Moodswings

Aamulla olin innoissani uusista farkkuleggareistani. Ne on samanlaiset kuin ne siniset, joita käytän melkein aina, mutta nämä ovat mustat. Tosi kivat ja paljon ryhdikkäämmät kuin paljon käytetyt edeltäjänsä. Pöksyjen kaveriksi puin hopeisen paidan ja rukousnauhan. Jaloissa oli Tokmannin kukkakangaskengät.

Kun tulin töistä (töissä piti pitää neuletakkia, koska kirkossa on niin kylmä), ajattelin ottaa asukuvat, kun oli niin kiva ilmakin. Otin ensin työvaatteiden kuvat ja sitten vaihdoin kengät. Halusin nimittäin laittaa illemman menoja varten korkokengät, vaikka en rumpuharkkoja kummalliselle viihteelle ollutkaan lähdössä. Pinkit kengät piristivät asua ja mieltä.

 arskat - Tokmanni

paita - kirppis (H&M)

pöksyt - Cellbes

kengät - Tokmanni

 neule - kirppis

kengät - Löytötavaratalo

Kun laitoin kuvat koneelle, ja aloin käydä niitä läpi, alkoi alamäki. Melkein kaikki kuvat näyttivät KAMALILTA PULLATAIKINAKASOILTA! Hyyi tuli kauhea itseinho-olo, olen paksuuntunut viime vuodesta vaikka kuinka paljon. :// Olen kyllä mussutellut kaikkea turhaa aika paljon, ei oo kivaa.

Melkein halusin jäädä kotiin möllöttämään, mutta päätin silti lähteä kylille. Vaatteet menivät silti vaihtoon, sillä hetkellä houkuttelevin asuvaihtoehto olisi ollut säkki. Puin hopeapaidan tilalle säkkiä lähimmäksi osuvan vaatekappaleeni, pujotin ison ristin kaulaani ja korviin Maria-korvikset. Jalkaan jäivät mustat farkkuleggarit ja pinkit kengät. Vielä laukku olalle. Siinä mielentilassa ei tehnyt yhtään mieli olla kuvattavana, eli en ottanut hätävara-asustani kuvia. Kiepsautin hiukseni vain teininutturalle ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

Bussissa mieli alkoi hiukkasen kohota, koska minulla oli ennen treeneihin menemistä agendallani Sokoksessa käynti. Jossakin mainoslehdessä oli tarjousmeikkejä, ja ajattelin  käydä katsomassa huulipunia. Vähän aikaa pähkäiltyäni lähdin kassan kautta kadulle, ja mukanani oli kaksi uutta huulipunaa (kolme euroa kappale) ja ihkaensimmäinen valokynäni.

Sokokselta kipitin sitten Aleksanterinkoululle, jossa treenimme pidetään. Koska olin aika paljon etuajassa, istuin kiipeilytelineillä (öhöm eikun sellainen puomi, jonka päällä tasapainoillaan) ja kaivelin laukustani peilin. Kokeilin toista huulipunaa huulille, ja mieli parani taas monta astetta. Tykkään tosi paljon siitä, miltä näytän punaisilla huulilla, ja ainakin ensimmäisenä kokeilemani puna on vallan ihana! Fiilistelin sitten punaa ja keliä aikani, odottelin muiden saapuvan paikalle.

Treenit oli kivat. Paikalla oli vain kuusi soittajaa, mutta meno oli kiva. Soitettiin jotakin uutta, jotakin tuttua. Harjoitusten jälkeen juttelin niitä näitä siskon kanssa, kun odotin, että ♥ tulisi hakemaan minua. Ajeltiin sitten kaupan kautta (kuplavettä ja vessapaperia) kotiin ja syötiin jotakin iltapalaa. Sitten parkkeerasin takamukseni tähän sohvalle, ja aloin kirjoittaa. Nyt on ihan kiva olo, mutta aion silti yrittää vaikka jotakin karkkipäiväjärjestelmää, ettn olisi koko ajan mussuttamassa jotakin hyvää, ja ettei tälläisiä ällöpäiviä tulisi kovin usein.


Huh, olikohan tässä edes mitään selkoa. Toivottavasti. Hyvää viikonloppua, mulla ainakin on kivoja juttuja suunnitteilla! (:

Aika reilua

...että ensin ulisen siitä, että kukaan ei kommentoi mun juttuja, ja sitten en ite kirjottele tänne mitään. Oon kyllä halunnu kirjottaa juhannuksesta, mutta kun mulla ei oo yhtään mitään kuvia siitä viikonlopusta. Mutta aion nyt silti sepustaa siitä, tulee vaan tällänen kuvaton postaus. Tai Googlen kuvahaulla kuvitettu. Saa ny nähä.

Mutta, asiaan. Mulla oli periaatteessa työpäivä vielä perjantainakin, koska mulla ei ollut mitään vapaapäiviä jemmassa, että olisin voinut iskee yhden siihen. Olin kuitenkin merkinnyt Katrinaan (meidän hienoon tilojen ja ihmisten varauskalenterisysteemiin) itselleni työtehtäväksi rippikoulun suunnittelua ja paikaksi muu paikka. Tarkoitus oli siis pitää etäpäivä. Se alkoikin ihan hyvin, löhöiltiin ♥:n kanssa pitkään pedissä. Joskus ennen puoltapäivää alettiin valmistautua Kylmikselle lähtöön.

