Aikamatkailua pula-ajalle

Sunnuntaina oli työpäivä. Agendalla oli päivärippikoululaisten konfirmaatio, minä olin messussa avustajana. Luin esirukousta ja jaoin ehtoollista. Ja tietty olin siunaamassa meidän musupalleroita. :D Messu meni aika joutuisasti (en jaksa uskoa, että konfirmaatiolaulu kuului mihinkään, mikityksestä huolimatta), koska konfirmoitavia oli vain seitsemän, eikä siis kirkkoväkeäkään ollut tuhottomasti. Yksikään rippilapsi ei kutsunut ope- ja isosjoukkoa omiin juhliinsa, joten työpäivä päättyi heti messun jälkeen.

Minua työpäivän lyhyys ei haitannut, sillä minulla oli kalenterissa yksi "menen jos ehdin" -meno. Joulukuvauksista tuttu Elina nimittäin kyseli perjantaina, pääsisnkö sunnuntaisiin kuvauksiin Onkiniemen uimarannalle. Kuvauksien oli määrä alkaa yhden maissa, ja ajattelin, että olisi realistista ehtiä paikalle, jos konfiskäyntejä ei olisi. Eikä ollut, joten ehdin.

En ollut ennen käynyt Onkiniemen uimarannalla, mutta vähän guuglailtuani ja kysyttyäni siskolta ja Mikolta tiesin suunnilleen, minne pitäisi mennä. ♥ heitti minut, koska hän tarvitsi autoa myöhemmin, mutta löysimme itsemme ensin jostakin koirapuistosta ja koirien uimapaikasta. :D Onneksi uskalsin avata suuni ja kysyin joltakulta koiraansa uittavalta tyypiltä, missä ihmisten uimaranta olisi. Minulle neuvottiin, että noin kahdensadan metrin päässä. Käppäilin sitten osoitettuun suuntaan, mutta en silti vieläkään nähnyt Fintagen tyyppejä. Pienen hätäpuhelun - ihan vain Elinalle/Jirinalle - jälkeen löysimme toisemme. :D

Oltiin siis ihan siinä Särkänniemen vieressä. Ilma oli vähän synkähkö ja ukkosella uhkaileva, mutta kuvaaja sanoi valon olevan hyvä. Eipähän tarvinnut siristellä koko ajan, niin kuin auringonpaisteessa olisi tarvinnut.


Kuvauksen teemana oli tällä kertaa pula-ajan piknik. Mietittiin kyllä kovasti, miten pula-aikana muka pystyttiin istumaan rantsussa muffinsseja syöden, ja tultiin siihen tulokseen, että ehkä naiset joiden miehet olivat rintamalla, pääsivät kerrankin viettämään tyttöjen iltaa. :P

Piknikin antimet oli tuotu nyyttärien hengessä. (minun nyyttärijutut olivat ehkä liian moderneja, keskityttiin niihin sitten kuvausten jälkeen, kun kaikki piti vetää napoihin) Limskat sen sijaan olivat tulleet Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta. Aika hauskaa, että tehdas sponsoroi Fintagen kalenteria. (meinasin kirjoittaa "kalenteriamme", mutta ei kai nyt sentään...)


Kuvan ideana oli siis piknik. Elina esitti kuvassa limsanmyyjää, joka kaupitteli muille tytöille virkistävää soodaa. Kuvauksessa piti jutustella muiden kanssa, nauraa ja nauttia kesäpäivästä. Ihan kelpo homma. Minulla oli kyllä tosi mukavaa, ja ajattelin monesti, kuinka kivaa oli, että alunperin menin mukaan siihen joulukuvaan ja nyt minut jo kutsuttiinkin tähän toiseen.

 Elinalle piirrettiin saumat sääriin.

Tällä kertaa minulla ei ole edes mitään naamakuvia lookistani. Menin paikalle taas vähän sillä mielellä, että toivottavasti minulle löytyisi edes jotakin päällepantavaa. Kun näin Jirinan, hän hihkaisi päälläni olleen mekon olevan tosi kiva. Hassua, että työmekkoni olikin sopiva 40-luvun piknikille. Mekon kanssa pidin jotakin lyhythihaista puseroa (ei mennyt kiinni, niin se oli sillai bolerona) ja hiuksiini laitettiin punainen hiusverkko. Ja huuliin huulipunaa. (: En kyllä nähnyt itseäni edes peilistä, eli tällä kertaa on aika mysteeri, miltä näytin. Kauniilta, kuulemma. ^^*

 Kuikuilen Rio Colassa

Varpaankynnetkin olivat punaiset! (:

Kun piknik-kuvia oli tarpeeksi, muut ryhtyivät evästämään ja Jirina meni ottamaan vielä rantakuvia Elinasta ja Leeasta. Oli kiva seurata kuvaajaa työssään, vaikkakin etäältä. Oli meinaan sen verran nälkä jo, että piknik-viltiltä asti oli ihan hyvä etäisyys katsella. :D En tiedä, johtuiko nälästä, ulkoilmasta vai mistä, mutta graavilohella päälystetty karjalanpiirakka oli taivaallisen hyvää! Evästely oli leppoisaa, oli hauska kuunnella ihmisten juttuja tangosta ja Baskimaasta. Ainakin.

Kaikkien kuvien jälkeen väki hajaantui kuka minnekin. Minä pääsin Elinan kanssa Jirinan ja Jarin kyydissä rautatieasemalle; Elina lähti junalla Turkuun, minä ajelin bussilla kotio. Vaikka kello oli vasta jotain neljä, kun pääsin kotiin, olo oli aika naatti. Mutta olipahan vaan hauska päivä. (:

Vitsit, nyt tekisi mieli syödä niitä graavilohipiirakoita, mutta taidan silti kauhoa lautaselleni riisiä ja hapanimeläpossua. Tuoksuu aika hyvältä. Moro taas, palaillaan!