The Citiest Midsummer

Tänä vuonna oli luvassa kaikkien kaupunkijuhannuksien kaupungein juhannus, sillä keskikesän juhlapäivät kuluisivat Helsingissä. Yleensä olen viettänyt juhannusta kotona maalla, mutta viime vuosina olen ollut kaupungissa. Kajaanin ja Oulun juhannukset olivat miljöiltään melko hiljaisia, joten varauduin siihen, että pääkaupungissakaan ei olisi kovinkaan paljon vilskettä.

Olisi Helsingissä ollut edes jotakin tapahtumia, mutta meidän juhannuksemme muodostui suurimmaksi osaksi kämpillä kyhjöttämisestä. Aattona käytiin aamupäivällä kaupassa katselemassa ihmisten viimehetken juhannusruokashoppailuita ja ostamassa jotakin sapuskaa omiinkin kaappeihin. Aaton ohjelmaa oli myös elokuvan (Kummelin Alivuokralainen) katselemista ja pelien (Carcassonne ja Skip-bo) pelaamista

Illalla lähdettiin käymään Rastilassa rannalla, mutta koko reissu kotiovelta takaisin kotiovelle kesti korkeintaan tunnin. Rannalla oli tuulista ja kylmää, joten talviturkinheittoaikeet jäivät toteuttamatta, ja tulimme mieluummin takaisin kotiin. ♥ sammahti (siis ihan vain nukahti) kuin saunalyhty joskus kymmenen maissa, joten minä vietin yötöntä yötä tietokoneella. Yritin etsiä juhannusfiilistä kuuntelemalla Popedaa Spotifysta ja juttelin muutaman kaverin kanssa Facebookissa. Puolen yön jälkeen kävin kääntymässä pihalla, mutta en jaksanut käppäillä siellä kauaa yksin.

Kaikkein juhannuksin juttu aatossa oli varmaankin ruoka. Käristettiin jotakin kasslerpihvejä pannulla ja syötiin niitä loistavan keksinnön kanssa: Keksittiin siskon kanssa viime viikonloppuna loistava ranskalaisresepti, johon kuuluu ranskisten lisäksi paprika ja kesäkurpitsa. Vihannekset pilkotaan sopiviksi palasiksi ja heitetään uuniin mukaan ranskalaisten kanssa. Sitten vielä jotain kivaa maustetta, niin nam!

Vaikka emme tehneetkään mitään erikoista, oli juhannusaatto silti ihan mukava. Lauantaipäivä menikin sitten vähän hukkaan pitkään nukkumisten ja joidenkin ihme möksöttelyjen takia. Lähinnä vain tehtiin omia juttujamme - minä luin ja ♥ oli koneella. Alkuillasta meihin kuitenkin löytyi eloa, ja lähdimme ♥:n kaverin Ptrn luokse kylään. Vihdoinkin pääsin tapaamaan Ptrn perheen, sillä vaikka monesti on ollut tarkoitus käydä visiitillä, se on aina peruuntunut.

Ptrn vaimo oli kiva, ja minun oli helppo jutustella hänen kanssaan. Yleensä olen ärsyttävän ujo, mutta nyt ei jännittänyt liikaa. Ptrllä on myös 4-vuotias tyttö, jonka nyt tapasin. Vaikka ei oikein osaakaan olla lasten kanssa, tämä tyttö oli mukavaa seuraa. Juteltiin piirretyistä ja tarhasta, ihmeteltiin barbeja ja pelattiin golfia. Minä sain jopa innokkaan pelaajan mailasta otsikkooni! Onneksi maila oli ihan vain muovia, sellainen kevyt. :D

Myöhemmin illalla pojat ja minä lähdimme keskustaan. Tarkoitus oli mennä klubille, ja minä olin kuskina. Hui. Ensimmäinen kerta, kun minä jouduin suhailemaan autolla Helsingin keskustassa. Onneksi ei ollut paljon liikennettä. Ja onneksi se meni hyvin, että uskaltaa ehkä joskus toistekin. :p

Määränpäänä oli Onnela. :o Lähinnä sen takia, että Cityshopparilla pääsee kesän ajan ilmaiseksi sisään. Enkä kyllä tämän jälkeen edes haluaisi mennä sinne, jos joudun maksamaan. Porukka näytti viidentoista tai kuudentoista ikäiseltä ja musiikki oli miksattu ihmeelliseksi sotkuksi. En tykännyt. Loppuillasta (kaiken kaikkiaan oltiin vain ehkä puoli kahteen) alkoi onneksi tulla tanssifiilistä, että koko reissu ei sentään ollut ihan plääh.

Sunnuntaina käytiin kirkossa. Sattui olemaan sen seurakunnan yksivuotispäivä, joten tavallisen jumiksen lisäksi oli jotain juhlallisuuksia. Ja jotain ruokaa. Jota en tosin uskaltanut syödä, kun vatsa oli vähän muljunnut. :P -.- Oli kuitenkin kiva nähdä ihmisiä ja jutella esimerkiksi ♥:n enon kanssa.

Loppujen lopuksi juhannusvikonlopun arvosana on ihan hyvä. Vaikka kotona olisikin tuntunut enemmän juhannukselta, oli silti kivaa olla ♥:n kanssa. Vielä kivempaa olisi toki ollut, jos nuo kaksi olisi yhdistynyt! No, ensi kerralla sitten... (:

Satua metsässä ja vanhainkodilla

Kirjoitan vielä yhden postauksen tähän samaan syssyyn, mutta sitten todennäköisesti palaan normaalimpaan kirjoitustahtiin. Jos minulla mitään tahtia on, en ole ihan varma.

Tämä teksti ei enää liity Udokaan, mutta sen sijaan kerron eräistä toisista esiintymisistä. Paikallisen 4H-yhdistyksen bravuuri on muutamat viime vuodet ollut näytelmien kasaaminen työntekijä-, kerholais- ja asiakasvoimin. Lavalla tai luonnossa on nähty ainakin Punahilkkaa, Prinsessa Ruususta ja Kolmea pientä porsasta. Tänä vuonna oli taas porsaiden vuoro.

Viime tiistaina (kaiken toilailun jälkeen) äiti ja minä menimme Veikkojen (tämä meidän kylän urheiluseura) majalle, jossa oli illalla Satumetsä. Satumetsä oli yleisölle avoin tapahtuma, jonne ihmiset saivat tulla katsomaan näytelmää ja syömään makkaraa. Näytelmän idea oli, että eri kohtaukset tapahtuivat eri kohdissa luontopolkua, ja yleisö seuraa näyttelijöiden perässä pisteeltä toiselle.

Harmi vain, että illalla sattui olemaan sateinen päivä. Liuta urhoollisia ihmisiä tuli kuitenkin teatteriin, ja vedimme näytelmän kertakäyttösadetakit yllämme. Tarkoitus oli, että yhteen näytökseen otetaan tietty määrä yleisöä, ja näytöksiä esitettäisiin niin monta, että kaikki halukkaat pääsevät kerran katsomaan näytelmää. Vaikka taivaalta tulikin vettä, oli yleisöä sentään riittävästi kahteen näytökseen. Ilmeisesti sana oli kiirinyt, että näytelmä olisi mukavaa seurattavaa, joten ihmiset eivät halunneet missata sitä. (:

Minä olin näytelmässä vain kertojana. Minun ei tarvinnut siis edes opetella mitään vuorosanoja ulkoa, sillä sain lukea satua yleisölle suuresta satukirjasta (hmm, mapissa olevista papereista :P). Kertojan rooliasuna oli emännän mekko ja esiliina, ja näytinkin letteineni ja huiveineni ihan joltain metsän emännältä.

(voisi toki olla puhumatta, kun otetaan kuvaa)
(ja lenkkarit...krhm. näytöksissä minulla oli saappaat.)

Näytökset menivät sateesta huolimatta hyvin. Jotain pieniä mokia sattui, mutta eipä niitä kai koskaan voi täysin välttää. Varmaankin kaikki sekoilivat jonkin verran sanoissaan (näytelmää ei oltu harjoiteltu kuin ehkä kolmen akertana), ja toisen näytöksen lopussa suden housut alkoivat tippua! :o Karvaiset susipöksyt olivat likomäräksi kastuessaan painavat, joten ne alkoivat valua kesken kaiken! Siinä susi sitten puhkui ja puhalsi - ja nyki housujaan ylemmäksi. :DD

Viimeviikkoinen satumetsä piti olla viimeinen kerta, kun näytelmää esitetään. Joku oli kuitenkin kysynyt, että voisimmeko tulla vanhainkodille näyttelemään. Ja lupasimme vielä mennä.

Tänä aamuna sain näytelmän ohjaajalta viestin, jossa sanottiin, että yksi possuista ei pääsisi paikalle tänään. Joten minulle lankesi tuuraajan rooli. Kertojana olin seurannut muidenkin vuorosanoja sen verran paljon, että uskoin kyllä osaavani porsaan roolin. Olin ihan innoissani siitä, että pääsisin näyttelemään, mutta yksi asia minua hieman huoletti: Mahtuisiko possuasu minun päälleni? (Tyttö, jota tuuraisin, on joku narun paksuinen ja lyhyempikin kuin minä.)

Pyyhällettiin äidin kanssa 4H:lle aamupäivällä, ja sain sovittaa rooliasuani. Se mahtui (mitä nyt hihat ja lahkeet olivat vähän liian lyhyet), ja muutamalla asusteella muuntauduin keskimmäiseksi porsaaksi, Heli Hienostelijaksi.

Vanhainkodilla tila asetti hieman haastetta näytelmän lavasteiden asettelemiselle. Metsäpolun sijaan esitimme näytelmän aulassa, jonne asukkaat tulivat seuraamaan Kolmea pientä porsasta. Vaikka näyttämö olikin erilainen ja näyttelijät olivat hypänneet eri rooleihin joidenkuiden poissaolon vuoksi, esitys meni minusta tosi hyvin! Näytös oli ehkä tähänastisista paras, ja saimmekin hyvää palautetta.

Vaikka esitys olikin varsin loistava, ei seuraavia näytöksiä enää tule. Nämä olivat 4H:n teatterin kuoppajaiset, ja näytöksen jälkeen kahvittelimmekin jonkin tovin muistellen teatterin vaiheita. Itse en ole ollut mukana kovinkaan monesti, mutta oli mukava kuunnella muiden muisteloita. (:

Ja tapahtui vielä yksi mukava juttu: päivittelin ohjaajallemme college-haalaritrendiä ja sitä, kuinka hintavia kaupasta ostetut hengailuhaalarit ovat. Hänpä päätti sitten lahjoittaa minulle yhden possupuvuista! Jossei rennoksi kotoiluasuksi, niin edes naamiaispuvuksi vastaisen varalle. (:

Kun lähdin vielä näytelmän jälkeen käymään apteekissa ja postissa, olo oli kyllä kuin milläkin rintasyöpätietoisuusvalistusukkelilla: Olin pukenut päälleni vaihtoehtoiset possuvaatteet siltä varalta, ettei oikea possupuku mahtuisikaan päälleni. Kuljin kylällä siis vaaleanpunaisessa hupparissa, pinkeissä raitaleggingseissä ja pinkeissä tennareissa. Eipä sen niin väliä.

Ai niin, ja tämän takia äitikin siis oli mukana menossa:

Heli Hienostelija ja äitipossu ^^*

Udoka-viikon loppu

(Postaustahti on ehkä hiukan hämäännyttävä, joten huikkaan tässä, että alempana on kaksi muuta tuoretta kirjoittelua. Ja pahoittelen jo etukäteen, jos tästä kirjoituksesta tulee rönsyilevä ja tuhti kuvapläjäys.)

Lauantaina oli vielä Udokaa keikkailun muodossa, sitä varten kömmittiin ylös pedistä joskus aamusella. Aamupalastettiin edellisen päivän rahkan loput ja ryhdyttiin mallailemaan esiintymiskuteita niskaan. Laukusta löytyvä musta t-paita ei oikeininspiroinut, joten päädyin pukemaan haaremihousujen yläosaksi huivista väsätyn topin.

huivi - kirppis
housut - ite tehty
kaulakorut - kirppareilta
korvikset - se Mekka-juttu

sisko tunki asukuvaan, hänen pöksynsä on myös itsetehdyt

öh..?

(parhaassa naamakuvassa on nyt ärsyttävästi nuo hakaneulat näkösällä)

Yhdentoista aikaan marssittiin taas musiikkiopistolle, jolloin oli taas vuorossa roudausta. Autoon nostelemamme rummut ajelivat Laukontorille, mutta meidän piti siirtyä sinne apostolinkyydillä. Kävelyseuranamme oli Bosco, ja torilla olikin jo liuta udokalaisia, kun saavuimme sinne.

Torilla katselimme hetken aikaa flamenco-esitystä, mutta kun kello alkoi käydä kahtatoista, piti taas roudata. Tällä kertaa rummut siirrettiin laivan kyytiin, ja samalla parkkeerasimme omatkin pyrstömme Hopealinjojen paattiin. Laivan määränpää oli Viikinsaari, ja koska en ollut ikinä aiemmin ollut tuollaisella sisävesiristeilijällä (okei, Budapestissä kyllä, mutta se oli vähän eri juttu), kipusimme rappuset ylös ja ulos.

Minä, sisko ja Hanski emme olleet ainoita, joilla oli suunnitelmissa nauttia laivareissusta ulkokannella. Vaikka sää olikin vähän kolea, ulos oli kivunnut myös urhea vietnamilaisryhmä. Tosin lokeroimme yliopistolta tulleen ryhmän ensin japanilaiseksi, sillä Japani-stereotypiaan kuuluu vahvasti valokuvaus. Ilmeisesti myös vietnamilaiset ovat innokkaita turistikuvaajia. Yläkannen tuolirivit saivat kyytiä, kun hieman pokemoneilta näyttävät (anteeks!!) ihmiset järjestivät itselleen tilaa liikkua kameroidensa kanssa. Oli aika hauskaa seurata heidän kuvausintoansa, ja päädyimmepä mekin varmasti aika monen muistikortille. (:

Mun turistikuva

Turistikuva sanan toisessa merkityksessä :DD

Laivamatkan loppupuolella siirryimme kameroinemme alakertaan ja menimme ulos paatin keulaan. Siellä oli sitten aivan pakko koittaa saada aikaiseksi jotakin Titanic-hempeilykuvia. Ne onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä, ja lisäksi kameraan tallentui jotain muitekin outouksia.

Kun paatti saapui Viikinsaaren rantaan, rummut otettiin taas kantoon, ja seuraava etappi oli (tanssilavan kautta) grillikatos. Saarella oli Maahanmuuttajayhdistysten virkistyspäivä, ja osanottajille oli tarjolla makkaraa. Meille myös. Ja koska suuri osa päivään osallistuneista oli muslimeja, katoksella ei näkynyt possumakkaroita. Tofua ja kalkkunaa vain. Udoka valitsi yksimielisesti kalkkunan. :D Jonkin aikaa sitten viipyilimme lintumakkaroiden parissa, kunnes jokaisen kupu oli edes hiukan täynnä. Sitten menimme katsomaan, mitä lavalla tapahtuu.

Tanssilavalla oli käynnissä tanhut, kun palasimme grillikatokselta. Kansantanssiryhmä Silta oli jo lopettanut esityksensä, mutta vuorossa oli se ohjelman kohta, jossa yleisö sai tulla kokeilemaan tanhuamista. Tanssilavalla oli rivissä lähinnä niitä vietnamilaisia, ja kun tanssiohjaaja huuteli muutamaa tyttöä vielä tarvittavan, menimme minä ja sisko myös rivin jatkeeksi. Meille opetettiin muutama liike (vaste, pyörintä ja piiri), joita kokeilimme ensin vain laskemalla ja sitten musiikin kanssa. Ainakin minun ja siskon tanssiparit laskivat oikein tohkeissaan askelien määrää, harmi vain, ettei laskut menneet yhtään musiikin tahtiin. :D Oli kuitenkin hauska pyörähdellä, ja etenkin lopuksi vedetty spiraali oli hieno! Ja mikä tärkeintä, väellä oli hauskaa!

Tanhujen jälkeen oli Maailmantanssin esityksen vuoro, mutta se meni minulta ohi, kun olin valmistautumassa omaa keikkaa varten. Kun Maailmantanssi oli esittänyt ja opettanut tanssiaan, meidät kuulutettiin lavalle. Keikan aloittaminen ei kuitenkaan sujunut kovin jouhevasti, sillä - mitä kummaa - vietnamilaiset ystävämme hyökkäsivät kameroidensa kanssa! He halusivat yhteiskuvaan rummuttajien ja tanssijoiden kanssa. Ei siinä osannut kuin hymyillä kameroille, kun joukon keskellä oleva aasialaistyyppi vaihtui tiuhaan tahtiin! :oo Lisäksi ilmassa oli informaationkulkukatkosta, joten esiintyjät ja järjestäjät eivät olleet ihan samalla aaltopituudella, vaan olimme vähän pihalla.

Alkutahmeudesta huolimatta keikka oli MAH-TA-VA! Ensin minulla oli jonkinmoinen tarve "hyvittää alkusähläykset" soittamalla hyvin ja energisesti, mutta sitten minuun iskikin oikein iloinen soittofiilis. Soittajat soittivat hyvin, tanssijat olivat jälleen kerran upeita, ja yleisö oli esityksen fiiliksissä täysillä mukana! Etenkin yksi erityisen söpö vietnamilaistyttö, jonka kanssa sain katsekontaktin useampaan otteeseen, ja joka lauloi innolla meidän laulujamme, vaikkei tiennytkään sanoja! ♥

Esityksestä minulla ei ole kuvia, olen usein harmitellutkin, ettei yleisössä ole koskaan ketään kaveria, jolle voisi tyrkätä kameransa. Enkä ainakaan vielä ole viitsinyt tuntemattomiltakaan kysyä, josko joku voisi ottaa minulle kuvia. Mutta se on ainakin varmaa, että lauantainen keikkamme tallentui moneen kamerakännykkään ja kameran muistikortille. Olo oli kuin filmitähdellä, kun niin moni valokuvausvehje osooitti meitä päin koko keikan ajan. (: Keikan jälkeen muutamat ihmiset tulivat kokeilemaan rummutusta meidän kanssamme, ja se musisointihetki oli myös kultaa.

Rytmiryhmämme rummutti vielä takaisinmenomatkalla laivan kannella, tosin vain hetken aikaa, sillä alkoi sataa. Käppäiltiin sateessa takaisin kämpille ja katseltiin Pocahontas mässäyksien kera. Myöhemmin yritimme lähteä Tampereen yöelämään, mutta biletysreissu jäi lyhyeen, sillä olimme jo yhdeltä kotona pitsojen kanssa. :D Sunnuntaina lähdin takaisin kotiin, mutta kävin ensin pitkästä aikaa English Servicessä. Tykkään niistä, sillä siellä lauletaan kivoja lauluja ja ilmapiiri on mukavan rento.

Tässä vielä yksi kuva, joka ilmentää hyvin loppuviikon tunnelmia:

Oikein muksa perjantai

Perjantai lähti verkkaisesti käyntiin, kun loikoiltiin pitkään siskon pedissä. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko lähteä liikenteeseen, sillä torstaisesta kauppareissustani huolimatta aamiaistarpeet olivat rajalliset. Lisäksi torstai-iltana oli sovittu vähän piknik-meininkiä, jota varten tarvittiin jotakin mussutuksia.

Kaupassa käynnin jälkeen nautimme kuningatarvohveleilta maistuvaa marjamysliä ja sitten ryhdyimme stailaamaan itseämme ja toisiamme. Päädyimme samis-asuihin, sillä molempien yläosat olivat samaa raidallista kangasta. Siskolla oli tyttömäinen mekko, minulla siskon kaapista lainattu lörttöpaita. (Ja HETKINEN! Takuulla oltiin kyllä pukeuduttu ennen kauppaan menoa, herran jestas sentään!!!)

paita - kokolapussa taisi lukea JC
pökät - edelleen Cellbes
maneeriposeeraus - mistä lie

korvis - siskon korukiposta

kaulakoru - väkerretty Indiskan joulu(!!)koristeesta

Päivällä odoteltiinkin sitten vierasta saapuvaksi. Torstai-iltana oltiin sovittu Hanskiskin kanssa, että menisimme piknikille Pyynikille. Siskon nuhaolo (hahah ja minun laiskuuteni) esitti kuitenkin vastalauseen, joten päätimme jäädä kämpille hengailemaan ja kenties vähän piknikkeilemään. Eväinä meillä oli Hanskin tuomia Fanipaloja, ihan tavallisia sipsejä ja muhkuhyvää mango-omena rahkaa! Kotoa rahtaamani rahkapurkki sai seurakseen kermavaahtoa, mango-Pilttiä, sokeria ja omenoita. Annoksien huipulle nyppäistiin ruukusta sitruunamelissaa. Ihhistä!

(H-K:n kuva)

Muutama tuntia vierähti oikein rattoisasti jutellen ja mussuttaen, nauraen ja valokuvaillen. En ole aiemmin viettänyt H-K:n kanssa aikaa muuta kuin harkoissa, joten oli tosi kiva vaihteeksi nähdä muissa merkeissä. Eikä haitannut yhtään, että tässä kolmen tytön hengailuporukassa ikähaarukka oli 17 - 23. Joko se nuorin on henkisesti aikuistunut, tai se vanhin edelleen sisäisesti teini. :DD

(Oli siskokin siellä)

Kun kello läheni kuutta, oli aika taas lähteä - ette ikinä arvaa - musiikkiopistolle. Meillä oli ylimääräiset harjoitukset seuraavan päivän keikkaa varten, sillä tanssit olivat jääneet harjoittelematta edellisillä kerroilla. Perjantaiset harjoitukset sujuivat hieman hysteerisissä merkeissä, ilmeisesti minä-sisko-h-k-yhdistelmä oli ehtinyt viettää liikaa aikaa keskenään. Saimme silti kerättyä itsemme ja kykenimme hoitamaan hommamme: minä soitin djembeä kepillä tai ilman, sisko rummutti dum dumeja ja H-K tanssi muiden tanssijoiden kanssa. Vaikka siskonkin tanssijalkaa alkoi vipattaa, oli silti parempi että hän pysytteli nuhansa kanssa rumpujen ääressä.

Harjoitusten jälkeen kömmittiin siskon kämpille ja kytättiin Public enemies -leffa. Vielä hieman yhteisöllistä Harry Potter -lukemista (molemmat lukivat HP:tä, tosin eri kirjaa) ja sen jälkeen olikin aika painua pehkuihin!

Udokailua keskiviikosta torstaihin

Moi! Mää olin nyt loppuviikon Tampereella, ohjelmassa oli rumpuharkkoja ja keikkailua. Oli vallan mukavantäyteinen Tampere-visiitti, joten ajattelin jakaa jutut useampaan postaukseen. Kuten otsikosta ilmenee, ensin satuilen kahden ensimmäisen päivän tapahtumista.

Keskiviikko oli matkustuspäivä. Toki siihen mahtui muutakin, sillä a) juna lähti vasta viideltä ja b) Tampereelle menee junalla vain noin kaksikymmentä minuuttia. Ennen junalle lähtöä lueskelin postiani (sitä oli tullut tosi paljon, jopa neljä postia samana päivänä!) ja käväisin Vapaa valinnassa ostamassa huulirasvaa. :D Juna oli vähän myöhässä ja lähti vasta melkein vartin yli viisi.

Junaan tuli Viialan kohdalla tuttu rastapää, nimittäin sisko oli tulossa Tampereelle samalla junalla kaverinsa tyköä. Junan saavuttua asemalle kipiteltiin siskon kämpille heittämään minun tavarani sisälle (ja siirtämään eväät laukusta jääkaappiin) ja jatkettiin samoilla vauhdeilla Pyynikille päin. Meillä oli Udokan harjoitukset musiikkiopistolla. Tai ovathan ne harjoitukset siellä joka viikko, mutta minä en päässyt paikalle aikoihin.

Enkä ole myöskään tykännyt harjoituksista aikoihin. Monena viime kertana on ollut jokin ihme turhautuminen rummuttamisen kanssa, ja siitä on syntynyt ikävä möks-olo. Tällä kertaa ei tullut, vaan nautin rummuttamisesta, vaikka en saanutkaan kiinni keppijutuista ihan heti. Tällä kertaa en lannistunut, vaikka tuntuikin siltä, että en millään osaa niitä.

Ja tittidii, mitä kummaa! Kun torstaina heräsin, oli pakko koittaa läpsytellä niitä keppirytmejä reisiin, ja ihmeellisesti ne muotoutuivat oikeankuuloisiksi! Ilmeisesti olin meditoinut niitä yön aikana. (: Torstaiaamupäivä meni kuitenkin muihin hommiin kuin rummuttamiseen, hengailin siskon kämpillä sen aikaa, kun hän oli kivipajalla töissä. Kokeilin siskon vaatteita (!!!), otin kuvia asuista ja asunnosta sekä kirjottelin kirjettä. Jossain vaiheessa liikahdin uloskin, tieni vei Radiokirppikselle.

Keskiviikon ja torstain asu
villatakki - kirppis
toppi - Indiska
farkkuleggingsit - Cellbes
saappaat - Citymarket
(torstaina eri kengät)
korut - harkkapaikalta ja leiriltä

Kirppiksellä oli yhtä täysinäistä kuin aina, mutta halusin silti kiertää pöytiä hiostavassa kuumuudessa. Yritin etsiä rekvisiittaa tulevia bileitä varten, ja onnistuinkin löytämään jotakin. Lisäksi taisin vahingossa ostaa taas yhden hapsullisen kimaltelevan huivin. Upsista. Kirppikseltä menin ruokakauppaan ostamaan jotakin muonaa lähitulevaisuuden varalle. Iltapäivällä sisko tuli kotiin ja taas lähdettiin musiikkiopistolle.

Torstain harjoitukset olivat vähän lyhyemmät, sillä samana iltana oli vielä keikka. Lastasimme rummut Jensin pakettiautoon ja siirsimme itsemme Finlaysonille, Väinö Linnan aukiolle. Kun saavuimme paikalle, lavalla esiintyi joku bändi (oho en edes muista, minkälaista musiikkia se soitti!) ja oma esityksemme alkoi puoli seitsemän maissa.

Keikka oli kiva! Yleisö oli suurelta osin varttuneempaa väkeä, mutta lähti silti hyvin mukaan rytmeihin. Tansiimaan he eivät uskaltautuneet, mutta lavalta saattoi tiirailla, kuinka monenkin katsojan käden taputtelivat reisiä meidän soittaessa. Aurinko paistoi oikein kunnolla, oli mukavan leppoisa kesäkeikka. Ja ne keppijututkin sujuivat mallikkaasti! (Meidän ope sanoi sitten seuraavana päivänä, että olin soittanut hyvin.)

Kivan keikan jälkeen olikin aika käppäillä kämpille, ja ehkä siinä samalla sopia seuraavalle päivälle jotakin mukavaa tekemistä. (: Illalla lämmitettiin vielä ranskalaisia ja vihanneksia, ja kiivettiin kattoterassille syömään sorbettia.

Näin kiva keikka torstaina oli!
(alaosana kirjava hame)

Toilailua

Tänään aamulla tapahtui muutamia juttuja, jotka olivat varaukseltaan hiukkasen negatiivisen puolella. Itseasiassa toilailu alkoi jo yöllä, kun onnistuin huitaisemaan peitolla juomalasin rikki. Yön pimeinä hetkinä ei kuitenkaan huvittanut ryhtyä siivoskelemaan, vaan eristin tapaturma-alueen ja jatkoin uniani. Aamusella sitten noukin isoimmat lasinpalat roskikseen ja hurruttelin pikku imurilla loput sirpaleet poijes. Sen tehtyäni pakkailin tavarani, mussutin aamupalaa ja lähdin kohti metroasemaa.

Koska oli vähän tihkutteleva ilma ja minulla oli mukanani iso laukku, päätin suosiolla kuljettaa itseni bussilla metrolle. Istahdin bussin keskiosaan, siihen mihin yleensä jäävät lastenvaunulliset matkustajat. Taitoin vain taitettavan penkin itselleni istuimeksi. Kohta istumisen jälkeen huomasin, että alaselässäni (hmm tai kai ihan rehellisesti takamuksessani) tuntui jotakin kylmää. Luulin, että istuin jotenkin niin, että selkäni osuu johonkin metalliosaan. Siirryin vähän, mutta sitten se kylmä kohta alkoikin tuntua märältä. Kokeilin kätöselläni, että mitä ihmettä on meneillään, ja sain vastaukseksi märän läntin! En tiedä, mihin oikein olin istunut, mutta mieleeni tuli ensimmäiseksi pissa. Vaivihkaa nuuhkittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että märkyyden aiheuttaja tuoksahti pelkästään seisoneelta vedeltä. Toivottavasti se olikin vain vesivahinko.

No, tein sitten mielessäni sotasuunnitelman, että kunhan pääsen junaan, käyn huuhtelemassa paidanhelmani vessassa ja vaihdan laukusta jotain muuta päälle. Asemalle päästyäni ja junalipun ostettuani kävin kuitenkin ensin Mäkkärillä ostamassa itselleni matkaevästä. (Aamupalani oli nimittäin vain yksi paahtoleivän viipale.) Tällä kertaa oli jonkun muun vuoro toilailla, sillä sain Happy Mealiini juomaksi oranssin limpparin sijasta colaa. Huomasin mokan vasta laiturilla, enkä tosiaankaan jaksanut mennä takaisin vaihtamaan juomaani. Onneksi kyse ei ollut vakavasta mokasta, vaan pystyin ihan hyvin ryystämään limpparin kitusiini. Vaikka en colasta tykkääkään.

Siinä laiturilla evästäessäni mieleeni pompsahti eräs juttu: Edellisellä kerralla, kun lähdin Helsingistä kotiin, olin ostanut evääksi karjalanpiirakan ja kevätkääryleen. Olin syönyt kevätkääryleen. Jätin karjalanpiirakan myöhemmäksi ja laitoin sen olkalaukkuuni. ENKÄ MISSÄÄN VAIHEESSA OTTANUT SITÄ SIELTÄ POIS! Totesin siis, että minua saattaisi odottaa kotona melko kypsään ikään ehtinyt piirakka. Näin tähän toilailupäivään otti osaa myös viikon vanha toilailu.

Kun pääsin kotiin, tarkastin oitis laukkuni. Ja kyllä vain, sieltä melkein käveli vastaani toisaalta vihreän ja karvaisen ja toisaalta ällön limaisen pinnan saanut perinneherkku. Onneksi piirakka oli paperipussin lisäksi myös muovipussissa, ettei se tehnyt vahinkoa muille laukussa oleville tavaroille.

Ennen kuin pyyhälsin taas seuraaviin juttuihin, huomasin vielä yhden oudon asian. (tämä ei varsinaisesti ole mikään toilailu, mutta sopinee silti samaan postaukseen.) Pöydällä oli kaksi ennennäkemätöntä cd-levyä, jotka äiti sanoi löytäneensä kempparikassistani, kun hän oli etsinyt minulle hyttysmyrkkyä. Minulla ei ole aavistustakaan, miten levyt olisivat sinne joutuneet, sillä en ollut nähnyt niitä koskaan aiemmin. Musiikkityyliltään ne vaikuttivat siltä, että voisivat olla ♥:n omaisuutta, mutta pieneen mieleeni ei millään tule, miten ne olisivat minun kempparieni joukossa. Täytyy koittaa tutkia asiaa.

Toilailut loppuivat onneksi siihen, sillä illalla oli tärkeää menoa. Siitä kerron myöhemmin erikseen, ja ryhdyn nyt hiukan huilimaan. Tänään täytyy näet vielä pakata, sillä huomenna nokka kääntyy kohti Tamperetta ja loppuviikon udokailuja.

(kuvan henkilön ilme ei liity tapaukseen.)

Lomalla

Moi. Paitsi että olen ollut jonkin aikaa blogilomalla, on oikea kesälomakin alkanut. Viimeiset neljä kesää on kulunut kesätöiden parissa, joten on ollut aika mukavaa, että tänä vuonna oli luvassa työtön (!? :DD) loma.

Blogilomassa on ollut puolensa ja puolensa. Toisaalta oli helpottavaa pitää vähän taukoa, kun kirjoittaminen alkoi tuntua vähän pakkopullalta, mutta toisaalta on ollut hassua olla kirjoittamatta. Etenkin kun tässä viime aikoina on tapahtunut tosi paljon, mistä olisi voinut kirjoittaa. Ei taukoni kai kovin pitkä ollut, mutta aika kiitää niin hurjaa vauhtia, että tauon aloittamisesta tuntuu olevan ikuisuus. Nyt teki mieli palata Bloggerin äärelle. Tämä lomalta-paluu-postaus on nyt pikku katsaus siihen, mitä olen puuhaillut. Teen sen kuitenkin ihan vain raskalaisilla viivoilla, ettei heti iske joku rasitusvamma:D

-Olen nähnyt ihmisiä. Yläaste- ja lukioaikaista kaveria Katia, Nuusista ja Kämppistä. Katin kanssa istuttiin Picnicissä patonkeja mussuttamassa ja juttelemassa (ei oltu nähty lakkiaisten jälkeen kuin kerran), Nuusiksen kanssa syötiin intialaista ja Ben ja Jerry'siä (ei ollut minusta kaikkien hehkutuksien arvoista) ja Kämppiksen kanssa ranskalaisia ja suklaapirtelöä.

- Olen vähän shoppaillut. Kerran haettiin ♥:n auto huollosta, ja minä bongasin kierrätyskeskuksen. Poistuin paikalta 8 euroa köyhempänä, viiden kivan tavaran kanssa. Lempäälän kirppikseltä löysin ihanan kukkamekon parilla eurolla. Bonus-kirppikseltä ostin pelkästään hopeaisia asioita. Harrastin myös postimyyntishoppailua, ostin kivat farkkuleggingsit ja tosi ihanan maksimekon. Kerran shoppailin herraseurassa, kun vietin Ideapark-päivää veljen ja ♥:n kanssa.


-Olen matkustanut jonkin verran. Sen lisäksi, että olen junaillut Helsinkiin ja takaisin monesti, kerran ajelin pääkaupunkiin kuorma-autolla. Siskon kanssa tehtiin extempore-reissu mekoissamme ja näytettiin ihan liftaajilta. Valmistujaisten takia tehtiin ♥:n kanssa Pieksämäki-Jyväskylä-reissu, johon sisältyi valmistujaisjuhlan lisäksi Pandan tehtaanmyymälässä käyminen ja kirppistely. ♥:n loman aikaan vietin aikaa myös Tampereella.



-Olen vähän juhlinut. Esmerkiksi valmistuin. Valmistujaiset tuntuivat vähän hölmöiltä, ihan kuin olisin ollut kuokkavieraana tai jotakin. En pitänyt omia juhlia, ei tehnyt mieli järjestää. Neljä vuotta sitten olleet lakkiaiset olivat niin ihanat, että en tarvinnut toisia juhlia. Blogitauon aikana ehti olla toiset sukujuhlat, kun pikkuserkku Tuija pääsi ylioppilaaksi. Vähän rennompaa juhlimista edusti toissapäiväinen grillaushengailu Munkkiniemessä.


- Olen katsellut ja kuunnellut esityksiä. Forumissa oli jossain vaiheessa jotain häppeningiä, jota emännöi More to love. Käytiin katsomassa Haloo Helsinki!ä, tykkäsin kovasti. Harmi että bändi soitti vain kolme biisiä. Setin jälkeen kävin moikkaamassa MTL-tyttöjä, se oli kivaa. (: Saman viikon lauantaina käytiin Itäkeskuksessa kokemassa Munamiehen keikka. :D Ihan hupaisa tapaus. Vähän "vakavampaa" kulttuuria tarjosi Akaan kuorojen kevätmusiikki, jota olin kuuntelemassa äidin kanssa toukokuun lopussa. Eilisenä Helsinki-päivänä mentiin Kämppiksen kanssa Suvilahteen kuuntelemaan VHB:tä, Lauria ja Jenni Vartiaista.


- Olen tehnyt sekalaisia juttuja: ollut näytelmäharjoituksissa, askarrellut koruja (tai ehkä vain yksikössä), ihastellut kissanpentua, käynyt leffassa katsomassa Karibian piraatteja ja käynyt työkkärissä. Enkä ole onnistunut välttelemään töitä :D. Jo ennen, kuin olin edes käynyt työkkärissä, minulle soitettiin ja kysyttiin mukaan yhdelle riparille kesän lopussa. Lupasin mennä, ja kävin viime viikolla palaverissa ja vanhempainillassa. Ihan kivaa, että on edes pikkuisen töitä sitten loppukesästä.


Semmoisia. Kerron toki lisää, jos joku haluaa kuulla. Kommenttiboksiin vaan merkkiä, jos haluaisit tietää jostakin tarkemmin!

Kuvatukset: täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä.