Alaston naama

Tyyliä metsästämässä -blogin Veera laittoi marraskuussa alulle haasteen. Haasteen pointtina oli kapinoida photoshopattuja kuvia ja täydellisyyteen pyrkiviä kauneusihanteita vastaan. Veera julkaisi blogissaan kuvan itsestään ilman meikkiä, ilman kuvankäpälöintiä. Tosi nopeasti netti oli pullollaan postauksia, joihin bloggaajat olivat liittäneet kuvan kasvoistaan luomuina, ilman mitään kikkailuja.

"Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos." (Tää on tuolta Veeran blogista lainattu.)


Idea oli minustakin tosi hyvä, ja halusin ottaa osaa haasteeseen. Jotenkin ei ole muka ollut aikaa, mutta eilen aamupäivällä ikkunasta tuli niin kaunis valo, että päätin kipaista parvekkeelle räpsäisemään kuvan meikittömästä nassustani.

Tässä olen siis minä, eilen aamupäivällä, melko suoraan sängystä. Hiukset tyynyn jäljiltä, silmätkin vähän sikkurallaan. Ilman meikkiä. Kuljeskelen tosin aika usein ihmistenkin ilmoilla ilman meikkiä, mutta välillä täytyy käytellä vähintään peitepuikkoa nenänpieliin ja muiden näppyjen päälle. Ripsiväriäkin on kiva käyttää, jotta silmät näyttäisivät vähän eloisammilta.

Monet bloggaajat ovat kirjoittaneet tämän haasteen yhteydessä median asettamista ulkonäköpaineista ja siitä, että nykyään kaikkia kuvia käsitellään, ennen kuin ne pääsevät julkisuuteen. Itse en ajatellut kirjoittaa kovin pitkää juttua, mutta tuossa kuvia ottaessa tuli mieleen yksi juttu, minkä takia halusin ottaa osaa tähän haasteeseen:

Minusta on kiva, että uskallan olla ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Nimittäin on kiva ajatella, että saatan omalla olemisellani vaikuttaa jonkun toisen ajatteluun ja käytökseen. Työskentelen nuorien ja lasten kanssa, ja olisi ihan hienoa, jos voisin esimerkilläni saada edes jonkun päähän sen ajatuksen, ettei aina tarvitse varustautua täydellä sotamaalauksella. Että meidän ei tarvitse (emmekä pystykään) näyttää lehtikuvien kuikeloilta, vaan kelpaamme juuri sellaisena, kuin olemme. En mitenkään ole meikkejä vastaan, mutta olisi tärkeää, että tunnistaa syyn, miksi niitä haluaa käyttää. On kivaa meikata, mutta motiivi siihen ei pitäisi olla se, että näyttäisin joltakin, mitä muut minusta odottavat.

Tässä siis minun ajatuksiani Naked Truth -haasteeseen liittyen. Lopuksi haluan vielä laittaa yhden kuvan, johon tuli tuollainen söpö valotähti.

Joulukiireinen viikonloppu

Aika hassua, että sen jälkeen kun työt Akaassa loppuivat, olen ollut jollain tavalla kiireisempi kuin silloin, kun vielä olin töissä. Kalenteriin saa koko ajan olla merkkailemassa jotakin juttuja ja menemisiä riittää. Menot ja tekemiset ovat kyllä olleet kivoja, joten kiireellä ei onneksi ole negatiivista latausta. On pelkästään kiva, että tekemistä riittää, ja nyt jaksaa ja pystyy tekemään kaikkia kivoja juttuja erilailla kuin töiden aikaan.

Viikonloppu oli mukavan täynnä kivaa tekemistä.

Viikko sitten viikonloppunahan kävin Tyttöjen tuvalla Isosiskokurssin. En ole saanut vielä todistusta, koska sen voi saada vasta sitten, kun on käynyt tuvan Aukiolossa jonakin tiistaina tai torstaina. Vaikka isosiskopaperit ovat vielä saamatta, pääsin kuitenkin nauttimaan isosiskouden mukanaan tuomista eduista jo perjantaina. Tuvalla oli nimittäin Isosiskojen pikkujoulut, jonne olivat tervetulleita kaikki tuvan vapaaehtoiset, uudet ja vanhat. Sinne tieni siis kävi.

Mutta ennen pikkujouluja minulla oli treffit oikean pikkusiskon kanssa. Istahdimme hetkeksi suojaan tuulelta ja tuiskulta, piipahdimme Coffee Houseen turisemaan ja hörppimään sumppia. Oli kiva nähdä kunnolla pitkästä aikaa, ja juteltavaa kyllä riittikin. Kyytipoikana meillä oli herkulliset kaneli-piparkakku-latet, joiden kermavaahtopilven päälle oli ripoteltu piparin muruja. Niillä oli hyvä aloitella pikkujoulutunnelmat, ja jonkin aikaa höpöteltyämme hypättiinkin bussin kyytiin ja ajeltiin Pispalaan, Tyttöjen tuvalle.

Isosiskojen pikkujoulut olivat mukavan rennot. Väki valui paikalle vähän eri aikoihin ja aluksi tarjolla oli vähän yleishyödyllisiä askareita: Osa tytöistä hääräili keittiössä valmistamassa pikkujoulusapuskaa, osa teki viime hetken valmisteluita seuraavana päivänä alkavia joulumyyjäisiä varten. Minä kieltäydyin kauniisti keittiöapulaisena olosta, sillä olemukseni oli vielä vähän räkäinen. (Hah, voi olla että olisin muutenkin keksinyt jonkun verukkeen O:) ) Sen sijaan auttelin mielelläni myyjäisvalmisteluissa. Pakkasin tyttöjen askartelemia korvakoruja myyntikuntoon. Oli hauskaa näperrellä jotakin yksinkertaista ja samalla jutella niitä näitä muiden tyttöjen kanssa.

Vaan oli ihan hauskaa, että ruokakin valmistui vihdoin. :D Keittiössä ahkeroineet tytöt olivat saaneet aikaiseksi koko porukalle ghanalaista maapähkinäkanakastiketta ja riisiä sekä jälkkäriksi banaanilettuja ja hedelmäsalaattia. Oli hauskaa saada maistaa jotakin erilaista afrikkalaista ruokaa, eikä syödä aina vaan sitä samaa. Afrikkalainen teema jatkui ruokailun jälkeen jonkinlaisella infopläjäyksellä, jonka yksi ohjaajista meille piti. Kyseessä ei ollut luento, vaan pikemminkin juttelimme yhdessä siitä, millaisia tapoja eri Afrikan maissa on, ja millaisia ihmiset siellä ovat.

Afrikka-teema jatkui edelleen. Vaihdoimme paikkaa tuvalta parin talon päässä olevalle salille, jossa meille opetettiin afrotanssia. Vitsit muuten, en muistanut kysyä yhtään, minkä maalaista tanssia tanssailimme. Joka tapauksessa se oli vähän erilaista, mitä Udokassa harrastamme. Oli kivaa kokeilla uudenlaista tanssia, etenkin kun se oli aika helppoa. (: Tanssien jälkeen hörpimme vielä glögiä torttujen kera, ja pikku hiljaa ihmiset jatkoivat matkaansa muihin juttuihin. Oli vallan mukava pikkujoulu.

Ylläoleva kuva ei kyllä liity pikkujouluihin muuten kuin että otin tuon askarteluni mukaan sinä iltana. Teimme Isosiskokurssin lopuksi itsellemme Minä-kilvet (vai mitkä niiden nimet nyt olivatkaan), ja minä jätin omani silloin kuivumaan. Pikkujouluun mennessä työ oli ehtinyt kuivua melkein viikon, joten pystyin kuljettamaan sen kotiin ehjänä. Se saa nyt edustaa tässä postauksessa Tyttöjen tuvan pikkujouluja, sillä en ottanut pippaloissa yhtään kuvia. Keskityin vaan ihmisiin ja heidän kanssaan olemiseen.

Lauantaina oli lisää jouluista puuhaa. Veljen koululla oli perinteinen joulutori, jossa koulun oppilaat ja jotkut muut käsityöläiset myyvät töitänsä. Lähdettiin ♥:n kanssa lauantaiajelulle, tarkoituksena käydä katsastamassa torin tarjonta. Ensin kävimme moikkaamassa veljeä metallipuolen pajalla, jossa veli esitteli hieman töitänsä ja koneita, joita hän on viime aikoina käyttänyt. Hänellä on meneillään lopputyön tekeminen, joten ehkä siksi hänellä ei ollut mitään omia juttuja myytävänä. Kaikki aika ja energia on mennyt arte-työn kanssa ahertamiseen.

Metallipuolelta menimme toiseen rakennukseen, jonka luokissa oli monien eri ihmisten töitä tarjolla. Oli tuohijuttuja, neuletöitä, koruja, vaatteita... Kaikkea hienoa. (: Itse shoppailin jonkun itse piirtämän värityskirjan (se taitaa mennä pukinkonttiin neiti O:lle) ja söpöjä satuaiheisia tarroja. Muuten tyydyin vain ihastelemaan ja hypistelemään myynnissä olleita tavaroita.

Joulutorin kiertämiseen ei mennyt kovin paljoa aikaa (ihan kuin siellä olisi ollut vähemmän myyjiä kuin viime vuonna?), joten päätimme käväistä vähän kirppiksilläkin. Kävimme kahdella kirpputorilla, mutta saalis jäi (onneksi) aika pieneksi. Minä ostin muutaman rannekorun ja ♥ löysi pitkään metsästämänsä usb-puhelimen tietokoneeseen. Yhteinen ostos oli joku lautapeli, jota emme ole ehtineet vielä testata.

Suunnitelmissa oli myös käydä Ideaparkissa, ja sinne suuntasimme kirppistelyn jälkeen. Niin kuin aika moni muukin ihminen. :D Autoja oli hirveästi, mutta onneksi Ideaparkissa on aika paljon lääniä, että ei päässyt tulemaan ahdasta. Kiertelimme kaupoissa ilman mitään suurempia ostoslistoja. Pari lahjajuttua tuli löydettyä, ja heräteostoksena sukkikset uudesta Newyorkerista ja kuumaliimapyssy Clas Ohlsonilta. :D Maltilliset ostokset siis, shoppailu taitaa keskittyä sitten joulualennusmyynteihin. (:

Lauantai-iltana oli tarkoitus hengailla vain kotona, mutta Petra (minun Pieksämäen-luokkakaveri, joka asuu myös Tampereella) sai houkuteltua minut pois kotikolosta. Lähdettiin kahdeksan maissa kaupungille, missiona maillä oli päästä laulamaan karaokea. Päätettiin mennä katsastamaan Puuman karaoke, ja se olikin positiivinen yllätys: Kun menimme Puumaan sisälle, paikalla taisi olla meidän lisäksemme yksi tyyppi, joka vain pelasi hedelmäpeliä. Saimme siis laulaa sydämemme kyllyydestä, lauluvuoro vaihteli meidän kahden välillä. Vähän myöhemmin paikkaan tuli muutakin porukkaa, mutta laulujono ei silti muodostunut mitenkään mahdottomaksi. Suunnilleen joka kolmas tai neljäs vuoro oli oma vuoro. Ihan hyvä laulupaikka siis.

Sunnuntaina avattiin joulukalenterien (minulla on kaksi suklaakalenteria ja Aamulehden kuvakalenteri) kakkosluukut, ja vietettiin ekaa adventtia. Minulla ei ollut pahemmin adventtisuunnitelmia, kalenterissa luki vain "Vastaanottoilta Kyttälässä". Vastaanottoilta olisi ollut jokin nuorten aikuisten kirkkosysteemi (en ole ollut siellä ennen), mutta teinkin viime hetken suunnitelman muutoksen. Sen sijaan että olisin lähtenyt bussilla Kyttälään (se on keskustassa), kävelinkin noin kilometrin päähän Uudenkylän seurakuntatalolle. Yksi kaveri oli vinkannut, että siellä pidetään mukavia iltamessuja, ja ajattelin mennä katsomaan sen meiningin.

Mieninki oli ihan jees. Sellainen semi-rento, ei kuitenkaan ehkä ihan minun juttuni. Voi olla, että pitää vielä käydä ainakin kerran, ennen kuin antaa lopullisen tuomion. :D Kivaa oli joka tapauksessa ainakin se, että näin vähän tuttuja. Oli mukavaa, että nyt kun vihdoin menin ensimmäistä kertaa oman "kotiseurakuntani" tilaisuuteen, kaikki naamat eivät olleet ihan uppo-outoja. Messun jälkeen oli kirkkokahvit, joiden aikana juttelin yhden tosi tutun oloisen pariskunnan kanssa. Yritettiin miettiä, missä ihmeessä olemme tavanneet. Ei millään meinannut tulla mieleen, mutta sitten tajusin, että he olivat Hanskin vanhemmat, eli olen ollut jopa heillä kylässä! :o Vähän noloa, ehkä. :D Kahvipöytäjutteluiden jälkeen lähdin taapertamaan takaisin kotiin, ja oli ihana kävellä narskuvassa lumessa ja katsella huuruavaa hengitystä. Ihanaa, että vihdoin tuli lunta.

Ensimmäisen adventtisunnuntain lopuksi piti tietenkin töllätä vähän telkkaria, eli seurata Tanssii tähtien kanssa -ohjelman finaalijakso. Alku meni vähän ohi, mutta missasin onneksi vain kaksi ensimmäistä tanssia. Oli kivaa mussuttaa suklaata ja katsella ihania tansseja, ja jee, oma suosikkini eli Krisse voitti koko kisan! Ei pöllömpi sunnuntai, ei ollenkaan huono viikonloppu. ^^*

Nopsa jälkkäri

Meillä oli jääkaapissa purkillinen tiramisun makuista rahkaa, jonka päiväys oli päässyt jo menemään umpeen. Eilen piti siis pyöräyttää vähän jälkkäriä risoton syömisen jälkeen.

Tiramisurahkajälkkäri

1 prk valmiiksi maustettua tiramisu-rahkaa
1 prk kuohukermaa
vähän sokeria
suklaakuorrutettujakaurakeksejä

Vispaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka. Lisää sokeria oman maun mukaan. Kokoa annoksiksi niin, että murskaat lasin pohjalle pari kaurakeksiä ja lusikoit päälle rahkaseosta. Anna seisahtaa hetken jääkaapissa.

Siinäpä se, eipä voisi helpompaa olla. Tai no tietenkin voisi, jos vaikka söisi sitä pelkkää rahkaa suoraan purkista. Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että keksimurskan päälle voisi lorauttaa pikku tipan Baileyssiä ja koko komeuden päälle ripsauttaa vähän kaakaojauhetta. Mutta kelpasi se hyvin näinkin. (:

Keittiökuulumisten lisäksi muutkin kuulumiseni ovat olleet hyviä. Vaikka vietinkin pari viikkoa kurkku- ja viisaudenhammaskipujen kanssa, muuten on ollut tosi kivaa. Toissa viikonloppuna kävin Kämppiksen tykönä Kotkassa. Olin perjantaista maanantaihin, ja sinä aikana tehtiin kaikkea kivaa. Kokkailtiin, shoppailtiin, nähtiin yhtä toista luokkalaista, katsottiin telkkaria ja oltiin. Päälle päin varmaan näytti, että ei oltaisi tehty mitään erikoista, mutta yhdessä vietetty aika on aika erityistä. Ihanaa, että pääsin vihdoinkin kyläilemään Kämppikselle.♥


Viime viikonloppuna oli myös kivaa tekemistä. Osallistuin Ahjolasetlementin järjestämälle Isosiskokurssille. Minä ja kahdeksan muuta tyttöä kokoonnuttiin lauantaina ja sunnuntaina Tyttöjen tuvalle opiskelemaan, miten olla Isosisko. Isosiskona voi sitten tehdä vapaaehtoistyötä; joko alkaa Isosiskoksi, aikuiseksi ystäväksi, jollekin peruskouluikäiselle tytölle tai käydä Tyttöjen tuvalla niin sanottuna Tupaisosiskona. Itse ajattelin, että omiin aikatauluihini sopisi paremmin Tupaisosiskona, eli tuvalla vapaaehtoisena oleminen. Siihen ei tarvitse sitoutua niin tarkasti, vaan hommaa voi tehdä omien aikataulujensa mukaan. Kurssi oli tunnelmaltaan rento, ja muut tytöt olivat mukavia. Onkin kiva, että jo huomenna on suunnitelmissa palata tuvalle. Ohjelmassa on nimittäin Isosiskojen pikkujoulut, joissa on kuulemma afrikkalainen teema.

Voisinkin tästä alkaa lakkailla kynsiä huomista varten ja koittaa miettiä, millaiset kuteet pukisin huomenna päälleni. Toivottavasti palaan pian blogin puolelle, moikka!

PS. Meinasin postata tämän vahingossa sinne toiseen blogiin! Kun aloin laittaa tunnisteita, ihmettelin miksi listassa oli ihan outoja sanoja. Sitä se vissiin teettää se blogilaiskuus; ei osaa enää edes kirjoitella oikeisiin paikkoihin! :P

Pikapostaus

Moro. Tuli juuri rumpu- ja tanssailemasta (hah, ihan kuin noi sanat voisi oikeasti jakaa noin :D) ja ajattelin tulla tekemään tälläisen nopsan postauksen, ennen kuin alan katsoa VIIME VIIKKOISTA Vain elämää -jaksoa netistä. Tämän postauksen pääsisältönä on ihan vain eiliset kuteet, jotka olivat niin kivat, että pyysin ♥:aa ottamaan äkkiä asukuvat, ennen kuin pyyhälsin Vanhalle kirkolle. Tiesin kyllä, että siihen aikaan päivästä (joskus kuuden aikaan) ei syntyisi mitään priimakuvia, mutta kokeiltiin kuitenkin. Ja päätin sitten kehdata laittaa kuvat tänne asti.

 tunika/mekko - UFF

vyö - 2nd hand store

sukkikset - Tokmanni

tennarit - DinSko

pikkuisen pilkistävät korvikset - Glitter

Olin siis menossa Vanhalle kirkolle Sanan lähteillä -iltaan, ja halusin pukea päälleni yhden uusimmista kirppisostoksistani. Käväin UFFilla silloin, kun oli max 7 euroa -päivä, ja sorruin sitten ostamaan tuollaisen mustan, yksinkertaisen koltun. Seitsemän euroa on aika kallis kirppisostoksen hinta, mutta mekossa oli vielä laput kiinni, joten annoin itselleni luvan sijoittaa sen summan. Tämä mekko on kyllä tosi kiva päällä, tänään huimentelin muuten samassa asussa, mutta sukkiksien tilalla oli violetit pitkikset.

Mekko on kivan yksinkertainen, mutta jotakin se kuitenkin kaipasi kaverikseen. Nimittäin yksinään se on ehkä vähän liian säkki, mutta kun sidoin vyötärölle tuollaisen silkkinauhasysteemivyön, niin ilme piristyi kummasti. Ja mekko muuttui ehkäpä hieman imartelevamman muotoiseksi. ^^* Siihen vielä kivan väriset sukkikset ja niihin mätsäävät korvikset, niin jees! Tennarien valkoiset osat hohtavat ehkä vähän liikaa tässä asussa, mutta muuten asu oli tosi tosi kiva. Tuntuu siltä, että olen ehkä saamassa pukeutumis-/laittautumisinnon takaisin, kun se on ollut nyt jonkin aikaa hukassa.

Mutta. En rupea nyt jaarittelemaan sen enempää. Päässä olisi aika monta postausaihetta jonossa, mutta tuntuu että missään vaiheessa ei ehdi saattamaan niitä sieltä päästä koneelle. Haluaisin tehdä ainakin sen netissä kiertävän Naked truth -haasteen, kertoilla viime viikonlopun Kotkan-reissusta ja kaikesta kivasta, mitä nyt on tapahtunut. Ensi viikolla on toivottavasti aikaa istahtaa blogin äärelle pidemmäksi aikaa. Mutta nyt sitä Vain elämää. Sen katsomiseenkaan ei ole ollut aikaa. Mutta nyt on! (:

Pitkästä aikaa keikka!

Tämä viikko on mennyt niinkin mielenkiintoisissa merkeissä, että olen lähinnä nukkunut tai muuten vaan löhöillyt sohvalla sekä napostellut särkylääkkeitä. Torstaina alkanut kurkkukipu yltyi todella pahaksi, ja olen vaan sairastellut neljän seinän sisässä. Pari kertaa olen poistunut kämpästä moikkaamaan sairaanhoitajaa terveyskeskuksella, mutta siitäkään ei ole ollut oikein apua.

Sairaskertomukset sikseen, ja muihin aiheisiin. Lauantaina olo ei ollut onneksi niin sietämätön, että olisi pitänyt jäädä kotiin. Kalenterissa oli nimittäin jotakin kivaa sille päivälle: "Kulttuurien juhla Hervannan kirjastossa, paikalla viim. klo 13". Udoka oli varattu soittamaan, eli lauantaina oli pitkästä aikaa keikka. Jee!

Ajeltiin veljen ja ♥:n (sain houkuteltua sen mukaan, että saisin jotain valokuvia) kanssa Hervantaan, parkkeerattiin Duon parkkipaikalle. Käppäiltiin kirjastolle ja pöllöiltiin vähän aikaa, että minne siellä pitää mennä. Heidi onneksi tuli siinä aika samaan aikaan, ja löydettiin sitten lopulta muutkin. Roudailtiin rumpuja sisään ja järkkäiltiin itsellemme esiintymispaikka. Odoteltiin omaa vuoroamme.

Itseasiassa en edes kovin hyvin tiedä, mistä Kulttuurien juhlassa oli kyse. Joku monikulttuurisuustapahtuma kuitenkin. Kun menimme kirjastolle, käynnissä oli kovat salsat, ja myöhemmin oli esittelyssä eri maiden juhlapukuja. Silloin, kun olin harjoittelussa Hervannassa, viereisessä monitoimitalossa oli joku samantapainen tapahtuma. Jossa näin Udokan ensimmäisen kerran. Ja menin juttelemaan. Ja siitä vähän ajan päästä menin kokeilemaan rummutusta.♥

No, kuitenkin. Olin aika innoissani keikasta, etenkin sen takia, että minä sain soittaa dum dumeja. Ekaa kertaa keikalla! Meillä oli aika lyhyt keikka-aika, joten soitettiin vain kaksi biisiä. Oli kuitenkin kiva tunnelma, ja yleisö näytti tykkäävän. (: Seuraavaksi kuvia. Hyvät kuvat on jonkun tyypin ottamia, huonot kuvat on mun omasta kamerasta.

 pikkuveljee piti vähän auttaa pukemisessa...

...homma hoidettu!

kaikki valmiina!

keikalla soitettiin...

...laulettiin...

 

...sekä soitettiin ja laulettiin.

 

 Lopuksi otettiin ryhmäkuvia, jee. (usealla kameralla samaan aikaan, mun lempparia! -.-)

 Jip huu!

Oli siis tosi kiva keikka, semmonen rento ja pikkuinen. Takahuoneessa oli tarjoiluja, mutta minä ja veli ei jääty pidemmäksi aikaa napostelemaan, kun pyyhällettiin seuraaviin juttuihin. Sen verran näytettiin naamaamme takahuoneessa, että jotkut tädit saivat kiiteltyä meitä. Kyselivät, kuinka kauan olemme soittaneet, ja olemmeko sisaruksia. Hauskaa, että joku ihan tuntematon oli huomannut meissä jotakin yhteyttä/yhtäläisyyttä.

Udoka on siitä jännä ryhmä, että koskaan ei tiedä, millaisella kokoonpanolla esiinnytään. Nyt oli harvinaisen tuoretta esiintyjäainesta (huoh, mitä kapulakieltä), koko porukasta seitsemän on aloittanut tänä vuonna, loppukesästä tai nyt syksyllä. Keikka meni ihan hyvin siihen nähden, että suurin osa oli aloittelijoita. Eikä tärkeintä olekaan täydellinen suorittaminen, vaan se, että kaikilla - soittajilla ja yleisöllä - olisi hauskaa. Siinä me mielestäni onnistuimme lauantaina. Hyvä me! (:

Päänkevennyspäivä, melkein ohitse mennyt päivä ja tehopäivä

Hoh. Ei sitten tullutkaan kirjoiteltua eilen, kun koko päivä meinasi mennä ohi. Mutta nyt istahdin sohvalle, enkä aio tehdä mitään muuta, ennen kuin saan kirjoitettua tämän postauksen valmiiksi. Ja yhden päivän sijasta aion kertoa kolmen päivän tapahtumat. Aloitetaan siis.

Tiistaina minulla oli ihana päänkevennyspäivä. Olin joskus aiemmin varannut itselleni ajan kampaajalle, ja tiistaiaamupäivällä tuo aika vihdoin koitti. Olin ostanut 25 eurolla lahjakortin, johon kuului hiusten leikkuu sekä kulmakarvojen muotoilu ja värjäys. Lahjakortti oli Piianpeili-nimiseen kampaamoon, joten sinne tieni vei.

Olin liikkeellä vähän liian aikaisin (jotta varmasti olisi aikaa eksyä ja etsiä paikka, jossa ei ole koskaan käynyt), joten päätin poiketa Fidassa. Ei minun tehnytkään mieli kamalasti katsella, mitä myytävää siellä oli, mutta oli kiva nähdä mainokset, joiden kuvaamista oli juuri nähnyt telkkarista edellisenä iltana. Fidan mainoksissa siis poseerasivat Huippiksen finaalikolmikko.

Mutta, löysin sitten kampaamonkin helposti, ja olin ajoissa. Odotellessani selailin hiusmallilehtiä, ja yritin vielä päättää, millaisen kampauksen haluaisin. Lehdistä ei ollut suuremmin apua, joten kun pääsin kampaamotuoliin, selitin kampaajalle sen kampauksen, joka minulla on ollut joskus muutama vuosi sitten. Ja siitä ideasta lähdettiin.

Oli oikein ihanaa olla hipsuteltavana. Hiukset pestiin, pää hierottiin, yli puolet hiuksista tipauteltiin lattialle. Föönailtiin, pöyhittiin. Minusta oli kiva, että kampaaja (nimeltään Merita) ei ollut liian puhelias, vaan pystyin rauhassa nauttimaan. Yksi kivoimmista jutuista oli varmaan crème brûléen tuoksuinen tökötti, jota laitettiin hiuksiin ennen föönausta. :D Ja yksinkertaisesti sen seuraaminen, miten hiusten ilme muuttuu pikku hiljaa. Siinä aina alkaa hymyilyttää.

Vähäksi aikaa hymy pääsi hyytymään, kun oli aika nyppiä kulmakarvat. En ole koskaan harrastanut sitä itse, ja kyllähän se nipisteli. Ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän paljoa. Värjäys jätettiin väliin, koska Merita sanoi kulmakarvojeni olevan jo hyvän väriset, juuri hiusteni väriin sopivat. Olinkin etukäteen miettinyt, että värjäyksen tulos saattaisi olla liian tumma, etenkin kun tykkään olla usein ilman meikkiä. Ihan hyvä päätös siis jättää värjäilyt sikseen.

Kulmien nyppimisen jälkeen hiuksiani vielä vähän tupeerattiin ja laitettiin. Sitten kiitin ja poistuin, takana oli oikein mainio hipsuttelutunti. Kun kävelin kauppaa kohti, hymyilin kyllä lakkaamatta. Kivaa.

Poikkesin Vapaa valinnassa, kun halusin ostaa uusiin hiuksiin jotakin vahaa. Oli myös pakko saada ottaa heti kuva uudesta naamasta, tein sen sitten kaupassa. Vahaa löytyi, ja sen lisäksi shoppailin ♥:lle alesukkia ja lyijyä. Ostin myös molemmille keskustassakäymistuliaisiksi suklaakalenterit. Minulle Barbie- ja ♥:lle Super Mario -kalenterin. Khihi.

Vapiksesta käppäilin Bonus-kirppikselle. On ollut aikomuksissa jo tosi kauan käydä siellä, mutta ei ole tullut käytyä. Nytkään ei sitten loppujen lopuksi ollut fiilistä kierrellä ja katsella. :c Poistuin siis aika pikaisesti paikalta. Hyppäsin bussiin ja ajelin Keskustorille.

Torilla kävin ihan vaan haukkaamassa jotakin Mäkkärillä. Ne euron kanahampurilaiset on kivoja, vaikka otisaalta aika tylsiä, kun niissä ei ole kuin se kana ja majoneesia. Söin niitä kaksi, ja hörpin lämmintä kaakaota. Aikamoinen yhdistelmä. Kun ruoka oli kitusissa, nappasin seuraavan bussin ja ajelin linja-autoaseman kohdalle.

Määränpää ei silti ollut linjuriasema, vaan menin vielä kadun yli poliisitalolle. Kävin hakemassa ajokorttini, koska olin aamulla huomannut, että olin perjantaina unohtanut koko asian. Tai toisin sanoen olin ajatellut, että sen saa hakea vasta tänä perjantaina. Noh, vahinkoa ei kuitenkaan sattunut, kun se väliaikainen kortti olisi ollut vielä vähän aikaa voimassa. Mutta nyt kävin hakemassa, eipähän tarvitse ajatella ajokorttijuttuja nyt pitkään aikaan.

Poliisilta kävelin takaisin keskustaan päin, ja odottelin kotiin menevää bussia. Kotona sitten otin kuvia uudesta pehkostani ja hypistelin ja ihastelin. :D Illalla iski vielä leipomismieliteko, ja pyöräytin uuniin mutakakun. Lorautin taikinaan viskiä, mutta valmiissa kakussa viskin makua ei oikeastaan huomannut. :c Taikinassa se maistui juuri nam-sopivasti. Mutta keksin, että seuraavalla kerralla voisi koittaa tehdä jonkun kuorrutteen, jonka maustaa viskillä. Sitä odotellessa. :D

Eilinen meinasi sitten mennä kokonaan ohi. Jostain syystä onnistuin nukkumaan kolmeen asti iltapäivällä. Olin vaan käynyt maksamassa vuokran puolen päivän aikoihin, ja tyytyväisenä jatkanut unia. Joten kaikki suunnitelmat siivoskeluista ja shoppailuista kariutuivat aika tehokkaasti. Heräsin vasta siinä vaiheessa, kun ♥ tuli koulusta. Ja olin aikamoisen töttöröö.

Siivoukset jäivät tekemättä, mutta lähdimme silti vähän kauppoihin. Kävimme etsimässä vähän joululahjoja (löytyi, jee) ja pyörähdimme Nekalan kirppiksellä. Sieltä mukaan tarttui vähän dvd:itä omaan hyllyyn. Ja isänpäivälahjajuttu. Kirppikseltä menimme vielä Sittariin hankkimaan jääkaapin täytettä. Onnistui! Illalla mentiin vielä saunaankin, eli päivä ei mennytkään ihan kokonaan hukkaan.

Tänään olinkin sitten tehokas. Heräämisen jälkeen olen pessyt pyykkiä (yhden koneen heti, nyt on toinen koneellinen linkoamassa), siivonnut olkkarin, keittiön ja käytävän ja ostanut bussilippuja. Vähän yli viikon päästä bussin nokka osoittaa kohti Kotkaa, ja minä olen siis sen bussin kyydissä. Pääsen vihdoinkin katsomaan Kämppiksen uutta kotia! Parhautta. ♥

EDIT: nyt kun kakun maut ovat saaneet tasautua jääkaapissa pari päivää, se viskin makukin tulee esiin. nams!

Jälkeen

Kampaajalla oli kivaa!

Uusi tukka ja uudet kulmat. Kirjoittelen vaikka huomenna lisää, nyt jatkan hiusteni hypistelyä. :D