Krääsää

Tällä viikolla on oli tarkoitus pakata muuttoa varten. Eilen sain vihdoinkin ryhdyttyä toimeen, ja se olikin sitten yhtä kamalaa kuin aina ennenkin. Pakkaaminen on inhaa, ja tällä kertaa minua ahdisti jostakin syystä erityisen paljon. Kauhistutti, kun vaatteita on edelleen aivan hirvittävä määrä, enkä oikein tiedä, mitä tavaroita pakkaisin nyt mukaani. Koska uusi kämppä on sen verran lähellä, kaikkea roinaa ei tarvitse välttämättä viedä sinne kerralla. Onneksi. Selvisin kuitenkin ihan hyvin vaatteiden pakkaamisesta, ja sain jopa eroteltua pari kassillista UFFin laatikkoon vietävää tavaraa.

Alkuviikosta Posti sitä paitsi ilahdutti minua paketillisella lisä-krääsää. Olin voittanut Facebookissa Magners-siiderimerkin arvonnan, ja plakinto saapui maanantaina. Ihan kunnon kokoinen laatikko sieltä tuli, ja olikin jännää, mitä se sisältäisi.

Palkinnot olivat onneksi ihan käytännöllisiä tavaroita:

Viime aikoina olen joutunut monesti nukkumaan lisäpeiton kanssa, kun pakkanen on pyrkinyt sisälle asti. Olen yleensä käyttänyt tavallisen peiton alla fleecehuopaa, ja olikin kiva, että paketista purkautui uusi peitto. Minulla on ennestään ylioppilaslahjaksi saatu ruusupeitto ja vielä avaamaton koukerokuviopeitto, mutta eipä fleecehuopia voi koskaan olla liikaa? Ajattelin joka tapauksessa laittaa yhden peiton sitten sohvan nojalle käytettäväksi, ja tämä simppeli musta viltti sopii varmasti kivasti siihen.

Toinen hyödykäs tavara oli parin gigan muistitikku. Olinkin juuri vähän aikaa sitten pudistellut päätäni sille, että ♥:lla ei ole opinnäytetyötään missään muualla, kuin hänen koneellaan. Pitää siis kipin kapin antaa tämä tikku hänelle, jotta hän saa työnsä turvaan!

Seuraava palkintotavara oli ehkä vähän epämääräinen, mutta ihan ok-kiva. Nimittäin lasiset tuikkukipot (2 kpl) ovat kyllä simppeliydessään ihan kivan näköiset, mutta niinköhän haluan polttaa kynttilöitä joissakin siideri-kipoissa. Merkki ei ole onneksi kovin näkyvä, joten luulisin että homma hoituu ihan sillä, että jos näitä joskus käyttelen, käännän vain kuvion seinään päin. Näitä en kuitenkaan ajatellut ottaa mukaani ihan tässä kiirellisimpien tavaroiden muuttamiskerralla. :D

Oli paketissa sitten jotakin vähän oudompaakin. Koko palkinto oli kerätty tämän pytyn sisään, ja koko komeus kääritty kuplamuoviin. Olikin aika pohdinnat, kun yritin arvata avaamisvaiheessa, mikä paketista oikein kuoriutuukaan. Yksi arvaus oli cd-soitin, mutta se olikin tämmöinen pytty. Veikkaisin, että tämän on tarkoitus olla jonkinmoinen siidericooleri, mutta en ole ihan varma. Kovin hyödylliseltä tämä ei ainakaan vaikuttanut. Jollei sitä sitten pidä vaikka sipsikulhona.

Tai Star wars -kypäränä.

Ehkä kivoin palkinto oli liitetty klemmarilla saatekirjeeseen. Paketissa oli nimittäin myös kaksi elokuvalippua. En useinkaan raaski käydä leffassa, koska se on niin kallista, joten oli oikein mukava saada lahjaksi edes yksi elokuvakäynti. Tai kaksi, jos käyn yksin. ;)

Tänään olin (tällä erää) viimeistä päivää kerhotätinä, ja loppupäivän voisi kuluttaa vaikka pakkaamisen miettimisellä. Ajattelin, että voisin keräillä vielä joitakin tavaroita muottokuorman täytteeksi, ja huomenna kummisetä tuleekin auttamaan minua logistisessa puolessa. ♥ oli käynyt tänään hakemassa avaimet, hihii!

Taiteilua

Kun tänään saatiin 4-5 -vuotiaiden kerhossa ristiäsijuttelut juteltua, oli taas tietenkin leikkimisten aika. Ovelasti ehdotin joillekin lapsille muovailemista, kun minua itseäni saattoi hiukan kutkutella muovailuvahojen käyttely. Ainakin Josefinin, Jussi-Matin ja Eveliinan kanssa sitten mälvättiin punaisen muovailuvahan kanssa, ja tehtiin kaikkia hienoja juttuja.

Minä muovasin jänön...

...nalleja ja Eero Aarnion pallotuolin...

...ja kakunkoristeita. Oli kivaa muovailla piiiitkästä aikaa. (Meidän omassa kerhossa oli silloin muinoin vihreää muovailuvahaa.)

Meillä oli omassa kerhossa myös sellaisia "piikkileegoja". Nyt pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan niillä rakentamista, kun leikin Miian ja Jussi-Matin kanssa. Jussi-Matti rakensi kissakirkon, ja minä sinne kissan. Siitä tuli ehkä vähän pelottava. Ja taitaa se näyttää vähän ketultakin.

Kerhotätinä

Sijaistan tämän viikon seurakunnan yhtä lastenohjaajaa, eli olen töissä päiväkerhossa. Aika kivaa. Onneksi ei tarvitse pitää kerhoja yksin, sillä olin ollu viimeksi päiväkerhossa, kun itse olin kuusivuotias. Olen yhden toisen kerhotädin työparina, ja yhdessä sitten paimennamme 3 - 5 -vuotiaita ipanoita.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, menin seurikselle kahdeksan jälkeen. Ennen ensimmäistä kerhoa hoidettiin esittäytymiset ja paikkojen näyttämiset, ja taidettiin sen toisen kerhotädin (huu, melkoisen puhelias tapaus!) kanssa ehtiä puhumaan kaikkea epäolennaistakin. Kolmen vanhojen kerho alkoi yhdeksältä.

Kuulumispiirissä puheltiin lumiukoista ja 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelistä. Vähän aikaa lauleltiin (jotkut laulut olivat tuttuja omasta kerhosta, jotkut olivat uusia tuttavuuksia), ja sitten lapset pääsivät leikkimään.

Kerhossa oli kyllä vaikka kuinka paljon kaikkia kivoja leluja. Värikkäitä ja mielenkiintoisia. Kolmenvanhojen kerhossa auttelin ainakin palapelien teoissa, ompelin yhden pojan kanssa nallelle vaatteita (sellaisille puunalleille puuvaatteita puuneulalla) ja naputtelin Junon kanssa kuvioita korkkialustalle. Tässä minun taideteokseni:

Lapset söivät eväänsä omien kerhojensa aikana, tädit evästivät kerhojen välissä. Vein ensin verokorttini taloustoimistoon ja sitten höpötimme taas ummet ja lammet eväidemme ääressä. Khdeltatoista alkoi 4-5 -vuotiaiden ryhmä, ja taas puhuttiin lumiukoista ja Jeesuksen temppelireissusta.

Toinen kerho meni aika samalla lailla kuin ensimmäinenkin. Toisella kerralla tosin pelasin heppapeliä Benkun kanssa, Choco-peliä jonkun toisen kanssa, ja leikin barbeilla/sarvikuonoilla Joonan ja Veetin kanssa. Lopuksi mentiin vielä vähän ulos. Tai osa meistä meni. Toiset olivat liian hitaita pukemisissaan, että vanhemmat ehtivät jo tulla hakemaan, ennen kuin he pääsivät ulos asti.

Ai niin! Molemmissa kerhoissa oli tänään joku, jolla oli (ollut) synttärit. Ekassa kerhossa Venla tarjosi kaikille Muumi-keksejä. Venlan äiti oli hommannut toiseen kerhoon vähän jotakin muuta...

Ehkä astetta överimmät kerhotarjoilut! Kreemitäytteisten, kreemillä/kiivillä/suklaalla/ranskanpastillilla koristeltujen muffinssien lisäksi kerholaisille oli tarjolla pillimehut ja Jaffa-keksit. Muistaakseni omassa kerhoissa yleinen synttäritarjottava oli Carneval-keksit...

Huh, sitten vielä kurkistus asuuni ja olotilaani.

Yläosaksi nappautui aamulla Kämppiksen vanha tuplapaita, eli neuleliivi jonka alla näyttäisi olevan kauluspaita. Rillien kanssa paita näyttää aika tädiltä, joten koitin lieventää tätiyttä sivuponnarilla ja värikkäillä helmillä. Tykkäsin ihan. Housuina olivat lököfarkut ja kenkinä huija-crocsit.
Pään sisäinen olo on tällä hetkellä sama, miltä nuo naamakuvat näyttävät. Elikkä hirveen sumuinen. En saanut illalla unta (taisi jänskättää) ja valvoin myöhään, mutta silti piti nousta aikaisin. Nyt vähän väsyttäisi, mutta en enää kehtaa mennä pitkäkseni. Koitan sitten mennä aikaisin pehkuihin tänään. Huomenna taas kerhoilemaan! (:

Jäätyneet munat ja muita improvisaatiokeittiön juttuja

Minulla oli aikomuksena kokeilla keskiviikkona juustokakun leipomista. Kävi kuitenkin niin, että majapaikkani jääkaappi oli melkoisen kylmä, joten kun leipomisen aika tuli, huomasin että ylähyllyllä olleet kananmunat olivat päässeet jäätymään. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa sulatella munia ja siirtää kokkausoperaatiota seuraavaan päivään.

Kun kaikki leivonta-aineet oli saatu otollisempiin lämpötiloihin, eilen oli vuorossa uusi yritys. Ohjenuorana minulla toimi Kotilieden sivuilta bongattu resepti. Muokkasin kakkuohjetta hiukkasen, mutta en niinkään ainesosiltaan, vaan lähinnä työtavoiltaan. Nimittäin satun majailemaan sellaisessa asunnossa, josta ei leivontavälineitä pahemmin löydy. Ei toki pidä yleistää, mutta afrikkalainen rakennustyömies (tai jotakin kivityötä se tekee?) mies ei varmaan hirveästi harrasta leivonnaisien loihtimista. On siis ihan ymmärrettävää, ettei taloudesta löydy esimerkiksi vispilää?

Mutta. Kerään tähän nyt vielä kaikille kiinnostuneille ohjeen, jonka mukaan loppujen lopuksi tein kakun.

Appelsiinijuustokakku, jossa himppusen vadelmaa ^^*

200 g kaurakeksejä
n. 75 g margariinia
200 g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Violaa)
200 g appelsiinituorejuustoa (myöskin Violaa)
suihkautus (n. 1 tl) vaniliinisokeria
2 dl sokeria
n. 2 rkl venhäjauhoja
1 dl kuohukermaa
3 munaa
pakastevadelmia

1. Jaa 300 g kaurakeksipaketillinen kolmeen yhtä suureen pinoon. Laita kaksi pinoa hedelmäpussiin ja jätä yksi pino odottamaan tulevia kahvihetkiä tms. Murskaa pussissa olevat keksit muusinuijalla (olin aika yllättynyt, että sellainen oli tarjolla!). Kannattaa ehkä suorittaa tuo murskaaminen niin, että pussi on vielä jonkun astian sisässä, sillä kaupan hedelmäpussi (eikä sitä paitsi pakastepussitkaan, joita normaalisti käyttäisin) ei ole kovin paksua tekoa. Kivempi sitten kaataa pussin läpi tulleet muruset sieltä astiasta, kun yrittää keräillä niitä pöydältä.

2. Sulata margariini. Kippaa keksinmurut sulan margariinin sekaan ja sekoittele.

3. Käy mielessäsi seuraava ajatusketju: "Reseptissä sanotaan, että irtopohjavuoka pitää vuorata leivinpaperilla. Ai kokonaan vai vaan se pohja? Eikö se vuoka ole periaatteessa tarttumaton? Onkohan sen leivinpaperin idea vaan helpottaa sen kakun poistamista vuoan pohjasta/suojata pohjaa kakkua leikatessa? Mitä jos vuoraan pelkän pohjan, ja margariinitan reunat? Ää, vuoraan vaan pohjan."

4. Leikkaa irtopohjavuoan kokoinen ympyrä leivinpaperista, ja laita paperiympyrä vuoan pohjalle. Painele keksi-rasva-seos pohjalle niin, että siitä tulee tiivis ja tasainen kerros.

5. Laita kulhoon tuorejuustot. Mittaa Koffin tuoppia käyttäen joukkoon sokeri. (Kaada sokeria ensin 5 desin merkin kohtaan asti, kaada sitten kulhoon, kunnes tuopissa on jäljellä 4 dl. Toista.) Sekoita aineet yhteen. Pidä kulhoa sylissäsi toivoen, että sylin lämpö saisi ainekset vähän notkistumaan, että sekoittamiseen käyttämäsi muovinen paistinlasta ei ainakaan katkeaisi.

6. Mittaa jauhot. Yritä mielessäsi suhteuttaa järjettömän iso lusikka mittasarjan ruokalusikkaan. Toivo, ettei jauhojen määrä tässä reseptissä ole niin tarkka. Sekoita jauhot juustojen joukkoon. Lisää munat yksitellen sekoittaen. (muista rikkoa munat ensin lasiin. varmuuden vuoksi, vaikka Martta-liiton nettisivuilla sanottiinkin, että jäätynyt muna ei ole pilalla.)

7. Kaada mutu-tuntumalla puolet kuohukermapurkillisesta Italian salaatti (tms) -rasiaan, ja ryhdy vaahdottamaan kermaa haarukalla. Kun kerma alkaa näyttää edes vähän vaahdolta, etkä enää jaksa vispata, lisää kerma muiden aineiden sekaan. Koska nuolijaa ei ole, kaavi enimmät kermat sormilla taikinakulhoon. (Tämän takia ennen leipomisen aloittamista pestään aina kädet!) Sekoittele kerma varovasti muun taikinan joukkoon.

8. Ripottele keksipohjan päälle hiukkasen vadelmia, suunnilleen kourallinen. Kaada juustomassa myös vuokaan. Kaavi taas sormilla, ettei kulhoon jää liikaa taikinaa. (Tämän takia leipoessa pestään kädet useampaan kertaan puuhan edetessä!) Nosta vuoka 175-asteiseen uuniin ja anna paistua siellä noin tunti.

En tainnut olla ihan tarpeeksi virkaintoinen uunipoliisi, kun kakun pinta pääsi tummumaan ehkä hiukan liikaa. Onneksi ei sentään kärvähtänyt, vaan maku oli silti tosi hyvä. Pitää tehdä tätä joskus toistekin (tosin ei heti huomenna, niin kuin ♥ ehdotti. -.- :P ), ja olla vähän tarkempana sen uunin kanssa.

Vaaleista

Kävin tänään suorittamassa kansalaisvelvollisuuttani, eli rustaamassa numeron presidentin vaalien äänestyskuponkiin. Niistä vaaleista en osaa enkä oikein välitäkään sanoa sen enempää, vaan keskityn tässä postauksessa eräisiin toisiin vaaleihin.

M&M's Suomi on järkännyt mainostempauksekseen M&M's-vaalit, jotka ovat esillä ainakin Facebookin ihmeellisessä maailmassa. Sivuilla etsittiin jokin aikaa sitten kampanjapäälliköitä, joiden tehtävänä olisi kampanjoida valitsemansa ehdokkaan - eli M&M's värin - vaalikampanjassa. Minä äänestiin huvikseni lempiväriäni punaista, ja kappas vain, sähköpostiini tuli vähän sen jälkeen ilmoitus, että onnetar (tai kuka lienee) oli valinnut minut punasen karamellin kampanjapäälliköksi. Sähköpostissa kerrottiin, että saisin kampanjoimiseen tarvittavia välineitä postissa.

Tänään sain sitten haettua paketin postista. Se saapui viime viikolla, mutta olin Tampereella, enkä siis voinut hakea sitä aiemmin. Tänään olin hoitelemassa muitakin asioitani, niin käväisin samalla postissakin. Pakettikorttiani vastaan sain haltuuni jännittävän näköisen putkilon. En ennen ole saanut tämän muotoista postipakettia. :D (pienet huvit...)

Luonnollisesti vaalipaketista kuoriutui esiin makeisia. Vaalikampanjahan olisi ihan tyhjän puhumista, jos en tietäisi mitään ehdokkaastani. Nyt kun sain lähetyksessä pari pussia namusia, voin tehdä perusteellista tutkimusta ehdokkaani vahvuuksista, ja vertailla sitä muihin ehdolle asettuneisiin. Toki olen ennenkin maistellut M&M's-namusia, mutta oman ehdokkaani takana seisomisen vuoksi on hyvä kerrata, miltä kyseiset karamellit maistuvatkaan.

Myös vaatetuksen täytyy olla kohdallaan vaalikampanjoinnissa. Paketissa saapunut Vote for Red -t-paita on juuri sopiva pukine kääntämään huomion omaan ehdokkaaseeni. En uskaltanut vielä kokeilla paitaa itse, koska se on M-kokoa, enkä haluaisi venyttää sitä, jos (ja kun) se onkin liian pieni. Onneksi ♥ tykkää punaisista t-paidoista, niin hänkin varmaan osallistuu mielellään kampanjointiin. Jos paita olisi omaa kokoani, yhdistäisin sen ihan varmasti ihaniin saappaisiini, ja muodostaisin näin vuoden tyylikkäimmän ja eniten asennetta sisältävän asukokonaisuuden. :D

Mitä olisikaan vaalikampanja ilman lapsille jaettavia ilmapalloja? Paketissa oli mukana siis jokaisen ehdokkaan kuvalla varustettu ilmapallo...

...joista punainen ansaitsi tulla puhalletuksi. Harmi vain, etteivät lähettäneet mukana pullollista heliumia, eikä niitä sellaisia tikkuja, joihin vaali-ilmapallot yleensä kiinnitetään. Ilman tikkujakin punainen ilmapallo on varsin näyttävä, sillä sen sai puhallettua turvallisin mielin melko isoksi. Paitsi siis oikein maistuvana makeisena, punainen M&M's tunnetaan tätä nykyä myös vapun ihastuttajana!

Sokerina pohjalla postirullasta löytyi vielä M&M's Punaisen ikioma vaalijuliste. Se kehottaa näkemään vaaleissa punaista, ja vetää varmasti huomion puoleensa näyttävyydellään. Se sopisi oikein hyvin rivin jatkoksi tuonne kylille Paavojen ja muiden kanssa, mutta en tiedä tohtisinko käydä kiinnittämässä sitä julistekehikoihin vai en. Luultavasti se ei olisi ihan sallittua. Tosin M&M's Punainen tunnetaan vahvatahtoisena ja rohkeana, joten sellainen tempaus ei olisi siltä tavatonta.

Paketissa oli mukana myös saatekirje, jossa onnitellaan oikean valinnan tekemisestä ja kehotetaan kampanjoimaan kertomalla ihmisille M&M's Punaisesta. Tällä hetkellä onkin mietintämyssyssä, että mille päivälle järjestäisin torille perinteisenoloisen vaalitempauksen. Sillä vaalit ilman soppatykkiä ja siivutettua pullapitkoa ovat kuin M&M's ilman pähkinää.

Ps. ehdokkaani karkkivaaleissa ei ole verrannollinen poliittisen vakaumukseni kanssa, vaan edustaa puhtaasti väriopillisia mieltymyksiäni. ;)

Mööpeleitä metsästän

...tahdon saada sopivat-kivat-ei-liian-kalliit-siistit. Huh. Eli käynnissä yrittää olla Operaatio Huonekalujen Hankkiminen. Minulla tai ♥:lla ei kummallakaan ole oikein mitään mööpeleitä, jollei sitten haluta nukkua omassakin kämpässä minun 80 senttiä leveässä sängyssäni. Sanoisin että kiitos ei.

Eilen koluttiin huonekalukauppoja ja kirpputoreja miltei koko päivä (oltiin liikkeellä kymmenestä neljään), eikä saaliiksi jäänyt muuta kuin armoton väsy. Nukuttiin molemmat kolmen tunnin päikkärit, kun tultiin kämpille. Askossa ja Iskussa hinnat eivät tehneet muuta kuin pyörryttäneet, kirpputoreilla oli aika laiha tarjonta. Tai sitten kaikki tarjolla olevat yksilöt saivat aikaan kuvotusta. Luultavasti loppujen lopuksi käännymme Jyskin puoleen, ennen kuin alet loppuvat. Mutta mitä meidän tuleva kämppämme sitten tarvitsisi?

Ensinnäkin siis se sänky. Minulla on ihan hyvässä kunnossa oleva puinen sänky ja joustinpatja, mutta kieltämättä se on himppusen verran liian ahdas. Toki läheisyys lämmittää ja sitä rataa, mutta yleensä parin yön siinä nukkumisen jälkeen molemmilla on paikat aika pahasti kipeinä. Eli jotakin hieman tilavampaa, kiitos. ♥:lla on tällä hetkellä kämpillään vain patja, joka kieltämättä on nähnyt paremmat päivänsä. Eli jotakin hieman miellyttävämpää, kiitos.







Tärkeysjärjestyksessä ehkä toisena ovat ruokapöydän tuolit. Tulevan asumuksemme sydämenä toimii kiva baarikeittiö, jonka luukulla sitten mussutamme makkaraperunoitamme ja kaurapuurojamme. Ei olisi kiva vaan nojailla notkua tiskillä kuin mikäkin, vaan ehkä mukavampaa olisi istua tuoleilla. Hakusessa on siis pari kappaletta baarituoleja, mieluiten ehkä selkänojallisia. Ja sellaisia, etteivät ne hajoa heti, kun isken takamukseni niille. (:





Ei-niin-kiireellinen-mutta-aika-perus-tarpeellinen hankinta olisi sitten sohva. Ja ne kapistukset eivät tunnetusti ole ihan halpoja. Toisaalta olisi tietenkin hyvä satsata ihan kunnon sohvaan, joka sitten kestää mooonta vuotta, mutta toisaalta tällä hetkellä olisi kiva löytää joku vähän huokeampi ratkaisu. Ja olisi kiva, että sohvan saisi myös sängyksi mahdollisia vieraita varten. Vuodesohva siis. Koska tässä lähiaikoina on rahanmenoa esim. Nigerian matkan muodossa, päätettiin jättää uusi sohva ostamatta ja koittaa saada ♥:n vähän ränskä sohva vähän siistimmäksi. Iskällä on Ostos tv:stä tuttu höyrymoppijuttu, jolla ajateltiin vähän putsailla.






Siinä siis ne tärkeimmät. Sitten jossain vaiheessa olisi hyvä hankkia joku toimistonurkkaussysteemi, vaikka läppäriä tuleekin kanniskeltua paikasta toiseen sen mukaan, missä tekee mieli datailla. Olisi se silti kiva, että kämpässä olisi edes näennäisesti joku paikka, jonne tietokone ja vaikka laskut kuuluisivat. Ja joka kämpässä tarvitaan joka tapauksessa nitojaa, rei'ittäjää sun muita toimistotilpehöörejä, niin tykkäisin laittaa sellaiset tavarat pöydän vetolaatikkoon.





Kiireellisyysjärjestyksen häntäpäässä (esimerkiksi dvd-hyllyn jälkeen) tulee sohvapöytä, jonka toivoisin olevan sellainen arkku. Mielellään joku vanhan ja ehkä merirosvomaisen näköinen, jossa olisi nauloja ja kahvoja. Ei liian teollisen näköinen, vaan ihan unelma olisi joku sopivasti kulunut arkku, joka toimittaisi sohvapöydän JA säilytyspaikan virkaa. Ja jos sohvapöytä on jotakin muuta kuin arkku, en yhtään tykkäisi mistään lasipöydästä. Yh.





Vähän stressaavaa ja harmittavaa, ettei meillä oikein ole valmiina huonekaluja. Onneksi sentään on aika lailla kaikki pikkutavarat, esimerkiksi keittiön tarvikkeet ja lakanat sun muut. Olisi vielä pitempi penni alkaa hankkia KAIKKEA ihan alusta asti. Vaikka enemmän tykkäisin siitä, että meillä olisi huonekalut valmiina, ja nyt pitäisi hankkia kaikkea pientä. No, aina ei voi voittaa.

Tällä kertaa kaivelin kuvat We Heart It:n syövereistä.

Vielä pieni muistutus (itselle):