Venähdys

Joo, tuo Helsinki-visiitti vähän pääsi venähtämään. Minun oli tarkoitus tulla kotiin maanantaina, mutta minut saatiin ylipuhuttua jäämään tiistaihin asti. Eipä siihen paljon ylipuhumista tarvittu, joten jäin vielä yhdeksi yöksi. Eilen aamupäivällä sitten pakkailin kamani lähtökuntoon, ja harmittelin lähtöpäivien inhottavuutta: On inhaa, kun haluaisi viipyä mahdollisimman pitkään ja lähteä vasta illalla, mutta silti tuntuu, että koko päivä menee hukkaan sitä junan lähtöä odotellessa. Ei kiva.

Ransakalaisia mussuteltaessa ja Minuuttipeliä tölläillessä mietittiin ♥:n kanssa, että ehkä voisin sittenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi. ♥ aikoi nimittäin mennä/tulla Tampereella töiden jälkeen, niin voisimme matkustaa samalla junalla. Lisäilta tietenkin houkutteli, mutta seuraavan päivän tehokkuuden menetys mietitytti. Jäin kuitenkin vielä yhdeksi yöksi.

Ja aivan kuten olin ajatellutkin, tänään ei ollut yhtään tehokas päivä. Nukuin aika pitkään, joten en ehtinyt - tai pikemminkin osannut - tehdä juurikaan mitään, kävin vaan suihkussa ja popsin jotakin aamupalaa. Puoli kahdentoista jälkeen ryhdyin rahtaamaan kamojani bussipysäkille. Uaa, odotan hartaasti sitä päivää, kun minun ei tarvitse enää kantaa mukanani tietokonetta!

Onnistuin jotenkin saamaan tavarani bussiin ja sieltä vielä uloskin. Metroasemalla soitettiin taas Metsäkukkia haitarilla. Juna-asemalle päästyäni kävin ostamassa junaliput minulle ja ♥:lle, ja toivoin kovasti, että ♥ ehtisi junaan. Ja ihan hyvin hän ehtikin. Jäi hänelle vielä ruhtinaalliset kaksi minuuttia pelivaraa. Junassa melkein-repeilin konnarille, joka tuntui olevan jonkinlainen show-mies. Kamalasti kailottaen hän tuli pyytämään "matkustusasioita" ja pälpätti kuin papupata edetessään vaunussa. :DDD

Tampereella painuttiin kiinalaiseen ravintolaan. Tilasin jo miltei vakioannoksekseni muodostunutta nautaa peking-kastikkeessa. Jotenkin se vaan oli kamalan tulista (ei muissa kiinalaisissa mielestäni ole ollut noin tulista), enkä pystynyt syömään sitä. ♥:n annos oli myös tulista, joten ei auttanut edes loisia hänen lautasellaan. Mussutin siis vain riisiä. Ja pari keksiä teen kanssa. Teen, jonka jätin juomatta, koska se oli kylmää. Ei mikään onnistunut ravintolakokemus siis.

Ravintolasta suuntasimme kohti parempia kokemuksia. ♥:n kaveri D tuli noutamaan meidät autollaan, ja etsiydyimme Hatanpäälle (vai -päähän?) yhteen autokauppaan. ♥ oli neuvotellut yhdestä Renaultista ja menimme nyt hakemaan sen. Joo oli ihan kiva mennä autokauppaan, kun siellä tuoksui kivalta, mutta noin seitsemän minuutin päästä olin kyllästynyt.

Vaan autokaupassakin oli hupia. Taas melkein-repeilin, kun autokauppias tuli tervehtimään meitä. Nimittäin kyseinen automyyjä näytti IHAN AUSTIN POWERSSILTA!!! Miehellä oli kasvojen komistuksena (?) mahtavat pulisongit, ja hän katseli maailmaa melko paksusankaisien silmälasien läpi. Yllään hänellä oli sinapinkeltainen (tai sinapinoranssi) kauluspaita sekä mustakeltapikkuruudullinen pikkutakki. Hampaat olivat sentään suoremmassa kunnossa kuin herra Powerssilla.

Nojuu, kaupat kuitenkin tehtiin. Autokaupoilta ajelimme Kylmikselle, sää oli melkoisen kammostuttava. Minä kokeilin autoa myös, ja sain kyllä ajaa kieli keskellä suuta, kun käännyimme meille johtavalle sivutielle. Ihan kuin perunapellossa olisi ajanut, pelotti kyllä että olisin jäänyt jumiin. En jäänyt.

♥ piti vain pikaisen virkistäytymistauon ja lähti sitten takaisin Helsinkiin. Käskin hänen ajaa varovaisesti, toivottavasti hän on myös tehnyt sen.

Autokaupan eteisen tuoli