Pakkailin meidän reissukassia, kun yks meidän papeista soitti mulle. Se sano, että mun tarttee nyt keskeyttää suunnittelupäiväni, ja tulla työmaalle. Siellä mun työpaikkakunnalla nimittäin oli palanut aamulla joku rivitalo, ja meidän piti lähtee kattomaan, mikä tilanne siellä paikalla oli. Mää sitten heittelin loput kamat kassiin ja pakkauduttiin ♥:n kanssa autoon. Mulla oli vähän paniikkioltavat, koska ei tiedetty, millanen tilanne siellä odottaa, enkä oo koskaan ennen ollut missään kriisiapujutussa. En silti ajellut ylinopeutta, koska ajattelin, että poliisit voi hyvinkin olla liikkeellä juhannusaattona.

Kun saavuin konttorille, se pappi ja sitten toinen diakoni oli paikalla, ja ne kerto, mitä lisätietoja oli saatu selville. Siirryttiin yhdessä palopaikalle katsomaan, mikä meininki siellä oli. Onneksi ei ollut suurempia henkilövahinkoja, vaikka talo (kolme asuntoa) olikin ihan porona. Kriisityöskenneltiin siinä sitten jonkin aikaa, ja kun oli saatu palaveerattua Punaisen ristin tyyppien kanssa, jatkettiin matkaamme. Minä tein sen papin kanssa vielä raportin tapahtuneesta, ja sitten pääsimme juhannuksen viettoon.

Menimme ♥:n kanssa siis minun kotiinkotiin, ja siellä meitä odottivat myös minun kummini ja heidän poikansa. Ilta meni leppoisasti saunoen (no ei kyllä kauaa viihdytty löylyissä, kun sattui muutenkin olemaan niin kuuma), grillaillen (makkaran lisäksi niitä herkkusienijuttuja ja jotakin kokonaisempaa lihaa) ja tietenkin grillituotoksia maistellen (taisin maistella aika reippaasti, oli ihan täysi olo kyllä), korttia pelaten ja kihlajaiskakkukahveja nauttien. Ainakin sellaista tapahtui. Oli tosi kiva ilta, vaikka minua vähän harmitti, ettei meillä ollut mitään Mölkkyä tai muuta. Ja että hyttynen pisti minua takamukseen! -.-

♥:lle oli luvassa jotakin vähän extremempää juhannusaktiviteettia. Ei mitään kalliokiipeilyä tai sellaista, mutta jo teltassa nukkuminen oli jännää, koska ♥ ei ollut koskaan ennen sellaista tehnyt. Eikä kyllä tehnyt tälläkään kertaa, raukkaparka ei ollut saanut nukuttua. Oli vissiin ollut kylmä, vaikka petinä oli talvimakuupussi! Ei sillä, ei yöllä enää mikään lämmin ollut, minäkin jouduin hakemaan keskellä yötä itselleni peiton (tunari)makuupussin lisäksi.

Lauantai meni yhtä leppoisissa merkeissä kuin perjantaikin. Pesaistiin pari mattoa painepesurilla ja pelattiin yhtä lautapeliä. Syötiin karkkia ja muuta mässytystä. Siinäpä se taisi olla. Tuliko se Black Swan silloin telkkarista? Taisi tulla, kyttäsin sen äitin ja veljen kanssa, kun iskä ja ♥ katsoivat jalkapalloa.

Lähdettiin takaisin Tampereelle sunnuntaiaamupäivällä. Käytiin Gbengan kautta, ♥ yritti auttaa jossakin tietsikkajutussa. Minä keskityin katsomaan vuorotellen Frendejä ja Frasieria, keskeytin puuhani ainoastaan riisin ja kanan syömisen ajaksi. Kauhean raskasta siis. :D Kotiin tultuamme ei kai tehty mitään ihmeellistä, lojuttiin vaan.

Että sellainen juhannus. Sitten olikin ihan kiva aloittaa työt, toissapäivänä nimittäin alkoi päivärippikoulu. Vähän on ollut tahmeaa, kun on kovin hiljainen ryhmä, mutta eiköhän se siitä. Palaillaan!

Hellävarainen murahdus

Hei pliis, jättäkää lukukokemuksestanne (?) joku merkintä tänne mun blogiin, olis kiva kuulla niistä tyypeistä, jotka mun satuiluja lukee. Muuten tää jää vaan yksinpuheluks, ja sitä von harrastaa ihan muutenkin.

Jyrkästi suosittelen siis kommentointia. (:

Hameonnettomuus ja muita juttuja

Paula R. joutui hameonnettomuuteen ja pyyhälsi siitä selvittyään kesän ensimmäisiin rippijuhliin. Siellä se söi hyvää ruokaa, tapasi tuttuja ja nautti keikkailusta ja kivasta tunnelmasta.

Noin kuului tämänpäiväinen facebook-tilapäivitykseni. Ajattelin, että voisin vähän avata sitä täällä blogin puolella. Tarina alkaa tästä aamusta, jolloin loikoilin tyytyväisenä pedissä ♥:n vieressä. Olin laittanut kellon soimaan niin, että hälytyksen soitua minulla olisi vielä puoli tuntia köllötelyaikaa. Käytin puolituntiseni, ja ehkä hiukan enemmänkin. Nousin kiskotellen ylös ja söin verkkaisesti aamupalaa (muroja ja suklaakeksi).


Kun aamupala oli murkinoitu ja hampaat pesty, aloin valmistautua päivän menoa varten. Luvassa oli meidän rumpuopen pojan konfirmaatio, jossa rumpuryhmämme esiintyisi. Olin valinnut itselleni asun jo perjantaina, joten sen kanssa ei tarvinnut pähkäillä, senkun pukisin päälleni. Ajattelin, että olisi hyvä laittaa vähän jotakin juhlavaa, mutta olisi kiva, jos asussa olisi himpun verran Afrikkaa.

Siispä puin mustan toppini kanssa kirpparilta ostamani kietaisuhameen, joka on tehty ihanasta afrikkalaisesta kankaasta. Fiksailin kietaisuhameen päälleni niin, ettei se ollut tasapitkä, vaan sellainen epäsymmetrinen ja lyhyehkö. Korviin ripustin hamekankaan väreihin sopivat korvikset, hiukset kiepsautin sipuliksi pään päälle ja sutaisin naamaani jotakin meikkiä. Koska ♥ keitteli vielä aamupalamunia, eikä minulla ollut vielä kiire, ajattelin napsaista asukuvat vielä ennen lähtöä.

toppi - Vapaavalinta

hame - kirppis

kengät - Kuljun kartano

laukku - äitin vanha

korvikset - Gina tricot

Kuvista aina joka toinen meni tälläseks ihme salamasotkuks, mutta toisaalta nää oli ihan kivoja. Asu ainakin erottuu hyvin. :D

 tällänen korvis (tai siis niitä oli kaks)

 ja tällänen naama

Kuvien ottamisenkaan jälkeen ei varsinaisesti ollut kiire (afrikkalainen aikataulu nääs), mutta lähdin silti aika reippaasti. Nimittäin silloin se onnettomuus tapahtui! Huiskin menemään tuolla ulkokäytävällä, ja kääk: hameenhelma jäi kiinni sellaiseen oventappiin (johon voi kiinnittää sen ovessa olevan lenksun, että ovi pysyy auki) ja kräts! Hame repesi, mahtavaa! Ei siinä auttanut muuta kuin palata takaisin ne muutamat metrit, jotka olin ehtinyt kulkea, ja heittää jotakin muuta päällensä. ÄRSYTTI. Olin tykännyt asustani kovasti, kun olin keksinyt mielestäni hyvän idean kääräistä hame noin. No, vaihdoin siis kuteet ja jatkoin matkaani.


Matkani määränpää oli Nekalan seurakuntatalo. Rippijuhlat olivat siellä, ja pippalot olivatkin jo hyvässä vauhdissa. Alkumaljan siemailemisen ja juhlakalun + vanhempien onnittelemisen jälkeen pääsikin suoraan syömään. Menin ottamaan lautaselleni kanaa ja riisiä, ja ruokaa oli ottamassa yksi tuttuni. Muutaman vuoden takainen harjoitteluohjaajani oli myös juhlissa, ja oli tosi kiva nähdä tuollai yllättäen. Ehdittiin pulista muutama sana, kunnes piti olla hiljaa, kun riparin pappi ja isoset alkoivat laulaa. Etsin itselleni istumapaikan ja mussutin ruokaani hyvällä halulla.


Ruuan jälkeen ohjelmassa oli ainakin yhteislaulua (Shine, Jesus shine meni toooosi korkealta, mutta vieruskaverini kehuivat lauluääntäni^^*) ja vieraiden esittelyä. Jonkun toisen papin puheen jälkeen hipsittiin vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan henkisesti keikkaa varten. Ehkä puoli kolmen maissa oli meidän vuoro vallata lava. Hmm tai siis kirkkosali. (:


OLI TOSI KIVA KEIKKA! Ilmapiiri oli loistava, minusta tuntui hyvältä soittaa. Oli ihana katsella meidän tanssijoita (mukana oli myös joitakin pikkutyyppejä, jotka tanssivat mukana yllättävän hyvin) ja kuikuilla yleisön ilmeitä. Taidettiin soittaa neljä biisiä, jos en ihan väärin muista. Lukumäärästä viis, tunnelma ainakin oli oikein laadukasta. Tätä lisää. <3


Oma kamera oli ryhmäkuvien ottamisen aikana tietenkin laukussa, mutta sain nappastua Mirulta yhden ryhmäkuvan tähän näytille. Sensuroin varmuuden vuoksi muiden naamat, kun en taas tiennyt, kuka haluaa pärstänsä tänne ja kuka ei. Veli suostui ottamaan pari kuvaa minusta, joten saan esiteltyä myös keikkaeleganssiani. :D

 Hyvä toi kasvi tuolla päässä :D

Ai niin! Siinä Nekalaan ajellessa tuli vielä mieleen, millaista unta olin nähnyt: siinä oli jotkut koulun juhlat (ehkä vanhojen tanssit, en ole varma) ja yritin päättää, mitä laittaisin päälleni. Minulla oli siinä unessa tosi paljon ihania mekkoja, joista sitten piti yrittää valita. Olisikohan tuo uni voinut olla enneuni? Aika julmaa minusta. :D Lopuksi vielä kuitenkin yksi otos siitä asusta, jolla edustin juhlissa. Älkää välittäkö taustan sotkuista, pliis.

Loppuviikon kivat

Torstaina oli ylimääräiset rumpuharkat. Siellä oli tosi kivaa: huumorintajuani kehuttiin (mikä oli huojentavaa, sillä välillä mietin onko se vähän liian piikikästä) ja sain soitella eri soittimia. Meitä oli sen verran vähän - tai kaikki paremmat soittajat olivat jossakin muualla - joten pääsin soittelemaan dumdumeja ja ekweä. Kivaa!

Eilen oli sitten normaalit harkat. Ensin luulin, että joudun soittamaan pelkkää djembeä, koska nyt paikalla olivat ne hyvätkin soittajat. Pääsin kuitenkin dumdumeilemaan ja ekweilemään, ja siitä tuli hyvä mieli. Harkoissa oli sellainen rento ja kesäinen tunnelma, nautin siitä kovasti, vaikka välillä piti soittaa arskat silmillä (laskeva aurinko paistoi liikuntasaliin aika railakkaasti). Itseasiassa tämän viikon harkkojen jälkeen on tuntunut kesältä enemmän kuin vielä minään hetkenä tänä vuonna. (:

Eilen oli kivaa myös se, että Femi tuli käymään. Hän oli ollut kouluryhmänsä kanssa ainakin Vapriikissa ja Pynikillä, ja sen jälkeen tuli meille kylään. Hän jäi yöksi, ja aamupäivällä heitettiin hänet sitten Gbengan tykö.

Ja itse jatkoimme matkaa Ideaparkkiin. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa shoppailla! Ihastelin ja mallailin aurinkolaseja ja hattuja, mutta päätin jättää ihanuudet silti kauppoihin. Ehkä sitten alennusmyynneistä..? Kasvatin lompsassani luuraavaa korttikasaa yhdellä, kun liityin Change-klubiin. Josko sitten jossain vaiheessa hankkisi niitä kunnollisia alusvaatteita sieltä. Nyt ei tehnyt mieli sovitella hepeniä.

Jotakin kuitenkin vein sovituskoppiinkin asti. Lindexillä testailin housuja, ja jopa hyvällä menestyksellä! Köpöttelin kaupasta ulos kahdet uudet housut mukanani. Toiset olivat ne minun lököfarkkuni mustina ja toiset jotkut kivat Ease by Lindex -pöksyt. Myöskin mustat, ja lapussa lukee "curvy fit with high waist. comfortable design to sculpt your shape". Ihanat, makeet! (: Molemmat housut olivat 50 prosentin alessa, ja kun liittyi Lindexin sähköpostilistalle, sai vielä viisi euroa alennusta. Yhteensä pökät olivat siis kolmekymppiä! Ei paha. Etenkin kun TARVITSEN housuja. Nämä ovat vissiin sitten syksymmän vaatteita, joten ne näkyvät täällä varmaan joskus myöhemmin.

Muuten me vain hengailtiin. Testattiin niitä käytävillä olevia hierontatuoleja (mahtavia!) ja syötiin Subwaylla. Shoppailtiin Clas Ohlsonilta tuuletin mahdollisia hellekelejä varten ja ♥ hankki itselleen jalkapallokamoja. Lopuksi käytiin vielä Prismasta ruokajuttuja ja tultiin sitten kotiin.


Kotona syötiin tortilloita, testailtiin tuuletinta ja minä mallailin huomisen vaatteita päälleni. Huomenna on luvassa vielä ainakin yksi kiva juttu, eli tämä loppuviikko on ollut tosi kiva. Tämä postaus on ehkä vähän kök, mutta tulipahan kerrottua, että kivasti menee! Jip huu etenkin housushoppailusta! :D Moikka ny!

(tämä kisu löytyi tällä kertaa täältä)

Hyvää vintage-joulua!

Sunnuntai oli vähän erikoisempi päivä. Olin ujuttanut itseni mukaan kalenterikuvauksiin, jotka olivat Helsingissä. Kyseessä oli Fintage-yhdistyksen kalenterikuvaukset, joihin olin ilmoittautunut Facebookissa bongaamani ilmoituksen perusteella. En tosin ole mikään vintage-harrastaja, mutta ajattelin, että olisi kiva tehdä jotakin erilaista, ja päätin kokeilla, josko pääsisin mukaan. Sunnuntaina oli vuorossa pääsiäis- ja joulukuvat, pääsin mukaan joulukuvien mallijoukkoon.

Eli tätä tempausta varten minun piti harjoitella niitä sykerökiharoita, paikalle pyydettiin saapumaan papiljotit tms päässä. En tietenkään halunnut kulkea ihmisten ilmoilla kummalliset nupit päässä, joten kieputin päähäni huivin ennen lähtöä.

Päällä oli jotakin ihan simppeliä, ettei olisi tullut liian naamiaikostyymimäinen olo. Vaikka ei kai sen väliä, Helsingissä kuitenkin kulkee jos jonkinlaista tallaajaa... (:

Junailin Helsinkiin yhdeksän maissa lähtevällä junalla, eli olin perillä yhdentoista aikoihin. Asemalla haukkasin eväsleipäni kitusiini ja siirryin sitten ulos odottelemaan bussia. Ajelin bussilla numero 23 jonnekin Hakaniemen taakse, ja klingautin stoppinappia lapulle merkitsemäni pysäkin kohdalle. Pysäkiltä oli helppo löyttää oikeaan osoitteeseen, jonkun pariskunnan kotiin.

Kun kilistin ovikelloa, paikan emäntä tuli avaamaan. Paikalla oli jo muutamia ihmisiä, kättelin heidät läpi ja olin vähän hermostunut, että mitäs seuraavaksi. Kuvaaja, Jirina, tuli moikkaamaan ja näytti, missä voisin valmistautua. Hän myös kertoi, että meikkaaja oli tullut sairaaksi ja näin ollen jäänyt pois kuvauspäivästä. Gulps, ajattelin minä. En ole mikään hyvä meikkaaja, mutta onneksi Jirina sanoi, että hän voi auttaa meikin ja hiuksien kanssa.

Tunnelma kämpässä oli minusta kiva. Ihmiset hääräilivät vaatteiden ja meikkien kanssa, juttelivat iloisesti. Olisin halunnut otaa jotakin behind the scenes -kuvia, mutta talon emäntä ei halunnut asuntonsa kuvia nettiin. Oli muuten aikas hieno asunto, varmaan kaikki oli oikeastikin peräisin jostain vanhoilta ajoilta. Veikkaisin sitä 50-lukua. No mutta, kuvaamisen sijasta keskityin sitten nauttimaan tunnelmasta ja juttelemaan uusien tyyppien kanssa. Muut ihmiset olivat olleet ennenkin Fintagen toiminnassa, ainoastaan minä ja yksi Sanna oltiin mukana ekaa kertaa. Sannakin oli kyllä vintagen harrastaja, ei vaan ollut ollut näissä porukoissa aiemmin.

Oli tosi tosi tosi kivaa olla meikattavana. Ainahan on ihanaa, kun joku toinen laittaa, mutta nyt oli erityisen kivaa, koska a) ihoani kehuttiin hyväksi ("kuulas, eipä tarvitse paljon peitellä") ja b) Jirina sanoi minusta tulleen mieleen Ninja. Ihmettelin ensin, että joku ninjaturtleko, mutta sitten minullakin sytytti.  Ninja tai ei, näytin mielestäni tosi kivalta! Oli ihan filmitähti olo, ajattelin itseni samaan kastiin Rita Hayworthin ja Grace Kellyn kanssa. ^^* Kiharapehko muuten harjattiin auki ihan harjalla. Mietin ensin, että mitä tuhlausta, mutta kampauksesta tuli kyllä tosi hieno!

Piti myös miettiä, mitä kukin pukee päällensä. Joku oli tuonut aitoja vintagevaatteita (teemana oli 50-luvun joulu), mutta sellaiset ovat tunnetusti aika pienikokoisia, joten niistä ei löytynyt minulle asua. Sanna oli kuitenkin minun kanssani samaa kokoluokkaa, ja sain häneltä lainaan ihanan violetin mekon. Hartioille heitin kimaltavan neuletakin (niistä oikeista vintagevaatteista, se olisi jopa mahtunut päälle, mutta sopi mekon kanssa paremmin olkapäille), jonka putoaminen estettiin sellaisella klipsujutulla. Joku sanoi sille oikein nimenkin, mutta eipä se jäänt mieleeni. Korviini sain mahtavat violetit korvikset ja ranteeseen kultavioletin helyn. Harmi, että en saanut itselleni kuvaa kamppeistani. Ehkäpä niitä saa näytille sitten joskus, kun kalenteri valmistuu (:

Kalenterikuvaan ikuistettiin jouluruokailu. Pöydässä oli kuorrutettua kinkkua, lanttu- ja porkkanalaatikkoa ja muita tilpehöörejä. Jirina otti kuvia pöydän ääreen kokoontuneesta porukasta juttelemassa ja valmistautumassa aterialle. Kuvaustilanne oli myös leppoisa, niin kuin siihen valmistautuminenkin. Toki oli hiukkasen hullua lappaa lanttulaatikkoa lautaselle ja kuunnella joulumusaa kesäkuussa. :D Kun kuvat oli saatu napsittua, tuhosimme kuvausrekvisiitan eli söimme aterian oikeastikin. Kyllä jouluruoka vaan on niiiiin hyvää!

Ruokailun (ja huulipunan lisäämisen) jälkeen otettiin vielä joitakin kuvia joulukortteja varten. Poikien kortissa istuttiin sohvalla konjakilla, tyttöjen kuvassa avattiin lahjoja. Saa nähdä, näenkö itseni jossakin vaiheessa joulukortissakin. Ainakin odotan innolla, että pääsen näkemään, millaisia otoksista tuli. Sunnuntaina ei ehditty katselemaan kuvia, mutta varmaankin niistä tuli ihan hyviä. :D

Seikkailin takaisin rautatieasemalle alkuillasta. Hassua kyllä, minua hävetti enemmän kulkea kaupungilla kuvausmeikissä kuin Afrikka-vetimissä. Varmaan siksi, kun en ole tottunut käyttämään niin vahvaa meikkiä, niin se tuntuu heti melkein naamarilta. Pääsin kuitenkin junaan ilman mitään maanrakoon vajoamista, ja lähdin takaisin Tampereelle. Uuden tilanteen jännittävyys varmaan oli väsyttänyt minua aika lailla, matka nimittäin meni suurimmaksi osaksi torkkuessa. Riihimäellä konnarin täytyi jopa tökkiä minut hereille, että voisi katsoa junalippuni.

Kokonaisuudessa päivä oli aivan loistava. Toisaalta kai aika pieni juttu, mutta minulle aika merkittävä. Minä kun en ole mikään maailman spontaanein ihminen, niin oli kerrankin hauska tehdä jotakin ihan erilaista. Pitää vaan pitää silmät auki jatkossakin, jos vastaan tulisi jotakin mielenkiintoisia tilaisuuksia!

Lopuksi voisin laittaa joitakin naamakuvia. Ensimmäiset ovat kuvauspäivän päätteeksi napsaistuja vessakuvia, loput ovat kotoa, kun korjailin meikin vielä kuvauskuntoon. Pitäisiköhän sittenkin yrittää hankkia itselle joku hovikuvaaja, että voisi laittaa blogiin muitakin otoksia, kun näitä itse otettuja...? :D

Oho, tuo huulipuna onkin vähän tuhrussa. Noo, mitäpä pienistä. Moikka nyt!

Sotkaa ja Ikeaa

Moro. Ajattelin sanoa muutaman sanasen viime lauantaista. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli, että olisin lähtenyt keikkailemaan Helsinkiin, mutta jostakin syystä keikkareissua ei siten tehtykään. Mihin lie kaatuivat suunnitelmat, veikkaisin että yleiseen säätöön.

Onneksi lauantaille ilmaantui sitten vaihtoehtoista puuhaa. Kun Anja ja Aiden oli jo kotimatkalla, minä ja ♥ ajelimme Peltolammille Gbengan uudelle kämpälle. Gbenga on ostanut itselleen asunnon, ja oli nyt muuttanut siihen. Ihastelimme hetken aikaa hyvännäköistä asuntoa, sitten päätimme mennä Ikeaan syömään.


Minä otin ekaa kertaa murkinakseni niitä kuuluisia Ikean lihapullia. Taitaa jäädä kyllä viimeiseksikin kerraksi, minä en kyllä ymmärtänyt, mitä mahtavaa niissä muka on. Ihan tavallisia valmislihapullia, minusta. Onneksi sentään lasissa oli sitä hyvää puolukkamehua, ja jälkiruokalautasella suklaamantelikakkua. ^^*


Kun oli syöty, miehet kyselivät josko lähdettäisiin takaisin kämpille, vai kierretäänkö katsomassa kaupan puolella. Ajattelin, että voisi olla kiva hengailla vähän aikaa kaupassa, vähän vain katsella. Vaikka olisihan minun pitänyt tietää, että Ikeassa ei onnistu pelkkä katseleminen. Pakkohan sieltä on jotakin ostaa. Tällä kertaa mukaan tarttuivat nämä:

Ensimmäisenä kainaloon nappautui DOKUMENT-lomakelaatikko. Tai mikä lie teline. Joku tälläinen on itseasiassa ollut ostoslistalla jo aika kauan, eli oli pelkästään hyvä, että tämä sattui silmiin. Saadaan nyt paikka laskuille, kun tähän mennessä ne ovat lojuneet aika vaarallisesti kaiken muun paperin seassa. Jotakin tärkeää on melkein joutunut paperinkeräykseenkin. Nyt ei enää pitäisi, kunhan joku vaan kokoaisi tämän ensin. :D

Ja kun kerran oltiin jo siinä toimistotarvikkeiden huudeilla, mieleen muistui toinen päiden sisäisellä ostoslistalla ollut juttu. Kotiutettiin meille BRÄDÄ-läppärialunen. Tämä on aika loistava, ei tarvitse polttaa reisiään dataillessa. :DD

Eikä kolmas ostoskaan periaateessa ollut heräteostos. Olin joskus talvella puhunut ♥:lle, että haluaisin hankkia jotakin oven päälle ripustettavia naulakoita, koska on aika ärsuttävää ripustella esimerkiksi saunatakkia oven kulmalle. Tämä GRUNDTAL osui myös näkökenttäänn, niin pakkohan se sitten oli hankkia. Ja ne oli sitten siinä. Ei käynyt siis pahempaa sortumista. Tai no kävin minä vielä sen ruokakaupan puolellakin.

Menin katsomaan, muistinko oikein että sitä ravintolan automaatista saatavaa puolukkamehua myydään myös kaupan puolella. Myytinhän sitä, mutta tämä seljanmarjamehu oli tarjouksessa. Päätin sitten ostaa maistiaisiksi tätä, ja tämäkin oli hyvä valinta. Etenkin kylmänä nam!

Enkä voinut vastustaa tätä kakkuakaan, kun se kerran sattui olemaan tarjouksessa!^^*

Ikeasta mentiin vielä Gbengalle, kun ♥ oli luvannut auttaa huonekalujen kasaamisessa. Vaikka Gbenga onkin töissä Ikeassa, näytti suurin osa huonekaluista kuitenkin olevan peräisin Sotkasta. :D Kun äijät kokoilivat tv-tasoa ja muuta, minä keskityin pelaamaan pingviinipeliä kännykällä. Oli kyllä leppoisaa, kiva lauantai. (:

Laiskan naisen kiharrin

Eilen, eli sunnuntaina, minulla oli yksi meno, jonne oli pyydety tulemaan kiharapohja hiuksissa. Testailin sitten tuossa viime viikolla, miten saisin hyvät kiharat vaivattomimmin, minä kun en ole mikään kovin hyvä hiusten vääntämisessä. Eikä se niin kovasti inspaakaan; jos vain on joku helppo keino, miksi pitäisi näpräillä pinnien tai rullien kanssa?

Ensimmäiset kiharat tein alkuviikosta sellaisilla pikku nutturoilla, ja koska ne onnistuivat hyvin, ajattelin kokeilla sitä samaa varmuuden vuoksi uudestaan loppuviikosta. Perjantai oli hyvä päivä kiharoille, sillä töissä oli luvassa 85-vee-synttärikäynti ja töiden jälkeen ♥:n valmistujaiset. Kiharoiden tekeminen alkoi torstai-iltana, ensimmäinen vaihe oli suihku.

Pesin hiukseni ihan jollain normishampoolla. Annoin kuivahtaa hiukkasen (ei liikaa, tukan pitää olla vähän kostea mutta ei liian märkä) ja harjailin. Varmaankin olisi kätevä laittaa jotakin muotovaahtoa tai kampausnestesysteemiä, mutta en tiedä sellaisista, joten annoin olla ihan luomuna. Sitten jaoin hiukset osiin ja kieputtelin osat pikku nutturoille/sykeröille, niin, että ensin kieputin hiussuortuvaa itsensä ympäri ja sitten pikku hiljaa rullalle. Hmm, enpäs nyt kekkaa, miten tuon osaisi selittää sanallisesti. Olisi pitänyt ottaa kieputusvaiheestakin kuvaa, mutta kädet olisivat loppuneet kesken. :D Tälläiset nupit minun päähäni kuitenkin tuli:

Aika säälittävää, että minun hiuksiini noita nuppeja ei saa kuin kuusi. Toki niitä saa enemmän, jos tekee pienempiä osioita, mutta mielestäni tuon paksuisilla kiekuroilla saa just hyvät kiharat. Kun vaikein vaihe (hiuksia vääntäessä käsivarret kyllä pääsevät puutumaan!!!) on ohi, pitää vain odotella. Kieputtaminen on kätevä ajoitaa iltaan, että odottamisvaiheen yli voi vain nukkua. Minä ainakin pystyn nukkumaan nuo päässä ihan hyvin. Niskassa olevat nupit pääsevät vähän löystymään, mutta ainakin nyt näillä kokeilukerroilla nutturat eivät silti ole auenneet yön aikana. Aamulla koittaakin kivoi - ja oikeastaan myös jännin - vaihe; on tosi kivaa avata nypyrät ja nähdä, millaisiksi hiukset ovatkaan muotoutuneet!

Ensin ne ovat hassuja matoja:

Matojen sijainti tai muoto ei vielä oikein kerro sitä, millaiset hiuksista loppujen lopuksi tulee. Ne pitää haroa auki:

Sormin availtu tukka on aikamoinen pehko, joten sitä voisi kai vähän taltuttaa jotenkin. Minä en juurikaan koskenut kiharoihin enää, koska en aikonut laittaa hiuslakkaa, ja tiesin että hiuksen oma paino vetää jokatapauksessa kiharaa vähän suoremmaksi. Olin oikeassa, sillä yhdentoista maissa syntymäpäiväkäynnille lähtiessä hiukset näyttivät jo tältä:

Syntymäpäiväkäynti oli aika jännä. Olin käynyt jo yhden 94 vuotta täyttävän luona aiemmin, joten tilanteena perjantain synttärikäynti ei jännittänyt. Tällä kertaa käyntiin liittyi yksi todella odottamaton käänne: Syntymäpäiväsankari oli saanut edellisenä yönä tietää, että hänen poikansa oli kuollut. Kun sain kuulla sen, tuli hetkeksi pieni paniikki. En oikein tiennyt, mitä voisin tehdä tai mitä osaisin sanoa. Ainakin pidin Hyvä on elää -nimisen kirjan visusti laukussa. Olin ajatellut lukevani sieltä yhden kivan runon synttärin kunniaksi. Vaikka visiitin luonne muuttui aikalailla, se meni minusta ihan hyvin. Minusta tuntui, että osasin sanoa oikeita asioita oikeisiin väleihin, ja myös olla sanomatta mitään oikeisiin aikoihin. Toki olin vielä vähän pöllämystynyt lähtiessäni kodista, mutta ei asia suuremmin jäänyt vaivaamaan. Lähdin ihan hyvillä mielin, kohti Hämeenlinnaa.


Onnistuin navigoimaan oikeaan paikkaan, HAMK:n Hämeenlinnan toimipisteeseen ihan ajoissa. Ehkä vähän liiankin ajoissa, olin nimittäin paikalla tuntia ennen valmistujaisseremonian alkua. No, sain soiteltua illalla meille yökylään tulevalle Anjalle ja sovittua aikataulusta. Eikä odottelu kauheaa ollut, kunhan vain hengailin violetilla sohvalla.


Pikku hiljaa muitakin ihmisiä alkoi valua paikalle. Olin vähän veikannut, että ♥ kavereineen tulee paikalle aika viime tipassa, ja oikeassa olin. Ihan vähän heidän saapumisensa jälkeen auditorion ovet avattiin, ja väki sai mennä istumaan. Valmistuvat tiettyihin paikkoihin, vieraat toisiin. Valmistuvia oli suunnilleen 400, joten seremonia oli sen mukainen. Ensin tavanomaisia (aika tylsiä) puheita, ja sitten tooooooosi kauan kestävä todistustenjako. ♥ sai tradenomin paperit, vihdoinkin hänenkin koulunsa on ohi! Ja kun seremoniatkin olivat ohitse, siirryimme kakkukahveille.


Kahvi oli aika pahaa ja kakku vähän hassun näköinen. Hyvää se oli, mutta itse en oikein pitänyt HAMK:n logolla päällystettyä kakkua kaikkein esteettisimpänä kakkukahvitarjottavana. :D Tuli syötyä silti, ihan hyvällä halulla! Ennen kotiinlähtöä ♥:n kaveri otti meistä muutaman kuvan. Niissä näkyi hiusteni tila noin kello neljältä iltapäivällä. :P

(Haha, ♥:n arskat ovat tässä vähän vinossa, mutta muissa kuvissa minun hiukseni eivät näkyneet näin hyvin.)


Juhlallisuuksien jälkeen ajelin sitten kotiin ♥:n torkkuessa apukuskin paikalla. Matkalta soitettiin vielä Anjalle, että saa alkaa tulla meille päin. Eipä kulunut siten kauaa meidän kotiin tulosta, kun Anja jo soitti ovikelloa. Ilta menikin sitten oikein mukavissa merkeissä Anjan kanssa jutustellessa ja Aidenia (kohta 1 vee) ihmetellessä. Rakastuneen bestmanin jälkeen kömmittiin väsyneinä nukkumaan. Oli oikein kiva perjantai.


Ai niin, voisin minä tämänkin vielä tänne laittaa:

 [15.5.2012]

Toukokuun viimeinen viikko

Moro. Tässä ei ole nyt oikein tapahtunut sellaisia juttuja, joista saisin aikaiseksi kokonaisen postauksen. Ajattelin siis vähän muistella päivä päivältä, miten viime viikko meni. Toivottavasti joka päivänä tapahtui edes jotakin mainitsemisen arvoista. (:

Maanantai meni töissä siihen, että puuhastelin kaikkia pikku hommia ja rastitin niitä To do -listastani tehdyiksi. Töiden jälkeen piipahdettiin kaupungilla hakemassa yhdet edellisellä viikolla tilatut jutut, mutta siitä voisi sitten joskus kertoa enemmän. Kunhan olen mietiskellyt, millaisen postauksen siitä tekisin. Maanantaina hölmistytin ainakin paria ihmistä, kun he eivät tunnistaneet minua uusissa (tai oikeastaan vanhoissa) hiuksissani.

Tiistaina kävin töiden jälkeen kotonakotona, kun piti hakea joitakin tavaroita loppuviikon leiripäivää varten. Istuskelin jutustelemassa äitin kanssa vähän aikaa, ja jatkoin sitten matkaani kaupan kautta kotiin. Muuten hyvä, mutta kaupan pihassa huomasin unohtaneeni kännykkäni keittiön pöydälle. No, ajattelin että hoidan ensin ostokseni ja käväisen sitten vielä kotikodin kautta, että saan haettua puhelimeni.

Kun pakkailin ostoksiani kassiin kassalla, kaupan puutarhapuolen myyjä tuli luokseni. Hän sanoi äitini soittaneen ja kertoneen, että olin jättänyt puhelimeni. Ja kuulemma iskä tulisi tuomaan kännykkäni kaupalle. Kiittelin sitten myyjää ja naureskelin, että jopa on hyvää palvelua. Mutta oikeasti, voisiko jossakin isossa kaupungissa käydä noin? Ei ainakaan kovin helpolla, luulisin. Että tervetuloa tuppukylään. :D

Keskiviikkona oli pitkä ja kiireinen työpäivä. Aamu alkoi sillä, että huomasimme vapaaehtoisten kanssa jääkaapin menneen pois päältä. Siinä sitten arvuuttelimme, kuinka kauan kaappi oli ollut sähköttömänä, ja mahtaako sen sisällä olevat maidot ja kermat olla vielä käyttökelpoisia. Aikamme pähkäiltyämme päätin, ettemme voi ottaa riskiä, että maidot olisivat pilantuneet, joten hilpaisin sitten kauppaan ostamaan uudet maidot keittiölle.

Seurakuntatalolla oli nimittäin keskiviikkona (käytännössä diakonian, mutta periaatteessa kaikille avoi) kevätjuhla, ja siellä tarjottiin kesäkeittoa. Menusta huolimatta (kesäkeitto ei ole lemppareimmasta päästä) kevätjuhla oli oikein mukaisa. Ohjelmassa oli vähäsen leikkimistä, hartautta, runoja ja lauluja. Tunnelma oli minusta oikein leppoisa, vaikka itseä jännittikin jostain syystä olla juhlan juontaja. Ehkä myös kahden ihmisen djembe-esitys jännitti.

Olin pyytänyt siskoani juhlaan mukaan, jotta voisimme vetää pikkuisen djembe-keikan. Esitimme kolme eri biisiä, jotka sujuivat vaihtelevalla menestyksellä. :D Ei oltu harjoiteltu yhtään, koska luotimme siihen, että biisit ovat jokatapauksessa tuttuja. Eikä siinä, kyllä esitys varmaan ulospäin oli ihan onnistunut, vaikka itseämme vähäsen nauratti. No hyvä että nauratti, eikä itkettänyt! (:

  

Pöydissä oli ihastuttavat omenamustikkakimput

 

 Joku oli ottanut kuvan kännykällään, kun olimme vasta aloittelemassa.

Näytän tältä: "yhyy en osaa. en varmasti soita."

Torstain työpäivä oli aika tavallinen. Kotona sitten päätin vähän leipoa. Olin ottanut keskiviikkona mukaani mahdollisesti liian pitkään lämpöisessä olleita maitoja ja kermoja, ja ajattelin kokeilla onneani ja tehdä pannaria. Meiltä vaan oli leivinpaperi loppu (♥ oli leiponut sämpylöitä päivällä), joten säädin folion ja maalarinteipin kanssa. :D Laitoin pellille kaksi palaa foliota ja teippasin sauman kiinni maalarinteipillä. Ihan hyvin se niinkin onnistui, vaikka pannari vähän tarttuikin siihen. Vaikka olinkin voidellut folion. Hieno pannari siitä tuli, ja oikein nams!

Perjantaina alkoi leirikesä. Minulla ei tosin ole luvassa yön yli kestäviä leirejä tänä vuonna, mutta leiripäiviä kyllä riittää. Perjantaina oli niistä ensimmäinen, omaishoitajien leiripäivä. Oli aikas leppoisa työpäivä, sillä leiriläisiä ei ollut kovin paljoa, mutta ohjaajia oli kolme (kaksi diakonia ja kesätyöntekijä). Ohjaajilla ei ollut kauheasti hommia, sillä leiripäivän ohjelmassa oli hemmoitteluhoitoja (hierontaa, jalka- ja käsihoitoja...) joita tekemässä olivat niiden ammattilaiset. Niille, jotka odottelivat omaa vuoroaan hemmotteluun, oli kyllä mietitty ohjelmaa, mutta tyypit näyttivät viihtyvän pöydän ääressä juttelemassa. Päivä meni sitten enemmän tai vähemmän hengaillessa. Minulle leiripäivän parasta antia oli ehkä pieni konsertti, jossa viulisti- ja sellistitytöt soittivat meille kaunista musiikkia.

Perjantai-iltana menin rumputreeneihin, joissa oli mukavaa. Treenien jälkeen poikkesin vielä siskon tykönä, ja muutama tunti menikin kuin siivillä keittiönpöydän ääressä jutellessa. Juteltiin tärkeitä juttuja tärkeän tyypin kanssa. ♥.

 (sain perjantaina töistä kukkasen.)

Launtai meni löhöillessä. Ruuaksi tein muusia. Sen kanssa syötiin jonain iltana (puoli kymmenen jälkeen) tekemääni maksakastiketta. Eipä muuta mainittavaa. :D

Sunnuntaina käväistiin Hyvinkäällä, Tarulla ja Femillä. Femin äiti tuli Nigeriasta Suomeen vähän ennen meidän kotiinpaluutamme, ja nyt hänellä on menossa viimeinen viikko Suomessa. ♥:n piti viedä hänelle joitakin juttuja Nigeriaan vietäväksi, joten kävimme vähän kyläilemässä. Oli kyllä kivaa, muutaman tunnin kyläily piristi kummasti. Se oli siis oikein passeli päätös viime viikolle. Mitähän jännää tällä viikolla tapahtuu? (: