Uutta perunaa

Ajattelin lätkäistä tähän väliin taas yhden reseptin sen kunniaksi, että listauduin eilen tai toissa päivänä Etsi resepti -nimiselle sivustolle. Sivustossa on kyse siitä, että sinne keräytyy keskitetysti reseptejä eri blogeista. Eli ruoka- ja leivontablogit (joista kumpikaan minun blogini ei ole :D) löytyvät saman katon alta, ja ilmeisesti ihmisten on sitten helpompi etsiä ohjeita leipomuksiin ja kokkauksiin. Ja vaikka oma blogini ei tunnustaudukaan varsinaisesti kokkausblogiksi, ei kuulemma edes tarvitse pelätä, että reseptimetsästyksen keskellä joutuisi törmäämään vaikkapa minun asukuviini. Nimittäin listoille kipuaa vain reseptipostaukset. Etsi reseptin mukaan "sivustomme indeksoi ainoastaan reseptejä". Yep.

No mutta mutta, niihin perunoihin. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään uusien perunoiden fani, joten tälläkään kertaa ei ole kyse varhaispotaateista. Törmäsinpähän vaan ohjeeseen, jonka mukaan (soveltaen) kokeilin valmistaa perunoita (minulle) uudella tavalla. Ensikokeilu oli menestys, joten männä päivinä kokeilin uusia uunipottuja uudestaan.

Rapeat uuniperunat

perunoita
öljyä
grillimaustetta

*Leikkaa perunat ohuiksi melkein-siivuiksi. Eli siivuta pottu niin, että siivut jäävät alareunastaan vähän kiinni perunaan. Lopputuloksena on vähän niinkuin joku perunakampa :D

*Nosta perunat pellille, leivinpaperin päälle. Lorauta öljyä jokaisen perunan päälle ja ripsauta vaikka grillimaustetta vielä perään.

*Paista potaateja 225-asteisessa uunissa nelisenkymmentä minuuttia. Lopputuloksena on pinnalta rrrrrapeita ja sisältä peeeeehmeitä pottuja. (:

(eka satsi oli oikeastaan parempaa, taisin pihtailla tokalla kerralla öljyn kanssa tai jotain)

(sivussa jotakin pikasoosia, johon tuli rypsiporsassuikaleita, soijaa,valkosipulia, ananasta ja sweet chili -kastiketta)

Yhden yksivuotissynttärit

Oi voi ja moi! Tajusin tuossa äsken, että viimeviikkoisesta synttärireissusta on vallan satuilut satuilematta. Lauantaina oli yhden Aidenin 1-vuotisjuhlat, jonne minä ja ♥ lähdimme ajelamaan puolen päivän jälkeen. Pippalot olivat Lahdessa, joten matkaan piti varata vähän aikaa. Hui etenkin kun alkumatkasta satoi ihan kauheasti, eikä siis pystynyt ajamaan kovin kovaa. Minä ajoin, ja oli kyllä vähän jännittävää. Mutta kun sateesta selvittiin, oli ihan kiva ajella uutta reittiä. Kivoja sellaisia maalaismaisemia. (:


Pyyhälsimme aluksi väärään paikkaan, kun en ollut kuullut puhelimeeni tullutta Huomio-juhlapaikka-on-vaihtunut-tekstaria. Eipä siinä mitään, sillä kun pääsimme perille oikeaan paikkaan, valmistelut olivat vasta ihan aluillaan. Kuulemma Aidenin isä ja äiti olivat vuokranneet paikan vasta samana aamuna. :D


Pikku hiljaa paikalle alkoi kuitenkin tulla muutakin väkeä, ja musiikki pauhasi. Ohjelmassa oli ihan vain oleilua ja hengailua. En kauheasti tutustunut uusiin tyyppeihin, vaihdoin vain muutaman sanan Aidenin kummien (jotka olivat samassa koulussa, missä minäkin!!) kanssa, ja muuten jutskailin vain ennestään tutuille ihmisille.

Oli kyllä hyvä, että ilma pysyi kivana juhlapäivän ajan, niin ihmiset pystyivät olemaan ulkona. Minäkin istuin jonkun pienen tytön kanssa nurmikolla ja nypin apiloita sille tytölle. Se oli hassu tyttö; kovasti hän seurasi minua ja pyysi mukaansa, mutta ei sitten oikein uskaltanut puhua mitään. :D


Pauhaavan musiikin lisäksi afrikkalaista oli ruoka. Tarjolla oli maniokkia, jollof riisiä (en ottanut, en hirveästi tykkää siitä), naudanlihaa ja egusia. Ai niin ja salaattia ja patonkia. Tosi hyvää ruokaa, vaikka lihan kastike maistui minusta liikaa Italianpadalta. :P

Jälkiruoaksi oli sitten Aidenin äidin tekemä kakkuöveri. Eli tarjolla oli täytekakkua kahdella eri täytevaihtoehdolla, kuivakakkua (ja keksejä) ja mangojuustokakkua. Pakkohan sitä oli kaikkea maistaa, ja suosikkini oli ehdottomasti raikas juustokakku. Sitä olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon. Ja kyllähän me Tarun kanssa ennen juhlia varattiinkin yksi juustokakku puokkiin. :P

Ei viivytty juhlissa kovin kauaa, taidettiin lähteä joskus kuuden jälkeen. Muuten olisi vielä voinut jäädä juhlimaan, mutta minulla oli sunnuntaina töitä. Ei kovin aikaista herätystä, mutta kuitenkin sellainen päivä, ettei ihan puoliin päiviin olisi voinut loikoilla. :P Vielä ennen kivoista juhlista lähtöä Aidenin isä otti meistä vielä kuvan. ^^*

Hullua, että näistä pippaloista on vaan viikko. Tuntuu, että ne olisivat olleet joskus kaaaauan sitten. Aika kulkee ihan ihmeellisesti ja vääristää ajantajun. Sellaista se kesä kai on?

Vadelmainen mutakakku

Sunnuntai-iltana tuli taas kauhea leipomishimo. Ja ehkä vähän makean nälkäkin, mutta kumma kyllä itse leipomisosuus houkutteli enemmän. Pähkäilin aikani, että mitä sitä oikein pyöräyttäisi (kun ei siinä illalla enää viitsinyt ruveta mihinkään suuritöiseen), ja lopulta päädyin ihan vaan mutakakkuun. Googlasin sanoilla "nopea mutakakku" ja ensimmäinen osuma vei minut Kaksi kaunista -blogi SUPERnopean mutakakun ohjeeseen.

Ohje näytti aika samalta, mikä köksänkirjassanikin on, jotkut ainemäärät taisivat olla erilaisia. Mutta koska pelkkä mutakakku tuntui vähän liian tylsältä siinä sunnuntaihetkessä, päätin kokeilla, miten vadelmat passaisivat suklaan kanssa.

Vadelmainen mutakakku 

150 g margariinia
3 dl sokeria
1-2 tl vaniliinisokeria

1,5 dl jauhoja
2 munaa
4 rkl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
pakastevadelmia

*Sulata margariini, sekoita joukkoon sokerit ja kaakao.

*Vatkaa joukkoon munat (yksitellen, käsivoimat riittävät, ei tarvita sähkövatkainta tms).

*Sekoita joukkoon jauhot ja suola.

*Ripottele jauhotettuun vuokaan (minulla ei edelleenkään ole korppujauhoja, joten käytin kaurahiutaleita) pari desiä jäisiä vadelmia. Kaada taikina vadelmien päälle.

*Paista 175-asteisessa uunissa X aikaa. kahden kauniin blogissa sanottiin 20-30 minuuttia, mutta luulisin että jäiset vadelmat hidastivat kypysmistä. Loppujen lopuksi en pysynyt enää kärryillä, kuinka kauan annoin oman kakkuni olla uunissa. Mutta tikulla tökkimällä saa selville, milloin voi lopettaa paistamisen. Kun kakku on vielä kostea, mutta ei mikään lieju, se on parasta. :D

Kuva ei ole kaikkein paras, koska kamera/muistikortti/tietokone/joku pilasi muut kuvat niin, että niistä tuli jotain ihmeellisiä palapelejä. :s Kakku itsessään oli IHANAA. Lämmin, pehmeä, suklainen taikina + sopivasti kirpeät vadelmat+ jännän rapea kuori = taivas. ♥

Kokeilevan keittiön keikauskakku

Olen viime aikoina askarrellut yllättävän paljon keittiössä muutakin kuin vain sitä iänikuista paista lihaa, lisää kermaa, keitä makaroonia/riisiä -ruokaa. Ainakin olen tehnyt kaalilaatikkoa ja hapanimeläporsasta, ja aika usein on tehnyt mieli leipoa. Varmaan siksi, etten oikein antaisi itselleni lupaa ostaa mitään herkkuja, joten mussuttelu pitäisi ansaita ainakin vaivautumalla tekemään herkut itse. Viimeksi tein melkein kokonaan päästä vedettyä (tai siis taikinan ohjeen otin köksän kirjasta) keikauskakkua. Pitihän sitä uutta vatkainta kokeilla. Hyvin toimi.

Raparperikeikauskakku

 200 g margariinia
1,5 dl sokeria
vaniliinisokeria
3 kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl Maizena-jauhoja (käksänkirjassa luki perunajauhoja, mutta minulla ei ollut)
1,5 dl vehnäjauhoja (tai voi ihan hyvin laittaa vain pelkkää vehnäjauhoa 3 dl)
puolisen litraa (?) raparperikuutioita (nämä oli pakkasesta)
siirappia

vuokaan rasvaa ja korppujauhoja

*Voitele vuoka, jauhota reunat. (Minä en jauhottanut, siksi piirakan reunat jäivät vähän kiinni.) Vaahdota pehmeä margariini ja sokerit. Lisää munat edelleen vatkaillen.

*Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Havahdu siihen, että raparperi on aika kirpeää ja lorauta vähän (pari rkl?) siirappia taikinaan.

*Laita raparperipalaset vuoan pohjalle. Kaada siirappia nauhana raparperien päälle, niin että sitä on suunnilleen joka kohdassa. Kaada taikina vuokaan raparperien päälle, tasoittele vähäsen.

*Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Kippaa kakku lautaselle. Nauti vähän lämpimänä maitolasillisen, jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Jos kakku on jo vaikka edelliseltä päivältä jääkaapissa, kannattaa ehkä lämmäyttää palasta mikrossa ennen syömistä.

Tykkäsin.

Perjantaitreffit

Kun joskus lueskelin seurakuntien Kirkonmäet-lehteä, bongasin ilmoituksissa yhden mielenkiintoisen konsertin. Tuomiokirkkoon oli tulossa esiintymään ryhmä, jonka olen kyllä nähnyt pari kertaa, mutta jota on kiva mennä katsomaan aina tilaisuuden tullen. Merkkasin konsertin kalenteriini.

Joskus kyselin entiseltä musan opeltani, josko nähtäisiin jossakin. Ei olla pitkään aikaan nähty, ja ope laittokin viestiä, että Tuomiokirkossa olisi perjantaina konsertti, joka saattaisi kiinnostaa minua. Koska konsertti oli jo omassa kalenterissani merkattuna, kirjoitin merkintään lisätiedoksi (!?) että "Leenan kanssa". Jee kivaa.

Mutta harmi kyllä Leenalta tuli perjantaina viesti, ettei hän pääsekään tulemaan, koska oli tullut kipeäksi. Höh ja harmi, olisi ollut kiva nähdä. Mutta ei auttanut jäädä harmittelemaan, lähdettiin kirkolle kuitenkin ♥:n kanssa. Koska oltiin suomalaisittain ehkä liian aikaisessa, oli aikaa ottaa vähän asu- ja muita kuvia.

 paita - Gina Tricot

housut -Cellbes

kengät - Prisma

ruusu- KappAhl

kaulakoru - ite tehty

laukku - äitin vanha

 ♥ ja roskis (hienosti katoin, mitä on taustalla -.-)

treffikuva

oli aikaa hengailla penkillä...

...ja puiden takana.

Illan konsertti oli Zambian Vocal Collectionin keikka. Ekaa kertaa näin tyypit 2009 kesällä, kun he olivat esiintymässä Akaan kirkossa. Viime kesänä käväisimme kuoron keikalla Lähetyskirkolla Helsingissä. Vaikka olinkin nähnyt ZVC:n jo aiemminkin, odotin keikkaa silti innolla. ONNEKSI olin sattunut näkemään ilmoituksen!

Kovin moni muu ei ilmeisesti ollut nähnyt mainoksia, sillä kirkkoon olisi mahtunut vaikka kuinka paljon enemmän porukkaa. Ehkä ihmiset pelkäsivät sadetta, eivätkä lähteneet kuuntelemaan hyvää musiikkia? Olisi kannattanut. Vaikka pari aiempaa keikkaa olivat ehkä jonkin verran parempia, tykkäsin silti tästäkin oikein paljon. Kylmänväreitä juoksi iholla etenkin Jeesus, Jeesus, kuule rukoukseni -kaanonin aikana, mutta "Leijonakuningas-fiilistä" olisin silti toivonut lisää. :P Niin tai näin, oli oikein hyvin vietetty viisikymmentä minuuttia, ja oli hauska vaihtaa kuoron tyyppien kanssa pari sanaa ennen kirkosta ulostautumista.

 (kuvat on videoiden pysäytyskuvia, kun en saanut hyviä kuvia salamalla enkä ilman)

tykkäsin näiden esiintymispaidoista

 keikan puolessa välissä poseerattiin suomalaiseen tyyliin...

...ja sambialaiseen tyyliin.

Konserttiin tullessamme sää oli hyvinkin nätti, mutta konsertin loputtua taivaalta heitteli aikas kivasti vettä. Ei jaksettu jäädä venailemaan sateen loppua, vaan kipitettiin suoraan autolle (joka ei onneksi ollut kaukana) ja ajeltiin seuraavaan kohteeseemme. Ajateltiin käyttää Cityshopparin New York -tarjous ja mennä perjantai-illan kunniaksi syömään jotakin muuta kuin jääkaapissa ollutta kaalilaatikkoa (tosin sekin on kyllä hyvää!).

Jouduttiin odottelemaan pöytää jonkin aikaa, mutta ei silti liian kauaa. Tilattiin molemmille burgerit ja kulutettiin sitten aikaa niitä tuhoamalla ja juttelemalla. Hampurilaiset olivat mahdottoman suuria, eikä kumpikaan jaksanut syödä omaansa loppuun. Niinpä ei kyetty syömään jälkiruokaakaan, vaan tilattiin se mukaan. :D

(Latino-burgeri ♥:lle, Hot Harlem -hampurilainen minulle)

Jälkiruokajuustokakku mukanamme kierittiin kohti kotia. Kun oltiin päästy kotioven sisäpuolelle, mentiin aika suoraan nukkumaan ja jätettiin kakku tulevaisuutta varten jääkaappiin. Oli kivat treffit. (:

Aikamatkailua pula-ajalle

Sunnuntaina oli työpäivä. Agendalla oli päivärippikoululaisten konfirmaatio, minä olin messussa avustajana. Luin esirukousta ja jaoin ehtoollista. Ja tietty olin siunaamassa meidän musupalleroita. :D Messu meni aika joutuisasti (en jaksa uskoa, että konfirmaatiolaulu kuului mihinkään, mikityksestä huolimatta), koska konfirmoitavia oli vain seitsemän, eikä siis kirkkoväkeäkään ollut tuhottomasti. Yksikään rippilapsi ei kutsunut ope- ja isosjoukkoa omiin juhliinsa, joten työpäivä päättyi heti messun jälkeen.

Minua työpäivän lyhyys ei haitannut, sillä minulla oli kalenterissa yksi "menen jos ehdin" -meno. Joulukuvauksista tuttu Elina nimittäin kyseli perjantaina, pääsisnkö sunnuntaisiin kuvauksiin Onkiniemen uimarannalle. Kuvauksien oli määrä alkaa yhden maissa, ja ajattelin, että olisi realistista ehtiä paikalle, jos konfiskäyntejä ei olisi. Eikä ollut, joten ehdin.

En ollut ennen käynyt Onkiniemen uimarannalla, mutta vähän guuglailtuani ja kysyttyäni siskolta ja Mikolta tiesin suunnilleen, minne pitäisi mennä. ♥ heitti minut, koska hän tarvitsi autoa myöhemmin, mutta löysimme itsemme ensin jostakin koirapuistosta ja koirien uimapaikasta. :D Onneksi uskalsin avata suuni ja kysyin joltakulta koiraansa uittavalta tyypiltä, missä ihmisten uimaranta olisi. Minulle neuvottiin, että noin kahdensadan metrin päässä. Käppäilin sitten osoitettuun suuntaan, mutta en silti vieläkään nähnyt Fintagen tyyppejä. Pienen hätäpuhelun - ihan vain Elinalle/Jirinalle - jälkeen löysimme toisemme. :D

Oltiin siis ihan siinä Särkänniemen vieressä. Ilma oli vähän synkähkö ja ukkosella uhkaileva, mutta kuvaaja sanoi valon olevan hyvä. Eipähän tarvinnut siristellä koko ajan, niin kuin auringonpaisteessa olisi tarvinnut.


Kuvauksen teemana oli tällä kertaa pula-ajan piknik. Mietittiin kyllä kovasti, miten pula-aikana muka pystyttiin istumaan rantsussa muffinsseja syöden, ja tultiin siihen tulokseen, että ehkä naiset joiden miehet olivat rintamalla, pääsivät kerrankin viettämään tyttöjen iltaa. :P

Piknikin antimet oli tuotu nyyttärien hengessä. (minun nyyttärijutut olivat ehkä liian moderneja, keskityttiin niihin sitten kuvausten jälkeen, kun kaikki piti vetää napoihin) Limskat sen sijaan olivat tulleet Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta. Aika hauskaa, että tehdas sponsoroi Fintagen kalenteria. (meinasin kirjoittaa "kalenteriamme", mutta ei kai nyt sentään...)


Kuvan ideana oli siis piknik. Elina esitti kuvassa limsanmyyjää, joka kaupitteli muille tytöille virkistävää soodaa. Kuvauksessa piti jutustella muiden kanssa, nauraa ja nauttia kesäpäivästä. Ihan kelpo homma. Minulla oli kyllä tosi mukavaa, ja ajattelin monesti, kuinka kivaa oli, että alunperin menin mukaan siihen joulukuvaan ja nyt minut jo kutsuttiinkin tähän toiseen.

 Elinalle piirrettiin saumat sääriin.

Tällä kertaa minulla ei ole edes mitään naamakuvia lookistani. Menin paikalle taas vähän sillä mielellä, että toivottavasti minulle löytyisi edes jotakin päällepantavaa. Kun näin Jirinan, hän hihkaisi päälläni olleen mekon olevan tosi kiva. Hassua, että työmekkoni olikin sopiva 40-luvun piknikille. Mekon kanssa pidin jotakin lyhythihaista puseroa (ei mennyt kiinni, niin se oli sillai bolerona) ja hiuksiini laitettiin punainen hiusverkko. Ja huuliin huulipunaa. (: En kyllä nähnyt itseäni edes peilistä, eli tällä kertaa on aika mysteeri, miltä näytin. Kauniilta, kuulemma. ^^*

 Kuikuilen Rio Colassa

Varpaankynnetkin olivat punaiset! (:

Kun piknik-kuvia oli tarpeeksi, muut ryhtyivät evästämään ja Jirina meni ottamaan vielä rantakuvia Elinasta ja Leeasta. Oli kiva seurata kuvaajaa työssään, vaikkakin etäältä. Oli meinaan sen verran nälkä jo, että piknik-viltiltä asti oli ihan hyvä etäisyys katsella. :D En tiedä, johtuiko nälästä, ulkoilmasta vai mistä, mutta graavilohella päälystetty karjalanpiirakka oli taivaallisen hyvää! Evästely oli leppoisaa, oli hauska kuunnella ihmisten juttuja tangosta ja Baskimaasta. Ainakin.

Kaikkien kuvien jälkeen väki hajaantui kuka minnekin. Minä pääsin Elinan kanssa Jirinan ja Jarin kyydissä rautatieasemalle; Elina lähti junalla Turkuun, minä ajelin bussilla kotio. Vaikka kello oli vasta jotain neljä, kun pääsin kotiin, olo oli aika naatti. Mutta olipahan vaan hauska päivä. (:

Vitsit, nyt tekisi mieli syödä niitä graavilohipiirakoita, mutta taidan silti kauhoa lautaselleni riisiä ja hapanimeläpossua. Tuoksuu aika hyvältä. Moro taas, palaillaan!

Yökyläilijöitä

Noniin. Ajattelin nyt ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja kirjoitella yhden postauksen. Meinaa nimittäin kohta olla niin, että päässä on jonossa vaikka kuinka monta ideaa, joista haluaa kirjoittaa. Jono ei ole kiva, siitä tulee kiireinen olo. Ja nyt kun ei ole kiirettä töissä, voisin kirjoittaa viime viikon lopusta. Koska perjantaista tai lauantaista ei ole kuvia tarjolla, voin ihan hyvin satuilla niiden päivien tapahtumat, eikä tarvitse harmitella sitä, että kamera on kotona.

Joopa joo, pitemmittä puheitta perjantaihin. Kalenteriin oli merkitty työjutuiksi vain konfirmaatioharjoitukset ja esirukouksen kirjoittaminen. Konfisharkat menivät hyvin, koska rippikoululaiset kuuntelivat hyvin, eivätkä häslänneet mitään omiaan. Konfislaulun harjoittelun aikana minulla oli kyllä vähän sellainen *ei tästä tule mitään* -olo, kun pikkuisesta ryhmästämme ei meinannut lähteä ääntä millään. Muutamaan kertaan veivattiin Samaa taivasta ja samaa maata läpi, ja loppujen lopuksi kuului jonkun muunkin kuin kesäkanttorin ääni. Harjoitusten päätteeksi valittiin vielä albat ja sen jälkeen riparilaiset ja isoset olivat vapaita.

Minä menin vielä alakertaan kirjoittamaan messun esirukousta (sillai perinteisesti, että rukoustunnilla riparilaisilta kerättyjä aiheita käyttäen). Sain sen aika nopeasti valmiiksi. Olin sopinut äitin kanssa aiemmin, että hän ja pikkuveli tulisivat kirkolle puoli kahden maissa, ja lähtisimme yhdessä Tampereelle, mutta soitinkin kotiin joskus puolen päivän maissa, että minu puolestani voitaisiin jo lähteä. Taisin herättää kotiväen, mutta jonkin ajan kuluttua puhelinsoitosta kyläilijät olivat kirkolla ja käännettiin nokka kohti Tamperetta.

Kotona juteltiin niitä näitä ja hörpittiin kahvia. ♥ teki veljen kanssa kauppaa yhdestä takista, ja sitten pojat lähtivätkin teillensä. Minä ja äiti hengailtiin vielä kotona, mutta neljän jälkeen lähdimme bussilla keskustaan. Oli nimittäin rumpuharkat, ja ajattelin ottaa äitin mukaan. Kun saavuimme perille, koululla oli vain rumpuope, jonka kanssa juttelimme jonkin aikaa. Jossakin vaiheessa paikalle saapui myös Tommi, ja haettiin sisältä muutama rumpu. Menimme soittamaan koulun vieressä olevalle leikkikentälle. (vai miksikä niitä nyt sanotaan)

Oli ihan hauska jammailla ulkoilmassa. Etenkin, kun paikalla oli muitakin ihmisiä. Muutamat pikku muksut tanssahtelivat soittomme tahtiin ja muutamat halusivat itsekin koittaa soittaa. Tosi kivaa.

Jossakin vaiheessa pyörin sellaisessa "karusellissa" ja sitten Tommi tuli antamaan vauhtia. Liikaa. Melkein lensin karusellista naamalleni, ja kuulemma olin aika valkoinen sen pyörityksen jälkeen. Huhhuh, eipähän tarvitse mennä Särkänniemeen tänä kesänä.

"Harkkojen" (ei me oikeastaan mitään opeteltu, kunhan vain soiteltiin) jälkeen poikettiin äitin kanssa kauppaan ja ostettiin jätskit, ja sitten käppäiltiin Keskustorille odottamaan bussia. Kun vihdoinkin yhdeksän maissa oltiin kotona, oli aika väsy olo. Varmaan ulkoilman ja kuumuuden takia. Ei siinä jaksanutkaan enää tehdä muuta kuin käydä suihkussa ja painua pehkuihin.

(tässä vaiheessa vastaanotolla kävi joku setä, pulisi niitä näitä melkein tunnin)

Lauantain agendalle olimme suunnitelleet shoppailureissua. Aamu alkoi kuitenkin pitkään löhöilyllä, ehkä yhdentoista maissa saatiin itsemme ylös. Ensin suunnattiin Turtolaan, missiona löytää sähkövatkain. Äiti halusi ostaa meille kihlajaislahjaksi vatkaimen, ja kierrettiin Kodin ykkönen ja Musta pörssi. Ei löytynyt, mutta Sittarin puolella tärppäsi. Kiikutimme vatkaimen kassalle ja samaan laskuun laitettiin myös kahvimaito ja keksipaketti.

Seuraavaksi tie vei nimittäin ihan siihen Sittarin viereen, mentiin katsomaan siskon ja Mikon uutta kämppää. Muutto on meneillään pikku hiljaa, mutta ihan hyvän käsityksen kämpästä sai ilmankin, että tavaroiden pitäisi olla paikoillaan. Aamukahviteltiin siis siellä jonkin aikaa, ja sitten siirryttiin Lielahteen.

Äiti on kinunnut usein pääsyä Lankamaailmaan, joten nyt vihdoinkin käytiin katsomassa se ihmeellisyys. Eipä ollut kovin kaksinen, vaikka kyllä äiti silti löysi ostettavaa. Lielahdessa käytiin myös Punaisen ristin Kontissa (hmm ♥ osti taas minun rahoillani autoon levyjä, niinkuin joka kerta aiemminkin, kun olemme käyneet tuolla kirppiksellä! :P) ja Prismassa. Prismassa kierreltiin ympäriinsä ja tehtiin lopulta ruokaostoksia.

Kämpillä sitten loihdittiin ruokaostoksista murkinaa. Tehtiin muusia ja lämmitettiin kastiketta siis. Velikin pyyhälsi paikalle parahiksi ruoka-aikaan, ja syömisen jälkeen katseltiin elokuvaa ja oltiin vaan. Äiti ja veli olivat toisen yön yökylässä molemmat, ja sunnuntaiaamuna lähdettiin yhdessä Viialaan. Minulla oli työpäivä ja sen jälkeen vielä jotakin muuta, josta kerron seuraavassa postissani. Nyt tallennan tämän, laittelen koneen ja ovet kiinni ja lähden ajelemaan kotia kohti. Moikka!

Rastihaaste

Moi. Minulla olisi kyllä höpöteltävää viime viikonlopun tekemisistä, mutta olo on vähän väsynyt. Aivokapasiteetti ei riitä järjellisten lauseiden muodostamiseen, niin olikin oikein tervetullutta, että MouMou heitti minua haasteella tyyliä "rasti ruutuun".  Siinä pitää toimia näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Kopioi teksti ja rastita vaihtoehdot jotka kuvastavat sinua.
3. Laita tunnustus eteenpäin 8 bloggaajalle ja toivo, että he laittavat sen taas eteenpäin.

