Sukujuhlaa

Ennen kuin Suomen leijonien kultajuhlista oli tietoakaan, ohjelmassa oli ihan muuta juhlimista. Lauantana ajeltiin (sisko oli ratin takana) Forssaan, sillä äidin tädin miehellä oli 70-vuotispippalot. Paikalla oli vissiin parikymmentä sukulaista ja tunnelma oli leppoisa. Tunnelman rentoudesta kertoi esimerkiksi se, että vierailla oli mahdollisuus vetäistä jalkoihinsa mukavat pörrö- tai villasukat, jotka talo tarjosi. (:

Rentoudesta huolimatta pidettiin kättelykierros, kun saavuttiin paikalle. Minusta oli melko hämmentävää, että ainakin yksi äidin tädeistä luuli minua Lauraksi (serkku), koska minulla oli "vaalea tukka". Itse veikkaisin, että kyseinen täti hämääntyi lähinnä silmälaseistani.

Juhlat sujuivat omalla painollaan, jutellen ja ruokaillen. Ruokatarjoilu oli muhkuhyvää, etenkin salaatit ja kala olivat IHANIA. Maistoin myös piiiiiiitkästä aikaa (ensimmäistä kertaa moneen vuoteen) lusikkaleipiä, ja tykkäsin. Luulin, että en oikein pidä niistä, mutta luulinpa väärin. Juttelun ja syömisen lisäksi oli vähän musisointia, kun vetäydyimme siskon ja veljen kanssa sivuhuoneeseen. Kaikki soittivat eri soitinta, mutta myös eri kappaleita. Että ei ollut kovin harmonista. :P

Sivuhuoneessa oli myös jonkinlainen asukuvasessio.

Tässä yritän demonstroida sitä, että kynsilakkani mätsää kivasti lainavillasukkiin. Kuvan mystinen valaistus on peräisin siitä, että sisko piti vahingossa peukaloa salaman päällä. :p

Tässä taas esittelen (itse tehtyä) laukkuani.
paita - KappAhl
housut - UFF
sukat - lainassa^^*

...tässä ilmeisest ikeniäni?
rannekoru - äitin työkaverin vanha

(Nämä housut näyttävät kivemmilta, kun jalassa on kengät, joissa on vähän korkoa. Launtaina kenkinäni oli kirppikseltä ostetut kiilakorkoiset kangaskengät, joiden kirsikat mätsäsivät myös kynsiini.)

Tämän kuvan tarkoitus oli osoittaa korvisten (kummitädin kirppislöydöistä) ja kynsien yhteensopivuus.

Ja lopuksi vielä Maribel-kuva.

Että sellaista. Ei muuta, paitsi ps: ajattelin, että pitäisin jonkin verran taukoa tässä blogeilussa, koska nämä minun sepustukseni eivät tunnu kiinnostavan ketään. Enkä jaksa pelkästään itseäni varten kirjoitella, siihen riittää kyllä päiväkirja. Moikka siis!

Kotiseutumatkailua

Moikka. Äitillä oli torstaina vapaapäivä, joten ehdotin ajelulle lähtemistä. Joskus aiemmin oli ollut puhetta, että voisi käydä Punkalaitumella kääntymässä. Ihan muuten vaan, onhan se sentään äidin kotipaikka.

Torstaina sitten lähdettiin, oli hauskaa ajaa jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa en ole ennen ajanut. Ihan helppo reitti se oli, ensin ysitietä Urjalaan, sitten Taikayön tietä peltojen ja metsien keskellä. Kun päästiin pitäjälle, mentiin suoraan keskustan loppupäähän, ja jätettiin auto kirkon parkkipaikalle.

Ensin käytiin hautausmaalla, kasteltiin äidin mummun haudalla olevat kukkaset. Hautausmaahengeilun jälkeen ihmeteltiin entistä Matkahuoltoa, jotakin valokuvausliikettä ja mitä kaikkea. Sitten hurautettiin vähän matkaa takaisin päin, keskustampaan. Parkkeerattiin Siwan pihaan ja ryhdyttiin etsimään kauppoja.

Kauppakulmassa pistäydyttiin parissä kämäsessä kirpputorissa, lähdettiin ilman ostoksia. Seuraavaksi mentiin Katariinaan (josta ostin neljä vuotta sitten ylioppilaslakkini). Siellä oli jotenkin retro tunnelma, yhdessä nurkassa olevassa rekissä roikkui vaatteita, jotka olivat varmaan ihan oikeasti peräisin 60-luvulta! Aika ihhis.

Katariinan jälkeen mieli teki jäätelöä. Ostettiin Siwan valikoimista jotkut Nestlen cookie-jäätelöt, jotka osoittautuivat aikamoisiksi makuelämyksiksi; Vaniljajäätelössä olevat suklaahippuset maistuivat ihan tupakalta! Tai siis lähinnä tupakan hajulta, en minä ole koskaan maistanut tupakkaa. Omituista.

Jätskit syötyämme katsastettiin vielä PP-putiikki. Sieltä ostin vähän muistamista valmistuvalle kaverille. Lopuksi olisimme käyneet SPR:n kirppiksellä, mutta se meni juuri kiinni, kun tulimme paikalle. :c Sitä paitsi sinne meneminenkään ei oikein sujunut kaikkein mallikkaimmin. Kun yritin kääntyä kirppiksen pihaan, siinä ei ollutkaan niin paljon tilaa, kuin olin ajatellut. Onnistuin sitten seuraavassa hetkessä olemaan auton kanssa poikittain ajotiellä. Aika taitavaa. -.-

Reissu oli silti mukava. Vaikka kirppikset olivat vähän onnettomia ja koko paikkakunta hieman retro, ihmiset tuntuivat olevan kivoja. Kirppiksen myyjät ja telttaansa purkaneet torimyyjät juttelivat minulle ja äidille kuten tutuille. Kivaa. Ja myöskin kivaa oli se, että oltiin reissussa kaksistaan. (:

Piristävää postia ja pari muuta juttua

Nuha jatkuu edelleen. Eilen sain kuitenkin kivaa piristystä olooni postipakettien muodossa.

Ensinnäkin sain VIHDOINKIN käsiini tämän vuoden Cityshopparin. Tilasin tammi- tai helmikuussa Trendin puoleksi vuodeksi, ja kaupantekijäisinä oli risteilylahjakortti ja vuoden 2011 Cityshoppari. Lahjakortti saapui postilaatikkoon huhtikuun alussa, vaikka sen voimassaoloaika oli alkanut jo maaliskuulta. Kahden kuukauden voimassaoloajasta oli siis ehtinyt kulua jo puolet, eli minulla ei ollut tilaisuutta ottaa edusta kaikkea irti. Omien aikataulujen takia en sitten ehtinyt lähteä laivailemaan huhtikuussakaan, joten lahjakortti jäi itselleni turhaksi. :c

Cityshopparin kanssa kävi vähän samalla tavalla. Se suvaitsi saapua vasta nyt (olin laittanut viime tai toissa viikolla sähköpostia Trendin asiakaspalveluun ja kysellyt, missä kortti luuraa), kun tehokasta etujenkäyttöaikaa (:DD) on ehtinyt kulua melkein puoli vuotta. Onneksi on vielä toinen puolikas jäljellä. Eikä kamalan suurta vahinkoa tainnut tapahtua, omaan käyttöön Cityshoppari vaikuttaa aika turhalta. Suurin osa eduista koskee jotain rakennekynsialennuksia tai brasiliaisia vahauksia, joiden suurkuluttaja en tunnusta olevani. "Tavalliset" edut, kuten vaikkapa vaatekauppojen tai kahviloiden edut ovat kertaluontoisia, joten onneksi en ole hankkinut korttia itselleni rahalla. Tai no tavallaan, sillä kivan kuuloiset kaupanpääliset saivat minut tällä kertaa tilaamaan lehden itselleni No, tiedänpähän seuraavalla kerralla olla tilaamatta. -.-

Toinen paketti olikin oikea jymy-yllätys! Kuori oli täynnä sydäntarroja ja siihen oli liistrattu tarrojen lisäksi tosi monta postimerkkiä. Tunnistin lähettäjän käsialan (nojoo, oli lähettäjä mainittukin, mutta en huomannut mainintaa aluksi), mutta ihmettelin, miksi hän oli lähettänyt minulle paketin.

Kuoren sisällä oli ihan sikana eri juttuja. Sieltä kuoriutui esiin lukemiskirjapokkari (nimeltään 8,99 €, luulin pokkarin hinnaksi :p), Muumi-kirjanmerkki, Stabiloita, jotakin ystävyyslääkenappuloita (karkkeja), Martta Wendelinin kuvittama Enkelikirja ja kortti. Kortin tekstistä selvisi, että paketin tarkoitus oli olla valmistujaislahja. Aika ihhistä!

Hmm, tosin ei kai se valmistuminen ole aivan satavarmaa vielä. Opettajilla on ensi maanantaina oppareiden arviointikokous, jossa tuomiot lankeavat. Että minkä numeron mikäkin työ saa. Mutta olisipa aika inhottavaa reputtaa, kun on kerta uhrannut siihen työhön niin paljon rahaakin. Ei se aika tai työmäärä mitään, ainahan voi tehdä lisää työtä ja ottaa enemmän aikaa... Mutta kun sen oma opinnäytetyö on pitänyt jo kansittaa! Olisi tosi inhottavaa, jos omassa kirjahyllyssä (tai no olohuoneen lipaston päällä) nököttävä opinnäytetyö ilmoitettaisiinkin olevan epäkelpo, eikä se menisikään läpi. Kammottava painajainen.

Tänä aamuna oli myös painajaista. Näin todella inhottavaa unta, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa heräsin omaan itkuuni. En ole enää varma, itkinkö oikeasti, vai heräsinkö siihen unessa itkemääni itkuun. Inhaa, joka tapauksessa.

Heräämisen jälkeen kävin viemässä pyykit narulle. Ulkona oli kuuma. Taitaa olla kesä. Sen jälkeen olen vain ollut koneella ja hieman askarrellut kalenteria. Tuli mieleen, että onpa tyhmää ja outoa, kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä. On vaan. Minun kaipaamani opiskelujatyöbreikki ei ole vielä edes alkanut (valmistujaispäivästä se vasta alkaa), ja tunnen jo melkein syyllisyyttä pelkästä lorvailemisesta. Tarvitsisin ehkä jotain järkevää tekemistä?

Mekkomietteitä

Vaatekaupoissa kierrellessäni olen pannut merkille kaikkien ihanien etnis-tunnelmaisten vaatteiden lisäksi maksimekot. Ne näyttävät mainoskuvissa ja mallinukkejen päällä tosi kivoilta, ja olen jonkin aikaa miettinyt, passaisiko minulle lähes varpaisiin asti ulottuva mekko. En ole vielä ollut sovitustuulella, mutta ajattelin, että jossain vaiheessa on aivan pakko kokeilla jotakin yksilöä. Joku ilta selailin mekkoja netissä.

Esimerkiksi näitä voisin sovittaa:

(Ellokselta)

(Ginasta)

(Henkkamaukalta)

(KappAhlilta)

(Lindexiltä)

Ja oikeastaan tilasinkin tuon Elloksen paisley-kuivoisen mekon sovitettavaksi, kun sähköpostiin oli tullut tarjous, että tilauksen kalleimmasta tuotteesta saisi puolet pois, jos tilaa kolme päivän sisällä. Ja jos tilaa kolme tuotetta, tilauksen saa ilman toimituskuluja! Että jännyydellä vain odottelen, että millainen kaapu postista saapuukaan... (:

ps. koko päivän on ollut inha olo. Eilen alkoi kurkkukarheus, nyt pistelee enemmän ja nenää kutittaa ja rä'ättää. Päivän ateriointi on koostunut lähinnä Mynthoneista ja kivan tulisista sipseistä.

Piristystä olen sentään saanut pikku karvapallon muodossa. Severi on ollut ihmeellisen hellyydenkipeä tänään, kiehnännyt sylissä niin innokkaasti, että sitä on pitänyt pidellä takamuksen alta kiinni, kun on meinannut tipahtaa. ö_O Kaikessa tosin on puolensa; mustat housut eivät olleet kovin hienon näköiset kissan karvahyökkäyksen jälkeen. :D

Puuhasteluja

Moi. Olen nyt viime päivinä tehnyt kaikenlaista pientä kivaa. Tai no en kaikenlaista, mutta aika monia juttuja sentään.

Perjantaina käytiin äitin ja iskän kanssa Toijalassa asioimassa. Ensin ajettiin kierrätyskeskukseen, jossa en ollut ennnen käynyt. Vähän kämäsen oloisesta putiikista mukaani tarttui kolme mukia hintaan 20 snt/kpl. Itselläni on jemmassa lukuisia juoma-astioita, mutta kotikodin mukit kaipaisivat hiukan päivitystä. Hullua, että kierrätyskeskuksesta hankitut mukit ovat hyväkuntoisempia kuin jotkut omat. En sitten tiedä, raaskiiko äiti heittää vanhoja mukeja pois tehdäkseen tilaa muutamalle uudelle. Voisihan sitä tipauttaa pari vanhaa vahingossa lattialle?

Kierrätyskeskuksesta pyyhällettiin kirppikselle katselemaan. Kierros jäi erittäin edulliseksi, sillä tällä kertaa en löytänyt mitään ostettavaa. Oli kuitenkin mukava visiitti, sillä kirppiksellä oli samaan aikaan Jssn äiti. Moikkattiin ja turistiin vähän aikaa. Kivaa.

Minun Toijalan reissuni pääpointti oli kuitenkin treffit Akaan seurakunnan entisen nimikkolähetin kanssa. Kohtasin kyseisen tädin seuriksella. En ollut ennen tavannut häntä, mutta päättelin hänen kirahvikassistaan, että hän kaiketi on oikea tyyppi. Treffien syy oli tyynyliinat, joita tehtiin helmikuussa opinnäytetyöleirilläni. Leiriläisten kanssa painettiin lahjoja Onandjokwen sairaalan potilaille, ja tämä täti oli luvannut toimittaa ne perille Namibiaan. Juttelimme hetken aikaa, ja kun olin lähdössä seurikselta pois, sain häneltä kauniin palmunlehdistä tehdyn kulhon/korin. Noin niinkuin kiitokseksi. Aikas ihanaa! (:

Kotosalla olen puuhastellut ainakin postien kanssa. Kirjoittelin viikonlopun aikana kolme kirjettä, joista kaksi lähti maailmalle lahjapaketin kyljessä. Paketit ja kuoret koristelin kivoilla kuvilla, joita olen leikellyt lehdistä ja muualta. Joku päivä selailin vanhoja koulukirjoja ja otin niistä kuvia talteen, ennen kuin niiden tie paperinkeräykseen alkaisi.

Vaikka minulla oli aikomus ommella lauantaina, leikkely jäi ainoaksi käsityöjutukseni. Mutta lauantaina olin sentään muuten ahkera! Kävin nimittäin lenkillä! Tämä harvinainen tapahtuma sijoittui aamuun, lähdin kävelylle melkeinpä suoraan sängystä. Tein melkein tunnin kierroksen, matkalla ihastelin leskenlehtiä ja puiden pikku lehtiä. Jossain vaiheessa joku mummeli pysäytti minut hetkeksi aikaa juttelemaan.

Lenkkeilytavan aloittelemisen lisäksi olen aloittanut lukuharrastuksen elvyttämistä. Perjantaina kävin kirjastossa ja lainasin pari Harry Potteria ja Himoshoppaajan. Koska viime lukukokemuksesta on AIKAA, ajattelin että pitää aloittaa kevyesti. Olen lueskellut nyt ensimmäistä Harry Potteria, jee. Leffojakin on tullut katseltua, eilen töllättiin veljen kanssa Be kind rewind ja Night at the museum.

Äitienpäiväpuuhasteluihin kuului hautausmaalla käyminen ja grillaus. Päivällä käytiin äitin ja veljen kanssa Sylvi-mummun (jota en ole koskaan tavannut) haudalla, istutettiin kukkanen. Iltapäivällä valmistettiin pallogrillissä gourmet-ruokaa; makkaran lisäksi sweet chili -kastikkeella höystettyjä ananasrenkaita ja minimaisseja. Grillieväiden lisäksi tarjolla oli salaattia, johon sai heittää mukaan niitä marinoituja valkosipuleita ja aurinkokuivattuja tomaatteja (äiti ihastui niihin retkellä).

Tänään soitin opintotoimistoon ja koitin korjailla valmistujaisiin-ilmoittautumis-säätämistäni. Sitten pyörähdin taas iskän kanssa Toijalassa, halusin käydä Vapaa valinnassa katsomassa, josko sieltä löytyisi jokin boleroasia mekon seuraksi. Ei löytynyt. Mutta tein muuta löytöä: Olen nyt hillinnyt itseni ainakin neljän eri huivin kohdalla, ja jättänyt ostamatta. Nyt en pystynyt vastustamaan kivulia siniruskeaa saronkia. Lehtikuvioinen iso huivi olisi oikein käytännöllinen kesällä (uikkareiden päälle, päähän, hartioille...) eikä ollut hinnalla pilattu. Hintalapussa luki kolme euroa, mutta kassakone yllättikin iloisesti ja ilmoitti hinnaksi 1,50.

Huivin lisäksi ostin vähän mässyä ja ihanan ihanan kynsilakan. Meinasin eilen ostaa Milleristä Rimmelin I ♥ fruities -sarjan punaisen lakan, mutta en viitsinyt jonottaa yhden tuotteen kanssa kilometrien pituisissa jonoissa. Nyt ostin sen Vapiksesta, ja pitihän sitä kokeilla heti. Herkullisen punainen lakka tuoksuu kivan marjaiselta kuivuttuaan kynsiin. Ihanaa!

Tälle päivälle ei olekaan muita suunnitelmia. Oikeastaan tämän viikon voisi skipata, sillä odotan jo lauantaina olevia sukujuhlia. Äidin tädin mies täyttää 70 vuotta, ja meidät on kutsuttu juhlistamaan. Tykkään äidin suvun pippaloista, niissä on mielestäni rento tunnelma. Ja toki juhlaruokaa odotan. ;)

Kulttuuria ja kulinari...stisuutta?

Eilen oli kevätretki, äiti oli pyytänyt että lähtisin mukaan. Mikäs siinä, eipä minulla ollut muutakaan menoa. Tie vei Mänttään, tutustumisen kohteena olivat Serlachius-museot ja kirkko. En etukäteen tiennyt, millaisiin museoihin meitä vietäisiin, ja epäluuloisena odotin jotakin ihme vessapaperiretkeä. :p

Ensin menimme ihmettelemään taidetta Gösta-museoon. Museossa iso-puna-käkkärätukkainen nainen kierrätti meitä ensin metsäaiheisen näyttelyn läpi. Näyttely koostui perinteisistä metsän kuvauksista ja modernista tavasta kuvata suomalaisille tärkeää aihetta. Joitakin tauluja piti katsoa silmät kierossa, jotta saisi edes vähän selville, mitä ne sisältävät. Joidenkin kohdalla edes kieroon katsominen ei auttanut. :D En ole mikään kovin suuri taiteen tuntija tai ystävä. Yritin sentään käyttäytyä, toisin kuin ehkä jotkut toiset seurueen jäsenet. Oppaan puheesta ei saanut kovin hyvin selvää kaikuvassa näyttelytilassa, joten koin parhaaksi katsella tauluja omaan tahtiini. Vaikka näyttely oli pullollaan jylhää korpimaisemaa ja suomalaisuuden sitkeyttä männynkäppyröiden muodossa, suosikikseni metsänäyttelystä nousi Gallen Kallelan siro ja herkkä Kevät.

Gösta-museossa meitä kierrätettiin toisessakin näyttelyssä, jonka nimi oli Göstan helmet. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön teoksia sisältävä näyttely oli monipuolinen, kokoelmassa oli niin muotokuvia, asetelmia kuin maisemamaalauksiakin. Helmistä mieleeni jäi erityisesti kaksi taulua; Bror Börjesonin maalaama ihanan ihana muotokuva Ester Toivosesta sekö Hugo Simbergin Tuonelan portilla.


Koska en ollut pystynyt aamulla syömään mitään, puolen päivän jälkeen alkoi jo olla nälkä. Retkeemme kuului onneksi ruokailu, ruokapaikka oli Gösta-museon pihapiirissä oleva Autereen tupa.


Ravintola oli ihanan näköinen ja tunnelmallinen. Ja se ruoka! Saimme vatsoihimme täytettä seisovasta pöydästä, jossa oli kaikkea hyvää. Itse murkinoin lähinnä salaattia ja kalajuttuja. Salaatin pystyi itse kokoamaan lisäämällä perussalaattiin esimerkiksi aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, fetaa ja marinoituja valkosipulinkynsiä. Eväkkäitä lautasellani edustivat sinappi-, tomaatti- ja sipulisilli sekä lohi. Nam! Kananmunien päälle oli ripsauteltu mätiä, se ei mielestäni maistunut juuri miltään. Tulipahan kokeiltua. :D Joka tapauksessa vatsa oli aika täynnä, kun runsaan annoksen ja vadelmateen nauttimisen jälkeen kömmin takaisin bussiin.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Gustaf-museoon, joka keskittyi lähinnä metsä- ja paperiteollisuuden historiaan. Valittavana oli kolme eri näyttelyä, minä ja äiti päätimme mennä katsomaan Lapsuuden tarinat -näyttelyä, joka oli toteutettu valtavana lautapelinä. (Ehkä vähän enemmän lapsille tarkoitettu) näyttely vei museokävijän kansakoulun pulpettiin, kulkutautien kouriin ja pussauskoppiin. Näyttely oli mukava, mutta loppuratkaisu oli kammottava: Viimeisessä huoneessa oli televisio auki, ja sieltä tuli Pikku Kakkosen Varokaa heikkoja jäitä -mainos! :S :p Sen jälkeen ei ehditty kuin piipahtamaan museon myymälään ihastelemaan paperinukkeja ja soittorasioita.

(astetta surkeampi kuva, kännykällä otettu)

Viimeinen etappi Mäntässä oli kirkko. Erikoista 1928 valmistuneessa kirkossa oli muun muassa se, että tornin huipulla ei ole ristiä, vaan sen sijaan tähti. Kirkon sisätiloja koristivat lukuisat puureliefit, ja alttaritaulu oli myös jännän erikoinen; perinteinen Madonna-aihe oli siirretty suomalaiseen luontoon järvineen, mäntyineen ja lampaineen. Mukavan oloinen kirkko. (:

Kotiintulomatkalla pistin musiikit korville ja torkuin. Havahduin vasta siihen, kun matkanjohtaja kuulutti mikrofoniin perilletulokiitoksia. Kotona olimme joskus kuuden maissa, ja ainakin tämä retkeilijä oli aika naatti. Kiva päivä silti.

hyvät kuvat täältä ja täältä.

Violetti brunssi

Eilen minulla oli treffit Nuusiksen kanssa. Oltiin sovittu näkevämme puolilta päivin, kehitin itselleni jonkin ihme aamukiireen. Heräsin kyllä ihan ajoissa, kai joskus yhdeksältä. Tarkoituksena oli jopa pyykätä tai käydä lenkillä, mutta en oikein jaksanutkaan. Sen sijaan katselin kuvia ja aloin kirjoittaa viime postausta. Kun havahduin siihen, että pitäisi käydä suihkussa, kylppäri oli varattu. Kirjoittelin sitten vaan blogia. Sitten pitikin käydä pikapesulla ja vetää vaatteet kiireellä päälle. Ennen metrolle lähtöä meinasin tehdä itselleni voileivän mukaan, koska en ollut älynnyt syödäkään koko aamuna. Huomasin kuitenkin, että naamani oli inhan punainen, joten käytin viimeiset sekunnit mieluummin puuteroimiseen kuin leivän tekoon. Nappasin jääkaapista jugurtin ja laatikosta lusikan ja lähdin kiitämään metrolle.

Metrolle kävellessäni juolahti päähäni, että mieleni tekee sushia. Päätin käydä ostamassa aseman take away -puljusta muutaman palasen raakaa kalaa, kunhan pääsen perille. Ennen metron lähtöä minulla oli sittenkin aikaa käydä vielä kaupassa, ostin sushia varten limeisää kuplavettä. Samalla olisin toki voinut ostaa jonkin kolmioleivän tai jotakin, jotta olisin selvinnyt aamupalastani halvemmalla. Mutta mieliteko oli jo päällänsä. Sitä paitsi olin toissa yönä nähnyt unta, että olin joissain juhlissa ja söin seisovasta pöydästä pelkkiä kalaherkkuja. Eli sushia siis.

Joskus kahdentoista jälkeen tilanne oli seuraava: Minulla oli pussissa kymmenen palaa riisiä ja kalaa, ja Nuusis saapui paikalle. Käväisimme teologisen tiedekunnan kirjastolla, ja sitten menimme viettämään brunssia jonnekin. Nuusis oli ottanut mukaansa teetä, minulla oli vappupiknikiltä jääneitä keksejä. Juteltiin kaikkea kivaa, ja huomasin että läsnä oli aika paljon violetteja asioita.

Onneksi violetti kuulemma passaa minulle. (:

Huivi - Tokmanni
Takki - kirppis
Sushi - rautatieasema

jälkkärijugurtti ei ollut violetti, mutta se mätsäsi nimensä puolesta

violetti riikinkukkotermos ja Nuusiksen ihana muki

ei-violetti-mutta-ihana-Nuusis

kynsissä (hyi mikä revitty sormi) ja kekseissä oli lilaa

Prinsessa ja sammakko -huulirasva oli myös violetti!

Brunssin jälkeen käppäilimme vähän aikaa kaupungilla. Kävimme ihanan ihanassa pikkuisessa lelukaupassa, jossa myytiin puisia ja peltisiä - vähän vanhanaikaisia - leluja. Luontokaupassa shoppailin ystäville postitettavia lahjoja, ja Ruohonjuuressa ihmettelin kaikkia ekojuttuja ja tunsin itseni vähän väärässä paikassa olevalta kaikkien hippien keskellä. :D Anttilassa sorruin DVD-ostoksiin, hankin itselleni kaksi kivaa leffaa. Oli vallan mukava brunssitreffipäivä. Kiitti!

Pallopään vappuviikonloppu

Kun perjantaina pääsin kypsyyskokeesta (oli helppo kysymys, piti vaan kuvata ot-prosessia ja tuloksia esseemuodossa) pois, iski ihan järjetön väsymys. Taivalsin keskustaan fiilistelyreittiä, kävin ostamassa taas yhden opparivälipalkinnon (triplasuklaisen jätskin) ja piipahdin kirppiksellä. Kovin kauaa en jaksanut hengailla, vaan menin jo asemalle, vaikka junan lähtöön olikin aika paljon aikaa. Junassa (pendolino oli rikki, sen tilalla oli pikajuna) keskityin torkkumaan, enkä edes havahtunut siihen, kun "matkaseuranani" ollut J poistui junasta.

Kun saavuin Helsinkiin, olin edelleen ihan poikki. Pakko oli kuitenkin käydä ruokakaupassa. Ja hihii, sieltä kotimatkalle mukaan lähti elämäni ensimmäinen folioilmapallo! Ihana, hymyilevä, pinkkikeltainen kukkanen, jonka nimesin Pallopääksi. Tai en oikeastaan nimennyt, ajattelin vaan käyttää siitä nimeä Pallopää tässä postauksessa. :p


Olin ostanut kirppispiipahduksellani kolmella eurolla topin, jonka etumus on IHAN TÄYNNÄ pieniä helmiä. Kaikki nuo kuviot on siis helmikirjailua. Minulla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan käyttää toppia, sillä tokihan nyt näin, että se oli aivan liian pieni. Ostoksen motiivina oli lähinnä askartelusyyhytys. Topissa piili nimittäin oikein edullinen satsi lasihelmiä.

