Vapaapäivä kuvitteellisen kuvituksen kera

Olen monesti miettinyt, että olisi kiva jos omistaisin jonkun sellaisen puhelimen, jolla voisi ottaa kuvia ja laittaa ne kuvat samalla vehkeellä nettiin. Monesti eteen tulee kivoja pieniä juttuja, joista haluaisi sanoa jotakin blogissa, mutta kokonainen postaus siitä tuntuisi vähän liialta. Olisi kiva napsaista eteen tulleesta jutusta kuva ja parilla sanalla kertoa siitä, ilman että täytyy kikkailla johtojen tai muistikorttien kanssa. Tänään räpsin mielessäni monista pikkuisista jutuista kuvia ja postasin ne pääni sisällä tänne.

*tähän kuva pikkuisesta, tavallisesta avaimesta*

Vaikka tänään onkin vapaapäivä, herätyskello soi ihan liian aikaisin. Olin nimittäin päättänyt hoidella tänään vähän asioita, eikä se yleensä hoidu, jos odottelee puoliin päiviin saakka. Lähdin siis aamusella Kalevaan. Kävin isännöintitoimistolla, sillä sieltä oli muutama päivä sitten soitettu, että saisin vihdoinkin meidän autolla tolppapaikan. (eihän sitä olekaan kuin yli vuosi jonotettu -.- ) Määrä oli siis poiketa hakemassa tolpan avain. Se homma hoitui nopsasti, enää täytyy vain hankkia se johto, jolla se kaara yhdistetään siihen tolppaan. :D

*tähän kuva bussikortista*

Kalevasta ajelin Keskustorille. ♥ hukkasi jokin aikaa sitten lompakkonsa, jonka sisällä oli hänen korttiensa lisäksi minun bussikorttini. Tarkoituksenani on ollut jo kahdesti piipahtaa sulkemassa vanha ja hankkimassa uusi, mutta Frenckelin palvelupisteeseen ei noin vain piipahdetakaan. Etenkään jos on jonkinlainen aikataulu. Molemmilla kerroilla, joilla yritin käydä hoitamassa asiaa, oli nääs liikkeellä muutama muukin asiakas, joten en olisi ehtinyt jonottaa, kun minun piti jo pyyhältää jonnekin toiseen paikkaan. Tänään minulla ei ollut mihinkään kiire, joten asiointi sujuikin aika nopsasti! Valkkasin uuteen korttiini punaisen kotelon, mutta aion kyllä vaihtaa sen ♥:n kanssa, koska hänen kortissaan on pinkit kuoret.

*tähän kuva kristillisestä leffasta ja Pick Jesus -plektrasta*

Frenckeliltä käppäilin Kotisatamalle. Huomenna on parin kaverin yhteiset kolmekymppispippalot (jotka olin autuaasti unohtanut, tai oikeastaan en vain ollut tajunnut, että ne ovat jo nyt) ja päätin käydä katsomassa, josko Kotisatamasta löytyisi jotakin kivaa lahjaksi. Päädyin ostamaan toiselle tyypille DVD:n (joku Courageous, toivottavasti sankarilla ei ole sitä vielä) ja toiselle pinkin plektran. :D

*tähän kuva Punnitse ja säästä -ostoksista*

Koska plektra yksinään on aika kehno lahja, piipahdin katsomaan, millaiset kahvivalikoimat Punnitse ja säästä -kaupassa on. Toinen synttärisankari nimittäin on jonkin sortin kahvifani, niin ajattelin että joku vähän erikoisempi kahvipaketti voisi olla kiva vieminen. Löysin plektran väriin sopivan kahvipaketin ja päätin ostaa sen. Vielä ennen kassalle menoa tutkailin ihan vähän pähkinäastioitakin. Keräsin pusseihin joitakin kivoja pähkinöitä ja muita suolaisia naposteltavia, illan leffassa käyntiä silmälläpitäen.

*tähän kuva uusista treenikengistä*

Olen jonkin aikaa mietiskellyt, että pitäisi varmaan hankkia itselleni kengät tanssiharkkoja varten. Olen kyllä pärjännyt ihan hyvin paljain varpainkin, mutta kai se olisi vähän "terveellisempää" pitää lenkkareita. Etenkin maanantain jälkeen (sisko sai raahattua minut sellaiselle biletysjumppatunnille) kengät rupesivat houkuttelemaan, kun isovarpaisiin meinasi tulla tanssimisen jälkeen rakot. Pyyhälsin siis Koskarin Stadiumiin ja sovittelin jonkin aikaa eri jalkineita. Meinasi iskeä kyllä epätoivo, koska en osannut yhtään ajatella, miltä tanssikenkien pitäisi tuntua. Myyjästäkään ei loppujen lopuksi ollut kamalasti apua, vaan puoliturhautuneena vein kassalle ne kengät, joita testasin ensimmäiseksi. Toivottavasti eivät osoittaudu huonoiksi. Ostoskassiin tipautettiin kenkien kanssa myös pari paria sukkia ja jumppakalsarit. :D

*tähän kuva unikirjasta*

Stadium-shoppailujen jälkeen oli jonkin verran odottelua. Ja eeeei, se koitui vähän kohtalokseni, sillä odotellessani sisäinen Himoshoppaaja pääsi valloilleen. Koskarin käytävällähän on aina kai ollut niitä kirjojenmyyntipöytiä, ja vilkaisin niitä ohimennen. Katseeni osui unikirjaan (Unet A:sta Ö:hön - yli 900 symbolia ja tulkintaa) ja otin sen sitten käteeni. Selasin sitä pikaisesti, ja sen - ainakin ensiselailun perusteella - selkeys ja ei-niin-överi-kallis hinta sai minut sanomaan myyjälle: "Mä ottaisin tän". Maksoin kirjan ja melkein heti sen kassiini laitettuani tunsin pienimuotoisen morkkiksen olemassaolon. ääh. Perustelin ostostani kuitenkin sillä, että olen MONESTI miettinyt, että olisi kiva olla unisymbolikirja. Näen/muistan aika paljon unia ja usein niissä on jotakin sellaista, minkä pistää merkille, ja minkä merkitystä koittaa pohtia. Nytpä minulla on sanakirja, jonka avulla voin koittaa ymmärtää pääni sisäisyyksiä!

*tähän kuva somasta vaaleanpunaraidallisesta paperipussista*

Unikirjan ostamisen jälkeen oli vieläkin odoteltava. Siinä lähellä oli jokin söpö koju, jossa näytettiin myytävän kuivattuja hedelmiä, niin kuin Punnitse ja säästä:ssäkin. Menin vähän lähemmäksi ja katsastelin korejen sisältöä. Kun kiersin myyntipöydän toiselle puolelle, huomasin että toisella pöydällä oli tosi paljon erilaisia fudgeja. Tuumasin hetken ja päätin sitten kerätä pussiin muutaman palasen. (Ainakin viskin, rommirusinan ja kirsikan makuisia ja ruusun makuista turkish delightia.) Karkkiostokseni maksettuani minusta todellakin tuntuin Himoshoppaaja-kirjojen Beckyltä, sillä kuka muu ostaisi niin kalliita karkkeja! En minä ainakaan, normaalisti! :o

*tähän kuva säihkeestä ja loistosta*

Perimmäinen syy, miksi suuntasin Koskikeskukseen, oli vanhojen tanssit. TYKin wanhathan perinteisesti tanssivat Koskarissa, ja ajattelin että voisin mennä katsomaan, kun kerta on vapaapäivä. Aika kauan sain vielä karkkiostoksienikin jälkeen odotella, mutta eipä sen niin väliä. Ihastelin paikalle ilmestyvien wanhojen vaatteita ja kampauksia, koitin muistella omaa tanssipäivääni. Paikalla oli tosi paljon ihmisiä, niin yleisöä kuin tanssijoitakin. Oli kyllä upean näköistä! Katselin muutaman tanssin ja käppäilin sitten bussipysäkille ja tulin kotiin.

Tähän mennessä ei ole sitten muuta tapahtunutkaan. Seuraavaksi menen varmaan suihkuun tai koitan kehitellä jotain synttärikorttijuttua. Illan suunnitelmat ovat vähän auki, mutta tarjolla olisi ainakin nuorten aikuisten messu ja yhden elokuvan ensi-ilta. Todennäköisesti menen ainakin leffaan, mutta vielä on mietinnän alla, menenkö kirkkoon sitä ennen. Saa nähdä. Mutta nyt moikka!

Kierrätyshamonen

Törmäsin joskus viime vuonna Pinterestissä tosi kivaan hameideaan, jossa hame oli ommeltu vanhojen farkkujen vyötäröstä ja kukkakankaasta. Ihastuin ideaan ja päätin, että tekisin itsellenikin jonkin sellaisen.

 

Rikkinäiset farkut (haarasta ratki, kuinkas muuten) minulta jo löytyikin, mutta ajattelin että koittaisin metsästää jonkin kivan kankaan hameen helmaa varten kirppikseltä. Päähäni oli pinttynyt, että haluan kukkakankaan, ja silloin tällöin kolusin kirpputoreja sopivan kankaan löytämisen toivossa. Tässä pari viikkoa sitten kuitenkin kekkasin, että saattaisi olla tosi hienon näköistä, jos farkkuhameeseen yhdistäisi venäläishuivikangasta. Minulla olikin yksi ylimääräiseksi jäänyt venäläistyypinen huivi, ja päätin kokeilla, minkälainen vaate siitä syntyisi.

Minulla ei kuitenkaan ole ompelukonetta, joten minun täytyi odottaa, että pääsen värkkäilemään sellaisen kanssa kotikotiin. Siinä ompelusajankohtaa odotellessa päähän putkahteli muitakin ehdokkaita helmakankaiksi: Minulla oli jemmassa kirppikseltä ostettu (hmm itseasiassa kaikki ehdokkaat huivia lukuun ottamatta ovat kirppikseltä) retropöytäliina, jonka ostin joskus sitä varten, että tekisin siitä hameen. Sitä hetkeä ei ole vielä tullut, joten ajattelin että voisin käyttää kankaan tähän projektiin. Pöytäliinan värit - jotka eivät tietenkään pääse oikeuksiinsa tässä kännykällä otetussa kuvassa - olisivat kuitenkin olleet vähän liian räikeät omaan makuuni, joten jätin liinan vielä odottelemaan tulevia projekteja.

Afrikka-asun värit ja kuosi olisivat sen sijaan olleet vallan ihanat. Harkitsin jonkin aikaa, että uhraisin asun ylä- tai alaosan uuteen tarkoitukseen, mutta tulin siihen tulokseen, että haluan säilyttää asun kokonaisena, jos sitä vaikka tarvitsee joskus jossain. Djembe-esityksissä tai vaikka jossain lähetystyöoppitunnilla? Päätin vain korjata hameen, joka on odottanut ompelua viime kesästä lähtien.

Huivinkin kanssa tulin toisiin ajatuksiin. Kuosi olisi ollut tosi kiva, mutta itse kangas on vähän liian erilainen farkkukankaan rinnalle. Huivi on kiiltävähkö ja kaiken lisäksi vähän läpinäkyvä, joten hylkäsin huivi-ideani. Vaikka olisinkin kelpuuttanut kiiltävän pinnan kuluneen farkun rinnalle, hame olisi vaatinut vuorikankaan, jottei se olisi ollut liian paljastava. :D Sellaiseen kärsivällisyyteni ei ehkä olisi riittänyt. :P

Jäljelle jäi vielä yksi kirppishamstrausasia.Pöytäliinan ostokerralla ostin toisenkin jutun sillä silmällä, että ompelisin siitä jotakin uutta. Nimittäin tosi outo mekko. Ehkä jonkinlainen vanha yöpaita, tai jotakin sellaista? Pitkä, suora, pitkähihainen. Jonka kauluksessa oli nahkainen kanttaus! o.O No, joka tapauksessa olin ostanut mekon ja ajatellut ompelevani siitä haaremihousut. Sekin suunnitelma on jäänyt unholaan, ja ajattelin että mekon kiva raitakangas sopisi tähän hameprojektiin hyvin. Valitsin siis sen.

Kun oikea kangas oli valittu, varsinainen luomistyö alkoi sillä, että leikkasin farkuista lahkeet pois. Mekosta leikkasin yrityksen ja erehdyksen kautta n. 30 senttiä pitkän pätkän sitä helmaa. Onneksi ensin tuli leikattua liian pitkä, siitähän oli helppo sitten leikata lisää. Toisin päin olisi tietty ollut hankalampi.

Ompeluassarina hääri Severi, mutta eipä siitä ollut kovin paljoa apua :D

Siksakkasin helmakankaan leikkausreunan (ompelutermit on sitten vähän hakusessa, toivottavasti ei haittaa) ja tein siihen vähän alta sentin levyisen käännöksen. Siksakkasin myös farkkukankaan reunan. Sitten vaan nuppineulailin helman farkkujen reunaan niin, että helmakangas jäi farkkukankaan päälipuolelle. Ompelin helman kiinni niin, että pitkin matkaa tein pikkuisia laskoksia. Helma kun oli leveämpi kappale kuin hameen yläosa.

Lopputulos on mielestäni tosi kiva. Takaosan keskikohtaa olisi voinut muotoilla vähän paremmin, hame vähän lököttää siinä kohdassa, missä farkkujen haarat olivat. Seuraavalla kerralla tiedän sitten, miten pitää toimia. (: Olen oikein tyytyväinen kangasvalintaani. On kiva, että helmakangaskin on peräisin jostakin käytetystä. Uudenkarhea kangas ei sopisi kovin hyvin nuhruisten farkkujen kanssa. Tästä hameesta tuli siis tälläinen elämää nähneen näköinen. :DD

Hameen pituus on just hyvä! Nyt vaan odottelen, että tulee kevä(isemmät ilma)t, niin voin alkaa käytellä tätä. Jee.