Oli aika hassua olla Jyväskylässä, sillä keväisen työharjoittelun takia se on jokseenkin tuttu, mutta silti se tuntui eilen vieraalta. Osasimme silti suunnistaa apteekkiin, ruokakauppaan ja ostamaa Punnitse ja säästä -ihanuuksia, vaikka ainakin minun viime Jyväskylä-visiitistäni on varsin kauan. Itseasiassa en ollut käynyt siellä kertaakaan harjoitteluni jälkeen.
Reissumme perimmäinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut shoppailu apteekissa tai edes pähkinäkaupassa, vaan puolen päivän jälkeen nousimme bussiin, jonka määränpää oli Vaajakoski. Olin lupautunut lähteä kämppiksen kädestäpitäjäksi, sillä hänellä oli elämänsä ensimmäinen aika tatuoijalle.
Henkisenä tukena oleminen saattoi tosin ikkiriikkisesti unohtua välillä, sillä joskus unohduin tuijottelemaan istumapaikaltani (kätevästi vastaanottotiskin takaa) ihanaa tatuoijaa. Tatskataiteilijalla oli vaalea pitkä tukka, kiva viiksi-parta -yhdistelma, ja hän tuntui olevan vallan mukava heppu. Joten aika ei käynyt pitkäksi odotellessa kämppiksen tatuoinnin valmistumista. Eikä siinä kauaa mennytkään, varmaankin alle puolen tunnin päästä astuttiin ulos tatuointiliikkeestä ja kuin yhdestä suusta huokailimme, kuinka ihana tatskaaja oli.^^*
Tatuoinnin hankkimisen jälkeen piipahdimme kirpparilla. Tällä kertaa tuntui hiukan hölmöltä kierrellä pöytien välissä shoppailemassa vanhaa tavaraa, sillä pari muovikassillista omia vaatteitani oli juuri samana aamuna lähtenyt toiselle kirpparille. Mukaan tarttui kuitenkin muutama ostos: Varmaan yläasteelta asti haaveilemani kisulikuva a5-kokoisena korttina, leopardikuvioinen ohut huivi askartelemista varten sekä Pretty woman ja Stage beauty -DVDt.
Tatuointireissun lopuksi kävimme syömässä. Halusimme saada sisuksiimme jotakin vähän kunnollisempaa kuin pelkkä Hese-mättö, joten päädyimme kokeilemaan, millaista ruokaa Huviretki-ravintola tarjoaisi. Minun teki mieli vuohenjuustoa, ja kuin tilauksesta ruokalistalla komeilikin vuohenjuustobroileri, jota tilasin.
Annos oli aivan ihana; murean broilerin päällä oli pari viipaletta vuohenjuustoa, jonka väkevän maun vastapainoksi lautaselta löytyi hedelmäistä kastiketta. Rakastin sitä, että lautasella oli monia eri makuja, joita yhdistelemällä ruoka maistuu vähän erilaiselta eri suupaloissa. (: Balsamicosiirappi oli ihanaa ja ranskalaiset vallan mainioita. Annos oli sopivan kokoinen, sillä sen tuhottuaan ei ollut aivan ähkyssä, vaan saattoi vielä tilata jälkiruokaakin.
Kämppis tilasi karkeilla koristellun jäätelöannoksen, mutta minuun vetosi mustikka-vanilja-pannacotta. Se oli kuulemma aikuisten jälkiruokaa, sanoi kämppis. No, olenhan minä meisät kahdesta vanhempi, joten minun sietääkin syödä aikuisjälkiruokaa. Tosin jälkiruoan syömisen jälkeinen toimintani ei ollut kovinkaan aikuismaista: Hipsin ravintolan vessaan kamerani kanssa. Oli aika ottaa asukuvia!!! o_O
paita - Seppälä
liivi - kaverin vanha (H&M)
huivi - H&M
farkut - Säästöpörssi
korvikset - Lähetysjuhlilta
takki - Anttila
ps. mustikkakastikkeinen pannacotta ei kenties ole kaikkein parasta ensitreffiruokaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti