Vähän lisää romanttista

Joku päivä tapoin aikaa leikkelemällä lehdistä kivoja kuvia ja sanoja, joita voi myöhemmin käyttää joissain askarruksissa. Kuvat tipauttelin heti kirjekuoreen, mutta sanoja oli tutkittava vähän kauemmin. Asettelin niitä riviin ja pinoon, tuumasin ja luin. Hengittelin. Syntyi kaksi pientä runonpätkää.

Maalaistytön
joka ei ole kuten muut
kauniit kasvot.

Taianomainen elämys.

...ja he saivat toisensa

Ensimmäisestä runosta tuli jotenkin kliseinen ja siirappinen. Mutta annan kliseisyyden itselleni anteeksi, sillä en ole tehnyt runoja IKUISUUKSIIN. En kirjoittamalla, leikkaamalla tai magneeteillakaan. (Joululahjaksi saatu jääkaappirunous on vielä avaamaton, koska haluan ottaa sen käyttöön vasta omassa kämpässä.) Ja vaikka olisinkin, luulen että tyylini olisi muutenkin vähän kliseisen sokerinen. Pitäisi elvyttää runoiluharrastusta, se voisi olla kivaa.

Kalojen mielikuvitus:
Vapaa tekemään mitä vain!

Vuoroin villejä värejä,
edessä elämän kaunein päivä.

Toisesta runosta tuli jonkinlainen unelmatsemppiruno itselleni (olen horoskoopiltani kalat). Nyt kun kohta valmistun, olen vapaa tekemään mitä haluan. Ainoa ongelma on, että en oikein tiedä, mitä haluaisin. Tällä hetkellä ei ole muita tulevaisuuden suunnitelmia kuin että haluan alkaa lukea kirjoja. Sitäkään en ole tehnyt aikapäiviin, joten olisi kiva opetella sekin touhu uudestaan. Ehkä lukeminen ja kirjoittaminen voisi olla hyvä itsensäkehittämistavoite. Kuulostaa hyvältä. (: