Leirisyksyn startti

Tämän vuoden leirikesä on jo taaksejäänyttä elämää, mutta sen jatkoksi on kovaa vauhtia syntymässä kiva leirisyksy. Se lähti käyntiin viime viikonloppuna Toukolassa, kun oli Akaan seurakunnan ensimmäinen nuorten aikuisten leiri. Minäkin olin mukana hyörimässä, ja ah-miten-ihanaa, pelkästään leiriläisenä!

Olen monesti haaveillut, että pääsisin leirille vain leireilemään, ilman mitään työvelvoitteita. Viimeksi olen ollut ihan vaan leiriläisenä kerhonohjaajakurssilla, jonka kävin muistaakseni lukion ekalla. Sen jälkeen olen ollut ohjaajana (kesätyöläisenä tai viranhaltijana) tai isosena, eli on pitänyt olla kartalla siitä, mitä tapahtuu milloinkin. Mutta nyt ei tarvinnut.

Oli hauskaa, kun ei tarvinnut muistaa ohjelmaa kovin pitkälle eteenpäin, riitti kun kävi vilkaisemassa seinälle kiinnitettyä lappusta silloin tällöin. Ei tarvinnut valmistella mitään seuraavaksi tapahtuvaa, vaan sai vaan tulla paikalle. Ei tarvinnut huudella ketään yhteiseen ohjelmaan, vaan sai vaan seurata porukkaa. :D Oli siis aika rentoa meininkiä.

Yksi parhaista jutuista leirillä oli mukavat jälleennäkemiset. Leirillä oli monia tyyppejä, joiden kanssa olen ollut ennenkin leirillä, ja muutamia tyyppejä jotka ovat olleet kanssani samassa koulussa. Vapaa-aikana muisteltiinkin paljon koulu- ja leirijuttuja ja puhuttiin yhteisten tuttujen kuulumisista. Kivaa.

Ohjelmakin oli mukavaa, ja sitä ja vapaa-aikaa oli sopivassa suhteessa. Leireily sujui leppoisasti olympiakilpaillen, kanooteilla meloen ja muuten vain hengaillen. Vapaa-ajallakin koko porukka (11 tyyppiä, aika pieni leiri) oli yhdessä, pelattiin UNOa, ihmissusipeliä ja muuta. Saunan jälkeen (kävin uimassa vielä, huu!) oli iltaohjelma, jossa leikittiin Bumtsibumia, suohon laulantaa ja ninjaa. Ninjasta tuli yksi lempparileikeistäni, vaikka toinen ninjakäteni vähän vaurioituikin.

Lauantain (leiri kesti vain la-su) iltaohjelman jälkeen meillä oli ehtoollishetki aittakirkossa. Se oli simppeli, rauhallinen ja kaunis. Oli hyvä olla ja hengitellä, kuulostella vaan rauhaa ja hiljaisuutta. ♥

Kaiken kaikkiaan tämä syksyn ensimmäinen leiri oli vallan ihana. Kalenterissa on tälle vuodelle vielä ainakin kaksi leiriä, ja varmasti niistäkin tulee hyviä. Vaikka olenkin niissä ohjaajana. :D

EDIT: eikun hei, huijasin vahingossa! Pidettiinhän meille Diakin ekana syksynä joku leirin tapainen, kun meidän koko luokka yöpyi yhden yön jossakin leiripaikassa. (kamala, en edes muista, mikä sen paikan nimi oli!) Toisena syksynä leireiltiin Partaharjulla, kun opiskeltiin leirin pitämiseen liittyviä asioita. Mutta onhan noistakin leireistä vierähtänyt jo jonkin aikaa, eli olin silti leiriläisenä PITKÄSTÄ AIKAA. (:

o.O

Hahaha! Vilkaisin pitkästä aikaa blogini tilastoja, ja niistä selvisi, että ainakin yksi lukija on löytänyt blogiini kirjoitettuaan Googleen "laura voutilainen lehmäjengi musiikki". Toivottavasti löysi etsimänsä! :DD

Koukussa huijatatskoihin

Eilisestä postauksesta unohtui yksi hommeli, jota tein aikani kuluksi lauantaina. Nimittäin testailin taas leikkitatuointien tekemistä. Sen hennaamisen jälkeen kokeilin joskus tehdä ihan vaan silmänrajauskynällä ja suihkutin hiuslakkaa päälle, mutta se tekniikka ei ollut kovin kestävä. Kyllä rajauskynä-hiuslakka-tatuointi kesti yhden päivän, jos varoi hankaamasta kuvaa, mutta törmäsin netissä pätevämmän kuuloiseen tekniikkaan.

