Sukujuhlaa

Ennen kuin Suomen leijonien kultajuhlista oli tietoakaan, ohjelmassa oli ihan muuta juhlimista. Lauantana ajeltiin (sisko oli ratin takana) Forssaan, sillä äidin tädin miehellä oli 70-vuotispippalot. Paikalla oli vissiin parikymmentä sukulaista ja tunnelma oli leppoisa. Tunnelman rentoudesta kertoi esimerkiksi se, että vierailla oli mahdollisuus vetäistä jalkoihinsa mukavat pörrö- tai villasukat, jotka talo tarjosi. (:

Rentoudesta huolimatta pidettiin kättelykierros, kun saavuttiin paikalle. Minusta oli melko hämmentävää, että ainakin yksi äidin tädeistä luuli minua Lauraksi (serkku), koska minulla oli "vaalea tukka". Itse veikkaisin, että kyseinen täti hämääntyi lähinnä silmälaseistani.

Juhlat sujuivat omalla painollaan, jutellen ja ruokaillen. Ruokatarjoilu oli muhkuhyvää, etenkin salaatit ja kala olivat IHANIA. Maistoin myös piiiiiiitkästä aikaa (ensimmäistä kertaa moneen vuoteen) lusikkaleipiä, ja tykkäsin. Luulin, että en oikein pidä niistä, mutta luulinpa väärin. Juttelun ja syömisen lisäksi oli vähän musisointia, kun vetäydyimme siskon ja veljen kanssa sivuhuoneeseen. Kaikki soittivat eri soitinta, mutta myös eri kappaleita. Että ei ollut kovin harmonista. :P

Sivuhuoneessa oli myös jonkinlainen asukuvasessio.

Tässä yritän demonstroida sitä, että kynsilakkani mätsää kivasti lainavillasukkiin. Kuvan mystinen valaistus on peräisin siitä, että sisko piti vahingossa peukaloa salaman päällä. :p

Tässä taas esittelen (itse tehtyä) laukkuani.
paita - KappAhl
housut - UFF
sukat - lainassa^^*

...tässä ilmeisest ikeniäni?
rannekoru - äitin työkaverin vanha

(Nämä housut näyttävät kivemmilta, kun jalassa on kengät, joissa on vähän korkoa. Launtaina kenkinäni oli kirppikseltä ostetut kiilakorkoiset kangaskengät, joiden kirsikat mätsäsivät myös kynsiini.)

Tämän kuvan tarkoitus oli osoittaa korvisten (kummitädin kirppislöydöistä) ja kynsien yhteensopivuus.

Ja lopuksi vielä Maribel-kuva.

Että sellaista. Ei muuta, paitsi ps: ajattelin, että pitäisin jonkin verran taukoa tässä blogeilussa, koska nämä minun sepustukseni eivät tunnu kiinnostavan ketään. Enkä jaksa pelkästään itseäni varten kirjoitella, siihen riittää kyllä päiväkirja. Moikka siis!