Mo ni ife re*

Lauantaina oli juhlimispäivä. Ajelimme Helsingistä Hyvinkäälle, ♥:n veli oli kuskina. Hyvinkään vanha kirkko oli kaunis, ilma näytti vähän pahaenteiseltä. ♥ läikytti punaviiniä jakkuni hihalle, astelin kirkkoon sateenvarjon kera, yritin käännellä hihaani ja kättäni niin, ettei tahra näkyisi. Tuskinpa sitä kukaan huomasi.

(Olin ajatellut, että haluaisin häävierailuasustani kuvia, jotta voisin sepustaa välillä asustanikin, mutta kuva jäi saamatta. Ylläni oli mustat suorat housut UFFilta, fuksia olkaimeton toppi Pelastusarmeijan kirppikseltä ja se valkoinen jakku, joka oli käytössä kesän konfirmaatioissa. Mielestäni asu oli kiva, koruina olivat rippiristi ja siskon tekemät sudenkorentokorvikset. Kenkinä mustat kiilakorot.)

Olin ollut häissä edellisen kerran joskus ala-asteella, joten käytännöt eivät olleet ihan selkäytimessä. Osasin kuitenkin ohjautua istumaan oikealle puolelle kirkkoa - sulhanen oli ♥:n serkku, joten olin lähinnä sulhasen vieras. Vihkiminen kesti yllättävän vähän aikaa, kuvittelin toimituksen olevan pidempi. Kaiketi käytössä oli siis lyhyt kaava, joka kuitenkin sai lisäpituutta siitä, että vihkiminen suoritettiin sekä suomeksi että englanniksi.

Häät olivat suomalais-nigerialaiset, mutta aika lailla ne näyttivät perinteisiltä suomalaisilta häiltä. Nigeria edusti itseään ruoan ja musiikin muodossa sekä siinä, että tanssilattialla iloitsevat ihmiset olivat enimmäkseen miehiä. (: Suomalaisuus kaiketi näkyi alun lievässä jäykkyydessä, hääkakussa ja -leikeissä sekä loppuillan kosteasta menosta. Hmmh. Joko nigerialaiset vieraat olivat omaksuneet suomalaisuutta hyvin, tai sitten alkoholi on vaan joka paikassa muka pakollinen keino juhlia. -_- No, onneksi meno ei kuitenkaan ollut mitään örveltämistä.

Itseäni kyllä jännitti etukäteen, olisiko minulla tylsää häissä, koska en tunne sieltä ketään. Ja tunnetusti olen melkoisen ujo uusien ihmisten kanssa. Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä minulle osui mitä oivin pöytäseura: Ihan yllätyin, kun olin niin puhelias ja juttelin reippaasti morsiamen työkavereiden ja sulhasen kaverin tyttöystävän kanssa koko ajan. Edes se, että ♥ oli bestman ja joutui siis hääräämään milloin missäkin, ei haitannut suuremmin. :PP

Mutta se ehkä vähän harmittaa, että en ottanut häissä kuvia. Oli liian kiire nauraa ja jutella, syödä ja tanssia. Erityisen kivaa oli tutustuttaa ♥ lavatanssien saloihin. Ehkä vielä on harjoittelun tarvetta, mutta kyllä se siitä. (: Toinen erityisen kiva juttu oli se, että vastapäätä istuva tyttö oli samasta koulusta kuin minä. Hän tosin lopetti samana lukuvuonna kun minä aloitin. Kasvot näyttivät silti tutuilta.

Elokuiset häät olivat todellakin mainio kesän lopetus, ja häähumu piristää varmasti pitkän aikaa. Kun syskyn pimeys meinaa ahdistaa, voi muistella tanssilavan riehakasta ja herkkää (oi hääparin häätanssi oli suloinen!) menoa, nauruja ja uusia tuttavuuksia, hotellin luksuisuutta (!!!) sekä sydänalassa läikähteleviä oivalluksia. Kivasti minusta tuntuu myös siltä, että sain uusia kavereita. Mahtavuutta.

*"Minä rakastan sinua" yorubaksi