Meet the jacket

Tänään oli konfirmaatioharjoitus. Aamulla kun heräsin ja kävin suihkussa, olo tuntui kuumeisen hikiseltä, mutta muuten on ollut ihan hyvä olo. Ei ole edes pahemmin yskittänyt. Mahtaa olla hyvää kamaa se Yliopiston apteekin yskänlääke.

Mutta siis. Konfisharkka. Koska harjoituksen yhteydessä otettiin ryhmäkuva, paikalle ei sopinut mennä collareissa ja hupparissa. En kuitenkaan jaksanut laittaa päälleni huomista mekkoa, vaan tyydyin johonkin simppelimpään. Sitä paitsi minulla oli alba päällä, joten asustani ei edes näkynyt kuin kengät. Eivätkä nekään, sillä kuvassa työntekijöiden edessä oli vielä yksi rivi rippikoululaisia.

paita - Cellbes
leggingsit - Lindex
hame - H&M
takki - Anttila
huivi - H&M
kengät - Euromarket :DD

No juu, olihan tuo tämän päivän asu aika teini. Mutta tykkäsin siitä kuitenkin. Ja verrattuna niiden oikeiden teinien asuihin omani käy jostakin mummoasusta. Nimittäin rippileirillä ja jopa tänään kirkossa tytöt kulkivat minun mielestäni ilman housuja. Monella tytöllä oli jalassaan vain ohuet sukkahousut tai leggingsit ja pöksyt, jotka eivät mielestäni eronneet mitenkään alushousuista. Kannikat vain vilkkuivat, kun tytöt säntäilivät meikkaamaan ja tarkistamaan kampaustaan pitkin aamupäivää. (Tiinalle: tämä oli siis paljon kamalampaa kuin JKL:n leggings-tytöt. potenssiin seitsemäntoista!) En vaan voi tajuta, kuinka ihmiset kehtaavat pukeutua niin. Ja luulisi, että isosilla olisi jonkinlainen taju siitä, miten kirkkoon voi pukeutua. Mutta ei. Yhdellä isostytöllä oli ehkä maailman lyhyin hame tuubitopin parina. Järkyttävää.

Mutta takaisin minun asuuni. :D Kuvat ovat siksi suttuisia, koska en uskaltanut käyttää aikaa kovin monen uusintaoton räpsimiseen, sillä kuvasin asuni taloni käytävässä. :o Kämpässäni ei nimittäin ole oikein hyvä ottaa kuvia, koska ei ole oikein tilaa ottaa kuvia itselaukaisijalla, eikä vessassa ole valoa. Lamppu on palanut ja vessan valon virkaa toimittaa pikkuinen pöytälamppu. Asian laita ollee niin koko kesän, sillä en millään ylety vessan lamppuun vaihtaakseni sen, enkä millään viitsisi myöskään ostaa uutta loisteputkea.

Mutta siis asu. Vasta tänään tajusin vähän paremmin, kuinka huippu eilinen löytöni olikaan. Eilen mietin lähinnä sitä, kuinka kannattava ostos oli rahalisesti, mutta tänään tutustuin takkiini paremmin. Rakastuin siihen, miltä nahkatakkini tuoksuu, sekä sen natisevaan ääneen. ♥ ♥ ♥ Kämppis totesi heti takkini olevan aikamoisen teini, kun kuvailin sen hänelle mesessä. Onhan hän oikeassa, mutta pusakka on silti kiva. Nam.

Nam-tykkään myös kengistäni. Ostin ne viime keväänä työkengiksi, konfirmaatioita silmälläpitäen siis. En ole tottunut kävelemään korkokengillä, mutta kiilakorot ovat yllättävän hyvät kävellä. Kenkien mainioudesta kielii kaiketi myös se, että Kämppis oli päätynyt ostamaan samanlaiset jalkineet viime kesänä. Syksyllä Pieksiksellä sitten huomattiin, että hei mehän ollaan kiilakorkokaksosia! (:

Vaikka konfisharkka- ja harkanjälkeisravintolassasyömisasuni olikin kiva, päivän toinen asu oli ihanampi: Rakastan pukeutua albaan, tunnen itseni siinä kauniiksi. Kai siinä on jokin sellainen ajatus, että valkoisessa albassa ihminen on riisuttuna kaikesta turhasta, puhdas ja seesteinen. Siksi en koskaan laita konfiksiin paljoa meikkiä - vain ripsiväriä ja puuteria. Vaikka Jumalan edessä ei tarvitsekaan paksua pakkelikerrosta, puuteri on silti ihan paikallaan: On ihan kiva yrittää välttää naaman kiiltämistä, sillä kaikessa kauneudessaan alba on myös tosi kuuma.

Huomenna siis konfirmaatiomessu (x2) Pyhän Tuomaan kirkossa.