Tässä toisessa feikkitatskatekniikassa tarvittiin myös rajauskynää, ja sen lisäksi talkkia ja suihkutettavaa laastaria. Hahahaa, meidän kaapeista ei löydy talkkia, joten päätin kokeilla, josko Maizena toimisi. :D

Eli. Ensin piirretään rajauskynällä kuva iholle. Sitten tupsutellaan vähän sitä talkkia/Maizenaa kuvan päälle, ja käytellään sivellintä, että jauhe asettuu tasaisesti joka paikkaan ja että saadaan ylimääräiset talkit pois. Sitten vaan suihkutetaan sitä spray-laastaria koko kuvan päälle ja annetaan kuivua. Valmista!

Tein vasemman ranteen sisäpuolelle (!?) kruunun vähän kimaltavalla pronssin värisellä rajauskynällä. Kruunu pääsi vähän leviämään, kun piti mennä liian aikaisin tökkimään ja kokeilemaan, josko laastari olisi jo kuivunut. :D

Oikean nilkan ulkosyrjään piirrustelin ankkurin. Siitä tuli yllättävän hyvä, vaikka paikka olikin aika haastava. Kyllähän omaan nilkkaan YLETTYY hyvin, mutta kun pitäisi vielä saada piirrettyä, ja mieluummin saada kerralla hyvää jälkeä, sai nilkkatatuoinnin kanssa olla kieli keskellä suuta. (:

Nämä spray-laastarilla suojatut kuvat osoittautuivat aika kestäviksi. Ranteen kruunun hankasin eilen pois, koska se oli päässyt jo hilseilemään, eikä näyttänyt enää kivalta. Ranteen kuva tietenkin joutui enemmän koetukselle esimerkiksi käsienpesussa ja senkin takia, että ranteen iho liikkuu enemmän (!?) kuin nilkan. Nilkan tatuointi näyttää edelleen hyvältä, vaikka olen käynyt sen kanssa suihkussa ja saunassa, ja tänään kahlasin rantavedessä ollessani järvellä. Eli tällä tekniikalla saa koristeltua ihonsa ainakin kolmeksi päiväksi, jee! (:

Pitkästä aikaa -lauantai

Olin viikonlopun yksin kotona, kun ♥ oli jonkun kaverinsa mökillä narraamassa kaloja. Perjantai-ilta meni nokostellessa, rumpuharkoissa ja taco-kärryllä iltapalastaessa. Lauantaista muotoutui jonkinlainen "pitkästä aikaa" -päivä.

Ensinnäkin sain pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa. Ajattelin, että kroosaisin helposti ainakin kahteentoista, mutta taisin herätä jo joskus yhdeksän jälkeen. Aika outoa! Vaikka heräsinkin melko aikaisin, en silti noussut heti. Löhöilin vaan pedissä ja selasin puhelimella Facebookkia ja pelasin pelejä. Joskus yhdentoista maissa sain itseni pois vällyjen välistä.

Aamupäivällä liikahdin pitkästä aikaa. Eli "urheilin". Iskin pleikkarin sisään sellaisen Move Fitness -levyn, jonka opastuksella hyörin ja pyörin olkkarissa jonkin aikaa. Jotakin puolen tunnin ja tunnin väliltä. Ja hnnggghhhaaaash, kuinka kammottavaa se olikaan. En ymmärrä, miten saisin itseni aktivoitua johonkin liikuntaharrastukseen niin, että jaksaisin tehdä sitä tarpeeksi usein. Nimittäin kun urheilukertojen välillä on kamalan paljon aikaa, jokainen kerta tuntuu ihan kamalata, joltakin kuoleman esikartanolta. Olisi kiva löytää sellainen "urheilun jälkeen on niin hyvä fiilis" -kokemus, josta aina kuulee puhuttavan. Eli jos jollakulla olisi myytävänä motivaatiota ja itsekuria, niin tänne näin vaan tarjouksia tulemaan!

Urheiluhetkosen jälkeen kävin suihkussa pitkän kaavan mukaan ja napostelin jotakin aamupalaa. Olin suunnitellut, että voisin mennä pitkästä aikaa kylille pyörimään, mutta ei houkutellut lähteä sateeseen taivaltamaan. Siispä katselin Netflixistä Muodon vuoksi...a ja olin vaan.

Viiden jälkeen lähdin liikkeelle, ajelin bussilla keskustaan. Käväisin Tigerissä ostamassa muutaman hiusjutun itselleni ja eskarinaloituslahjaksi Olivialle. Sitten hokasin, että kaupathan menevät jo kuudelta kiinni, eli en voikaan shoppailla kovin kauaa. Piipahdin sitten vielä Henkkamaukalla, koska halusin ostaa kynsilakanpoistoainelappusia. Ostin niitä pari rasiallista ja mukaani tarttui myös se sellainen nutturavalkki. (kokeilin sitä sitten myöhemmin illalla, ja ihastuin kyllä kovin! Laitoin tukkani sillä sunnuntaina ja nytkin pääni päällä keikkuu valkin ympäri tehty nuttura.)

Koska minulla oli kauppojen sulkeuduttua aikaa vielä tunti seuraavaan juttuun, päätin kipittää ei-niin-pitkästä-aikaa Cafe Europaan. Tilasin juoman ja istuskelin jossakin nurkkapöydässä puhelinta selaillen. Kun kello alkoi lähestyä seitsemää, siirryin muutaman metrin päähän toiseen paikkaan. Olin sopinut treffit yläaste- ja lukiokaverini kanssa Napoliin. Yhtenä päivänä tuli yhtäkkiä mieleen, ettei olla nähty ikuisuuksiin, joten ajattelin ehdottaa syömään lähtemistä. Olimme nähneet viimeksi viime kesänä, joten oli jo aikakin taas kohdata! Napoli-pitseria sopi hyvin tähän jälleennäkemiseen, koska sielläkään ei ole tullut ravattua; olen käynyt siellä vain kerran, muistaakseni joskus lukioaikoina.

Oli kyllä mukavat treffit. Oli paljon juteltavaa ja ruoka oli hyvää. Minä päädyin pitkän pähkäilyn (miten ihmeessä pystyy valkkaamaan listalta, jossa on yli 100 pitsaa!) jälkeen pitsaan, jossa oli strutsia, villisikaa ja savulohta. Njams! Jälkkärin jälkeen kello oli yli yhdeksän, ja päätimme antaa tilaa seuraaville asiakkaille. Paikka oli nimittäin ihan täynnä ja ovella oli koko ajan jonoa. Tällä kertaa emme jatkaneet treffi-iltaa pidemmälle, vaan lähdimme kumpikin kotiin nukkumaan. Tai no, minun tapauksessani se tarkoitti sitä valkin testaamista ja vielä paria jaksoa Muodon vuoksia. (:

Pitkästä aikaa -lauantaini (voiko tuo olla oikea sana, näyttää ihan kummalta!?) oli oikein kiva, niitä lisää! (:

Syksy

Eilen ulkona tuoksui lakritsilta. Autossa piti pitää lämmöt päällä (ikkunaan ja varpaisiin, jaloissa oli vielä sandaalit). Tein muistaakseni ekaa kertaa ikinä kääretorttua. Siihen tuli väliin omenahilloa ja kuivattuja karpaloita. Syksyä lautasella.

Siis häh!!??

Huomasin juuri, että noiden aiempien tekstien kuvat ja kirjoitukset on ihan viturallaan ja missä sattuu. Koitin säätää niitä puhelimella, mutta taisin vaan hävittää niitä enemmän. Tarttee koittaa laittaa niitä ojennukseen koneella, kunhan pääsen jossakin hetkessä kotio.

Nyt olen kotonakotona, päätin poiketa töistä. Torstaina alkoi uusi työ, tähän mennessä en ole kuin hengaillut. Kaikki muut ovat lomalla, joten minulla ei ole ketään perehdyttäjää eikä neuvojaa. Joten tänäänkin vain lueskelin vähän nuorisotyön tiedostoja koneelta ja soitin kitaraa.

Eilen oli se monikulttuurinen messu. Laulu meni ihan ok:sti, mutta se hankala biisi meni ihan penkin alle. Se oli onnistunut tosi hyvin siinä ennen messua harjoitellessa, mutta tositilanteessa päätin näköjään säveltää sen uusiksi. Tuli sellainen ihme jazz-versio. Meinasi ruveta poruttamaankin, kun pääsin sen biisin jälkeen penkkiin istumaan. Että sellaista.

Messun jälkeen oli ruokailu, ihmiset olivat tuoneet sinne eri maiden sapuskoja. Minä ja ♥ veimme karjalanpiirakoita (pakasteesta, puolivalmiita) ja munavoita. Oli kiva istuskella syömässä ja juttelemassa, mutta olin kyllä aika iloinen kotiinpääsystäkin. Päivä oli melko pitkä, kello taisi olla jotain kahdeksan, kun vihdoin päästiin kotimatkalle.

Mutta, tarkoituksena oli oikeastaan vaan tulla sanomaan noista kuvien vinksallaan olemisesta, ja se tuli jo hoidettua. Moro siis!

(Jaaha. En näköjään saa tätä julkaistua. Uusi yritys myöhemmin. Ja jos pystyt lukemaan tämän, ilmeisesti se uusi yritys on toiminut. :D)