Syysasu (ja vähän muuta oranssia)

Eilen oli kivaa päivää. Tai etenkin iltaa. Seuriksella oli kuudelta iltakirkko, jonne minä rupesin tekemään lähtöä jo neljän maissa. Ennen lähtöä oli hiukkasen aikaa asukuvauksille.

Ensin koitin saada jonkinlaista kokonaiskuvaa vaatteistani napsimalla itse joitain kuvia...

Sitten yritin mankua jonkun muun ottamaan kuvia. Aluksi suostui vain iskä...

En ihan tiennyt, milloin se kuva räpsäistäisiin. Ja pään päällä näkyy ehkä liikaa taivasta. Sitten touhuun tuli veli...

paita - KappAhl
farkut - Löytötavaratalo
kengät - Prisma
huivi - Vapaavalinta

Njöö. Tuli vähän ehkä ikävä Pieksiksen kämppää ja siellä itsetuhonapilla otettuja kuvia. No ei vaan, nämä ovat ihan hauskoja! (:

Halusin pukea päälleni tuon kivan syksyisen paidan, ja sen kanssa mukavasti passaavan huivin. Tai oikeastaan se on sellainen poncho-asia (jollakulla naisella oli itseasiassa samanlainen päällänsä sitten siellä kirkossa!), mutta tykkään siitä enemmän kaulassa.

Sitten otin vielä kuvan takki päällä, ja lähdin seurikselle.

Ennen jumista sykersin hiukseni vielä kiinni, jotta laineisuus ei laskisi ennen kuin jumismenot ehtivät edes alkaa. Aikomuksena oli siis avata sykerö vasta vähän ennen jumiksen alkua.

Seurikselle piti siis mennä ajoissa, että ehtisi harjoitella. Minua nimittäin pyydettiin soittamaan ja laulamaan parin tyypin kanssa, koska normaalisti iltakirkoissa soittava house band oli melkein kokonaisuudessaan keuhkoputkitulehduksien sun muiden kourissa. House bandista vain yksi tyyppi oli soittokunnossa, hän toi mukanaan klarinetin. Hessu-kanttori soitti pianoa ja minua pyydettiin paukuttamaan djembeä. Käytiin perjantai-iltana harjoittelemassa tunnin verran ja nyt ennen jumista käytäisiin biisit vielä läpi.

Perjantai-iltana soittelin roskakorilla, sillä djembe oli eri osoitteessa kuin treenit. Eilen sain rummutella oikeaa instrumenttia, mutta ensin piti vähän viritellä. Kalvo oli aikamoisen löysällä, eikä kuulostanut hyvältä. Onneksi avain oli ihan siinä hollilla, ja onneksi ruuvien kiristäminen ei ollut vaikeaa. Olin nimittäin viritellyt ennen vain niitä "oikeita" djembejä, joissa kiristellään naruja.

Jumis meni hyvin. Psalmi- ja halleluujalaulelu vähän jännitti, sillä lauloimme ne kolmiäänisesti, mikä ei ole minulle kovin tuttua/luontevaa. Selvisin siitä kuitenkin kunnialla. Vaikka ei oltu harjoiteltu ihan hirveästi, soittelut ja laulelut menivät omalla painollaan hyvin eteenpäin. Tykkäsin laulaa kuolleiden kiitoksena Varjoista maan -biisiä. Ja muutenkin oli kiva laulaa. Vaikka ääni olikin jostain syystä kovin maassa, eikä auennut kunnolla koko jumiksen aikana. :o

Kirkkokahvittelukin oli kiva. Istuin samassa pöydässä äidin ja erään kerhokaverini (no en muista että olisimme olleet kavereita, mutta siis tyypin joka kävi samaan aikaan seurakunnan kerhoa) vanhempien kanssa. Kerhokaveri ja tämän toinen puolisko mainittiin avioliittoaikeensa ilmottaneissa, joten ennen muita jutteluita täytyi tietenkin onnitella tulevia appivanhempia. (:

Ennen kotiin lähtöä napsaisin vielä pari kuvaa. Seuriksen eteisestä löytyi kivanvärisiä (teko)kukkia, joiden kanssa halusin vielä kaverikuvan.

(Loppujen lopuksi jätin hiukset kuitenkin kiinni, koska tuntui, että läsnä olisi ollut djemben soittoon liikaa roikkuvia elementtejä, jos olisi ollut aukinaiset hiukset ja huivi. ö_O)