Alaston naama

Tyyliä metsästämässä -blogin Veera laittoi marraskuussa alulle haasteen. Haasteen pointtina oli kapinoida photoshopattuja kuvia ja täydellisyyteen pyrkiviä kauneusihanteita vastaan. Veera julkaisi blogissaan kuvan itsestään ilman meikkiä, ilman kuvankäpälöintiä. Tosi nopeasti netti oli pullollaan postauksia, joihin bloggaajat olivat liittäneet kuvan kasvoistaan luomuina, ilman mitään kikkailuja.

"Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos." (Tää on tuolta Veeran blogista lainattu.)


Idea oli minustakin tosi hyvä, ja halusin ottaa osaa haasteeseen. Jotenkin ei ole muka ollut aikaa, mutta eilen aamupäivällä ikkunasta tuli niin kaunis valo, että päätin kipaista parvekkeelle räpsäisemään kuvan meikittömästä nassustani.

Tässä olen siis minä, eilen aamupäivällä, melko suoraan sängystä. Hiukset tyynyn jäljiltä, silmätkin vähän sikkurallaan. Ilman meikkiä. Kuljeskelen tosin aika usein ihmistenkin ilmoilla ilman meikkiä, mutta välillä täytyy käytellä vähintään peitepuikkoa nenänpieliin ja muiden näppyjen päälle. Ripsiväriäkin on kiva käyttää, jotta silmät näyttäisivät vähän eloisammilta.

Monet bloggaajat ovat kirjoittaneet tämän haasteen yhteydessä median asettamista ulkonäköpaineista ja siitä, että nykyään kaikkia kuvia käsitellään, ennen kuin ne pääsevät julkisuuteen. Itse en ajatellut kirjoittaa kovin pitkää juttua, mutta tuossa kuvia ottaessa tuli mieleen yksi juttu, minkä takia halusin ottaa osaa tähän haasteeseen:

Minusta on kiva, että uskallan olla ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Nimittäin on kiva ajatella, että saatan omalla olemisellani vaikuttaa jonkun toisen ajatteluun ja käytökseen. Työskentelen nuorien ja lasten kanssa, ja olisi ihan hienoa, jos voisin esimerkilläni saada edes jonkun päähän sen ajatuksen, ettei aina tarvitse varustautua täydellä sotamaalauksella. Että meidän ei tarvitse (emmekä pystykään) näyttää lehtikuvien kuikeloilta, vaan kelpaamme juuri sellaisena, kuin olemme. En mitenkään ole meikkejä vastaan, mutta olisi tärkeää, että tunnistaa syyn, miksi niitä haluaa käyttää. On kivaa meikata, mutta motiivi siihen ei pitäisi olla se, että näyttäisin joltakin, mitä muut minusta odottavat.

Tässä siis minun ajatuksiani Naked Truth -haasteeseen liittyen. Lopuksi haluan vielä laittaa yhden kuvan, johon tuli tuollainen söpö valotähti.