Mutta, kävikin niin että ♥ sai yllytettyä minut kokeilemaan toppia. Ja ihmetyksekseni se mahtui! Halusin sitten ottaa kaverikuvia Pallopään kanssa, että saisin muistoja siitä. Sitä paitsi toppi mätsäsi hyvin uuteen kaveriini. ^^*

Lauantaina oli sitten vappuaatto. Suunnitelmissa oli alustavasti, että lähtisimme Nuusiksen ja ♥:n kanssa johonkin ulos, mutta toisin kävi. Nukutti pitkään, ja päivällä tuli vahingossa otettua parin tunnin päikkärit. Jossain vaiheessa sentään raahauduimme kauppaan ostamaan piknik-mättöä (Pallopää joutui valitettavasti jäämään kotiin) seuraavalle päivälle. Kun ilta saapui, tuli vähän väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä, joten jäimmekin vain kämpille katsomaan Bond-leffaa. Minä olin edelleen hirveän väsynyt, nukahdin joskus ensimmäisen mainoskatkon jälkeen.

Oikeana vappuna Pallopääkin pääsi vihdoin ulkoilemaan. Pakkasimme piknik-eväät kassiin, tungimme Pallopään turvallisesti penkkien väliin ja hurautimme hakemaan Nuusiksen. Sitten käväisimme hiukan vielä kaupassa ja aloimme etsiä jotakin hyvää istumapaikkaa niin kutsutulta nurmikolta.

Oli tosi kylmä! Pallopää-raukka kutistui arktisessa ilmastossa, eikä sen piknik varmaan muutenkaan ollut kovin mukava: se joutui retkeilemään simapulloon sidottuna, jottei se voi leijailla ahdistelemaan muita. Ainakin se säästyi Barbapapan kohtalolta. Meidän istumapaikkamme läheiseen puuhun oli nimittäin juuttunut vaaleansininen Barbapapa-pallo, jota jotkut suomenruotsalaiset (jotenkin päädyimme suomenruotsalaisalueelle retkeilemään) yrittivät irrottaa. Vaarallisten kiipeilyjan ja hyppelyjen jälkeen pallo suostui kuin suostuikin irtoamaan. Harmi vaan, että se irtosi vähän liiankin tehokkaasti. Oksista vapauduttuaan Babapapa liihotti vapauteen Helsingin harmaalle taivaalle.

Barbapapan paon jälkeen myös me pakenimme paikalta, istuttuamme jonkin aikaa palelemassa. Muutaman rypäleen ja patongin palan olin sentään ehtnyt jo haukata, eli voin sanoa olleeni vappupiknikillä. Piknikillä ehti olla syömisen lisäksi muukin aktiviteetti, ennen kuin karkasimme paikalta Nuusiksen luokse:

Ihana tuo Pallopään kurkkaus!

(itse en ilmeisesti saanut kuplia aikaan, siitä ei ainakaan ole kuvatodistetta :c)

Nuusiksella parkkeerasimme piknik-kassimme kanssa olohuoneen lattialle. Aluksi ♥ ja Nuusis yrittivät olla salapoliiseja ja etsiä jotakuta naisräppäriä Spotifysta. Minä leikkelin sillä aikaa Ylioppilaslehdestä serpentiiniä niiden serpentiinien tilalle, jotka ostettiin perjantaina, mutta jotka olivat hukassa sunnuntaina. Seuraavaksi aika kuluikin teetä hörppiessä ja kivaa zombi-peliä pelatessa. Annoimme ♥:n voittaa, synttärin kunniaksi.

Pallopää täyttyi taas (ilosta?) lämpimässä kämpässä

Oikein houkuttelevan näköinen piknik-kassi :DD

Tee-se-itse-serpentiini

Zombi-pelille vapputunnelmaa

Pallopään näköinen piknik-lautanen

Salama ei oo kiva :c

Marilyn-hetket ennen kotiin lähtöä