Rintasyöpäasustus

Kuten kaikki varmaan tiesivät, perjantaina oli Roosa nauha -kampanjaan liittyvä Pukeudu pinkkiin -päivä. Minun oli tarkoitus osallistua moiseen tempaukseen jo viime vuonna, mutta jostain syystä pinkkipäivän aamuna olinkin unohtanut koko homman. Toisaalta minulla ei tainnut edes olla rajallisessa vaatevalikoimassani (olin silloin harjoittelussa) mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Tänä vuonna oli uusi yritys.

huppari - Seppälä
helmet - kirppikseltä
t-paita - Gina Tricot
farkut - Lindex


...ja lisäksi...


sukat :D - Tokmanni
korvikset - Glitter

Sen lisäksi, että hihhuloin siskon kämpällä teinipeilikuvausta harjoittaen, käytin pinkkipäiväasuani ajellessa bussilla ympäri Tamperetta. Ensin matkustin Kissanmaalta keskustaan hakemaan ♥:n serkun avaimia. Samalla reissulla piipahdin myös Sokoksella ja ostin pari pitkähihaista tavallista paitaa (pinkin ja lilan, ensimmäiset ostokseni Sokokselta ikinä) sekä KappAhlissa, josta mukaani tarttui vallan söpöt korvikset. Sokoksen edessä odotellessani diakonitunne oli taas vallalla, kun jonkinasteisessa laitamyötäisessä oleva mies tuli juttelemaan minulle. Ihan en pysynyt kartalla kaikissa hänen puheissaan, mutta sen verran muistan, että miehellä on suunnilleen minun ikäiseni tytär, hän on töissä jossakin autojutussa ja hän taisi olla musiikkimiehiä. Kovasti hän nimittäin löysi keskustelustamme aasinsiltoja iskelmäkappaleisiin.

Kun ♥:n serkku oli toimittanut minulle avaimensa, hyppäsin bussiin numero 27. (En ehtinyt vaihtaa kovin montaa sanaa, harmi kyllä.) Sillä ajelin jonnekin, jossa en ollut koskaan ollut, ja jäin jollakin pysäkillä pois. Pari pysäkkiä liian aikaisin, mutta onneksi ei tarvinnut kävellä silti pitkää matkaa. (Mukanani oli matkustuslaukku, joka muuten myös oli pinkki.) Löysin minulle kuvaillun vauvankakan värisen puutalon ja pimpotin ovikelloa. Sisältä kuului koiran haukkumista ja Tiina tuli avaamaan oven. Kävin siis vieraisilla Tiinalla, jonka olen viimeksi nähnyt varmaan Maata näkyvissä -festareilla vuosi sitten. Oli ihana nähdä. Juteltiin, syötiin ja oltiin vaan. Illalla Tiina saattoi minut bussipysäkille, josta huristelin takaisin keskustaan. Menin asemalle ♥:aa vastaan, bussiajelimme Kaukajärvelle. Ja myöhemmin illalla Valkeakoskelle. Mistä myöhemmin lisää. Mutta olipahan vaan mukava pinkkipäivä.

PS: Luokkaveri oli opparitylsistyksissään googlettanut sanat "huoh lollero". Kuvahaun tuloksissa komeilee muutamia minun ja kämppiksen kuvia. Olemme kai aika teinejä. :P Hmm, itsestäni sen jopa allekirjoitan. Katsokaa nyt vaikka tämänkin postauksen kuvia. Huoh lollero.

Pukeudu pinkkiin -päivä

Taas saa nauttia googlen kuvahaun annista.

Ave Mariaa ja muuta

"Katolinen rukousnauha eli ruusukko (lat. rosarium) muodostuu krusifiksista, 1+3+1 helmen johdannosta ja viidestä kymmenen helmen kymmeniköstä eli dekadista, joita erottaa isompi tai erillinen helmi. Nimitys ruusukko tarkoittaa sekä itse rukousnauhaa että rukousta, jota nauhan avulla rukoillaan."

Wikipedia

Hmm, kieltämättä tuli jotenkin Da Vinci -koodimainen olo, kun sain tietää rukousnauhan toisen nimen. Mieleen nousi heti vapaamuurarit, ruusulinja ja muut Dan Brownin kirjassa usein toistuvat sanat. Mutta. Syy siihen, miksi eräänä päivänä (taisi olla jopa eilinen) googletin katolisessa perinteessä käytettävää rukousnauhaa, oli lähinnä se, että halusin askarrella sellaisen. Minulla oli muistikuva ala-asteelta, että yksi meidän luokkalaisemme esitteli omaa uskontoaan ja samalla kertoi myös rukousnauhan käytöstä. Muistin, että välillä rukoiltiin Isämeitää ja välillä Terve Mariaa. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään hajua, minkälainen kokonaisuus rukousnauha olisi. Olenhan minä toki niitä nähnyt, mutta en ole pannut merkille helmien määrää tai järjeststä.

Ystävämme Wikipedia tarjosi minulle oikein oivallisen ohjeen oman ruusukon väsäämiseen. Eilen ennen autokoulua kävin Tiimarissa ja löysin vallan käyttökelpoisen helmipakeetin tähän tarkoitukseen. Tänään rästitehtävän kirjoittamisen jälkeen (olen nyt kolmena päivänä kirjoitellut VUODEN TAKAISTA mielenterveys ja päihteet -kotitenttiä, mutta tänään ei oikein luistanut) otin uuden helmipakkauksen esille ja kaivoin askartelulaatikostani siimaa sekä hieman joitain vanhoja helmiä.

Vähän aikaa väkerrettyäni lopputulos oli tällainen:


Uusien värittömien (vaikka ne näyttävätkin vähän vaaleanpunaisilta yläkuvassa) helmien lisäksi käytin välihelminä hopeanvärisiä pikku helmiä. Niitä on aika montaa eri kokoa, mik ärsytti minua tekovaiheessa, mutta tarkemmin ajateltuna ne vain tekevät tuotoksesta käsintehdyn näköisen. (: Käsitteeksi muodostunut "imelä Jeesus" on peräisin Sinellistä, ostin riipuksen viime Ideapark-reissulla. Helmet on pujotettu ihan tavalliseen 0,3 mm siimaan.

Oma rukousnauhani poikkeaa hieman "standardeista": ensinnäkin siitä puuttuu krusifiksi, sen sijaan Jeesus edustaa itseään risteyskohdassa olevassa riipuksessa. Krusifiksin tilalla johdannon alussa killuu iso kristallihelmi, joka on minusta oikein kaunis. Hah tuli vaan mieleen, että rukousnauhaani voisi luulla joksikin hihhulijutuksi, sillä eikös ole olemassa joitain sellaisia lahkoja tai yhteisöjä, jotka uskovat erilaisten kristallien voimiin? Tiedä häntä. Krusifiksin korvaaminen kristallilla ei kuitenkaan haittaa, sillä tuskinpa minä tätä korua rukoilemiseen käytänkään. Se on pikemminkin "for fashion", kuten poikaystäväni sanoisi. Sitä paitsi helminauha ei muutenkaan ole oikeaoppinen, sillä dekadeja on kuusi eikä viisi. Hui, saatanallista. :oo (no ei kai nyt sentään)

Kääk, nyt täytyy rientää - kohta alkaa neljäs ajotunti. Toisaalta on ihan kiva päästä ajelemaan, toisaalta en jaksaisi. Meneillään on jokin kärsimättömyysvaihe, että haluaisin oppia äkkiä ajamaan, mutta en jaksaisi harjoitella. Harjoitus taitaa silti olla se ainoa keino, jolla ajotaidon voi hankkia. (:

Pelielämää

Eilen kitkuttelin sängyssä melkein puolille päivin, ja päivä kulki kovin verkkaista tahtia. Joskus yhden jälkeen mussutin aamupalaksi kasvispastaa ja ryhdyin miettimään, mitä laittaisin päälle. Kolmelta olisi treffit tyttöjen kanssa, sillon pitäisi olla jo K-kaupalla.

(taas näitä suttuisia kuvia)

paitanen - Cellbes
pöksyt - Anttila
neule - 2nd hand store
helmet - kirppis
kenkulit - Musta lammas :o

Sammarileggareiden seuraan tiensä löysi tällä kertaa kirjailtu tunikapaitavaate. Se on muistaakseni toissa kesän ostos, pinkki kukkakirjailu miellytti silmää silloin. Ja siis miellyttää edelleen. Ainoa harmistus tunikassa on se, että se on pikkuisen liian iso. Näyttäisi kaiketi paremmalta, jos se olis kokoa pienempi. Unohdin kuvata (tai oikeastaan en ehtinyt, sillä ryhdyin toimeen vasta silloin, kun olin jo lähdössä) asuni ilman villatakkia, joten kuvista ei näy paitasen hihoja. Ne ovat kivan väljät - melkoisen hankalat tungettavat villatakin hihoihin - perhostunnelmaiset lärpäkkeet. ö_O

Paitaa ja housuja lukuunottamatta muut asuni osaset olivatkin kirppistavaraa. Villatakki on täällä jo vanha tuttu, sen ostin kesällä Oulusta. Helmet on hankittu alkujaan nätelmärekvisiitaksi, ne esiintyivät haltian helminä siskoni kaulassa pari kevättä sitten. Koska pinkit helmet eivät ole siskoni - saati sitten äitini, jonka kostyymiin ne alkuperäisesti ostin - tyyliset, aloitin mieluisen omistajuussuhteen ja siirsin ne omiin koruvalikoimiini.

Ruskeat saappaat ovat peräisin viime syksyn harkkapaikastani. Mustassa lampaassa toimii vaatevarasto, josta asiakkaat (työttömät, kodittomat, alkoholistit jne) saavat sieltä tarvitsemiaan vaatteita ilmaiseksi. Koska asiakkaina on enimmäkseen miehiä, mutta silti naisten vaatteita lahjoitetaan varastolle enemmän, työntekijätkin saavat välillä ilmaisshoppailla siellä. Myös harjoittelussa olevat opiskelijat ovat tervetulleita katsomaan, josko sieltä löytyisi jotakin tarpeellista. Opiskelijoillakaan kun ei ole rahaa liiemmälti käytettävissään. Viime syksynä löysin itselleni kivannäköiset suomaiset saappaat. En ole kuitenkaan käyttänyt niitä kovin paljoa, koska ne lienevät inasen liian pienet. Jonkin verran kulumisjälkiäkin on, mutta ne eivät menoa haittaa.

Kun sain itseni siirrettyä paikasta Kaunokki paikkaan K-market, tapasin pari tyttöä ja yhdessä menimme ostamaan pitsatarpeita. Taivalsimme takaisin Kaunokille ja leivoimme kaksi aikas hyvää pitsaa. Kun herkut tulivat uunista, päälukumme oli kasvanut kolmesta viiteen. Saunoimme tyttöporukassa ja sen jälkeen mussutimme kaiken maailman mässytyksiä. Kun joukkoomme oli liittynyt vielä saunonut poika, rupesimme pelaamaan Rappakaljaa. Voi sitä naurun ja riemun määrää! Ilta sujui rattoisasti huijaroidessa ja päätellessä sanojen oikeita merkityksiä. Illan lopuksi olimme taas himpun verran viisaampia; tiedämme nyt ainakin, mikä on ponksuuni. Jonkinmoinen aavistus voi olla myös sanoista zilla tai bema.

Loppuun vielä muita kuulumisia: Tiistaina ajotunnin (joka meni hyvin ja todella nopeasti) kävimme siis S:n kanssa Mikkelissä. Jätin silmälasini sinne, saan ne joskus hamassa tulevaisuudessa. Specsaversilla ei oltu unohdettu lupausta, vaan lähdin liikkeestä ainoastaan 50 € köyhempänä. Asioinnin jälkeinen shoppailukaan ei kukkaroa kovasti keventänyt, sillä löysin kivan tunikan/mekon alle neljällä eurolla KappAhlista. Se varmaan näkyy täällä joskus. (: Tililtä sen sijaan lähti yksi päivä sievoinen summa, kun maksoin autokoululaskun.

Parin tunnin päästä lähden jatkamaan peliviikonloppua, kun menen S:n ja tämän poikaystävän luo kylään. Tai oikestaan vain poikaystävän luo, mutta jotenkin on luontevampaa sanoa, että S:n. Juu, no miten vain, moikka!

Ajotuntia odotellessa

Tänään heräsin aika aikaisin siihen nähden, että suunnitelmissa ei ollut mitään erityistä ahkeroimista tai muuta. Kun Kämppis lähti puurtamaan opinnäytetyönsä pariin, minä jäin kämpille pyörimään. Kävin keräämässä puhtaat pyykit kuivaushuoneesta ja laitoin ne jopa kaappiin, enkä jättänyt muovipussiin kaapin viereen. Lähinnä kaiketi siksi, että joku oli pöllinyt pussini, enkä siis tuonut vaatteita kämpille pussissa. o_O Nypin myös kuivat sukat telineestä ja paritin ne, sekä noukin alusvaatteet ritilältä ja viikkasin ne kaappiin. Sen jälkeen haukkasin aamupalaksi ruisleipää ja jugurttia, avasin koneen ja katsoin sähköpostit ja muut sekä mietin, mitä tänään laittaisin päälle.

toppi - KappAhl
housut - UFF

Päädyin samaan toppiin, joka minulla oli eilen illalla naapurin synttärikahvittelussa/raamiksessa. Jaksoin kuin jaksoinkin siis mennä onnittelemaan naapuria, mutta karaokeen en enää viitsinyt lähteä. Enimmäkseen sen takia, että ajattelin etten jaksa kävellä kaupunkiin ja takaisin, sillä olin juuri tullut autokoulusta pitkän matkan takaa. Kumma, miten olen joutunut harrastamaan liikuntaa nyt, kun aloitin autokoulun. :o :p No, kaupunkiin ja takaisin olisi kuitenkin päässyt autolla, mutta en enää jaksanut vaihtaa vaatteita. Ylläni olleet kuteet olivat nimittäin liian kesäiset ulos lähtemiseen. Joten tulin vain kämpille, juttelin kaverin kanssa mesessä ja painuin pehkuihin. I ♥ pehkut.

Tykkään kovasti kesällä ostamanni topin takaosasta. Joka kaiketi onkin tarkoituksella tämän vaatteen juttu. Omistan saman topin myös valkoisena, mutta sitä en ole vielä käyttänyt kertaakaan. Tätä vihreää tuli sen sijaan käytettyä loppukesästä aika paljonkin, mutta nyt se oli jäänyt unholaan. Kunnes eilen vahingossa löysin sen haaremihousujeni pariksi.

Mahdan olla järjiltäni, kun lataan nettiin suuren kuvan takamuksestani. :oo Huomasin vain asukuvia katsellessani, että tässä kuvassa näkyy ihan kivasti sammareitteni taskujen kuvio. Jase siitä. (:

huppari - Stadium

Koska syksysää ei kaikessa aurinkoisuudessaan ole mikään lämmin (paitsi että huoneessani on aivan kamalan kuuma, kun aurinko paistaa ikkunasta, on pakko pitää räppänää auki), takin ja topin väliin on pakko pukea jotakin lämmikettä. Välipukeuduin Stadiumin huppariin, jonka ostin kesällä Haaparannan reissulta. Hupparin kanssa samaan satsiin kuului kivat olopöksyt, molemmat vaatekappaleet ovat söpöä veluuria. Vai velourko se on. Ja hähähää, hämäsin! Jopa itseäni. Hupparissa ei olekaan huppua lainkaan, näin ollen sitä tulisi kenties nimittää svetariksi tai college-takiksi. Hupun sijaan tässä mukavuustakissa on vallan ihana korkea kaulus. Huppari on silti niin paljon helpompi (!?) sana, joten aion kutsua tätä vaatetta jatkossakin (huputtomaksi) huppariksi.

korvikset - Tamaris/Mekka/joku sellanen
kaulakoru - kaverilta

Korvissani killuvat niin ikään Tornion/Haaparannan -reissulta ostamani korut. Afrikkalaishenkiset korvikset ovat peräisin kenkäkaupasta, jonka nimeä en oikeastaan muista. Tai siis en ole ihan varma, mikä on kaupan nimeä ja mikä kenkämerkkiä. Joka tapauksessa, killuttimet ovat Rajalla-ostoskeskuksesta, samanlaisesta kaupasta, mikä on Ideaparkissakin. Korviksia ostaessani yllätin itseni ja ostin jotakin normaalihintaista. Korvikset ovat myös melko hintavat siihen nähden, että ne ovat minun ostamani; taisivat maksaa 5,90 tai 6,90. Mutta ne ovat niin ihanat.

Kaulaani sen sijaan laitoin jotakin oikeasti afrikkalaista. Toissa viikolla sain kaveriltani paketin, joka sisälsi monta kaulakorua ja korvisparia. Kaveri oli päättänyt päästä eroon turhasta tavarasta ja sysäsi korut sitten minulle. Ihan kuin se haittaisi, päin vastoin! Osa koruista oli tosi kivoja, osa kaipaa jonkinlaista tuunausta. Korut ovat alunperin kotoisin Nigeriasta, josta kaverin luokkakaveri on ne tuonut. Valitsin tänään kaulaani paketin kivoimman kaulakorun, jossa on ruskeiden ja mustien helmien lisäksi kivoja kuviollisia helmiä.

Hahahaa ja viimeiseksi kuva, joka kaivannee hieman selitystä. Meikkaillessani huomasin yhtäkkiä, että näytin "kampauksessani" aivan samalta, miltä näytän eräässä aiemmin otetussa valokuvassa. Ja aiemmin tarkoittaa tässä yhteydessä noin vuotta -92 tai -93. Kotona on albumissa kuva kerhokaverini synttäreiltä, jonne kuulemma olin väkisin halunnut laittaa sekä ponihännän että hiuspannan. Kampaus oli sitten loppujen lopuksi jotakin näin kaunista. Sattumoisin näytän kasvoiltanikin samalta, mitä niissä synttärikuvissa. Pakko etsiä niitä käsiini sitten, kun seuraavan kerran olen kotona. :DD

Vielä on noin tunti tehokasta peliaikaa, ennen kuin lähden taivaltamaan keskustaan ajotuntia varten. Jostain syystä minua jännittää nyt enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Olen silti ihan innoissani ajotunnista, ei siinä. Tunnin jälkeen lähden S:n kanssa Mikkeliin, kyseessä on siis operaatio Linssien vaihto. Ennen lähtöön valmistautumista voisin hiukan kutoa sekä haukata vaikka banaanin. Moikka nyt!

Mielialojen vuoristoradalla

...joka ei kuitenkaan (onneksi) johdu hormonien heittelehtimisestä, vaan tapahtumista, jotka omassa pikku elämässäni tupsahtelee esiin.

Kivaa jee:

Eilen oli ensimmäinen ajotuntini autokoulussa! Ihme kyllä minua ei kovin kummoisesti jännittänyt, kun taivalsin autokoululle aamupäivällä, vaikka yleensä onnistun jännittämään pienempiäkin juttuja niin, että vatsani on täynnä siivekkäitä. Vielä silloinkaan, kun kävelimme opettajan kanssa autolle (sen jälkeen kun olin saanut kätöseeni ihanan ihanan autokoululaskun :s), ei jalkani tutisseet. Ope ajoi ensin vähän matkaa, pois keskustasta, ja pysähtyi sellaiselle vähän sivummalla olevalle tielle. Kun hän otti avaimet virtalukosta pois ja sanoi, että olisi minun vuoroni tulla kuskin penkille, jossakin sisuksissa hiukan muljahti. Olihan se nyt jännää päästä elämänsä ensimmäistä kertaa oikean auton rattiin!

Ajotunti meni hyvin, minusta oli kiva vaihdella vaihteita. :DD Vaikeaa oli hahmottaa, missä kohtaa tietä oikein ajelen. Eh. Tai että mistä sen näkee, että onko liian keskellä vai kenties tipahtamassa ojaan? Ehkäpä siihen löytyy jokin taju kohta. Ärsyttävä vaihe ajotunnista oli se, että piti ajaa muutama metri ja pysähtyä, sitten taas lähteä liikkeellle, ja pysähtyä taas muutaman metrin jälkeen. Monta kertaa. Sain reaaliaikaista hyvää palautetta u-käännöksestäni, että osasin pitää ratista esimerkillisesti kiinni. :DD Huomauttamisia sen sijaan tulikin juuri tuosta sijainnista tiehen nähden. Oli jännittävää, kun yhtäkkiä olimmekin vähän vilkkaammalla tiellä, jolla oli jopa vastaantulijoita! Kivasti parkkeerasin Citymarketin takaparkkikselle, ope sanoi että hyvin meni. Seuraavaa ajokertaa odotellessa siis... (: (Anteeksi tämä hymiöiden määrä.)

Vielä kivaa:

Eilen iltapäivällä nähtiin Kämppiksen kanssa pitkästä aikaa. Kumpikin on huimennellut tahoillaan, nyt oli kivoja juteltavia. Illalla kävin S:n luona teeittelemässä, persikkarooibos oli nam. Illan pelihetkikin oli mukava, vaikka en pidäkään peleistä, joissa täytyy strategoida. (?)

Edelleen jee:

Tänään aamupäivällä postinkantaja kolisteli oven takana sellaisin tuloksin, että eteisen lattialle tipahti pelkkiä kivoja posteja. Kämppikselle tuli kirje, ja minulle kaksi pakettia. Toinen oli kotiväeltä, kirjekuori sisälsi kotiin jääneen päiväkirjani. Kilttiä, että äiti vaivautui laittamaan vihkon minulle postissa, vaikka sen unohtuminen ei ollutkaan maailman vaarallisinta. Toisessa paketissa oli viime viikolla tilaamani elokuvat. Pehmokuoresta kuoriutuivat Hotelli Ruanda, Casino royale ja The Departed. Bond-leffan katsoin muutaman kerran viime kesänä, muut pätkät ovat uusia tuttavuuksia.

Mutta täytyyhän se PLÄÄHkin tulla, kun pitkään on ollu jee:

Aamupäivällä, joskus pyykkien koneeseen laittamisen jälkeen hoitelin asioita puhelimella. Lääkäriajan varaamisen lisäksi soitin Mikkelin Specsaversiin, sillä minulla oli hiukan kysyttävää. Kerroin, että olin hiljakkoin ostanut kyseisestä liikkeestä silmälasit, ja nyt niissä on sellainen pikku ongelma, että näen niillä kahtena. Etenkin hämärässä ympäristössä valot (ovat ne sitten kattolamppuja, katuvaloja tai metron valoja...) näkyvät tuplana, mikä on ymmärrettävästi kovin häiritsevää. Mietin että tämä tuplanäköni johtunee siitä, että en pihiyksissäni ottanut laseihini heijastuksenestopinnoitetta. Kysyin siis, että pystyykö sitä lisäämään jälkeenpäin.

Ei pysty. Niin ajattelinkin. Sen sijaan puhelimessa ollut täti sanoi, että minun pitää hankkia uudet linssit, joiden hiontamaksu on 60 €, jonka lisäksi maksaisin pinnoitteesta 50 €. Uusien linssien hinnaksi tulisi siis 110 €. Täti kuitenkin sanoi, että minulle tulisi halvemmaksi ostaa kokonaan uudet lasit. Jos ostaisin samanlaiset kehykset, kuin minulla jo on, hinnaksi tulisi 109 €. Jipii. Mutta kappas vaan, omat kehykseni eivät enää olekaan 59 €:n hintaluokassa, vaan ne ovatkin kaksikymppiä kalliimmat. Onneksi sentään täti lupasi, että voisin saada ne sillä hinnalla, jolla edellisetkin ostin.

Voi tätä onnen määrää! Minua ihan itketti, kun ajattelin että joudun ostamaan uudet silmälasit, jotka maksavat enemmän kuin aiemmin ostaman, vain koska olin säästäväinen väärään aikaan! Toisaalta säästäväisyys ei ollut vain oma vikani, sillä silloinen optikkomies selitti pinnoitteen tarkoituksen huonosti. Hän nappasi mallikehyksistä toisen linssin irti ja pyysi minua katsomaan peiliin rillit nenälläni. "Tässä näet eron pinnoittamattoman ja pinnoitetun linssin välillä". Hmph ja minä parka luulin, että se ihme heijastamattomuusjuttu olisi vain pelkkä ulkonäöllinen seikka, enkä siis halunnut sijoittaa puoltasataa moiseen. Vaan väärinpä luulin.

Silti vielä kiva juttu:

Kun olin hetken aikaa maannut masennuksissani sängyllä (päätäkin alkoi särkeä yhyhy), mieleeni muistui muuan TV-mainos. En muistanut, minkä puljun ainos oli, mutta muistin sisällön: Tuo vanhat lasisi kierrätykseen, saat hyvitystä uusista. Reippaana tyttönä sitten googletin ideani ja päädyin Nissenin sivuille, joilla kerrottiin kyseisestä kampanjasta. Vanhoista laseista saa 50 € hyvitystä, kun ostaa vähintään 75 €:n hintaluokan kehykset. Tuon hintaluokan rilleille jäisi siis hintaa 25 €. Ei pahis. Tosin kaikki tarvittavat pinnoitteet (krhm) kustantaisivat neljäkymppiä, mikä nostaisi hinnan 65 euroon. Joka olisi silti vähemmän kuin uudet lasit Specsaversilta. Olin mielissäni keksimästäni juonesta, vaikka harmittikin hiukan, että joutuisin etsimään uudenlaiset kehykset nykyisten ihanien tilalle.

Vaan ei siinä vielä kaikki. Hetken aikaa istuskeltuani päähäni pälkähti, että tottahan Specsaversilla täytyy sentään olla jonkinlainen palautusoikeus! Naputtelin itseni jälleen nettiin ja löysin kuin löysinkin Specsaversin sivuilta "100 %:n tyytyväisyystakuun", joka sallii asiakkaan palauttaa lasinsa syystä riippumatta 30 päivän kuluessa (hmm ei mainittu kyllä mistä. ostosta vai lasien saamisesta?), ja lupaa vaihdon samanhintaisiin rilleihin. Joten otin puhelimen kätöseeni ja soitin uudelleen, että osuisiko minun asiani takuuseen mitenkään.

Linjoilla oli sillä kertaa eri täti (kivempi kuin se edellinen), ja hän lupasi tiedustella asiaa kollegaltansa, sillä hän ei ollut aivan varma, miten toimitaan. Täti soitti hetken päästä minulle takaisin ja sanoi, että saan uudet linssit pelkän pinnoituksen hinnalla, eli viidelläkympillä!! Jee! Joten huomenna auton nokka (S halusi lähteä mukaani, joten tuskin menemme junalla) osoittaa kohti Mikkeliä, ja vien kakkulani muokattavaksi. Pitää vain toivoa, että liikkeessä muistetaan ystävälliset lupaukset vielä huomennakin. :DD Jollei muisteta, niin tämä tyttö marssii Nissenille ja etsii uudet lasit silmillensä.

Huh huh, että tällaista tällä kertaa. Vuoristorataan mahtuu myös jahkailua siitä, että jaksanko mennä tänään illalla naapurin synttäriraamikseen ja laulamaan karaokea vai en, sekä mietintä ensi viikonlopun kuororeissailusta. Toisaalta olisi kivaa lähteä keikalle, mutta toisaalta en jaksaisi matkustaa, eikä äänenikään ole kai ihan kunnossa. Mietitään, mietitään.

Lokakuun alku

Moi. Tänään palasin venähtäneen viikonlopun jälkeen takaisin Pieksämäelle. S ystävällisesti nouti minut asemalta, käväisimme kaupassa ja sitten tulin kämpille. Olin vähän toivonut, että oven takana odottaisi CDON.comin postipaketti, sillä tilasin muutaman DVDn viikolla. Leffapakettia ei lattialta löytynyt, mutta sen sijaan minua odotti eräs toinen mukava yllätys:


N oli heittänyt minua kirjeellä, joka oli kirjoitettu jännän kauniin kortin taakse. Kortin naisen selkään on tatuoitu Viimeinen ehtoollinen. :o Kirjekuorikin on kiva, siinä on Jeesus saaarnaamassa vuorella. Kirjeen sisältö toki oli kaikkein kivin.^^*

Eilen oltiin koko perheen voimin käymässä siskon koululla. Siellä oli avoimien ovien päivä, sisko esitteli ompelimon ja pinkomon. On siis kyse suutarikoulusta. (:

Luokassa sai askarrella: Liimata valmiiksi leikattuja, pienen pieniä lapikkaan osasia yhteen. Se oli ihan kivaa muuten, mutta lopussa meinasi mennä hermot, kun nyörien hapsut näyttivät rumilta. :PP

Koululta ajelimme Ideaparkkiin. Olisin halunnut ostaa jotakin uusia alusvaatteita, mutta en kai ollut oikein shoppailutuulella. Viikonlopun ostokset jäivät siis seitsemään sukkapariin, muutamaan metriin nyöriä (askarteluun) ja Prinsessa ja sammakko -minikirjaan. Hohoho, mikä lienee heräteostos sekin oli. Tosin oli ihan hyvä, ettei tullut kovin paljon ostiskeltua, sillä postista on tosiaan tulossa ne DVDt ja muutenkin varmaan löydän ihan kivasti rahareikiä tässä syksyn aikana.

Perjantaina oli Tampere-päivä. Kävelin syksyisillä kaduilla (ja harmittelin ettei minulla ollut kunnon kameraa mukana) ja kiertelin kirppiksillä. Oli mukavaa vaellella yksinään, vaikka kohtasin kyllä erään inhottavan ongelman: Kaduilla tuuli sen verran kovaa, että ilman hattua voi saada itselleen päänsäryn. Jos taas vetää pipon päähänsä, kävellessä tulee kuuma. En keksinyt ratkaisua, kuljin paljain päin. Kävin väännätyttämässä rillejäni, nyt ne nököttävät tukevammin nenällä. Ei tosin tällä hetkellä ollenkaan, mutta yleisesti.

Illalla oli Udoka-treenit. Vaikka olin odottanut niitä kovasti, taisin jotenkin pettyä. Oli aika tylsää, sillä soitimme vain kahta eri biisiä koko harkkojen aikana, ja ne olivat kovin samanlaisia keskenään. Yritin torjua tylsistymistä vaihtamalla kepin vasempaan käteen, jonka jälkeen meinasi olla hankalaa soittaa oikealla kädellä. :o Harkkojen tanssiosuuteen en osallistunut täysillä, kun oli vielä hieman kröhää. Sen sijaan soitin veljen kanssa tanssijoille musiikkia. (:

Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava toinen viikonloppu. Vaikka olisihan sitä voinut vielä nähdä ♥:n kanssa. Olihan perjantaina sentään Nigerian itsenäisyyspäivä. (: Tänään illalla on luvassa jotakin ihan tavallista hengailua. Jonkin leffan voisi katsoa, tai jos sitä vaikka näpertäisi jotakin. Ken tietää.

(Kuvat on otettu kännykän kameralla, kun oikea valokuvauskone on vielä poissa pelistä.)