Udoka-viikon loppu

(Postaustahti on ehkä hiukan hämäännyttävä, joten huikkaan tässä, että alempana on kaksi muuta tuoretta kirjoittelua. Ja pahoittelen jo etukäteen, jos tästä kirjoituksesta tulee rönsyilevä ja tuhti kuvapläjäys.)

Lauantaina oli vielä Udokaa keikkailun muodossa, sitä varten kömmittiin ylös pedistä joskus aamusella. Aamupalastettiin edellisen päivän rahkan loput ja ryhdyttiin mallailemaan esiintymiskuteita niskaan. Laukusta löytyvä musta t-paita ei oikeininspiroinut, joten päädyin pukemaan haaremihousujen yläosaksi huivista väsätyn topin.

huivi - kirppis
housut - ite tehty
kaulakorut - kirppareilta
korvikset - se Mekka-juttu

sisko tunki asukuvaan, hänen pöksynsä on myös itsetehdyt

öh..?

(parhaassa naamakuvassa on nyt ärsyttävästi nuo hakaneulat näkösällä)

Yhdentoista aikaan marssittiin taas musiikkiopistolle, jolloin oli taas vuorossa roudausta. Autoon nostelemamme rummut ajelivat Laukontorille, mutta meidän piti siirtyä sinne apostolinkyydillä. Kävelyseuranamme oli Bosco, ja torilla olikin jo liuta udokalaisia, kun saavuimme sinne.

Torilla katselimme hetken aikaa flamenco-esitystä, mutta kun kello alkoi käydä kahtatoista, piti taas roudata. Tällä kertaa rummut siirrettiin laivan kyytiin, ja samalla parkkeerasimme omatkin pyrstömme Hopealinjojen paattiin. Laivan määränpää oli Viikinsaari, ja koska en ollut ikinä aiemmin ollut tuollaisella sisävesiristeilijällä (okei, Budapestissä kyllä, mutta se oli vähän eri juttu), kipusimme rappuset ylös ja ulos.

Minä, sisko ja Hanski emme olleet ainoita, joilla oli suunnitelmissa nauttia laivareissusta ulkokannella. Vaikka sää olikin vähän kolea, ulos oli kivunnut myös urhea vietnamilaisryhmä. Tosin lokeroimme yliopistolta tulleen ryhmän ensin japanilaiseksi, sillä Japani-stereotypiaan kuuluu vahvasti valokuvaus. Ilmeisesti myös vietnamilaiset ovat innokkaita turistikuvaajia. Yläkannen tuolirivit saivat kyytiä, kun hieman pokemoneilta näyttävät (anteeks!!) ihmiset järjestivät itselleen tilaa liikkua kameroidensa kanssa. Oli aika hauskaa seurata heidän kuvausintoansa, ja päädyimmepä mekin varmasti aika monen muistikortille. (:

Mun turistikuva

Turistikuva sanan toisessa merkityksessä :DD

Laivamatkan loppupuolella siirryimme kameroinemme alakertaan ja menimme ulos paatin keulaan. Siellä oli sitten aivan pakko koittaa saada aikaiseksi jotakin Titanic-hempeilykuvia. Ne onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä, ja lisäksi kameraan tallentui jotain muitekin outouksia.

Kun paatti saapui Viikinsaaren rantaan, rummut otettiin taas kantoon, ja seuraava etappi oli (tanssilavan kautta) grillikatos. Saarella oli Maahanmuuttajayhdistysten virkistyspäivä, ja osanottajille oli tarjolla makkaraa. Meille myös. Ja koska suuri osa päivään osallistuneista oli muslimeja, katoksella ei näkynyt possumakkaroita. Tofua ja kalkkunaa vain. Udoka valitsi yksimielisesti kalkkunan. :D Jonkin aikaa sitten viipyilimme lintumakkaroiden parissa, kunnes jokaisen kupu oli edes hiukan täynnä. Sitten menimme katsomaan, mitä lavalla tapahtuu.