1. Kiitti paljon Moukki-Mou (!?), näitä on kiva tehdä.

2. *Ctrl+C, Ctrl+V*

[X] Minulla on silmälasit. (En pysty olemaan kommentoimatta. On siis lasit, mutta käytän niitä aika harvoin, kun ei ole oikein tarvetta.)
[  ] Olen blondi.
[X] Tiedän ainakin yhden kaimani. (♥ *ja tässä kohdassa onnistuin sulkemaan blogin välilehden, mutta onneksi tämä oli jo ehtinyt tallentua*)
[  ] Tiedän, missä on Kälviä.
[  ] Olen kaksikielinen.
[X] Olen riippuvainen netistä.
[  ] Olen riippuvainen huulirasvasta. (Oon kyllä jossain vaiheessa ollut)
[X] Olen riippuvainen. (no ainakin siitä netistä)
[  ] Olen ainoa lapsi.
[X] Minulla on pitkät hiukset.
[  ] Minulla on lyhyet hiukset.
[  ] Olen kalju ja karvaton.
[X] Minulla on villakoiria sänkyni alla.
[X] Asun omassa kämpässä. (vuokralla)
[  ] Asun opiskelija-asuntolassa.
[X] Seurustelen.
[  ] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.
[X] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat. (seuraavaksi minua odottaa enkuksi lukeminen)
[X] Mielestäni Johnny Depp on ihana.
[  ] Eipäs kun Leonardo DiCaprio on ihana!
[/] Inhoan hernekeittoa. (en kai nyt ihan INHOA, mutta en kyllä oikein tykkää...)
[  ] Syvästi inhoan hernekeittoa.
[  ] Inhoan pinaattikeittoa.
[  ] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.
[  ] Seuraan Kauniita ja rohkeita.
[X] Olen mielestäni kaunis.
[  ] Olen pitkävihainen.
[  ] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[  ] Minulla on oma huone.
[  ] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[X] Omistan lökäpöksyt. (aika lökäiset farkut ja toooosi lökäiset haaremit)
[  ] Olen rokkari.
[  ] Olen poppari.
[  ] Olen hoppari.
[  ] Olen punkkari.
[:D] Olen hippi. (Nuusan ensivaikutelma musta oli "söpö hippi". hassua.)
[ /] Seuraan muotia. (ihan pikkasesti, ehkä blogeista ja Elloksen kuvastosta :P)
[/] Meikkaan. (välillä)
[/] Lakkaan kynsiä. (joskus harvoin jos onnistun kasvattamaan kynnet)
[  ] Olen vm. -87 tai vanhempi.
[  ] Minulla on lävistyksiä.(korvikset vaan)
[  ] Minulla on tatuointi.
[  ] Pidän Antti Tuiskusta.
[  ] Pidän lapsista.
[  ] Tiedän, mikä minusta tulee isona.
[X] Olin viime kesänä kesätöissä. (vähäsen)
[  ] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[  ] Asun pääkaupunkiseudulla.
[  ] Olen ratsastanut hevosella.
[X] Pidän saunomisesta. (kivassa seurassa, mut en niinkään yksin)
[  ] Olen käynyt tänään suihkussa.
[/] Olen tyytyväinen nimeeni. (oon oppinu sietämään sitä. :D enpä toisaalta osais valkata itelleni jotain eri nimeä)
[  ] Osaan lasketella lumilaudalla.
[X] Minulla on ajokortti.
[  ] Poltan.
[  ] Olen absolutisti.
[  ] Vanhempani ovat eronneet.
[  ] Kaikki isovanhempani ovat elossa.
[X] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[X] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.
[  ] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.
[  ] Kuuntelen nyt musiikkia.
[X] Olen yksin kotona.
[X] Tunnen ainakin yhden homon.
[/] Olin uutenavuotena selvinpäin.
[X] Olen käynyt baarissa viimeisen puolen vuoden aikana.
[X] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.
[  ] Minulla on paljon kavereita.
[X] Olen onnellinen.
[  ] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana.
[/] Tykkään jäätelöstä. (onhan se ihan hyvää, mutta pystyisin elämään ilmankin. ja oho, onpa tää aika pitkä)
[  ] Olen lukiossa.
[  ] Onnennumeroni on 5.
[X] Olen ollut ihastunut opettajaani.
[  ] Minulla on sininen hiiri.
[  ] Minulla on musta koira.
[  ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.
[X] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[  ] Todistuksessa minulla oli käytös 10.
[  ] Juon monta litraa päivässä.
[X] Pidän maidosta.
[ /] Olen allerginen eläimille. (koiralle testien mukaan, mutta ei niistä yleensä tuu mitään oireita)
[  ] Olen allerginen ruoka-aineille.
[  ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.
[  ] Tämä on tyhmä.
[  ] Ulkona on pimeää.
[  ] Pelkään pimeää.
[  ] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.
[X] Meillä ei ole akvaariota.
[  ] Meillä on iso talo.
[  ] Asun omakotitalossa.
[X] Asun kerrostalossa.
[  ] Asun rivitalossa.
[/] Juon kahvia. (satunnaisesti)
[/] Pidän kahvista. (tuoksusta enemmän kuin mausta)
[X] Tiedän missä on Ähtäri.
[  ] Olen käynyt Ähtärissä.
[  ] Ähtäri on kiva paikka.
[  ] Asun Ähtärissä.
[X] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.
[  ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.
[X] Meillä on kannettava tietokone.
[X] Ja webkamera!
[  ] En osaa käyttää kahvia.
[  ] Minulla on ankara kasvatus.
[  ] Minulla on duffelitakki.
[  ] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää…
[  ] Elokuvien “The End”-tekstit ärsyttävät.
[X] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia. (etenkin Disney Prinsessa -lautanen, moniväriset ja omatekemät)
[  ] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.
[  ] Taulut ovat rumia.
[  ] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.
[  ] American Piet ovat hyviä.
[  ] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[/] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[X] Minulla on digitaalikamera.
[/] Juon teetä. (joskus)
[  ] Vihreä tee on parasta.
[X] Tykkään Sims-peleistä.
[/] Minulla on Sims2. (ihan omana vain se matkajuttu, muut on veljen)
[  ] Olen riippuvainen siitä – pelaan joka päivä.
[/] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua. (ehehe)
[  ] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.
[  ] Minulla on rotta.
[  ] Olen pitänyt rottaa sylissä.
[  ] Rotat ovat inhottavia.
[  ] Minulla on kiire.
[  ] Muut ovat nukkumassa.
[  ] Olen aamuvirkku.
[  ] Eipäs kun iltavirkku.
[  ] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.
[X] Minua on sanottu kauniiksi.
[  ] Vatsani on kipeä.
[X] En aio mennä tänään kouluun.
[  ] Säälikää mua!
[X] Minulla on veli ja sisko.
[  ] Olen keskimmäinen lapsi.
[X] Hahaa, mulla on pikkusisko!
[  ] Serkkuja minulla on yli 20.
[X] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.
[/] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[  ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!
[X] Pidän äidinkielestä.
[X] Olen hyvä äidinkielessä.
[  ] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä. (haha, oon tooosi hyvä siis. jos tuolla siis on virheitä. en jaksa rullailla kattomaan. omista virheistä ei tarvi välittää, koska tiedän, miten oikeasti pitäisi kirjoittaa :P)
[X] Olen puhunut tänään puhelimessa.
[X] Olen kiva.
[  ] Olen varmasti.
[  ] Äläkä väitä vastaan.

