Hyvyyttä ja ällistyttävää mielenlujuutta

Tänään tein jotakin hyvää. Konfirmaatioharjoitusten (ja pienen kuvausession, jonka aikana otettiin kuvia minusta, N:sta ja pylväistä) jälkeen liityin Unisefin kuukausilahjoittajaksi. Ilmeisesti KUAn ja Unisefien feissarien - joita pyörii ihan hirmuisesti tuolla keskustassa - on tarkoitus saada pienet Paulat tuntemaan itsensä itsekkääksi ihmiseksi pelkällä läsnäolollaan. Kun koko kesän sitten välttelee feissareiden kanssa juttelemista ja saa siitä omantunnontuskia, jossain hetkessä on vain aivan pakko murtua ja ryhtyä lahjoittajaksi. Oli syy mikä tahansa, kehitysmaiden lapsilisän hyväksi lahjoittaminen on tietenkin hieno juttu. Ahneus minussa veti kuitenkin sen verran kotiinpäin, että kymppi kuussa kuulosti kamalan isolta summalta. Aloitin siis maailmanparannushankkeeni kuuden euron kuukausisummalla.

Päivän toinen hyvä teko kohdistui lähinnä itseeni. Sen jälkeen, kun olimme työkaveriporukalla käyneet kirppiksellä katselemassa ja kiinalaisessa syömässä, lähdin N:n kanssa lisäämään sateenkaaritietoisuuttani. Se kävi niin, että menimme kuuntelemaan paneelikeskustelua aiheesta Homona työelämässä. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja sen jälkeen olin himpun verran viisaampi. Ehkä.

Sitten päästäänkin mielenlujuuteen. Paneelikeskustelun jälkeen käväisin Second hand storessa. Melkein ostin itselleni vallan ihanan ruskean laukun (kolme euroa), mutta kun olin jonkin aikaa kanniskellut sitä pöytien välissä, iski taas huono omatunto: Minähän olin päättänyt, että en enää osta mitään tälläistä tänä kesänä. Joten kiikutin laukun takaisin ja ostin kirppikseltä vain huuliharpun pikkuveljelleni.

Kotona tein vielä yhden hyvän teon: Pakkasin muovikassiin muutamia tavaroita, jotka aion viedä Pelastusarmeijan kirppikselle huomenissa. Kassiin löysi tiensä kymppileiriltä ostamani käsinuket (joo, tulin siihen tulokseen että en tee niillä mitään) ja yksi musta neuletakki.

Mutta apua nyt on kiire. S tulee hakemaan minut leffailtaa viettämään IHAN KOHTA. Täytyy etsiä jotakin päällensä, kun vielä hihhuloin pyhkeen kanssa. HAH ja juuri kun olin kirjoittanut tuon, tuli viesti että menee vielä 20 minuuttia. Ei siis kiirettä. Mutta moikka silti.

(otettiin N:n ja S:n kanssa työkaverikuva)