Ah ja voi

Tulin juuri monikulttuurisen messun lauluharkoista. Minua ei yhtään kiinnostanut mennä sinne, koska odotin niiden olevan älytöntä sähläämistä, enkä edes osannut omaa lauluani. Olin oikeassa. Sähläystä, enkä osannut.

Mutta. Treenattiin pianistin kanssa, pikku hiljaa alkoi sujua. Minulle sanottiin, että minun pitäisi laulaa. ♥

(Siis tarkoitti, että oikeasti. Laulutunteja, musiikkiteatteria, jotain. Pop & jazz.)

Leivoin pullaa

 

 

♥

2xH

Huvittelua.

 

Torstaina tehtiin ♥:n kanssa reissu Ideaparkkiin. Cityshopparin uutiskirjeessä luki taannoin, että -shopparilla saa kaksi Funparkin sisäänpääsymaksua yhden hinnalla. Ajateltiin sitten käydä katsomassa, millainen pulju siellä Ideaparkin yläkerrassa oikein on.

Kassalla kyselin ensin lipunmyyjältä, että olihan nyt niin, että huvipuistossa olisi aikuisillekin sopivia laitteita. Tyttö sanoi niitä löytyvän, joten maksettiin itsemme sisään ja saimme ranteisiimme Riemurannekkeet ja taskuihimme pari pelipolettia. Aluksi päätimme kierrellä alueella vain katselemassa ympärillemme ja tarkastella, millaisia laitteita puistossa oikein onkaan.

Ensin jonotimme Dark Rideen, joka osoittautui yllättävän kivaksi. Vaikka kyseessä olikin vain isolta ruudulta kolmedeenä näkyvät möröt, taisin vahingossa kiljahtaa pari kertaa, kun joku luurankotyyppi hyppäsi nenän eteen yllättäen. Mörköjenampumislautteeseen mahtui kerrallaan kahdeksan tyyppiä, ja ensimmäisellä kerralla minä ja ♥ sijoituimme pisteinemme ykköseksi ja neloseksi (minä olin se nelonen) ja Funpark-päivän lopussa toisella kerralla ykköseksi ja kakkoseksi (♥ edelleen ykkönen).

Seuraavaksi jonotimme Dark Ridea vastapäätä olleeseen 6D Adrenalineen (miksi ihmeessä laitteilla pitää olla näin hankalat nimet!?!?), joka oli siis periaatteessa niin kuin vuoristorata. Se ei saanut meiltä ihan niin korkeita pisteitä kuin edellinen laite (siis jos olisimme jakaneet jotakin pisteitä), mutta olihan sekin ihan kiva. Ensimmäisellä kierroksella katseluun oli valikoitunut paratiisisaarella kiemurteleva vuoristorata, toisella kerralla me olimme jonon ensimmäiset ja saimme valita katseltavan filmin. Silloin ruudulta näkyi dinosaurusvuoristorata. Itselleni tuli tästä laitteesta mieleen Mr. Bean, joka myös on kokeillut tällaista 3D-vuoristorataa. (:

Sitten taisimme mennä Spinniin. Se on vähän niinkuin joku minikokoinen halfpipesysteemi. Vaikka se näyttää vähän lällyltä (tuossa videolla ei ees näytetä, kuinka matala se on!), sai se silti ainakin minun pääni pyörälle. En näemmä kestä enää kovin paljoa pyöritystä. Kaukana ovat ne ajat, kun mentiin luokkakaverin kanssa Särkänniemessä Hurveliin 11 kertaa peräkkäin... :D Joka tapauksessa Spinni oli ihan mukava, ainakin siinä sai vähän tuuletettua itseään. o.O

Meinattiin myös mennä pelaamaan lasersotaa, mutta kun huomattiin, että sinne olisi tullut vain pelkkiä lapsia, päätettiin perua aikeemme. Sen sijaan menimme tuhlaamaan pelipolettimme pelihalliin. Ajoimme jotakin Sonic-rallia ja pelasimme pari kertaa ilmakiekkoa. Ihan muksaa. Jossakin välissä kävelimme kauhutalon läpi, aika tylsää. Siellä ei TAPAHTUNUT mitään, olisin odottanut yhtäkkiä esiin ponnahtavia zombeja tai edes niskaan suhahtavia ilmasuihkuja. Mutta ei, paikka oli vaan täynnä fosforilla maalattuja kuvia ja muutama hassu ruumis roikkui katosta. :D Sen sijaan minikeilaus oli hauskaa, sitä olisi voinut pelata kauemminkin kuin vaan yhden kierroksen, mutta oli annettava tilaa jonottaville tyypeille. Ehkä voisimme mennä vihdoinkin oikeaan keilahalliin, siitä kun on puhuttu nyt jo varmaan vuosi.

Meidän lempparilaite oli ehdottomasti lenta- ja vuoristoratasimulaattori G-Force. Minua jännitti aika paljon kokeilla sitä, mutta halusin silti uskaltaa. G-Forcessakin sai valita, minkälaisen ohjelman haluaa kokea, ja aloitimme keskihurjalla Star Trek -ajelulla. Se oli aika lälly (meni ylösalaisin vain ehkä kolme kertaa) joten seuraavilla kerroilla valkkasimme kaikkein hurjimmat vaihtoehdot. Ne olivat huippu kivoja, ainoastaan turhan nopeasti ohi. Vaikka ymmärtäähän sen, että yhtä paria ei voi loputtomasti pyörittää, kun jono on koko ajan aika pitkä. Etenkin kun kahdesta G-voimakopperosta vain yksi oli käynnissä. Jonottaminenkin oli onneksi ihan hauskaa, sillä kopin vieressä oli tv-ruutu, josta näkyi koko ajan sisällä olijoiden reaktiot. Oli hauska katsella, kun tyyppien hiukset nousivat pystyyn ja ilmeet vaihtelivat laidasta laitaan.

Olimme Funparkissa noin kello kahdesta seitsemään, joten jossakin välissä piti syödäkin. Huvipuistoalueella oli oma kahvila/ravintola, jonka tarjonta näytti ihan hyvältä ja hinnatkin yllättävän pieniltä huvipuistohinnoiksi. Me söimme sellaisia paistettuja kananpaloja, molemmat saivat mahansa täyteen yhteensä n. 15 eurolla. Ei paha siis. Ennen kotiin lähtemistä katsastimme nopeasti vielä huvipuiston myymälän, ja pitihän sieltä ostaa isot värikkäät tikkarit. (:

 

Hennausta.

Kun pääsimme kotiin Idea- ja Funparkista, otin käsittelyyn edellisenä päivänä ostamani hennatuubin. Ostin asematunnelin Aurinkoa-kaupasta tuubillisen hennatatuointiainetta ja ajattelin kokeilla, osaisinko tehdä sillä itseeni jonkinlaista leimaa. Tuubissa oli ohut kärki, joten sillä sai piirrettyä aika helposti. Ainoat hankaluudet olivat lähinnä omassa notkeudessani, tai sen puutteessa. :D Jalkapöytiin piirtäessä polvet olivat ikävästi tiellä, mutta ihan hyvin sain silti piirusteltua. Molempien jalkapöytien lisäksi taiteilin vasempaan ranteeseen sekä etu- ja keskisormeen ja nimettömään.

Annoin kuvien olla muistaakseni pari tuntia ja sitten keksin laittaa kelmua niiden suojaksi, jotta voisin pitää aineen iholla yön yli. Käärin siis kuvat muoviin ja laitoin jalkoihin vielä sukat. Ajattelisin, että muovin alla henna-aine pysyy kosteana, jolloin se pystyy päästämään väriä paremmin. Perjantaiaamuna (krhm, taisi olla joskus yhden aikaan päivällä) pesasin aineen pois ja iholle jäi punertavan ruskeat kuvat. Tykkään niistä hurjan paljon, etenkin ranteen höyhenestä ja oikean jalan unisiepparista.

...henna vaikuttamassa...

...ja valmiit kuvat:

(Tokihan näistä kahdesta eri jutusta olisi voinut kirjoittaa kaksi erillistä postausta, mutta ajattelin nyt laittaa nämä yhteen. Oikeastaan minun pitäisi olla nyt kuuntelemassa tämän päivän lauluja, koska parin tunnin päästä olen taas esilaulajana messussa, enkä ole koskaan laulanut sinne tulevia biisejä. Nyt siis Youtuben puolelle, moro!)

Onnea ja ihanaa

On kyllä pitänyt aivan mahtavaa kesää. Koko ajan on tapahtunut kivoja juttuja.

♥ Poikaleiri oli hauska. Leiriläiset ja isoset olivat mainioita, mutta kivointa oli silti tehtailla virsipinssejä sekä piirrellä niitä näitä papin kanssa. Leirin lopussa siellä kävi toimittaja, ja vielä lopummassa saatiin tervemenoa-muualle-Paula -kakkua.

 

♥ Pääsin leiriltä ♥:n kyydillä, kun hän ajeli siihen aikaan Turusta Tampereelle. Kovin kauaa ei ehditty kotosalla olla, kun tuo toinen jo lähti uuteen reissuun, ajelemaan Norjaan omien tuttujensa kanssa. Minäkään en ehtinyt homehtua kämpillä, vaan lähdin melkein samalla ovenavauksella kylälle. Piiiitkästä aikaa rummuttamaan. I-ha-naa. Oli mukava nähdä tuttuja, soittaa ulkona, nauttia rytmistä ja kesästä. Harkkojen jälkeen ajattelin mennä jonnekin syömään, koska jääkaapissa olisi ollut valon lisäksi vain ketsuppia ja margariinia. En saanut ketään syöpöttelyseuraa, joten sain valita ruokapaikkani ihan oman mielen mukaan. Kekkasin, että voisin mennä Marusekiin. Mussutin siellä sushia ja vihreäteejuustokakkua, ja palasin kotiin vasta kymmenen jälkeen.

♥ Lauantaina pyörähdin vielä vähän töissä. Muuten olisin jäänyt vapaille, mutta ajattelin kikkailla työpäivien kanssa niin, etten joudu pitkän vapaaputken keskellä tulemaan yhdeksi päiväksi hommiin. Joten lähdin reippaana puoli kahdeksalta kotoa ja suuntasin leiripaikalle, roudaamaan viimeisiä tavaroita toimistolle. Pakkasin auton täyteen tavaraa ja ajoin kamat omalle toimistolleni, kirkkoherranvirastolle ja kellarille. Kirjoittelin vielä matkalaskuni ja lähdin takaisin kotiin. Olin kotona jo joskus yhdentoista maissa, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua seuraavaan juttuun.

Lauantaina oli nimittäin rumpukeikka, jonne halusin ehtiä. Ja hyvin ehdinkin, etenkin kun Tommi tulikin hakemaan minut, eikä tarvinnut mennä bussilla. Tämänkertainen keikka oli Näsinpuiston lavalla, ja saavuimme sinne vain hiukkasen aikataulusta myöhässä. Yleisö oli jo kuulemma kysellyt, mikä meillä oikein kestää. Onneksi eivät olleet hermostuneet ja lähteneet pois, vaan jäivät kuuntelemaan ja katsomaan keikkaa. Oli tosi hyvä keikka; tunnelma oli leppoisa, yleisö näytti nauttivan, soittajat nauttivat. Oli ihana soittaa pitkästä aikaa, vaikka onnistuinkin saamaan dundunin kepistä rakon sormeeni. :D

 ♥ Sunnuntaina olin vielä yksin kotona. Sillekin päivälle oli kuitenkin menoa, joten en joutunut tylsyttelemään kämpillä kovin paljoa. Lähdin iltapäivällä Vanhalle kirkolle, englanninkieliseen messuun, kuten melkein joka sunnuntai. Tällä kertaa oli vähän erilaiset tunnelmat, sillä minua oli pyydetty laulamaan siellä. Larin ja Larin vaimon uuden vauvan ristiäiset olivat nyt sunnuntaina, ja pyysivät minua olemaan esilaulajana messussa. Totta kai suostuin, kivaa! Minä, entinen harkkaohjaajani ja hänen miehensä harjoiteltiin biisit kerran läpi ennen jumiksen alkua, ja jumis alkoi sitten neljältä. Ristiäismessun (?) jälkeen ihmiset kutsuttiin Aleksanterin kirkolle, jossa saatiin kitusiimme nepalilaista kana- ja kasviscurrya ja kakkukahvit. Oli hurjan hyvää ruokaa, maha täynnä olikin hyvä lähteä kotiin tuijottelemaan Frendejä.

♥ Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt niin, että olen koko ajan luullut eläväni viikonloppua. Kuulostaa siis siltä, että olen täysillä vapailla, kun päivät ovat menneet sekaisin. Maanantaina nukuin aika pitkään, päsin ylös sängystä ehkä vähän ennen kahta. Sitten ♥ palasi kotiin myös. Illemmalla ovikelloa soitti Saara, jonka olin luvannut majoittaa pariksi yöksi Tampereelle. Tosi ihanaa nähdä, pitkästä aikaa!

Maanantai-iltana hengailtiin vaan meillä, juteltiin ja käytiin saunassa.Tiistaina tehtiin pienimuotoinen kirppiskierros, jonka aikana molemmat tekivät ihan hyviä löytöjä. Minun mukaani tarttui ainakin kaunis olkalaukku, bandanahuivi ja neulepaita ♥:lle. Kirppstelyn jälkeen oli jo nälkä, ja mentiin Saaran poikaystävän ja tämän kaverin kanssa syömään Plevnaan. Oma makkara-annos oli vähän pettymys, mutta suklaakakku oli yhtä (syntisen?) hyvää kuin viimeksikin.

Ruoan jälkeen hyljättiin pojat omiin juttuihinsa ja valmistauduttiin viettämään tyttöilyaikaa. Noukittiin minun siskoni omalta kämpältään mukaan ja tultiin meille laittautumaan. Pikapuunauksen jälkeen ♥ oli niin ihana, että heitti meidät keskustaan, menimme istuskelemaan Cafe Europaan. Siemailimme muutaman juoman, juteltiin juteltiin juteltiin ja pelattiin kierros hauskaa Rappa kaljaa. Jossakin vaiheessa siskon kaveri tuli paikalle, sisko ja kaveri jatkoivat matkaansa ja minä ja Saara jäätiin niille sijoilemme. Lätistiin vielä vähän aikaa, ja lähdimme sitten etsimään karaokepaikkaa.

Menimme Tiikerihaihin, jossa näytti olevan ihan hyvin tilaa. Laitettiin laululaput karaoke-emännälle ja istuimme pöytään. Jouduimme odottamaan aika kauan omia vuorojamme, mutta onneksi juttua riitti edelleen. Osan ajasta vei myös yli-innokkaan ihailijan hätisteleminen. Lopulta pääsimme laulamaan, ja omien laulujemme jälkeen suuntasimme Mäkkärin kautta kotiin. ♥ oli taas niin ihana, että haki meidät autolla keskustasta.

 ♥ Tänään Saara lähti takaisin pohjoiseen, mutta otti sitä ennen kyytiinsä Timon, joka oli meidän luokalla Diakissa. Minäkin kävin moikkaamassa Timoa, ja jatkoin sitten päivääni shoppailun merkeissä. Ostin ainakin ale-kynsilakkaa, kimaltavia sukkia ja munakellon. Iltapäivällä kävin tsekkaamassa toisen rumpuryhmän treenit (ei napannut) ja mentiin ♥:n kanssa vielä  ruokakauppaan. En ihan hetkeen olekaan laittanut rahaa niin paljon palamaan (yli satanen sinne sittariin!!), mutta ostin uuden peiton, housut ja kopiopaperia. Jne jne. :D

 ♥ Olo on nyt aika väsynyt, mutta olen ihan innoissani tästä "lomastani"(ei siis virallisesti lomaa, mutta lähes kaksi viikkoa siirto- ja leirivapaita). Tähän mennessä on ollut tosi kivaa, ja luvassa on vielä monta hyvää juttua. Seuraavana listalla nukkuminen.

Kesäpuuhaa

Voi jee ja moi!


Viime viikolla leireilin toiseksi viimeisellä tämän kesän leirillä. Oli tyttöleiri, ja vietettiin kolme päivää Linnavuoressa leikkien, pelaten, uiden ja askarrellen. Niin kuin toissaviikkoinen lastenleiri, tämäkin meni ihan nappiin. Säät suosivat, ei sattunut mitään havereita ja porukka tuntui nauttivan. Niin leiriläiset kuin ohjaajatkin. Huomenna alkaa sitten tämän kesän viimeinen leiri, ja pakkaamisen jälkeen ajattelin pistäytyä taas välillä täällä blogin puolella.

(keep calm and go camping with girls)

Kun perjantaina saatiin leiri pakettiin, eli tytöt kotimatkoihinsa, käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä. Tai siis ensin kohti Nuutajärveä, Hanhisuota,Forssaa ja niin edes päin. Ajelin kaikessa rauhassa sellaisia pienempiä teitä, metsien ja peltojen keskellä. Kuuntelin musaa ja nautin kesäisistä maisemista, ajoin ilman minkäänlaista kiirettä. Oli tosi kivaa, ja tunsin itseni vapaaksi.♥

(nää on kyllä Lempäälän maisemia, mutta idea oli vähän sama)

Riihimäen ABC:lla tehdyn pissa- ja tankkaustauon (ja ihan ikkipikkiriikkisen harhaan ajon) jälkeen pääsin perille kohteeseen, Lempivaara-nimiselle leirintäalueelle. Siellä etsiydyin mökille, joka oli varattu meidän porukalle. Luvassa oli nimittäin viikonloppu suomalais-nigerialaisessa seurassa, mökille oli tulossa neljä pariskuntaa ja kaksi taaperoa. Näistä tyypeistä paikalla oli ne taaperot ja niiden isät, ku itse löysin perille. Juttelin kuulumisia Femin ja Abbeyn kanssa, ja katselin hiukan ympärilleni.

 

(Tarun kuva)

Leirintäalue näytti ensikatsomalta ihan hienolta paikalta, mutta kun ympäristöä alkoi tutkia tarkemmin, alkoi kaikenlaisia pikku vikoja tulla esille. Esimerkiksi meille luvattu oma ranta oli aikas kökkö. Laituri näytti olevan hajoamispisteessä, ja sen tikapuissa oli vain ylin askelma! Koko paikka vaikutti aika nuhjuiselta, mutta koitettiin olla kiinnittämättä siihen huomiota ja yritettiin keskittyä vain siihen mukavaan yhdessä oloon.

Ja mukavaa meillä olikin. Hengailtiin, juteltiin ja saunottiin. Katseltiin leffoja, pelattiin Singstaria ja syötiin. Ja syötiin, syötiin ja syötiin. Muutaman päivän aikana tuli vedettyä napaan aikamoinen määrä grilliruokaa, nigerialaista ruokaa ja kakkuakin. Mökillä vietettiin nimittäin tuplasynttäreitäkin; Aiden oli vähän aikaa sitten täyttänyt kaksi vuotta, Bola täyttää kohta kaksikymmentäjotain.

(Fried rice ja kanaa)

(mun synttärikakkuluomus)

Aah, oli kyllä tosi kivaa! Se uimapaikan kökköys vähän harmitti, mutta löydettiin vähän matkan päästä ihan ok-ranta, jossa sai edes vähän pulikoitua. Parasta oli kuitenkin se, että näki niitä tyyppejä pitkästä aikaa, ja sai vain hengailla niiden kanssa. Ei hassumpaa. :D

 

(Tarun kuva musta)

(mun kesävarpaat rantavedessä)

Mökki oli varattu meille perjantaista maanantaihin. Ehkä joskus lauantain kohdalla sain ahaa-elämyksen; Olen menossa maanantaina työreissulle Puuhamaahan, ja sehän on ihan Riihimäen vieressä! Tein sitten hiukan sumplimisoperaatiota, ja sen sijaan, että olisin ajanut sunnuntaina kotiin Tampereelle ja hakenut maanantaina isosia Urjalasta Puuhamaahan, jäin mökille maanantaihin asti ja hain Puuhamaapäivän aamuna yhden riihimäkeläisen isosen kyytiini ja ajelin Tervakoskelle. Meillä - Riihimäeltä, Hämeenlinnasta Turengin kautta ja Urjalasta tulevilla autokyydeillä - oli treffit Tervakosken K-kaupalla, josta kävimme ostamassa eväsmakkaraa. Ruokashoppailuiden jälkeen suuntasimme Puuhamaahan ja valmistauduimme viettämään hauskan päivän.

Homman nimi oli siis isosten kiitosretki. Koska jouduimme haalimaan ripareille isosia muualtakin kuin vaan Urjalasta, eikä meidän seurakunnassa tunneta sellaista käsitettä kuin isospalkkio, päätimme papin kanssa järjestää isosille jonkin kiitosreissun. Jostain kumman syystä määränpääksi valikoitui Puuhamaa, joten sinne siis! Osan aikaa kuljimme eri porukoissa (isoset toisessa ja työntekijät plus Lauri 3vee toisessa), osan aikaa olimme kaikki yhdessä. Kiertelimme pitkin valtavaa leikkipuistoa ja kokeilimme eri laitteita. Ja oli ihan super kivaa!

(liukumäen harjalta)

Sain ihme kyllä itsenikin hilattua joihinkin "laitteisiin". Ensin laskin pari kertaa näistä punakeltaisista Niagaran putous -liukumä'istä (tykkäsin näistä jo silloin pienenä, kun olen käynyt Puuhamaassa!) ja jossakin vaiheessa olin Riikka-isosen kyydissä golf-autossa. Nämä jutut olivat ehkä lällyimmästä päästä, ja muissa laitteissa luulinkin sitten kuolevani. :D Nimittäin pappi sai minut houkuteltua siihen sellaiseen "karuselliin", jonka kopit menevät ihan ympäri asti. Siinä ajeleminen oli yhtä aikaa kammottavaa ja hauskaa, yhden kierroksen aikana ehdin sekä kiljua ja nauraa. Siinä laitteessa kävin päivän aikana kolme kertaa. (:

 

(kuva riemua.fi)

Vähän hurjempi juttu oli Victorian putoukset, eli ne korkeat vesiliukumäet, joista lasketaan kumiveneillä. Niihinkin päädyin papin suostuteltua minua. Onneksi silloin ei ollut paljoa jonoa, sillä jos olisin joutunut jonotamaan niissä tooooosi korkeissa rappusissa, olisin varmaan alkanut panikoida. Mutta nyt sen kanssa kävi niin, että en oikein ehtinyt edes tajuta, mitä olin tekemässä. Mutta siinä vaiheessa tajusin, kun meidän kumiveneemme syöksyin kamalaa vauhtia alas liukumäkeä! Tuntui lievästi sanottuna mahanpohjassa, ja ilmeisesti sen mahanpohjatunteen ainoa ulospääsykeino on kiljuminen! :D Huusimme kyllä molemmat, minä ja pappi. Tulimme mäkeä alas niin hurjalla kyydillä, että veneemme pysähtyi vasta kun se osui laskeutumisalueen aitaan. Huippua! Ensimmäisen laskun jälkeen laskin vielä ehkä neljä kertaa, ja olin aika märkä. Onneksi ei ollut liian kylmä kulkea märissä vaatteissa.

Ja onneksi aurinkokin alkoi taas paistaa. Kun ilma alkoi taas lämmetä (kun tulimme Puuhamaahan, oli lämmin, mutta aika pian alkoi viiletä ja välillä satoikin vähän), päätimme siirtyä vesipuiston puolelle. Siellä pappi houkutteli minut taas kammotuksien tielle ja menimme jonottamaan Half pipe -liukumäkeen. Sillä kertaa jouduimme jonottamaan aika kauan, joten ehdin panikoimaan aika monesti. Jonotimme siis korkeaan U:n muotoiseen vesiliukumäkeen, josta laskettiin isoilla renkailla. Tai sitten sellaisella tuplarenkaalla, niin kuin me aioimme. Mäki oli mielestäni kamalan korkea ja jyrkkä, ja sydän tykytti kyllä aika lailla jo siinä jonotusvaiheessa. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että meidän edessämme oli kaksi poikaa, joista toinen näytti panikoivan aika tavalla myös.

Lopulta oli sitten meidän vuoromme. Oli hirmu pelottavaa asettautua siihen lähtökuopalle sen renkaan kanssa ja odottaa, että liikennevalo muuttuisi vihreäksi. Sitten kun se vihdoin muuttui, emme edes meinanneet päästä liikkeelle! Jouduimme nitkuttamaan renkaamme kanssa jonkin aikaa, mutta lopulta pääsimme liikkumaan. Ja luulin melkein kuolevani! Siinä liukumäessä kiljuimme molemmat niin, että kitapurjeet saivat kyytiä. Rengas vaan viiletti kohti keskikohtaa ja nousi sitten yhtä jyrkkää seinämää ylöspäin. Nousimme niin korkealle, että yläreunan ja meidän renkaamme väliin jäi vain n. 30 senttiä matkaa. Ja samassa jo laskeuduimme hurjaa vauhtia takaisin keskikohtaan.

Muutaman kerran edestakaisin laskettuamme pysähdyimme viimein, ja nousimme haparoiden renkaan kyydistä pois. Vaikka olin juuri tehnyt jotakin todella kammottavaa, olin myöskin tosi iloinen, että olin uskaltanut tehdä sen. Olen yleensä aika nynnerö, ja tuo oli todellakin itseni ylittämistä. Ja aikamoinen adrenaliinipiikki siitä tulikin. Mahtavaa!

Ei-niin-mahtavaa oli se, että noustuani Half pipesta huomasin uikkareideni menneen rikki. Kourun keskikohdassa oli näet rei'itetty alue, jotta vesi pääsee valumaan pois, enkä ollut pitänyt pyrstöäni tarpeeksi korkealla. Uikkaripöksyjeni takamukseen oli siis tullut pikkurillin pään kokoinen reikä. :DD Jatkoin silti vesipetoilua reikäisillä uikkareilla. Kävin papin kanssa vielä yhdessä liukumäessä (ei kovin hyvä menestys, uikkarit lähtivät paikaltaan kun plätsähdin veteen) ja leikin Laurin kanssa pienten altaassa. Huisin hauskaa!

Ja nälättävää! Kun oltiin jonkin aikaa uikkeloitu, mentiin porukalla grillaamaan makkaraa. Mussutettiin niitä ja muita eväitä ja alettiin valmistautua henkisesti kotiinlähtöön. Kun oli mahat täynnä, lähdettiin kukin omiin suuntiimme. Minä otin kyytiini sen Riihimäen isosen ja heitin hänet kotiinsa. Sitten olikin oman kotimatkani aika, joten kurvasin itseni moottoritielle. Ajelin kesäillassa musiikkia kuunnellen ja kun vihdoin pääsin kotiin, olin väsynyt ja onnellinen. ♥