Toilailua

Tänään aamulla tapahtui muutamia juttuja, jotka olivat varaukseltaan hiukkasen negatiivisen puolella. Itseasiassa toilailu alkoi jo yöllä, kun onnistuin huitaisemaan peitolla juomalasin rikki. Yön pimeinä hetkinä ei kuitenkaan huvittanut ryhtyä siivoskelemaan, vaan eristin tapaturma-alueen ja jatkoin uniani. Aamusella sitten noukin isoimmat lasinpalat roskikseen ja hurruttelin pikku imurilla loput sirpaleet poijes. Sen tehtyäni pakkailin tavarani, mussutin aamupalaa ja lähdin kohti metroasemaa.

Koska oli vähän tihkutteleva ilma ja minulla oli mukanani iso laukku, päätin suosiolla kuljettaa itseni bussilla metrolle. Istahdin bussin keskiosaan, siihen mihin yleensä jäävät lastenvaunulliset matkustajat. Taitoin vain taitettavan penkin itselleni istuimeksi. Kohta istumisen jälkeen huomasin, että alaselässäni (hmm tai kai ihan rehellisesti takamuksessani) tuntui jotakin kylmää. Luulin, että istuin jotenkin niin, että selkäni osuu johonkin metalliosaan. Siirryin vähän, mutta sitten se kylmä kohta alkoikin tuntua märältä. Kokeilin kätöselläni, että mitä ihmettä on meneillään, ja sain vastaukseksi märän läntin! En tiedä, mihin oikein olin istunut, mutta mieleeni tuli ensimmäiseksi pissa. Vaivihkaa nuuhkittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että märkyyden aiheuttaja tuoksahti pelkästään seisoneelta vedeltä. Toivottavasti se olikin vain vesivahinko.

No, tein sitten mielessäni sotasuunnitelman, että kunhan pääsen junaan, käyn huuhtelemassa paidanhelmani vessassa ja vaihdan laukusta jotain muuta päälle. Asemalle päästyäni ja junalipun ostettuani kävin kuitenkin ensin Mäkkärillä ostamassa itselleni matkaevästä. (Aamupalani oli nimittäin vain yksi paahtoleivän viipale.) Tällä kertaa oli jonkun muun vuoro toilailla, sillä sain Happy Mealiini juomaksi oranssin limpparin sijasta colaa. Huomasin mokan vasta laiturilla, enkä tosiaankaan jaksanut mennä takaisin vaihtamaan juomaani. Onneksi kyse ei ollut vakavasta mokasta, vaan pystyin ihan hyvin ryystämään limpparin kitusiini. Vaikka en colasta tykkääkään.

Siinä laiturilla evästäessäni mieleeni pompsahti eräs juttu: Edellisellä kerralla, kun lähdin Helsingistä kotiin, olin ostanut evääksi karjalanpiirakan ja kevätkääryleen. Olin syönyt kevätkääryleen. Jätin karjalanpiirakan myöhemmäksi ja laitoin sen olkalaukkuuni. ENKÄ MISSÄÄN VAIHEESSA OTTANUT SITÄ SIELTÄ POIS! Totesin siis, että minua saattaisi odottaa kotona melko kypsään ikään ehtinyt piirakka. Näin tähän toilailupäivään otti osaa myös viikon vanha toilailu.

Kun pääsin kotiin, tarkastin oitis laukkuni. Ja kyllä vain, sieltä melkein käveli vastaani toisaalta vihreän ja karvaisen ja toisaalta ällön limaisen pinnan saanut perinneherkku. Onneksi piirakka oli paperipussin lisäksi myös muovipussissa, ettei se tehnyt vahinkoa muille laukussa oleville tavaroille.

Ennen kuin pyyhälsin taas seuraaviin juttuihin, huomasin vielä yhden oudon asian. (tämä ei varsinaisesti ole mikään toilailu, mutta sopinee silti samaan postaukseen.) Pöydällä oli kaksi ennennäkemätöntä cd-levyä, jotka äiti sanoi löytäneensä kempparikassistani, kun hän oli etsinyt minulle hyttysmyrkkyä. Minulla ei ole aavistustakaan, miten levyt olisivat sinne joutuneet, sillä en ollut nähnyt niitä koskaan aiemmin. Musiikkityyliltään ne vaikuttivat siltä, että voisivat olla ♥:n omaisuutta, mutta pieneen mieleeni ei millään tule, miten ne olisivat minun kempparieni joukossa. Täytyy koittaa tutkia asiaa.

Toilailut loppuivat onneksi siihen, sillä illalla oli tärkeää menoa. Siitä kerron myöhemmin erikseen, ja ryhdyn nyt hiukan huilimaan. Tänään täytyy näet vielä pakata, sillä huomenna nokka kääntyy kohti Tamperetta ja loppuviikon udokailuja.

(kuvan henkilön ilme ei liity tapaukseen.)