Tanssilavalla oli käynnissä tanhut, kun palasimme grillikatokselta. Kansantanssiryhmä Silta oli jo lopettanut esityksensä, mutta vuorossa oli se ohjelman kohta, jossa yleisö sai tulla kokeilemaan tanhuamista. Tanssilavalla oli rivissä lähinnä niitä vietnamilaisia, ja kun tanssiohjaaja huuteli muutamaa tyttöä vielä tarvittavan, menimme minä ja sisko myös rivin jatkeeksi. Meille opetettiin muutama liike (vaste, pyörintä ja piiri), joita kokeilimme ensin vain laskemalla ja sitten musiikin kanssa. Ainakin minun ja siskon tanssiparit laskivat oikein tohkeissaan askelien määrää, harmi vain, ettei laskut menneet yhtään musiikin tahtiin. :D Oli kuitenkin hauska pyörähdellä, ja etenkin lopuksi vedetty spiraali oli hieno! Ja mikä tärkeintä, väellä oli hauskaa!

Tanhujen jälkeen oli Maailmantanssin esityksen vuoro, mutta se meni minulta ohi, kun olin valmistautumassa omaa keikkaa varten. Kun Maailmantanssi oli esittänyt ja opettanut tanssiaan, meidät kuulutettiin lavalle. Keikan aloittaminen ei kuitenkaan sujunut kovin jouhevasti, sillä - mitä kummaa - vietnamilaiset ystävämme hyökkäsivät kameroidensa kanssa! He halusivat yhteiskuvaan rummuttajien ja tanssijoiden kanssa. Ei siinä osannut kuin hymyillä kameroille, kun joukon keskellä oleva aasialaistyyppi vaihtui tiuhaan tahtiin! :oo Lisäksi ilmassa oli informaationkulkukatkosta, joten esiintyjät ja järjestäjät eivät olleet ihan samalla aaltopituudella, vaan olimme vähän pihalla.

Alkutahmeudesta huolimatta keikka oli MAH-TA-VA! Ensin minulla oli jonkinmoinen tarve "hyvittää alkusähläykset" soittamalla hyvin ja energisesti, mutta sitten minuun iskikin oikein iloinen soittofiilis. Soittajat soittivat hyvin, tanssijat olivat jälleen kerran upeita, ja yleisö oli esityksen fiiliksissä täysillä mukana! Etenkin yksi erityisen söpö vietnamilaistyttö, jonka kanssa sain katsekontaktin useampaan otteeseen, ja joka lauloi innolla meidän laulujamme, vaikkei tiennytkään sanoja! ♥

Esityksestä minulla ei ole kuvia, olen usein harmitellutkin, ettei yleisössä ole koskaan ketään kaveria, jolle voisi tyrkätä kameransa. Enkä ainakaan vielä ole viitsinyt tuntemattomiltakaan kysyä, josko joku voisi ottaa minulle kuvia. Mutta se on ainakin varmaa, että lauantainen keikkamme tallentui moneen kamerakännykkään ja kameran muistikortille. Olo oli kuin filmitähdellä, kun niin moni valokuvausvehje osooitti meitä päin koko keikan ajan. (: Keikan jälkeen muutamat ihmiset tulivat kokeilemaan rummutusta meidän kanssamme, ja se musisointihetki oli myös kultaa.

Rytmiryhmämme rummutti vielä takaisinmenomatkalla laivan kannella, tosin vain hetken aikaa, sillä alkoi sataa. Käppäiltiin sateessa takaisin kämpille ja katseltiin Pocahontas mässäyksien kera. Myöhemmin yritimme lähteä Tampereen yöelämään, mutta biletysreissu jäi lyhyeen, sillä olimme jo yhdeltä kotona pitsojen kanssa. :D Sunnuntaina lähdin takaisin kotiin, mutta kävin ensin pitkästä aikaa English Servicessä. Tykkään niistä, sillä siellä lauletaan kivoja lauluja ja ilmapiiri on mukavan rento.

Tässä vielä yksi kuva, joka ilmentää hyvin loppuviikon tunnelmia: