli Hienostelijaksi.

Vanhainkodilla tila asetti hieman haastetta näytelmän lavasteiden asettelemiselle. Metsäpolun sijaan esitimme näytelmän aulassa, jonne asukkaat tulivat seuraamaan Kolmea pientä porsasta. Vaikka näyttämö olikin erilainen ja näyttelijät olivat hypänneet eri rooleihin joidenkuiden poissaolon vuoksi, esitys meni minusta tosi hyvin! Näytös oli ehkä tähänastisista paras, ja saimmekin hyvää palautetta.

Vaikka esitys olikin varsin loistava, ei seuraavia näytöksiä enää tule. Nämä olivat 4H:n teatterin kuoppajaiset, ja näytöksen jälkeen kahvittelimmekin jonkin tovin muistellen teatterin vaiheita. Itse en ole ollut mukana kovinkaan monesti, mutta oli mukava kuunnella muiden muisteloita. (:

Ja tapahtui vielä yksi mukava juttu: päivittelin ohjaajallemme college-haalaritrendiä ja sitä, kuinka hintavia kaupasta ostetut hengailuhaalarit ovat. Hänpä päätti sitten lahjoittaa minulle yhden possupuvuista! Jossei rennoksi kotoiluasuksi, niin edes naamiaispuvuksi vastaisen varalle. (:

Kun lähdin vielä näytelmän jälkeen käymään apteekissa ja postissa, olo oli kyllä kuin milläkin rintasyöpätietoisuusvalistusukkelilla: Olin pukenut päälleni vaihtoehtoiset possuvaatteet siltä varalta, ettei oikea possupuku mahtuisikaan päälleni. Kuljin kylällä siis vaaleanpunaisessa hupparissa, pinkeissä raitaleggingseissä ja pinkeissä tennareissa. Eipä sen niin väliä.

Ai niin, ja tämän takia äitikin siis oli mukana menossa:

Heli Hienostelija ja äitipossu ^^*