Pääsiäisen aikaa

Palmusunnuntaina oli siis perhejumalanpalvelus, minun hommiini kuului saarnaaminen. Puhelin siitä, että ehkäpä Jeesus tulisi nykypäivänä polkupyörällä, hän kun ei haluaisi pröystäillä helikopterilla tai limusiinikyydillä. Oli kivaa, että saarnaani ja ulosantiani kehuttiin. (:

Kiirastorstaina oli lasten (päiväkerholaisten, päiväkotilaisten ja eskareiden) pääsiäiskirkko. Siellä puhuttiin koko pääsiäisajan tapahtumista, minä olin sielläkin aika paljon äänessä. Lastenohjaajat olivat rakentaneet kirkkoon hienot lavasteet, minun ei tarvinnut kuin käydä Millerissä ostamassa leipää. Oli puoleen hintaan.

Kiirastorstain messu on minun mielestäni yksi hienoimmista jumalanpalveluksista. Kynttilöiden sammuttaminen, alttarin pukeminen mustaan ja ilman urkuja laulaminen on tosi tunnelmallista, ihan tulee kylmät väreet. Minä ja ♥ menimme eilen Aleksanterin kirkkoon, oli hyvä messu. Menimme bussilla, sillä oma automme oli juuri hinattu korjaamolle. Taas. -.- Messun jälkeen käytiin syömässä Flamessa. Minä join jälkiruoaksi Fazerina-drinkin, nam.

Tänään, pitkäperjantaina, en tehnyt muuta kuin vapaapäiväilin. Nukuttiin pitkään, käytiin suihkussa. Pelattiin minun töistä lainaamaa lautapeliä ja tehtiin ruokaa. Illalla käväisin rumputreeneissä, sain melkein yksityisopetusta, kun minun lisäkseni harkoissa oli vain yksi Salla. Kotimatkalla mietin kevätiltojen hyisyyttä. (Onko se edes sana?)

Huomenna junailen Viialaan ja iskä tulee hakemaan minut Kylmikselle. Pääsiäissunnuntaina on töitä mutta juhlaa, messussa on nimittäin lähtösaarna. Kirkonmenojen jälkeen sitten hänen läksiäisjuhlansa. En juurikaan tunne kyseistä heppua, mutta ihan kiva silti ottaa osaa juhlaan. Minulla ei ole kummoisempia työtehtäviä, mutta saanpahan pitää leppoisan työpäivän. Mitä nyt vähän soittelen djembeä kirkossa.

Mutta nyt tutimaan, moikka!

Kantti kestää

Viime viikolla oli Aseman koululla ja Kirkonkylän koululla kutosluokkalaisten päihdeoppitunteja. Faktoja, haittoja, asenteita ja sillai. Eilen ja tänään oli sama homma pikku koulujen kutosille Nuutajärjen koululla.

Tänään minua harmitti ensimmäistä kertaa, että tämä nykyinen työ on vain pikkuinen pätkä. Noiden muksujen kanssa nääs olisi kiva olla tekemisissä kauemminkin.

Päivä täynnä rytmiä

Hei nyt tulee tällänen tavallisempi postaus vaihteeks! Nimittäin eilisestä on ihan pakko kertoilla vähän enemmänkin kuin vaan ranskiksilla tai mysteerisillä lauseilla. Eilisestä on jopa vähän asukuviakin, vaikkei ne palvelekaan tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.

No mutta asiaan! Tällä viikollahan on ollut Rasismin vastainen viikko, ja Tampereella oli siihen liittyen jos jonkinlaista ohjelmaa. Läheskään kaikesta en ole edes selvillä, hyvä että olin edes jotenkin kärryillä siitä, mitä itse olin järjestämässä. Meidän rumpuryhmä pykäsi kasaan rumpu- ja tanssi-work shopin ja illalla meillä oli keikka Pispalassa. Minun työni meinasi pahasti haitata harrastustoimintaa, sillä alunperin minun olisi pitänyt olla tänä viikonloppua nuorten leirillä. Onneksi/harmi kyllä (riippuu miltä kantilta katsoo) urjalalaiset nuoret eivät aktivoituneet lähtemään rovastikunnalliselle leirille, joten minäkin olin vapaa työvelvoitteistani. Siispä pääsin viettämään yhden kivoimmista päivistä pitkään aikaan!

