Kun maailma vähän kirkastui

Palataanpa ajassa taaksepäin. Luulatavasti johonkin heinäkuisen hetkeen, kun minä ja S hengailimme toimistossa Rokuan leirillä. Oli siis taukoa. Toimistossa S suivaantui silmälaseihinsa, sillä niiden nenätyynyt eivät tuntuneet asettuvan hyvin, rillit eivät tuntuneet hyvältä. Hän pyysi minua kokeilemaan, miten lasit istuisivat minun nokalleni. Kokeilin.

Ja tadaa, jotenkin huone tuntui kirkkaammalta S:n lasit silmillä. Näin takaseinän julisteen tekstit paremmin, kuin olin ilman laseja nähnyt. Mieleeni iski ihmetys, että kuinka kauan olen oikein kulkenut sumussa, miksen ole huomannut näköni olevan huono...hko. Pelästyin, että tarvitsenko muka lasit.

En ole ennen kiinnittänyt huomiota näkööni, minulle ei ole juolahtanut mieleenikään, että voisin tarvita jotakin apukeinoa näkemisen. En ole joutunut siristelemään (no okei, koulussa jos olen takapulpetissa, mutta sieltä kukaan ei näe mitään, kun käytössä on huonot powerpoint-taustat tai suttuiset piirtoheitinkalvot), näen telkkarin tekstitykset ihan hyvin ja niin pois päin. Mutta en myöskään ollut tietoinen, että voisin nähdä hiukan terävämmin.

Sellaisia mietteitä loppukesästä ja alkusyksystä. Sitten voisimme harrastaa vähän lisää aikamatkailua ja päätyä suunnilleen kahden viikon takaiseen hetkeen. S, J, kämppis ja minä lähdimme koulun jälkeen Mikkeliin, sillä menimme tyhjentämään kirppispöytäämme. Matkalla ohitimme ainakin yhden optikkoliikkeen, ja kämppis muistutti minua siitä, että olin miettinyt meneväni näöntarkastukseen. Menimme kuitenkin Akseliin, ja ajattelin katsella vaatekauppoja ja sellaista.

Kun bongasin Akselissa Specsavers-putiikin, päätin käydä kysäisemässä, mitä siellä maksaa näöntarkastus. Menin ihan pahaa aavistamattomana ja viattomana kysymään hintaa, mutta seuraavassa hetkessä huomasinkin jo höylääväni pankkikorttiani ja näppäileväni tilini pin-koodia maksaakseni laskuni. :oo Kiva (ja kivannäköinen^^*) optikkomies oli siis niin hyvä myyntitykki, että sai samalla kertaa tarkistettua näköni ja myytyä minulle lasit. Vaikka hyvähän se vaan on.

Ei minun näössäni kamalan paljon vikaa ole. Vasemmassa silmässä -o.5 ja oikeassa -0.25. Silti sellainenkin lukema kannattaa korjata, jottei näkö huonone korjaamatta jättmisen takia. Joten jätin tilaukseen rillit omilla vahvuuksillani, ja poistuin liikkeestä ihan hyvin ja innostunein mielin.

Nimittäin valitsin liikkeen ihanimmat kehykset. Hmm tai vaikea sanoa, olivatko ne koko putiikin ihanimmat, sillä katsoin vain halvimpia pokia, en edes niitä 79 euron, jonka hintaluokassa olisi jo saanut kahdet lasit yhden hinnalla. Mutta mitäpä sitä kalliiden perään katselee, kun halvempien telineestä nämä suloisuudet kutsuivat minua.

Nämä Neeve-kehykset olivat ensimmäiset, joita kokelin. Itseasiassa muut kokeilemani päätyivät nenälleni vain sen takia, että olisi olisi ollut ehkä liian äkkinäistä valita ensimmäiset. "Pitäähän nyt antaa muillekin mahdollisuus". Mutta mitkään muut kehykset eivät miellyttäneet minua niin kuin nämä, joten muut saivat jäädä telineeseen ruikuttamaan, kun taas nämä lähtisivät minun mukanani Pieksikselle. Ei tietenkään heti, vaan "puolentoista viikon kuluttua".

Puolitoista viikkoa taitaa kuitenkin olla Specsaversin aikavyöhykkeellä erilainen kuin normaalissa aikajatkumossa. Siinä missä normaali ihminen ehtii viettää yli kaksi viikkoa - tehden nyt mitä tekeekin - Specsaversilla on kulunut vasta puolitoista. No, jouduin soittelemaan lasieni perään, sillä putiikista tuli tiistaina tekstari, että lasini olisivat noudettavissa, vaikka liikkeessä oli luvattu, että ne lähetettäisiin minulle. Linjan toisessa päässä oleva täti pahoitteli kovasti, että ne oli epähuomiossa laitettu odottaaan noutoa, vaikka "ihan selkeästihän tässä sanotaan, että lähetetään".

Sain lasini sitten eilen. Postinkantaja toi ne ihan kotiovelle asti, vaikka olin varautunut postireissuun. (Jouduin kuitenkin käväisemään postilaatikolla, sillä lähetin yhden kirjeen etelämpään.) Eilinen menikin sitten laseja hypistellessä, mallaillessa ja ihmetellessä. Lasit tuntuvat oudoilta, enkä oikein tiedä, miten niitä tulisi käyttää. Tai siis kun optikkomies sanoi, etten tarvitse niitä lähityöskentelyssä, muttakuka niitä nyt jaksaa koko ajan venkslata edestakaisin - nenälle ja pois. Rillit vaativat totuttelua ja kenties hieman sankojen (hmm tai olikohan nyt kyseessä aisat, muistan oppineeni kesällä) kiristämistä. Postilaatikolle ja takaisin kävellessäni jouduin jatkuvasti nostelemaan nenää pitkin valuvia laseja. Outouksiin kuuluu myös vasemman (joo, aina se vamma-vasen!!) silmän ripsien osuminen linssiin. Päätä hiukan särkee, mutta se on kai normaalia aluksia, ainakin kun eilen KVG. Lisäksi on hassua, kun näkökentässä on koko ajan jotakin ylimääräistä, kun kehyksien reunat ovat näkösällä.

Mutta kyllä kai tämä tästä. Bongailin yllättävän paljon tavaroita ja asioita, jotka mätsäävät laseihini; Erittäin hieno suomalainen mustikkasampoo, pari huivia, päiväpeitto, tämänhetkiset kynnet... tittidii ja blogini!! Jotenkin vaikuttaa kai siltä, että tämä on minun värini.^^*

Ylihuomenna alkaakin eräs juttu, johon liittyen on varsin hyvä, että hommasin silmälasit. Mutta siitä myöhemmin. (: