Tänä vuonna olen lukenut...

Sophie Kinsella: Shopaholic abroad
-Ostin joskus tätä ihanaa hömppää alkuperäiskielellään kirppikseltä, ajattelin että kerään koko sarjan itselleni. Kirjastosta saa lainattua suomenkieliset kirjat, joten on kivempi omistaa englanninkieliset opukset. Himoshoppailija-sarja on jotakin ihanan hulvatonta! ♥

Paolo Coelho: Alkemisti
-Olen siis yrittänyt pikku hiljaa elvyttää kauan poissa olleen lukuharrastukseni jälleen henkiin. Viime vuoden puolella kykenin niinkin korkeakulttuurisiin lukukokemuksiin kuin Harry Potterit ja nuo Himoshoppaajat. Jossakin vaiheessa oli pakko koittaa siirtyä vähän vakavampaan kirjallisuuteen, ja ajattelin kokeilla Alkemistia. Sitähän on kovasti kehuttu, olen ymmärtänyt että kuuluu yleissivistykseen lukea tämä ihmeellinen teos. No, luin. Enkä kyllä ymmärrä, mikä siinä on niin hienoa. Ehkä proosanestetiikantajuni on jotenkin alkeellinen. Tai sitten minulla oli liian korkeat odotukset. Niin tai näin, en voi sanoa yhtyväni muiden hehkutuksiin. Ajattelin kuitenkin antaa Coelholle toisen mahdollisuuden, lainattujen kirjojen pinossa odottaa joku toinen hänen teoksensa. En nyt muista, mikä.

Patrick Süskind: Parfyymi - erään murhaajan tarina
-Olen joskus nähnyt tämän kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, ja se oli outoudessaan todella mielenkiintoinen. Kerran kirjastossa kierrellessäni tarina putkahti mieleeni, ja ajattelin että haluaisin lukea sen. Parfyymi sopi oikein hyvin tähän lukemisenelvyttämisprojektiini, sillä ajattelin että voisi olla helpompi lukea jotakin sellaista, joka on entuudestaan tuttua. Tietenkin siinä on vaarana se, että tarina olisi elokuvana parempi ja kirjana pettymys. Myös se olisi voinut olla haitta, että elokuvan henkilöt ja kohtaukset ohjailisivat mielikuvia liikaa. Elokuvan näkemisestä oli kuitenkin sen verran kauan, etten muistanut mitään tarkkoja yksityiskohtia. Ja vaikka olisinkin muistanut, en usko, että se olisi haitannut, sillä kirja oli kirjoitettu niin kauniilla ja kuvailevalla kielellä, että se synnytti pakostikin uudet kuvat mielikuvitukseen. Tästä kirjasta pidin todella paljon.

Plum Sykes: Manhattanin blondit
-Kyllähän sitä hömppääkin aina välillä kaipaa, vaikka olisikin päättänyt sivistää itseään vakavammalla kirjallisuudella. Nappasin Manhattanin blondit kirjastosta kun ajattelin, että se on varmaankin jotakin sukua Himoshoppailijoille. Olihan se, mutta eipä se minua juurikaan sytyttänyt. Luin kyllä kirjan loppuun, mutta se ei yltänyt odotuksieni tasolle. Ihan leppoisaa luettavaa, mutta jotenkin paljon teennäisemmän oloista kuin ne Himoshoppaajat.

Chris Cleave: Little Been tarina
-Kirjan iloisenvärinen kansi kiinnitti huomioni, ja takakannessa mainittiin sana "nigerialaistyttö". Silmäilin takakansitekstiä ja päätin ottaa kirjan luettavaksi. Tarina osoittautui ihan erilaiseksi, miksi sen olin ajatellut, mutta pidin kirjasta paljon. Luulin, että Little Been tarina kertoo Nigerian ja Englannin sekoituksesta jonkun nuoren jokapäiväisessä, normaalissa elämässä, mutta tarina osoittautuikin paljon rankemmaksi. Se oli koukuttava ja luinkin kirjan loppuun aika nopeasti. (sitä paitsi sen palautuspäivä oli ihan juuri, enkä voinut uusia lainaa, koska kirja oli varattu :P )

Olen ylpeä, että olen saanut irrottauduttua telkkarin ja tietokoneen vallasta edes sen verran, että olen saanut luettua noinkin monta kirjaa tämän vuoden puolella. Jee!