Päivällä oli siis luvassa jammailua work shopeissa. Oli piristävää olla jonkun eri tyypin opissa, ettei aina sen oman rumpuopen. Meitä tuli opettamaan Maarika ja Isa, he opettivat vähän erilaisia rytmejä, mitä olemme Udokassa soittaneet. Taisivat olla burkina fasolaisia rytmejä. Ihmiset olivat uusia, opetustyylit olivat erilaisia, rytmit olivat uusia. Oikein tervetullutta vaihtelua, ja ehkäpä juuri sen takia nautin soittelemisesta niin paljon, että puolitoista tuntia meni yhdessä hujauksessa. Olisin ihan hyvin voinut rummutella vielä toisen samanmittaisen setin!

Tanssin kanssa olikin sitten vähän eri juttu. :D Oli toki kiva oppia uutta tanssia, mutta jotenkin minuun iski väsymys ja ehkä vähän tympäännyskin. Koitin silti pysytellä muiden tanssijoiden perässä, ja sinnittelin koko session ajan tanssilattialla. :P

Work shop -päivän lopuksi meidän omakin ope pääsi ääneen. Hän piti luennon siitä, miten tanssia/rummutusta/rytmiä käytetään terapia- ja parannuskeinona. Oli mielenkiintoinen aihe, mutta siinä vaiheessa iltapäivää alkoi olla jo vähän naatti olo, joten asia taisi mennä vähän ohi korvien. Luennolla paras juttu taisikin olla se, että yksi Olivier tuli myös kuuntelemaan. Hän oli Udokassa silloin, kun itse aloitin rumpuharrastuksen, mutta en ole nähnyt häntä piiiiiitkään aikaan. Oli siis tosi kiva nähdä!

.rakkaus.

Häppeningit koululla (olimme siis samalla koululla, jossa meillä on meidän normaalit treenimmekin) loppuivat vähän ennen kuutta, ja sitten suunnistin yhden Jennin tykö. Olen nähnyt Jennin muutaman kerran Udokassa, ja hän kutsui minut kotiinsa meikattavaksi. :P Meidän yhteinen tuttu Khadi opiskelee kosmetologiksi, ja hän tarvitsee kuvia portfolioonsa. Jenni järkkäsi siis illanistujaiset, jonka aikana Khadi meikkaisi paikallaolijat ja ottaisi meikeistä kuvat.

Meikkailujen piti alkaa siinä kuuden maissa, mutta loppujen lopuksi Khadi pääsikin paikalle vasta vähän ennen kahdeksaa. Minun piti ehtiä 20.14-bussiin, joten en ehtinytkään odottaa toisen käsittelyyn pääsyä, vaan piti kammata naama itse. Toisaalta harmi, mutta olipa silti hauska istuskella siellä Jennin luona, turista uusien ihmisten kanssa.

20.14-bussi oli bussi numero 13, ajelin sillä Pispalaan. Tuo ylläoleva rumpukuva on omiaan kuvaamaan sitä fiilistä, mikä minulla siinä vaiheessa oli: Tiesin kyllä, mihin olen menossa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan illan keikasta. Ketkä meistä ovat tulossa soittamaan, mitä me aiotaan soittaa ja mihin aikaan esityksemme oikein olisi. Ajattelin, että kaikki kyllä selviää aikanaan, ja kipsuttelin vaan määränpäähäni, eli Vastavirta-klubin yläkertaan.

Epätietoisuuksista huolimatta illasta tuli upea! Aluksi baarissa oli sellainen epämääräinen tunnelma (pari pöydässänuokkujaa siellä täällä) mutta pikku hiljaa meno alkoi muuttua mukavaksi. Oli kivaa istua udokalaiskavereiden kanssa juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia, ja oli erityisen kivaa soittaa. Minusta on ihan mahtavaa, että vaikka mitään keikkalistaa ei olekaan olemassa, esitykset menevät loistavasti läpi omalla painollaan. Niin kävi eilenkin. Soittajat nauttivat, yleisö nautti. Ihan parhautta. (:

Udokan jälkeen esiintyi Hilton Marowa bändeineen. Tykkäsin! Oli tosi kivaa (hmm mulla on käytössä nyt aika mielikuvitoksettomia adjektiiveja, sorry) kuunnella biisejä ja jammailla udokalaistanssijoiden kanssa. Huipuin juttu taisi kuitenkin olla kolmannessa biisissä, kun minäkin pääsin kipuamaan lavalle! Bändin rumpali Zouhair (hän on käynyt joskus Udokassa myös) oli kysynyt meidän esityksemme jälkeen, voisinko tulla soittamaan heidänkin kanssaan. Jee totta kai! En toki ollut ainoa meidän ryhmästä, joka pyydettiin bändin mukaan, mutta ei KAIKKIA pyydetty. Vain kolme. ^^* :DD

Hiltonin ja kumppanien setin jälkeen oli vielä rummuttelua, niin että kuka tahansa sai mennä kokeilemaan djemben soittoa. Oli tosi hienoa katsella, kun tyypit menivät kokeilemaan ja näyttivät nauttivan soittamisesta. Siitä tuli iloiseksi myös.

Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava ilta. Siihen mahtui uusia tuttavuuksia, juttelua, soittoa, tanssia ja naurua. Sai olla ihan vapaasti, mikä onkin ehkä parasta Udokassa. Niiden ihmisten kanssa ei tarvitse esittää mitään, siinä ryhmässä tuntee olonsa kotoisaksi. Minä, Tommi ja Emma-mies lähdimme yhden jälkeen baarista. Veimme rumpumme takaisin koululle ja sitten Tommi heitti Emman ja minut koteihimme. Kello oli puoli kolme, kun pääsin painamaan pääni tyynyyn. Vähän jännitti, miten jaksan neljän ja puolen tunnin päästä herätä töihin, mutta yllätyksekseni heräsin pirteänä jo seitsemältä, vaikka herätyskello olisi soinut vasta puoli kahdeksan! Ajomatka töihin meni tosi hyvin, haukottelinkin vain kerran. Töissä oli perhejumis, jossa minä saarnasin. Mutta ei siitä nyt enempää, laitan vielä niitä asukuvia ja sitten sanon moro!

toppi (H&M) - kirppis

farkut - Lindex

huivi - H&M

(nää kengät)

tämmönen oli siis koko asu...

...tämmönen topin yläreuna...

...tämmöset värit...

...ja tämmönen keikkafiilis ♥

Ei ole mitään päällepantavaa

a) koska vaatekaapissani ei ole mitään kivoja vaatteita (yritin etsiä huomiselle - oho tai tänpäiväselle, nythän on jo lauantai - keikalle jotakin vinkkiä pukeutumisen suhteen vanhoista valokuvista. ihan hyvä idea muuten, mutta en omista niissä kuvissa olevia vaatteita enää!)

tai

b) koska olen paisunut kuin pullataikina :/

Tänä vuonna olen lukenut...

Sophie Kinsella: Shopaholic abroad
-Ostin joskus tätä ihanaa hömppää alkuperäiskielellään kirppikseltä, ajattelin että kerään koko sarjan itselleni. Kirjastosta saa lainattua suomenkieliset kirjat, joten on kivempi omistaa englanninkieliset opukset. Himoshoppailija-sarja on jotakin ihanan hulvatonta! ♥

Paolo Coelho: Alkemisti
-Olen siis yrittänyt pikku hiljaa elvyttää kauan poissa olleen lukuharrastukseni jälleen henkiin. Viime vuoden puolella kykenin niinkin korkeakulttuurisiin lukukokemuksiin kuin Harry Potterit ja nuo Himoshoppaajat. Jossakin vaiheessa oli pakko koittaa siirtyä vähän vakavampaan kirjallisuuteen, ja ajattelin kokeilla Alkemistia. Sitähän on kovasti kehuttu, olen ymmärtänyt että kuuluu yleissivistykseen lukea tämä ihmeellinen teos. No, luin. Enkä kyllä ymmärrä, mikä siinä on niin hienoa. Ehkä proosanestetiikantajuni on jotenkin alkeellinen. Tai sitten minulla oli liian korkeat odotukset. Niin tai näin, en voi sanoa yhtyväni muiden hehkutuksiin. Ajattelin kuitenkin antaa Coelholle toisen mahdollisuuden, lainattujen kirjojen pinossa odottaa joku toinen hänen teoksensa. En nyt muista, mikä.

Patrick Süskind: Parfyymi - erään murhaajan tarina
-Olen joskus nähnyt tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, ja se oli outoudessaan todella mielenkiintoinen. Kerran kirjastossa kierrellessäni tarina putkahti mieleeni, ja ajattelin että haluaisin lukea sen. Parfyymi sopi oikein hyvin tähän lukemisenelvyttämisprojektiini, sillä ajattelin että voisi olla helpompi lukea jotakin sellaista, joka on entuudestaan tuttua. Tietenkin siinä on vaarana se, että tarina olisi elokuvana parempi ja kirjana pettymys. Myös se olisi voinut olla haitta, että elokuvan henkilöt ja kohtaukset ohjailisivat mielikuvia liikaa. Elokuvan näkemisestä oli kuitenkin sen verran kauan, etten muistanut mitään tarkkoja yksityiskohtia. Ja vaikka olisinkin muistanut, en usko, että se olisi haitannut, sillä kirja oli kirjoitettu niin kauniilla ja kuvailevalla kielellä, että se synnytti pakostikin uudet kuvat mielikuvitukseen. Tästä kirjasta pidin todella paljon.

Plum Sykes: Manhattanin blondit
-Kyllähän sitä hömppääkin aina välillä kaipaa, vaikka olisikin päättänyt sivistää itseään vakavammalla kirjallisuudella. Nappasin Manhattanin blondit kirjastosta kun ajattelin, että se on varmaankin jotakin sukua Himoshoppailijoille. Olihan se, mutta eipä se minua juurikaan sytyttänyt. Luin kyllä kirjan loppuun, mutta se ei yltänyt odotuksieni tasolle. Ihan leppoisaa luettavaa, mutta jotenkin paljon teennäisemmän oloista kuin ne Himoshoppaajat.

Chris Cleave: Little Been tarina
-Kirjan iloisenvärinen kansi kiinnitti huomioni, ja takakannessa mainittiin sana "nigerialaistyttö". Silmäilin takakansitekstiä ja päätin ottaa kirjan luettavaksi. Tarina osoittautui ihan erilaiseksi, miksi sen olin ajatellut, mutta pidin kirjasta paljon. Luulin, että Little Been tarina kertoo Nigerian ja Englannin sekoituksesta jonkun nuoren jokapäiväisessä, normaalissa elämässä, mutta tarina osoittautuikin paljon rankemmaksi. Se oli koukuttava ja luinkin kirjan loppuun aika nopeasti. (sitä paitsi sen palautuspäivä oli ihan juuri, enkä voinut uusia lainaa, koska kirja oli varattu :P )

Olen ylpeä, että olen saanut irrottauduttua telkkarin ja tietokoneen vallasta edes sen verran, että olen saanut luettua noinkin monta kirjaa tämän vuoden puolella. Jee! 

Oho, viikko on puolessa välissä jo!

Vietin synttäriäni paitsi töissä, myös aikuisten kokkikerhossa. Minä ja parini (joku Ulla) tehtiin avocadokeittoa, lisäksi ryhmäläiset kokkailivat salaatteja, pitaleipää, juustokakkua, marjalassia ja maitoteetä. Oli etnisen ruoan kokkikerho, nääs. Sillä aikaa ♥ juhli synttäriäni toisaalla, kaljotteli kaveriensa kanssa. :D

Kun tulin kotiin kokkikerhosta, minua odottivat kivat lahjat. Kämppikseltä oli tullut posti, jossa oli (mummo)kortin lisäksi ihhiksiä tarroja, söpö kissapinssi ja kivat lintukorvikset. Yhdeltä lukiokaveriltakin oli tullut postia, osu sopivasti synttäripäivälle. Kirjekuoresta löytyi vallan söpöset virkatut korvikset, very nice! Trendin tilaajalahjakin tuli parahiksi synttäripäivänä, se oli sellainen musta lompakko.

♥ oli ostanut minulle kellon. Olen joskus puhunut sellaisesta, mutta punaisesta. Oli kuulemma koittanut etsiä punaista, muttei ollut löytynyt. Tämä punertavan rusehtavan krokotiilikuosinen kello onkin ehkä hienompi. Axcent, leveä. (:

Eilen oli töitä vaan. Koululaisten kerhoissa muovailtiin muovailuvahalla. Olin miettinyt, että onkohan se liian lapsellinen tekeminen, mutta siitähän tykättiin ihan hulluna. Oli kyllä kivaa muovailla. Illalla oli väsy.

Tänäänkin on ollut aika väsy töiden jälkeen. Päivällä jatkettiin kutosluokkalaisten päihde"valistus"viikkoa, ihan leppoisaa työtä siis. Kohta pitää mennä maate.

Tänään olen ekaa kertaa ikinä 25-vuotias

Tältä näytin 5-veenä:

Awws päivänkakkara(klipsi)korvikset. Toi ponipaita on tosi ihana. En muista, tykkäsinkö siitä pienenä, mutta nyt olisi huippua, jos se olisi tallella. Vaan eipä ole :c

Eipä paljon hymyilyttänyt.

Tämmönen naama oli 15-vuotiaana:

En ole ikinä pitänyt tästä 9-luokan koulukuvasta, inhottaa kun hiukset ovat noin. Ja jotenkin koko naama näyttää valuvan jonnekin suuntaan :D Eipä näemmä hymyilyttänyt 15-vuotiaanakaan. :P

Katotaan, kuinka paljon hymyilen 25-vuotiaana. Vuosi aikaa. ^^*