Runoton runopäivä

Tänään oli aikomuksena käydä kirjastossa ja lainata Eino Leinon päivän kunniaksi jotakin runoja ja muita kirjoja. Mutta koska en tajunnut muistaa, että kirjastokortin hankkimiseen tarvitaan henkkarit, jäi runous lainaamatta. Harmittavin juttu ajokortittomuudessa onkin se, että henkkarit eivät sijaitse koko ajan lompakossa. Pitäisi opetella pitämään passia mukana joka paikassa.

Runopäivästä tuli kuitenkin vallan mainio: Kiertelin torilla katselemassa ihmisiä ja kojuja. Ihastelin kauniita mekkoja ja paitoja sekä liian ihania koruja. Nautin auringosta ja iloisesta tunnelmasta. Torin laidalla oli YLEN Tartu mikkiin -teltta, ja ajattelin että voisin käydä laulelemassa jotakin. Ilmottauduin laulajaksi täyttämällä lomakkeen, ja sain kuulla, että jono on noin kaksi tuntia!

Kulutin jonotustuntini syömällä paistettuja muikkuja, käväisemällä kauppahallissa ja piipahtamalla ruokakaupassa ostamassa mehujäätä ja juomista. Torilta ostin vielä kirsikoita, jotka olivat ihanan ihanan ihania, auringon lämmittämiä ja makean mehukkaita. Lauluvuoroa odotellessa ostin vielä mansikka-lime-jäähilejuoman, joka oli oikealla tavaralla maustettua, sillä juomassa oli havaittavissa niin mansikan kuin limenkin siemeniä. Nam.

Kun Tartu mikkiin -toimitsijatyttö (?) huuteli, että olisi minun vuoroni, menin tietenkin sinne minne pitikin. Juttelin tytön kanssa - oli se sama tyttö joka oli kaitsemassa meitä Tohlopissa syksyllä - sen aikaa, että minua ennen ollut tyyppi sai laulettua. Sitten menin telttaan ja astuin korokkeelle ja sain kuulokkeet päähäni. Ja mikin käteeni, tietenkin. Lauloin Rannalla-tangon. Tai siis osan siitä, eihän siinä tarvinnut laulaa koko biisiä. Laulu oli vähän käheä (ääni ei ole ihan vielä parantunut), mutta ilokseni sain toisen säkeistön yhden kohdan laulettua ihan oikein. Aina ennen siinä on tapahtunut joku notkahdus. Mutta oli siis kivaa. (:

Kun kolmen maissa tulin kämpille, kävin suihkussa viilentymässä. Sitten sovittiinkin yhden kaverin kanssa, että lähdettäisiin uimaan. Käveltiin Tuiran uimarannalle ja pulahdettiin veteen. Tai no, eipä se noin vain vaivattomasti käynytkään, vesi tuntui aika viileältä kuuman kesäilman keskellä. Minä olin hieman nopeampi kastautumaan kuin kaveri, mutta hänellä olikin kuulemma kolmen vuoden talviturkki päällänsä. Että kyllähän sellainen hidastaa.

Olimme rannalla kaiketi jotain pari tuntia. Nyt ramasee jonkin verran, ja päätä inasen särkee. Iholla tuntuu auringossaoleilu ja päivän kolmannen suihkun jälkeen kaipaisi hiukan jotakin kosteusvoidetta. Loppuilta taitaa mennä löhöillessä, mutta eipä se mitään haittaa.