Kupillinen valoa

Viime kuun puolella päähäni kypsyi inspiraatio, kun kolusin kirppiksiä. Etenkin kierrätyskeskuksien hyllyillä oli toinen toistaan somempia kahvikuppeja, joita en missään nimessä tarvinnut astiakaappiini, mutta jotka toimisivat mitä ihanampina kynttiläkippoina. Olin nähnyt jossakin ohjeen kahvikuppeihin valetuista kynttilöistä ja haaveilin, että ostaisin kierrätyksestä halpoja kuppeja ja ryhtyisin kynttilänvalajaksi. Realistinen aivopuoliskoni kuitenkin huuteli minulle, että jos ostaisin läjän kuppeja, siinä kävisi kuitenkin niin, että ne jäisivät jonnekin kaapin perukoille ikuisiksi ajoiksi, koska en saisi aikaiseksi/raaskisi ostaa askartelukaupasta kynttilämassasysteemejä. Joten jätin kupposet ostamatta.

Eräänä päivänä kuitenkin reipastuin ja poikkesin Kylmikseltä ajellessani Ideaparkkiin. Kävin Tiimarissa kysymässä kynttilätarvikkeita (minulla olisi ollut siihen putiikkiin 50 % alennuskuponki), mutta siellä ei ollut sellaisia myynnissä. Niinpä kipittelin Sinelliin ja tutkin sen valikoimaa. Löysinkin kynttilänvalmistushyllyn, mutta en ollut ihan varma, mitä kaikkea tarvitsisin, joten pyysin myyjää apuun. Hän kertoi, etten tarvitsisi tarjolla olevista pusseista kuin yhden, joten ostin Sinellistä kilon pussin kynttilämassaa (tai siis se on sellaisina rakeina), jossa on kaikki tarvittavat parafiinit ja steariinit sun muut. Ja kolmen metrin vyyhdin sydänlankaa. Plus muutaman muun kivan pikku jutun, jonka bongasin kaupassa kierrellessäni. :D

Seuraavan kerran kun olin liikkeellä kierrätyskeskuksen suunnalla, kävin shoppailemassa itselleni kenkälaatikollisen nättejä kuppeja. Kaikki oli siis valmista tulevaa askartelupäivää varten! Sen merkkasin kalenteriini johonkin sellaiselle kohdalle, milloin ei tarvinnut tehdä mitään muuta. (:

Homma alkoi sillä, että pesaisin kupit ja liottelin niistä hintalaput poijes. Keräsin tarvikkeet matolle ja aloin kiinnittää sydänlankoja kuppien pohjiin. Sinellissä neuvottiin liimaamaan langan pää kupin pohjaan, ja onhan se loogista. Eipä sydänlanka pääse sitten huljumaan mihin sattuu, kun sulaa kynttilämassaa kaataa kupposeen. Ensimmäistä lankaa aloin liimata tuolla tavallisella liimalla, mutta sitten älysin, että se homma olisi pitänyt aloittaa edellisenä päivänä, jotta liima ehtisi kuivua. Niinpä vaihdoin yleisliiman pikaliimaan.

Seuraavaksi vietin hiukkasen turhauttavia hetkiä pikaliiman, sydänlankojen, hammastikkujen ja maalarinteipin kanssa: teippasin langan toisen pään hammastikun keskivaiheille, jotta lanka voi hengailla suorassa. Sitten pikkuinen tippa pikaliimaa kupin pohjaan, ja langan toinen pää siihen. Sitä piti luonnollisesti painaa jollakin, että se jäisi kiinni, minne pitää. Koitin painaa langan päätä liimaan toisella hammastikulla. Ja jotenkin pyöritellen saada hammastikun vielä poiskin. Hankalaa puuhaa. Jotkut langat jäivät sovinnolla paikalleen, jotkut eivät millään meinanneet liimautua. Kaipa se lanka on sen verran huokoista, ettei se ole ihan paras materiaali pikaliimaukseen.

Sitten taiteilin vielä maalarinteipin kanssa. Koska hammastikut (tai oikeastaan nuo taitavat olla jotain cocktail-tikkuja) ovat aika lyhkäisiä ja kuppien suut leveitä, tikkua ei noin vain voinutkaan asettaa lepäämään reunojen yli. Joidenkin kuppien kohdalla kyllä, mutta joissain tapauksissa tarvittiin vähän lisäsäätöä: Tein maalarinteipistä siltoja, joiden avulla tikku ylettyy olemaan keskellä kuppia. Keskellähän sen täytyy olla, jotta lankakin olisi keskellä ja nousisi suoraan ylös. Aikamoista tuhertamista. :D

Vihdoinkin pääsin käsiksi itse kynttilämassaan. Sitä myytiin tosiaan kilon pusseissa, ja rakenteeltaan se on tuollaista pientä raetta. Sulattelin sitä vesihauteessa (sain vihdoinkin poistettua tuon kamalaksi menneen kattilan ruoanlaittokäytöstä, jee) pienissä erissä. Sitä mukaa kun rakeet sulivat nestemäisiksi, kaadoin kynttilämassaa kuppeihin.

Kun kaikki yhdeksän kuppia oli muuttunut kynttilöiksi, pussissa oli jäljellä tuon verran rakeita. Olisikohan tuossa 100 - 200 grammaa. Jos olisin jaksanut, olisin voinut sulattaa vielä vähän massaa joidenkin kynttilöiden korjailuun. Nimittäin jähmettyessään jotkut kynttilät muodostivat itseensä kuopan sydänlangan ympärille. Taisi vaan käydä niin, että kynttilöiden kanssa sählääminen oli melko aikaavievää puuhaa, joten kun sain viimeisenkin kupin täytettyä sulalla kynttilällä, huokaisin vaan helpotuksesta ja korjasin kamat pois. :P Onneksi kynttilöihin jääneet kuopat eivät kuitenkaan olleet mitään kauheita kraatereita.

Kuoppia tai ei, näitä oli kiva tehdä ja lopputulos on ihana. (: Laitoin näitä jo muutaman pakettiin ja vein vanhalle työpaikalle. Ajattelin, että diakoniatiimi voisi tykätä pakettiin kääritystä valosta. ^^*