Hyvää joulua ja siitä eteenpäin!

Oi ja voi. Nyt on jäänyt blogi unholaan ihan tyystin. Tai oikeastaan ei ihan tyystin, on se aina välillä takaraivossa inisee. Että pitäisikö ryhdistäytyä ja kirjoittaa, vai olisiko parempi vaan piilottaa koko höskä.

Pähkäiltyäni aika pitkään päädyin siihen, että on aika kirjoittaa tämän nettipäiväkirjan loppusanat. Minusta olisi outoa jatkaa näin pitkän ajan jälkeen, eikä oikein ole inspiraatiotakaan. Parempi vaan lopettaa ja aloittaa vaikka joku uusi, jos joskus tekeekin mieli bloggailla.

Sitä matkablogia oli mukava kirjoittaa, kun siinä oli rajattu aihe ja selkeästi alku ja loppu. Ehkäpä keksin joskus jonkun uuden aiheen, josta voisin pitää lyhyempiaikaista blogia. Vaikka sitten ensi vuoden puolella... ;)

Niille, jotka ovat ehkä kaipailleet kuulumisieni lukemista: Kaikki menee oikein hyvin! Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, ja olen tykännyt työstäni. Vähän on ikävä edelliseen paikkaan, mutta onneksi olen vielä yhteyksissä Urjalan ihmisiin. Työ on aika isossa osassa elämääni, sen lisäksi elelen tasaista arkea ilman mitään erikoisuuksia. Kivaa siis.

  

Jouluksi aion mennä Kylmikselle, ollaan mun kotonakotona ♥:n kanssa. Tapaninpäivän jälkeen käännän nokkani kohti pohjoista. Menen pitämään riparia Jeesiöjärvelle, olen siellä vuodenvaihteen yli. Sitten en taas tiedäkään, mitä tuleman pitää!

 

Ihanaa joulua niille, jotka ovat tätä tekelettäni lueskelleet - säännöllisesti tai satunnaisesti! Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan kaikkea hauskaa ja mukavaa. Moro nyt!

Maanantaina

Miksi sitä maanantaita oikein vihataan? Sehän on mitä mukavin päivä! Vapaapäivä, jonka aikana voi vaikka

shoppailla:
*Ostin junalippuja ensi viikon reissua varten. Kahdeksan palaa paperia maksoi vaivaiset 130 euroa.

*Käytiin hankkimassa synttärilahja kohta kaksi vuotta täyttävälle pikku herralle. Samalla tuli ostettua alevaatteita Nigeriaan. Yli kahdensadan vaatteet viidellä kympillä, noin kaksikymmentä vaatetta ja parit kengät.

tehdä kauneusjuttuja:
*Shoppailureissulla mukaan tarttui ehkä maailman ihanin huulipuna ja sininen kynsilakka. Niitä piti päästä testaamaan heti tänään.

*Hoitelin hiuksiani hunajalla ja kanelilla. Annoin möhnän muhia pyyhkeen alla pitkän tovin ja nautin ihanasta kanelin tuoksusta suihkussa, kun huuhtelin tukkani.

kokkailla:
*Tehtiin "lisää vain vesi" -tyyppisiä falafelpyöryköitä ja leivottiin pitaleipiä. Täytettiin leivät falafelilla, juustolla, sipulilla, tomaatilla ja paprikalla. Kastikkeeksi sweet chili -soosia ja jogurttia.  Nam nam nam!

Vallan hyvä maanantai. (:

 

Romanttista, rentoa, tunnelmallista

Hei vaan hei! Meinasi mennä koko kesä ihan ilman mitään pippaloita (jos konfirmaatiokierrosta ei lasketa), mutta vielä ihan kesän loppumetreillä sai vetää juhlakamppeet niskaan ja asentaa itsensä juhlatunnelmaan. Nimittäin syyskuun seitsemäntenä päivänä todistimme Nokian kirkossa, kun Suski ja Gabor sanoivat "tahdon".

Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.

Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:

Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:

Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.

Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.

Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!

Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.

Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:

Leirisyksyn startti

Tämän vuoden leirikesä on jo taaksejäänyttä elämää, mutta sen jatkoksi on kovaa vauhtia syntymässä kiva leirisyksy. Se lähti käyntiin viime viikonloppuna Toukolassa, kun oli Akaan seurakunnan ensimmäinen nuorten aikuisten leiri. Minäkin olin mukana hyörimässä, ja ah-miten-ihanaa, pelkästään leiriläisenä!

Olen monesti haaveillut, että pääsisin leirille vain leireilemään, ilman mitään työvelvoitteita. Viimeksi olen ollut ihan vaan leiriläisenä kerhonohjaajakurssilla, jonka kävin muistaakseni lukion ekalla. Sen jälkeen olen ollut ohjaajana (kesätyöläisenä tai viranhaltijana) tai isosena, eli on pitänyt olla kartalla siitä, mitä tapahtuu milloinkin. Mutta nyt ei tarvinnut.

Oli hauskaa, kun ei tarvinnut muistaa ohjelmaa kovin pitkälle eteenpäin, riitti kun kävi vilkaisemassa seinälle kiinnitettyä lappusta silloin tällöin. Ei tarvinnut valmistella mitään seuraavaksi tapahtuvaa, vaan sai vaan tulla paikalle. Ei tarvinnut huudella ketään yhteiseen ohjelmaan, vaan sai vaan seurata porukkaa. :D Oli siis aika rentoa meininkiä.

Yksi parhaista jutuista leirillä oli mukavat jälleennäkemiset. Leirillä oli monia tyyppejä, joiden kanssa olen ollut ennenkin leirillä, ja muutamia tyyppejä jotka ovat olleet kanssani samassa koulussa. Vapaa-aikana muisteltiinkin paljon koulu- ja leirijuttuja ja puhuttiin yhteisten tuttujen kuulumisista. Kivaa.

Ohjelmakin oli mukavaa, ja sitä ja vapaa-aikaa oli sopivassa suhteessa. Leireily sujui leppoisasti olympiakilpaillen, kanooteilla meloen ja muuten vain hengaillen. Vapaa-ajallakin koko porukka (11 tyyppiä, aika pieni leiri) oli yhdessä, pelattiin UNOa, ihmissusipeliä ja muuta. Saunan jälkeen (kävin uimassa vielä, huu!) oli iltaohjelma, jossa leikittiin Bumtsibumia, suohon laulantaa ja ninjaa. Ninjasta tuli yksi lempparileikeistäni, vaikka toinen ninjakäteni vähän vaurioituikin.

Lauantain (leiri kesti vain la-su) iltaohjelman jälkeen meillä oli ehtoollishetki aittakirkossa. Se oli simppeli, rauhallinen ja kaunis. Oli hyvä olla ja hengitellä, kuulostella vaan rauhaa ja hiljaisuutta. ♥

Kaiken kaikkiaan tämä syksyn ensimmäinen leiri oli vallan ihana. Kalenterissa on tälle vuodelle vielä ainakin kaksi leiriä, ja varmasti niistäkin tulee hyviä. Vaikka olenkin niissä ohjaajana. :D

EDIT: eikun hei, huijasin vahingossa! Pidettiinhän meille Diakin ekana syksynä joku leirin tapainen, kun meidän koko luokka yöpyi yhden yön jossakin leiripaikassa. (kamala, en edes muista, mikä sen paikan nimi oli!) Toisena syksynä leireiltiin Partaharjulla, kun opiskeltiin leirin pitämiseen liittyviä asioita. Mutta onhan noistakin leireistä vierähtänyt jo jonkin aikaa, eli olin silti leiriläisenä PITKÄSTÄ AIKAA. (:

o.O

Hahaha! Vilkaisin pitkästä aikaa blogini tilastoja, ja niistä selvisi, että ainakin yksi lukija on löytänyt blogiini kirjoitettuaan Googleen "laura voutilainen lehmäjengi musiikki". Toivottavasti löysi etsimänsä! :DD

Koukussa huijatatskoihin

Eilisestä postauksesta unohtui yksi hommeli, jota tein aikani kuluksi lauantaina. Nimittäin testailin taas leikkitatuointien tekemistä. Sen hennaamisen jälkeen kokeilin joskus tehdä ihan vaan silmänrajauskynällä ja suihkutin hiuslakkaa päälle, mutta se tekniikka ei ollut kovin kestävä. Kyllä rajauskynä-hiuslakka-tatuointi kesti yhden päivän, jos varoi hankaamasta kuvaa, mutta törmäsin netissä pätevämmän kuuloiseen tekniikkaan.

Tässä toisessa feikkitatskatekniikassa tarvittiin myös rajauskynää, ja sen lisäksi talkkia ja suihkutettavaa laastaria. Hahahaa, meidän kaapeista ei löydy talkkia, joten päätin kokeilla, josko Maizena toimisi. :D

Eli. Ensin piirretään rajauskynällä kuva iholle. Sitten tupsutellaan vähän sitä talkkia/Maizenaa kuvan päälle, ja käytellään sivellintä, että jauhe asettuu tasaisesti joka paikkaan ja että saadaan ylimääräiset talkit pois. Sitten vaan suihkutetaan sitä spray-laastaria koko kuvan päälle ja annetaan kuivua. Valmista!

Tein vasemman ranteen sisäpuolelle (!?) kruunun vähän kimaltavalla pronssin värisellä rajauskynällä. Kruunu pääsi vähän leviämään, kun piti mennä liian aikaisin tökkimään ja kokeilemaan, josko laastari olisi jo kuivunut. :D

Oikean nilkan ulkosyrjään piirrustelin ankkurin. Siitä tuli yllättävän hyvä, vaikka paikka olikin aika haastava. Kyllähän omaan nilkkaan YLETTYY hyvin, mutta kun pitäisi vielä saada piirrettyä, ja mieluummin saada kerralla hyvää jälkeä, sai nilkkatatuoinnin kanssa olla kieli keskellä suuta. (:

Nämä spray-laastarilla suojatut kuvat osoittautuivat aika kestäviksi. Ranteen kruunun hankasin eilen pois, koska se oli päässyt jo hilseilemään, eikä näyttänyt enää kivalta. Ranteen kuva tietenkin joutui enemmän koetukselle esimerkiksi käsienpesussa ja senkin takia, että ranteen iho liikkuu enemmän (!?) kuin nilkan. Nilkan tatuointi näyttää edelleen hyvältä, vaikka olen käynyt sen kanssa suihkussa ja saunassa, ja tänään kahlasin rantavedessä ollessani järvellä. Eli tällä tekniikalla saa koristeltua ihonsa ainakin kolmeksi päiväksi, jee! (:

Pitkästä aikaa -lauantai

Olin viikonlopun yksin kotona, kun ♥ oli jonkun kaverinsa mökillä narraamassa kaloja. Perjantai-ilta meni nokostellessa, rumpuharkoissa ja taco-kärryllä iltapalastaessa. Lauantaista muotoutui jonkinlainen "pitkästä aikaa" -päivä.

Ensinnäkin sain pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa. Ajattelin, että kroosaisin helposti ainakin kahteentoista, mutta taisin herätä jo joskus yhdeksän jälkeen. Aika outoa! Vaikka heräsinkin melko aikaisin, en silti noussut heti. Löhöilin vaan pedissä ja selasin puhelimella Facebookkia ja pelasin pelejä. Joskus yhdentoista maissa sain itseni pois vällyjen välistä.

Aamupäivällä liikahdin pitkästä aikaa. Eli "urheilin". Iskin pleikkarin sisään sellaisen Move Fitness -levyn, jonka opastuksella hyörin ja pyörin olkkarissa jonkin aikaa. Jotakin puolen tunnin ja tunnin väliltä. Ja hnnggghhhaaaash, kuinka kammottavaa se olikaan. En ymmärrä, miten saisin itseni aktivoitua johonkin liikuntaharrastukseen niin, että jaksaisin tehdä sitä tarpeeksi usein. Nimittäin kun urheilukertojen välillä on kamalan paljon aikaa, jokainen kerta tuntuu ihan kamalata, joltakin kuoleman esikartanolta. Olisi kiva löytää sellainen "urheilun jälkeen on niin hyvä fiilis" -kokemus, josta aina kuulee puhuttavan. Eli jos jollakulla olisi myytävänä motivaatiota ja itsekuria, niin tänne näin vaan tarjouksia tulemaan!

Urheiluhetkosen jälkeen kävin suihkussa pitkän kaavan mukaan ja napostelin jotakin aamupalaa. Olin suunnitellut, että voisin mennä pitkästä aikaa kylille pyörimään, mutta ei houkutellut lähteä sateeseen taivaltamaan. Siispä katselin Netflixistä Muodon vuoksi...a ja olin vaan.

Viiden jälkeen lähdin liikkeelle, ajelin bussilla keskustaan. Käväisin Tigerissä ostamassa muutaman hiusjutun itselleni ja eskarinaloituslahjaksi Olivialle. Sitten hokasin, että kaupathan menevät jo kuudelta kiinni, eli en voikaan shoppailla kovin kauaa. Piipahdin sitten vielä Henkkamaukalla, koska halusin ostaa kynsilakanpoistoainelappusia. Ostin niitä pari rasiallista ja mukaani tarttui myös se sellainen nutturavalkki. (kokeilin sitä sitten myöhemmin illalla, ja ihastuin kyllä kovin! Laitoin tukkani sillä sunnuntaina ja nytkin pääni päällä keikkuu valkin ympäri tehty nuttura.)

Koska minulla oli kauppojen sulkeuduttua aikaa vielä tunti seuraavaan juttuun, päätin kipittää ei-niin-pitkästä-aikaa Cafe Europaan. Tilasin juoman ja istuskelin jossakin nurkkapöydässä puhelinta selaillen. Kun kello alkoi lähestyä seitsemää, siirryin muutaman metrin päähän toiseen paikkaan. Olin sopinut treffit yläaste- ja lukiokaverini kanssa Napoliin. Yhtenä päivänä tuli yhtäkkiä mieleen, ettei olla nähty ikuisuuksiin, joten ajattelin ehdottaa syömään lähtemistä. Olimme nähneet viimeksi viime kesänä, joten oli jo aikakin taas kohdata! Napoli-pitseria sopi hyvin tähän jälleennäkemiseen, koska sielläkään ei ole tullut ravattua; olen käynyt siellä vain kerran, muistaakseni joskus lukioaikoina.

Oli kyllä mukavat treffit. Oli paljon juteltavaa ja ruoka oli hyvää. Minä päädyin pitkän pähkäilyn (miten ihmeessä pystyy valkkaamaan listalta, jossa on yli 100 pitsaa!) jälkeen pitsaan, jossa oli strutsia, villisikaa ja savulohta. Njams! Jälkkärin jälkeen kello oli yli yhdeksän, ja päätimme antaa tilaa seuraaville asiakkaille. Paikka oli nimittäin ihan täynnä ja ovella oli koko ajan jonoa. Tällä kertaa emme jatkaneet treffi-iltaa pidemmälle, vaan lähdimme kumpikin kotiin nukkumaan. Tai no, minun tapauksessani se tarkoitti sitä valkin testaamista ja vielä paria jaksoa Muodon vuoksia. (:

Pitkästä aikaa -lauantaini (voiko tuo olla oikea sana, näyttää ihan kummalta!?) oli oikein kiva, niitä lisää! (: