Muumien huudeilla

Moikka. Meillä oli perjantaina työpaikan virkistysretki, lähdettiin bussilla Naantaliin. En tiennyt etukäteen, mitä reissulla tapahtuisi, ennakkotietona oli annettu ainoastaan bussin aikataulu ja kehotus "hyvät kengät ja iloinen mieli mukaan". Tietysti toivoin, että mentäisiin käymään Muumimaailmaan, mutta jotenkin epäilin toiveeni realistisuutta. Lähdin matkalle kyllä ihan hyvillä mielin, koska ajattelin että mikä tahansa kohde on varmasti ihan kiva, kun on hyvää seuraa.

Unenpöpperöinen matkustaja aamusella linja-autossa :D

Jo pelkästään bussimatka oli tosi kivuli. Tuli höpöteltyä kaikenlaista Rttn kanssa ja muutama juttu sepustettua muillekin. Vetäisin aamupalajugurttini bussissa, koska kotoa lähteissä ei tehnyt mieli syödä melkein mitään. Jugurtillakaan ei silti pitkälle pötkitä, joten onneksi Naantaliin saavuttuamme päästiin vähän aamukahvittelemaan.

Hörpimme aamukahvit ja mussutimme kinkkuleivät Merisali-nimisessä kahvilaravintolassa, josta oli oikein komeat näkymät merelle. Paikka oli tunnelmaltaan kiva, joten oli ihan mukavaa aloittaa Naantali-päivä siellä. Ainoa miinus siitä, että siihen miljööseen olisi passannut paremmin jokin anjovis- tai katkarapuleipä. :D Toki kinkkuleivät olivat helpompi ratkaisu, niin ei tarvinnut miettiä kala-allergikkoja erikseen. No hard feelings. (: Päin vastoin, oli oikein kivulit fiilikset. En ole pitkiin aikoihin ollut tekemisissä Toijalan puolelle siirtyneen Sirpan kanssa, joten oli kivaa että päästiin turisemaan ajan kanssa retkikamuina. (:

Aamukahveilta siirryttiin museoon. Kävelimme vanhan kaupungin läpi museoon, jossa meille kerrottiin Pyhästä Birgitasta, hänen luostari-ideologiastaan ja erityisesti Naantalin luostarista. En ollut niin kovin kiinnostunut pelkistä sepustuksista, mutta museoon rakennettu luostarin pienoismalli oli hauska. Toinen kiinnostava juttu oli museokauppa, jossa hypistelin söpöjä nukkekodin teeastiastoja ja Harrypottermaisia sulkakyniä. En silti ryhtynyt shoppailemaan, vaan tyydyin ihan vaan katselemiseen.

Katseltavaa riitti museosta poistumisen jälkeenkin. Museon opas kierrätti meitä pienen lenkin verran vanhassa kaupungissa ja kertoili rakennuksista. Oli tosi tosi nättiä, ja yritin saada kameraanikin joitakin räpsyjä ihastelemistani kohteista:

 Harmi, että oli aika pilvistä. Ei onneksi satanut. Vielä tuossa vaiheessa.

 Ei poikettu tuonne, höh. Näyteikkunassa oli kaikkea ihanaa.

 Söpöjä taloja vieri vieressä.

Vanhasta kaupungista kurvattiin kirkolle, jonne emme kuitenkaan päässeet sisälle, sillä siellä oli meneillään hautajaiset. Kierrettiin sitten vähän aikaa hautuumaalla, ennen kuin pakkauduttiin bussiin ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen.

 Hautausmaan poluilla oli kivoja nimiä (:

Kirkolta ajeltiin vähän pitempi matka, niin että sai taas turista rauhassa vieruskaverin kanssa. Ja katsella maisemia, ja huimastella kun bussi ajoi koooorkealla sillalla, jonka alla oli vihreä meri. Bussiajelun seuraava määränpää oli Louhisaaren kartano Askaisissa. Siellä meitä kierrätettiin kahdessa ryhmässä, opas kertoi pytingin sisustuksesta ja asukkaista. Kartanossa oli nättiä, nähtiin 1600 - 1800 -lukujen sisustusta ja kuultiin juttuja Flemingeistä ja Mannerheimeista. Kartanossa en ottanut kuvia, kun huoneissa oli aika hämärää.

Kartanokierroksen jälkeen käyskentelimme puistokäytävää pitkin kahvilalle, jonne meille oli varattu lounas. Tai no liikkuminen oli ehkä vähän ripeämpää kuin pelkkää käyskentelyä, sillä tuossa vaiheessa piti kaivaa sateenvarjotkin esiin. Pääsimme silti ihan suht. kuivana kahvilalle ja nälkäisinä asetuimme ruokajonoon. Oi vitist, oli kyllä niiiiin hyvää ruokaa, että! Nälkäisenä en malttanut edes filmata ruokalautastani, mutta toisaalta sapuska oli ihan tavallista: salaattia, sopivan mausteisia krutonkeja, höyrytettyjä vihanneksia, uunilohta, perunoita ja lihakastiketta. Tavallista, mutta ah niin taivaallista! Maut kohdallaan todellakin. Jälkiruoaksi oli vielä marjakiisseliä ja kermavaahtoa, ja syöminkien jälkeen olin ihan kiitettävän täynnä.

Kahvilan yhteydessä oli myös pikku putiikki, jossa hypistelin aivan ihania korviksia ja rintakoruja. Korut olivat kuitenkin (onneksi?) liian tyyriitä minun budjetilleni, ja päädyinkin ostamaan vain yhden nekun. Olisin ehkä ostanut useamman, mutta kun minulla oli vain viisikymppinen ja kaksieuronen, enkä jaksanut käyttää sitä seteliä. ö.O

Ruokailun aikana taivas heitti maahan rankemman sadekuuron, mutta lähdön hetkellä sade oli ehkä vähän laantunut. Takaisintulomatkalla suunniteltiin vähän maanantain työkuvioita ja jatkettiin niiden ja näiden jutustelua. Olin vähän kahden vaiheilla, menisinkö vielä illalla rumpuharkkoihin, mutta Viialaan päästyämme päätin, etten jaksa. Enkä tykkäisi mennä harkkoihin kesken kaiken. Menin siis suoraan kotiin ja ajattelin fiilistellä reissua vielä illalla. Tykkäsin retkestä, oikein kiva syksyn piristys. (:

Retkuilija vanhassa kaupungissa