Huhhuh. Olipas pitkä. Onneks olkoon vaan, jos maltoit lukea loppuun asti. Sait näin tuhlattua elämästäsi muutaman minuutin. En edes viitsi nyt haastaa muita, koska minulla ei ole kovin monia haastettavia, enkä viitsisi ahdistella niitä samoja koko ajan. Eikä minulla edes ole mitään mansikkakuvia, vaikka tämän piti kai olla joku mansikkahaaste. Olen syönyt tänä kesänä vain yhden mansikan pelkälteen, sitten yhden leivoksen päällä max. kymmenen.

*tähän joku vanha mutta kiva kuva*

Moikka nyt, koitan jaksaa jossain vaiheessa kertoa kivasta viikonlopustani.

Otapa lääkettä, rohtoa nauti

Meidän kämpässä ei ollut mitään lääkekaappia, kun muutettiin. Eikä sellaista ole tullut hankittua, koska se ei ole ihan kodintavaroiden elintärkeimmästä päästä. Sen sijaan päässäni on muhinut jo monta kuukautta idea, että tekisin taloutemme lääkkeille säilytyslaatikon kenkälaatikosta. ♥ tilasi silloin joskus ennen Nigerian reissua siskolleen tuliaiskenkiä, ja niistä jäi juuri sopivan kokoiset laatikot. Valtasin toisen laatikoista askartelukäyttöön:

Olin ensin ajatellut, että voisin taiteilla laatikon kanteen leikkaa-liimaa-menetelmällä punaisen ristin niin, että ristin sisällä olisi kaikenlaisia punaisia juttuja. Esim. mansikoiden kuvia, huulia, punaisia autoja... Mutta punainen risti väistyi paremman idean tieltä. Kekkasin, että haluankin lääkelaatikon kanteen jonkun kivan pin up -hoitsun. Ei liian tuhmaa, mutta ei liian nössöä. Siispä alkoi operaatio Täydellisen hoitsun metsästys.


Koitin guuglailla hakusanoilla Pin up nurse, Retro nurse, Vintage nurse jne. En vaan millään löytänyt mitään mieleistäni. Jatkoin kuitenkin etsintöjä, koska en uskonut osaavani piirtääkään täydellistä hoitsukuvaa. Alensin vähän vaatimuksiani ja joku päivä tulostin sitten muutaman kuvan. Sairaanhoitajakuvien lisäksi tulostin muutaman sivun jotakin vanhojen lääkkeiden etikettejä.

Loppujen lopuksi en valinnutkaan kovin pin-up-maista kuvaa, vaan päädyin aika simppeliin mustavalkoiseen otokseen. Maalasin hoitsun huulet punaisella (kangasvärillä, kun ei muuta oikein löydy tuolta askarteluvarannoista) ja leikkasin hahmon irti.

Sitten liimasin laatikon kanteen niitä lääke-etikettejä, ja hoitajan sitten niiden päälle. Pohdin pitkään, rajaisinko hoitajan kuvan vaikka mustalla tai punaisella, vai enkö. Koitin tehdä kokeiluja niin, että kopioin kannen ja rajasin kopioon. Pähkäilin ja pohdin. Loppujen lopuksi päätin rajata, enkä vieläkään tiedä, kumpi olisi ollut järkevintä. :D


Liimasin laatikon kylkiin punaista paperia.

Päällystin koko höskän kontaktimuovilla. Työskentelyn apuna olivat niin sormet kuin varpaatkin, ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan ihan siistin lopputuloksen, enkä edes menettänyt hermojani! Hyvä minä! Tykkään lääkeboksistani kyllä paljon, tässähän tekee melkein mieli olla kipeänä koko ajan! Ei kai nyt sentään, vitsi vitsi. (:

Vintagea ja pitsaa

Tallipihalla oli eilen ja tänään Suvi-Vintage -niminen tapahtuma. Nimensä mukaisesti tapahtumassa oli esillä vanhan ajan asioita, ja ajatelin että olisi kiva käydä vilkaisemassa meininkiä. Ei sillä, että vieläkään olisin mikään vintage-harrastaja, mutta tiesin että joulukuvausten valokuvaaja olisi ainakin paikalla, ja ehkä joitakin muitakin kuvauksissa pyörineitä tyyppejä.Olisi kiva nähdä siis. Toinen motiivi Tallipihalle lähtöön oli se, että siskolla ja sen luokkakaverilla on siellä ny kesällä oma koju, ja olisi hauska käydä katsastamassa sekin.

Kunhan ensin löytäisi koko paikan. :D En ollut koskaan ennen käynyt Tallipihalla, minulla oli vain harmaista harmain aavistus, missä se sijaitsee. Soitin siskolle kysyäkseni ohjeita, mutta en oikein niistäkään ymmärtänyt. No, mitäpä pienistä, lähdettiin silti ♥:n kanssa liikkeelle. Parkkeerattiin auto johonkin kohtaan, missä oli ilmaista pitää autoa, ja käppäiltiin sitten siihen suuntaan, missä ajateltiin Tallipihan olevan. Hah, ensin käveltiin harhaan ja tehtiin siis sellainen ylimääräinen lenkki. :c Alun harhailun jälkeen löysimme onneksi perille. (Jossakin Plevnan takana oli sellainen kartta, että "olet tässä" ja siitä sitten suunnistettiin.)


Tallipihalla oli ihan mukavasti ihmisiä, vaikka ilma ei ollutkaan mitä parhain. Osa ihmisistä oli pukeutunut tavallisiin vaatteisiin, mutta aika monella oli päällään jotakin vuosikertakuteita. Nättejä mekkoja, punattuja huulia ja lierihattuja. Näytti kivalta. Itseasiassa keskityin Tallipihan visiitillä katselemaan ihmisiä, enkä niinkään kyttäillyt myyntipaikkojen tarjontaa. Suklaapuodissa pyörähdimme, mutta sisällä oli niin paljon ihmisiä, että käännyin ihan suosiolla takaisin ulos. Voisi käydä katsomassa putiikkeja sitten joskus uudestaan, kun on tavallinen päivä, eikä mitään tapahtumaa.

 Paikalla oli myös karuselli-Kalle vanhan karusellin kanssa.

 Hepoilla oli oikeasta karvasta tehdyt hännät! (:

Heppa-ajeluakin olisi ollut tarjolla. Pienempi heppa (okei poni) kyyditsi lapsia.

Yhden toriteltan kohdalla pysähdyin hetkeksi, sillä joulukuvauksissa ollut Elina oli siinä myymässä. Hän on työharjoittelussa VintagEija's-putiikissa, ja oli lähtenyt mukaan Suvi-vintageenkin. Ei kauhean montaa sanaa ehditty vaihtaa, mutta olipa silti kiva nähdä. (: Jirina oli tapahtumassa kuvaajan roolissa, Tallipihalla olisi saanut mennä kuvauttamaan itsensä maakellarissa (!?). Tyydyin silti ihan vaan moikkaamaan. Se oli kivaa.


Mutta se sisko. Sisko ja hänen luokkakaverinsa oli saanut napattua itselleen yhteisen myyntipaikan Tallipihalta (otan osan kunniasta itselleni, koska minä linkkasin siskolle feisbuukissa näkemäni mainoksen paikoista) ja eilen oli ensimmäinen myyntipäivä. Vaikutti siltä, että tytöt tykkäsivät torin tunnelmasta. Heillä oli myynnissä laukkuja, kenkiä ja ihania ihania koruja. Suoritin vähän teollisuusvakoilua ja napsin kuvia heidän kojunsa tarjonnasta:

 

Ei ihan kauhean kauaa kierrelty Tallipihalla, kerta ilma ei ollut kovin hehkeä. Käppäiltiin sen sijaan Koskipuistoon päin, missiona mennä Rossoon syömään. Aika moni muukin oli päättänyt tehdä saman homman, sillä jouduimme jonkin aikaa odottamaan, että pääsisimme johonkin vapaaseen pöytään. Samoin ruokia piti odottaa jonkin aikaa (puoli tuntia, ettei ihan mahdottoman kauaa), mutta eipä meillä ollut mihinkään kiire. Popsittiin ensin salaattia ja patonkia, ja sitten pitsaa. Meillä oli sellainen Kaksi pitsaa yhden hinnalla -kuponki,  ♥ valkkasi kanabarbequen, minä sellaisen kasvispitsan, jossa oli esim. artisokkaa. Nam. Juomana minulla oli kokista, olen jostain kumman syystä alkanut juoda sitä nyt viimeaikoina. :o Ja alkanut siis tykätäkin siitä.

 Sumuinen Sunday

 koski ja puu

Hämyinen Paula

Verdone-pitsa

Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului vielä Anna Puun puistokonsertti, joka olisi ollut osa kirjastotalon lavan avajaishäppeninkejä. Minun jalkani olivat kuitenkin iltapäivällä jo sen verran huonossa kunnossa, että minua ei houkutellut talsia edestakaisin, vaikkei lava niiiin kaukana olisikana ollut. Päätin silti nilkuttaa vain autolle.  Oikea jalka oli nimittäin vähän rikki:

 Tämä tuli ennen Tallipihalle pääsyä. Itse en tosin huomannut mitään, ♥ vaan sanoi että katoppa vähän jalkaas. Hyi.

 Tämä tuli jossakin Tallipihan ja Rosson välillä. Auts.

Jottei tästä postauksesta jäisi päälimmäisenä mieleen jalkaällötykset, voisin laittaa vielä jotakin asukuvan tapaisia. Halusin laittaa edes vähän Suvi-vintage -tapahtumaan sopivat kuteet, joten hyppäsin mekkoon ja uudistin (ihanan pehmeän!!) neuletakkini. Ja maalasin huulet uudella huulipunalla. (:

 Kun tultiin kotiin, taidettiin syödä jälkiruoaksi nektariinit ja oltiin vaan. Venailtiin lottoarvontaa, mutta huomattiin, että se tuleekin vasta tänään. Käytiin saunassa, katottiin hölmö elokuva. Oikein kiva lauantai. ^^*