Päivä, jolloin luovuin tietokoneesta

Tänään aamupäivällä kävin Tokmannilla. Kävin katsomassa, josko edellisellä kerralla haaveilemani lakanasetti olisi vielä saatavilla. Edellisellä kerralla nimittäin jätin lakanat ostamatta, sillä ajattelin ettei nyt ole kovin järkevää hankkia itselleen uutta tavaraa, kun edellisetkin ovat pakkaamatta. Mutta illalla kerroin lakanoista ♥:lle, ja hänenkin mielestään Batman-tyyliin WHAMeilla ja POWeilla kuvitetut lakanat olisivat hienot. Sitä paitsi setti kustansi vain kahdeksan euroa, kun alkuperäistä hintaa oli kolmenkympin verran. Joten tänään reippailin Tokmannille, ja onnekseni kukaan ei ollut halunnut moisia ihanuuksia itselleen!

Kun palasin Tokmannilta (hikisenä ja punaisena, en todellakaan jää kaipaamaan tuota tuskastuttavaa Mäkeä!!), ehdin vähän aikaa hengailla ja miettiä päivän pakkaamissuunnitelmia. Soitin Hakalle, että voinko jättää lauantaina avaimen huoneen pöydälle, kun toimisto ei kerran ole auki. Sovin Jrn:n kanssa, että hän tulisi auttamaan minua tietotekniikkaongelman kanssa kahdelta. Siihen asti tsekkailin nettijutut - sähköpostit, naamakirjan sun muut - ja laitoin taas jotakin sähköpostia oppariin liittyen. Ja päätin napsia kuvia hengailuasustani.

villapaita - kirppis
hame - H&M
pöksyt - jotkut tooosi vanhat, kaapista
sukat - Seppälä

Ihanan lötkö villapaita on tosi vanha, olen ostanut sen Koskikaran kirppikseltä vuonna kivi ja keihäs. Äiti on yrittänyt saada minut heittämään sitä pois jo ties kuinka kauan, mutta edelleen se minulla on. Mietin tänään sitä pukiessani, että olisiko nyt aika heivata tämä paita, mutta en kyllä halua. Asu on muuten tuollainen hillityn värinen, mutta sukat eivät ihan kuulu joukkoon. Vaan mitäpä sen kotona hengaillessa on väliäkään.

Pingu-tulkinta - hetken mielijohteesta
takki - iskän vanha (!!)
kengät - jonkun vanhat

Toinen vaatekappale, josta äiti on painostanut luopumaan, on tämä Leijona-pukineen talvitakki. Olen käyttänyt sitä muistaakseni ysiluokasta lähtien, joten olisi kai aikakin hommata uusi takki. Etenkin kun se on ollut minua ennen jonkun muun (tosin isä ei kai ollut käyttänyt sitä juurikaan, kun minä otin sen käyttööni). Ei vaan ole tullut vastaan uutta kivaa, kyllä tämä nykyinen on vielä ihan hyvä. Vaikka viime aikoina olen kyllä ollut hieman huolissani takin vetoketjusta. Älä vain hajoa, sinnittele vielä!

Kengät olen saanut Mustasta lampaasta, ja ne ovat mielestäni tosi hienot! En ole kuitenkaan käyttänyt niitä yli vuoteen, sillä oikean kengän pohja on sisältä jotenkin rikkinäinen, ja kenkä painuu littaan astuessa. Nyt oli pakko kuitenkin laittaa nuo kengät, sillä toiset talvikenkäni olivat inhottavan hikiset aamupäivän reippailun takia. Nuokin kengät ovat olleet roskistuomiouhan alla iät ja ajat, mutta nyt elättelen toivoa, että sisko voisi laittaa pohjaan jonkinlaista täytettä koulussa ja pelastaa popottimeni.

Jrn tuli sitten kahden maissa auttamaan. Kannoimme kaksi tietokoneen näyttöä (näppäriä pikku kuvaputkinäyttöjä), yhden tietokoneen (myöskin vanha kunnon pöydällä tai sen alla nököttävä malli) ja yhden television autoon, ja lähdimme etsimään osoitetta Hallipussi 1. Se löytyi onneksi aika helposti, vaikka en ollutkaan vilkaissut karttaa kovin tarkkaan. Ajoimme siinä osoitteessa olevan rakennuksen eteen, ja tietenkin säästääksemme itseämme kantamiselta ajattelimme ajaa auton ihan oven eteen. Jrn siis rullaili autoa eteenpäin, ja sitten kuului SKREEK.

Mitä ihmettä, olimme ajaneet portaisiin! Sieltä vähän kauempaa ei nähnyt moisia rappusia, vaan näytti siltä että pihatie vain jatkuisi loivana mäkenä alemmas (minä istuin takapenkillä, näin ihan pienenä seikkana mainitakseni). Rakennuksen sisältä tuli pari miestä katsomaan, mitä oli tapahtunut (Jrn ei kuulemma ollut ainoa, joka oli ajanut heidän rappusiinsa) ja he ja minä työnsimme autoa, jotta Jrn sai ajettua rappuset loppuun asti alas.

Sitä paitsi olimme ajaneet väärälle ovelle. Tietokoneita ja muuta elektroniikkaa vastaanotettiin purettavaksi toisella ovella. No, menimme sinne ja jätimme rojut Bovalliuksen tyyppien hoidettaviksi. Sääli toisaalta jättää toimivaa tavaraa purkukasaan, mutta eipä niitä oikeastaan muallekaan voi viedä. Kuka nyt enää ostaisi kuvaputkinäyttöjä kierrätyskeskuksista? Telkkari olisi vielä ehkä myytävissä, mutta se nyt heivaantui samalla tuonne kun muutkin.

Bovalliuksella käynnin jälkeen käväisimme Sittarissa ja pankissa (tai no minä odottelin Tiimarissa), ja kun pääsin neljän maissa kotiin, minua alkoi kamalasti ramaista. Siinä meni sekin tehokas pakkaamispäivä. :DD Voisin nyt koittaa olla edes hetken tehokas ja pakata vaikkapa lakanat. Moikka!