Kuumasuklaakakku

Tänään kävin Tampereella kirjastoreissulla. Lainasin opinnäytetyötä varten ison kasan kirjoja kehityspsykologiasta ja nuorisotyöstä. Lähetyskasvatuksen kohdalla ei tärpännyt, vaikka se olisi se tärkein pointti. Kun odottelin Ptr:aa lounastreffeille, pyörähdin parissa kaupassa pikaisesti. Tein ostoshistoriaa ostamalla Indiskasta jotakin ihka ensimmäistä kertaa elämässäni; kaupasta lähti mukaani perhosjoulukuusenkoriste, johon aion vaihtaa jonkun kivan nauhan tai ketjun, eli tehdä koristeesta kaulakorun.

Thai&Laos-herkuttelun jälkeen tuppasi ramasemaan, mutta illalla ilmaantui mukavaa tekemistä, joka piristi kivasti. Ryhdyimme siskon kanssa kokeilemaan Nalle Puhin keittokirjan (jonka sain joululahjaksi) kakkureseptiä. Reseptit on jaettu hahmojen mukaan, jälkiruoat ovat Kengun bravuureita.

(Katie Stewart: Nalle Puhin keittokirja 1980, suom. 1998)

(piiloon menee 100 g hienoa sokeria, 100 g fariinisokeria ja 25 g kaakaojauhetta)

Ensin sekoitetaan ohjeen yläosan kuivat aineet (vehnäjauhot, kaakao- ja leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola) keskenään. Sitten vatkataan rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisätään kananmunat ja kuivat aineet. Taikina kaadetaan voideltuun kakkuvuokaan.


Seuraavaksi valmistetaan suklaakastike. Kuumaan veteen lisätään fariinisokeri ja kaakaojauhe, sekoitetaan hyvin. Kastike kaadetaan vuokaan taikinan päälle, ja kakku laitetaan 190-asteiseen uuniin 40 minuutiksi. Sitten alkavat taiat.

Heti kun kastike on kaadettu taikinan päälle, taikina alkaa kypsyä kastikkeen kuumuudessa. Uunissa kastike ja taikina vaihtavat paikkoja, lopulta siis kastike on painunut pohjalle ja kakku on noussut päällimmäiseksi. aika metkaa. (:



Kakku (tai ohjeen mukaan siis vanukas :o) oli kyllä tosi hyvää. Vaikka parannusehdotuksiakin keksittiin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla tehdä tuon kastikkeen maidosta, sillä nyt se maistui selvästi veteen tehdyltä. Tai jos jotenkin ujuttaisi sekaan pätkistä tai jotain toffeesuklaapalloja...