Nopsa jälkkäri

Meillä oli jääkaapissa purkillinen tiramisun makuista rahkaa, jonka päiväys oli päässyt jo menemään umpeen. Eilen piti siis pyöräyttää vähän jälkkäriä risoton syömisen jälkeen.

Tiramisurahkajälkkäri

1 prk valmiiksi maustettua tiramisu-rahkaa
1 prk kuohukermaa
vähän sokeria
suklaakuorrutettujakaurakeksejä

Vispaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka. Lisää sokeria oman maun mukaan. Kokoa annoksiksi niin, että murskaat lasin pohjalle pari kaurakeksiä ja lusikoit päälle rahkaseosta. Anna seisahtaa hetken jääkaapissa.

Siinäpä se, eipä voisi helpompaa olla. Tai no tietenkin voisi, jos vaikka söisi sitä pelkkää rahkaa suoraan purkista. Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että keksimurskan päälle voisi lorauttaa pikku tipan Baileyssiä ja koko komeuden päälle ripsauttaa vähän kaakaojauhetta. Mutta kelpasi se hyvin näinkin. (:

Keittiökuulumisten lisäksi muutkin kuulumiseni ovat olleet hyviä. Vaikka vietinkin pari viikkoa kurkku- ja viisaudenhammaskipujen kanssa, muuten on ollut tosi kivaa. Toissa viikonloppuna kävin Kämppiksen tykönä Kotkassa. Olin perjantaista maanantaihin, ja sinä aikana tehtiin kaikkea kivaa. Kokkailtiin, shoppailtiin, nähtiin yhtä toista luokkalaista, katsottiin telkkaria ja oltiin. Päälle päin varmaan näytti, että ei oltaisi tehty mitään erikoista, mutta yhdessä vietetty aika on aika erityistä. Ihanaa, että pääsin vihdoinkin kyläilemään Kämppikselle.♥


Viime viikonloppuna oli myös kivaa tekemistä. Osallistuin Ahjolasetlementin järjestämälle Isosiskokurssille. Minä ja kahdeksan muuta tyttöä kokoonnuttiin lauantaina ja sunnuntaina Tyttöjen tuvalle opiskelemaan, miten olla Isosisko. Isosiskona voi sitten tehdä vapaaehtoistyötä; joko alkaa Isosiskoksi, aikuiseksi ystäväksi, jollekin peruskouluikäiselle tytölle tai käydä Tyttöjen tuvalla niin sanottuna Tupaisosiskona. Itse ajattelin, että omiin aikatauluihini sopisi paremmin Tupaisosiskona, eli tuvalla vapaaehtoisena oleminen. Siihen ei tarvitse sitoutua niin tarkasti, vaan hommaa voi tehdä omien aikataulujensa mukaan. Kurssi oli tunnelmaltaan rento, ja muut tytöt olivat mukavia. Onkin kiva, että jo huomenna on suunnitelmissa palata tuvalle. Ohjelmassa on nimittäin Isosiskojen pikkujoulut, joissa on kuulemma afrikkalainen teema.

Voisinkin tästä alkaa lakkailla kynsiä huomista varten ja koittaa miettiä, millaiset kuteet pukisin huomenna päälleni. Toivottavasti palaan pian blogin puolelle, moikka!

PS. Meinasin postata tämän vahingossa sinne toiseen blogiin! Kun aloin laittaa tunnisteita, ihmettelin miksi listassa oli ihan outoja sanoja. Sitä se vissiin teettää se blogilaiskuus; ei osaa enää edes kirjoitella oikeisiin paikkoihin! :P

Pikapostaus

Moro. Tuli juuri rumpu- ja tanssailemasta (hah, ihan kuin noi sanat voisi oikeasti jakaa noin :D) ja ajattelin tulla tekemään tälläisen nopsan postauksen, ennen kuin alan katsoa VIIME VIIKKOISTA Vain elämää -jaksoa netistä. Tämän postauksen pääsisältönä on ihan vain eiliset kuteet, jotka olivat niin kivat, että pyysin ♥:aa ottamaan äkkiä asukuvat, ennen kuin pyyhälsin Vanhalle kirkolle. Tiesin kyllä, että siihen aikaan päivästä (joskus kuuden aikaan) ei syntyisi mitään priimakuvia, mutta kokeiltiin kuitenkin. Ja päätin sitten kehdata laittaa kuvat tänne asti.

 tunika/mekko - UFF

vyö - 2nd hand store

sukkikset - Tokmanni

tennarit - DinSko

pikkuisen pilkistävät korvikset - Glitter

Olin siis menossa Vanhalle kirkolle Sanan lähteillä -iltaan, ja halusin pukea päälleni yhden uusimmista kirppisostoksistani. Käväin UFFilla silloin, kun oli max 7 euroa -päivä, ja sorruin sitten ostamaan tuollaisen mustan, yksinkertaisen koltun. Seitsemän euroa on aika kallis kirppisostoksen hinta, mutta mekossa oli vielä laput kiinni, joten annoin itselleni luvan sijoittaa sen summan. Tämä mekko on kyllä tosi kiva päällä, tänään huimentelin muuten samassa asussa, mutta sukkiksien tilalla oli violetit pitkikset.

Mekko on kivan yksinkertainen, mutta jotakin se kuitenkin kaipasi kaverikseen. Nimittäin yksinään se on ehkä vähän liian säkki, mutta kun sidoin vyötärölle tuollaisen silkkinauhasysteemivyön, niin ilme piristyi kummasti. Ja mekko muuttui ehkäpä hieman imartelevamman muotoiseksi. ^^* Siihen vielä kivan väriset sukkikset ja niihin mätsäävät korvikset, niin jees! Tennarien valkoiset osat hohtavat ehkä vähän liikaa tässä asussa, mutta muuten asu oli tosi tosi kiva. Tuntuu siltä, että olen ehkä saamassa pukeutumis-/laittautumisinnon takaisin, kun se on ollut nyt jonkin aikaa hukassa.

Mutta. En rupea nyt jaarittelemaan sen enempää. Päässä olisi aika monta postausaihetta jonossa, mutta tuntuu että missään vaiheessa ei ehdi saattamaan niitä sieltä päästä koneelle. Haluaisin tehdä ainakin sen netissä kiertävän Naked truth -haasteen, kertoilla viime viikonlopun Kotkan-reissusta ja kaikesta kivasta, mitä nyt on tapahtunut. Ensi viikolla on toivottavasti aikaa istahtaa blogin äärelle pidemmäksi aikaa. Mutta nyt sitä Vain elämää. Sen katsomiseenkaan ei ole ollut aikaa. Mutta nyt on! (:

Pitkästä aikaa keikka!

Tämä viikko on mennyt niinkin mielenkiintoisissa merkeissä, että olen lähinnä nukkunut tai muuten vaan löhöillyt sohvalla sekä napostellut särkylääkkeitä. Torstaina alkanut kurkkukipu yltyi todella pahaksi, ja olen vaan sairastellut neljän seinän sisässä. Pari kertaa olen poistunut kämpästä moikkaamaan sairaanhoitajaa terveyskeskuksella, mutta siitäkään ei ole ollut oikein apua.

Sairaskertomukset sikseen, ja muihin aiheisiin. Lauantaina olo ei ollut onneksi niin sietämätön, että olisi pitänyt jäädä kotiin. Kalenterissa oli nimittäin jotakin kivaa sille päivälle: "Kulttuurien juhla Hervannan kirjastossa, paikalla viim. klo 13". Udoka oli varattu soittamaan, eli lauantaina oli pitkästä aikaa keikka. Jee!

Ajeltiin veljen ja ♥:n (sain houkuteltua sen mukaan, että saisin jotain valokuvia) kanssa Hervantaan, parkkeerattiin Duon parkkipaikalle. Käppäiltiin kirjastolle ja pöllöiltiin vähän aikaa, että minne siellä pitää mennä. Heidi onneksi tuli siinä aika samaan aikaan, ja löydettiin sitten lopulta muutkin. Roudailtiin rumpuja sisään ja järkkäiltiin itsellemme esiintymispaikka. Odoteltiin omaa vuoroamme.

Itseasiassa en edes kovin hyvin tiedä, mistä Kulttuurien juhlassa oli kyse. Joku monikulttuurisuustapahtuma kuitenkin. Kun menimme kirjastolle, käynnissä oli kovat salsat, ja myöhemmin oli esittelyssä eri maiden juhlapukuja. Silloin, kun olin harjoittelussa Hervannassa, viereisessä monitoimitalossa oli joku samantapainen tapahtuma. Jossa näin Udokan ensimmäisen kerran. Ja menin juttelemaan. Ja siitä vähän ajan päästä menin kokeilemaan rummutusta.♥

No, kuitenkin. Olin aika innoissani keikasta, etenkin sen takia, että minä sain soittaa dum dumeja. Ekaa kertaa keikalla! Meillä oli aika lyhyt keikka-aika, joten soitettiin vain kaksi biisiä. Oli kuitenkin kiva tunnelma, ja yleisö näytti tykkäävän. (: Seuraavaksi kuvia. Hyvät kuvat on jonkun tyypin ottamia, huonot kuvat on mun omasta kamerasta.

 pikkuveljee piti vähän auttaa pukemisessa...

...homma hoidettu!

kaikki valmiina!

keikalla soitettiin...

...laulettiin...

 

...sekä soitettiin ja laulettiin.

 

 Lopuksi otettiin ryhmäkuvia, jee. (usealla kameralla samaan aikaan, mun lempparia! -.-)

 Jip huu!

Oli siis tosi kiva keikka, semmonen rento ja pikkuinen. Takahuoneessa oli tarjoiluja, mutta minä ja veli ei jääty pidemmäksi aikaa napostelemaan, kun pyyhällettiin seuraaviin juttuihin. Sen verran näytettiin naamaamme takahuoneessa, että jotkut tädit saivat kiiteltyä meitä. Kyselivät, kuinka kauan olemme soittaneet, ja olemmeko sisaruksia. Hauskaa, että joku ihan tuntematon oli huomannut meissä jotakin yhteyttä/yhtäläisyyttä.

Udoka on siitä jännä ryhmä, että koskaan ei tiedä, millaisella kokoonpanolla esiinnytään. Nyt oli harvinaisen tuoretta esiintyjäainesta (huoh, mitä kapulakieltä), koko porukasta seitsemän on aloittanut tänä vuonna, loppukesästä tai nyt syksyllä. Keikka meni ihan hyvin siihen nähden, että suurin osa oli aloittelijoita. Eikä tärkeintä olekaan täydellinen suorittaminen, vaan se, että kaikilla - soittajilla ja yleisöllä - olisi hauskaa. Siinä me mielestäni onnistuimme lauantaina. Hyvä me! (:

Päänkevennyspäivä, melkein ohitse mennyt päivä ja tehopäivä

Hoh. Ei sitten tullutkaan kirjoiteltua eilen, kun koko päivä meinasi mennä ohi. Mutta nyt istahdin sohvalle, enkä aio tehdä mitään muuta, ennen kuin saan kirjoitettua tämän postauksen valmiiksi. Ja yhden päivän sijasta aion kertoa kolmen päivän tapahtumat. Aloitetaan siis.

Tiistaina minulla oli ihana päänkevennyspäivä. Olin joskus aiemmin varannut itselleni ajan kampaajalle, ja tiistaiaamupäivällä tuo aika vihdoin koitti. Olin ostanut 25 eurolla lahjakortin, johon kuului hiusten leikkuu sekä kulmakarvojen muotoilu ja värjäys. Lahjakortti oli Piianpeili-nimiseen kampaamoon, joten sinne tieni vei.

Olin liikkeellä vähän liian aikaisin (jotta varmasti olisi aikaa eksyä ja etsiä paikka, jossa ei ole koskaan käynyt), joten päätin poiketa Fidassa. Ei minun tehnytkään mieli kamalasti katsella, mitä myytävää siellä oli, mutta oli kiva nähdä mainokset, joiden kuvaamista oli juuri nähnyt telkkarista edellisenä iltana. Fidan mainoksissa siis poseerasivat Huippiksen finaalikolmikko.

Mutta, löysin sitten kampaamonkin helposti, ja olin ajoissa. Odotellessani selailin hiusmallilehtiä, ja yritin vielä päättää, millaisen kampauksen haluaisin. Lehdistä ei ollut suuremmin apua, joten kun pääsin kampaamotuoliin, selitin kampaajalle sen kampauksen, joka minulla on ollut joskus muutama vuosi sitten. Ja siitä ideasta lähdettiin.

Oli oikein ihanaa olla hipsuteltavana. Hiukset pestiin, pää hierottiin, yli puolet hiuksista tipauteltiin lattialle. Föönailtiin, pöyhittiin. Minusta oli kiva, että kampaaja (nimeltään Merita) ei ollut liian puhelias, vaan pystyin rauhassa nauttimaan. Yksi kivoimmista jutuista oli varmaan crème brûléen tuoksuinen tökötti, jota laitettiin hiuksiin ennen föönausta. :D Ja yksinkertaisesti sen seuraaminen, miten hiusten ilme muuttuu pikku hiljaa. Siinä aina alkaa hymyilyttää.

Vähäksi aikaa hymy pääsi hyytymään, kun oli aika nyppiä kulmakarvat. En ole koskaan harrastanut sitä itse, ja kyllähän se nipisteli. Ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän paljoa. Värjäys jätettiin väliin, koska Merita sanoi kulmakarvojeni olevan jo hyvän väriset, juuri hiusteni väriin sopivat. Olinkin etukäteen miettinyt, että värjäyksen tulos saattaisi olla liian tumma, etenkin kun tykkään olla usein ilman meikkiä. Ihan hyvä päätös siis jättää värjäilyt sikseen.

Kulmien nyppimisen jälkeen hiuksiani vielä vähän tupeerattiin ja laitettiin. Sitten kiitin ja poistuin, takana oli oikein mainio hipsuttelutunti. Kun kävelin kauppaa kohti, hymyilin kyllä lakkaamatta. Kivaa.

Poikkesin Vapaa valinnassa, kun halusin ostaa uusiin hiuksiin jotakin vahaa. Oli myös pakko saada ottaa heti kuva uudesta naamasta, tein sen sitten kaupassa. Vahaa löytyi, ja sen lisäksi shoppailin ♥:lle alesukkia ja lyijyä. Ostin myös molemmille keskustassakäymistuliaisiksi suklaakalenterit. Minulle Barbie- ja ♥:lle Super Mario -kalenterin. Khihi.

Vapiksesta käppäilin Bonus-kirppikselle. On ollut aikomuksissa jo tosi kauan käydä siellä, mutta ei ole tullut käytyä. Nytkään ei sitten loppujen lopuksi ollut fiilistä kierrellä ja katsella. :c Poistuin siis aika pikaisesti paikalta. Hyppäsin bussiin ja ajelin Keskustorille.

Torilla kävin ihan vaan haukkaamassa jotakin Mäkkärillä. Ne euron kanahampurilaiset on kivoja, vaikka otisaalta aika tylsiä, kun niissä ei ole kuin se kana ja majoneesia. Söin niitä kaksi, ja hörpin lämmintä kaakaota. Aikamoinen yhdistelmä. Kun ruoka oli kitusissa, nappasin seuraavan bussin ja ajelin linja-autoaseman kohdalle.

Määränpää ei silti ollut linjuriasema, vaan menin vielä kadun yli poliisitalolle. Kävin hakemassa ajokorttini, koska olin aamulla huomannut, että olin perjantaina unohtanut koko asian. Tai toisin sanoen olin ajatellut, että sen saa hakea vasta tänä perjantaina. Noh, vahinkoa ei kuitenkaan sattunut, kun se väliaikainen kortti olisi ollut vielä vähän aikaa voimassa. Mutta nyt kävin hakemassa, eipähän tarvitse ajatella ajokorttijuttuja nyt pitkään aikaan.

Poliisilta kävelin takaisin keskustaan päin, ja odottelin kotiin menevää bussia. Kotona sitten otin kuvia uudesta pehkostani ja hypistelin ja ihastelin. :D Illalla iski vielä leipomismieliteko, ja pyöräytin uuniin mutakakun. Lorautin taikinaan viskiä, mutta valmiissa kakussa viskin makua ei oikeastaan huomannut. :c Taikinassa se maistui juuri nam-sopivasti. Mutta keksin, että seuraavalla kerralla voisi koittaa tehdä jonkun kuorrutteen, jonka maustaa viskillä. Sitä odotellessa. :D

Eilinen meinasi sitten mennä kokonaan ohi. Jostain syystä onnistuin nukkumaan kolmeen asti iltapäivällä. Olin vaan käynyt maksamassa vuokran puolen päivän aikoihin, ja tyytyväisenä jatkanut unia. Joten kaikki suunnitelmat siivoskeluista ja shoppailuista kariutuivat aika tehokkaasti. Heräsin vasta siinä vaiheessa, kun ♥ tuli koulusta. Ja olin aikamoisen töttöröö.

Siivoukset jäivät tekemättä, mutta lähdimme silti vähän kauppoihin. Kävimme etsimässä vähän joululahjoja (löytyi, jee) ja pyörähdimme Nekalan kirppiksellä. Sieltä mukaan tarttui vähän dvd:itä omaan hyllyyn. Ja isänpäivälahjajuttu. Kirppikseltä menimme vielä Sittariin hankkimaan jääkaapin täytettä. Onnistui! Illalla mentiin vielä saunaankin, eli päivä ei mennytkään ihan kokonaan hukkaan.

Tänään olinkin sitten tehokas. Heräämisen jälkeen olen pessyt pyykkiä (yhden koneen heti, nyt on toinen koneellinen linkoamassa), siivonnut olkkarin, keittiön ja käytävän ja ostanut bussilippuja. Vähän yli viikon päästä bussin nokka osoittaa kohti Kotkaa, ja minä olen siis sen bussin kyydissä. Pääsen vihdoinkin katsomaan Kämppiksen uutta kotia! Parhautta. ♥

EDIT: nyt kun kakun maut ovat saaneet tasautua jääkaapissa pari päivää, se viskin makukin tulee esiin. nams!

Jälkeen

Kampaajalla oli kivaa!

Uusi tukka ja uudet kulmat. Kirjoittelen vaikka huomenna lisää, nyt jatkan hiusteni hypistelyä. :D

Ennen

Moi. Palasin äsken vessasta. Olin siellä kuvaamassa naamaani peilin kautta. Missiona oli saada edes jonkinlaisia kuvia, joissa näkyisi, millaiset hiukset minulla tällä hetkellä on. Ilman salamaa otetuista kuvista tuli aika keltaisia, mutta ihan kelvosti niistä silti näkee ainakin sen, kuinka pitkät haiveneni ovat. Ajattelin laittaa muutaman kuvan tänne näkyviin, ja valitsin tänne viisi tarkoituksenmukaisinta. Eli viisi sellaista, joissa hiukset ovat parhaiten edustettuina. Naamasta en sitten mene vannomaan...

Olkoon nämä kuvat sellaisia "ennen"-kuvia, joita muodonmuutosta ennen yleensä otetaan. Nimittäin huomiselle on varattu kampaaja-aika, eikä sieltä varmaan ihan samannäköisenä voi takaisin tulla. En ihan vielä tiedä, mitä muutosta haluaisin hiuspehkooni, mutta toivon, että kampaajalla olisi joitain ideoita. Ei tässä muuta, moi!

Filee Wellingtonin pikkuveljet ja olutkastike

Vieläkään ei ole luvassa kertomuksia reissuista eikä edes kuvia kuteista, mutta voisin kirjoitella tänne yhden reseptin, jota kokeilin eilen. Bongattiin ♥:n kanssa Pirkasta tai Yhteishyvästä Filee Wellingtonin ohje, ja molemmat kiinnostuivat siitä. Minä halusin kokeilla kokkailla sitä ja ♥ odotti innolla, että pääsee maistamaan. Kirjoitin sitten kauppalappuun ruokaan tarvittavat aineet.

Kaupassa tulin kyllä sitten katumapäälle. Welligtonin filee (perineteinen englantilainen sapuska) tarvittiin naudan sisä- tai ulkofileetä, mitkä näyttivät olevan himppusen verran kalliimpia kuin jauheliha, jota yleensä ostan. :D Pihiys iski, enkä sitten ostanut lihaa. Lidlissä oli kuitenkin tarjouksessa härän lehtipihvejä, ja ajattelin, että voisin kokeilla vähän soveltaa ohjetta.

Näitä tarvittiin: (tästä satsista saa ruokaa kuudelle hengelle, tai kolmelle tooosi nälkäiselle :P)

6 härän lehtipihviä
paistamiseen öljyä + voita
suolaa, mustapippuria

täyte:
4 pekoniviipaletta
n. 100 g herkkusieniä
sipuli
suolaa
mustapippuria
2 rkl basilikasilppua

kuori:
5 lehtitaikinalevyä
voiteluun kananmuna

kastike:
2 dl olutta
2 dl kermaa
1 lihaliemikuutio
2 tl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl Maizena-jauhoja

Näin se tehtiin:
*Valmista täyte. Silppua pekonit ja pilko sienet ja sipulit pieneksi. Paista pannulla (vähässä öljyssä). Lisää ripaus suolaa ja pippuria sekä basilika. Anna seoksen jäähtyä.

*Kuumenna pannulla öljyä ja voita (tän oon oppinut ainakin Sikeltä). Käytä pihvit nopeasti pannulla, niin että niissä menevät pinnat kiinni. Nosta jäähtymään ja ripottele vähän suolaa ja pippuria pinnalle.

*Kauli sulaneita taikinalevyjä vähän isommiksi. Laita taikinalevylle täytettä ja sen päälle yksi pihvi. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Kääri taikinalevy koko höskän ympärille, nipistele saumat yhteen. Kokoa ylimääräisistä palasista palapeli ja kääri se viimeisen pihvin ympärille. Tai vaihtoehtoisesti voit käyttää vielä yhtä kokonaista levyä. :P

*Voitele nyytit kananmunalla ja laita ne 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, tai kunnes taikinakuori on nätin kullanruskea.

*Valmista kastike keittämällä olutta, kermaa ja joukkoon murennettua lihaliemikuutiota n. 5 minuuttia. Mausta hunajalla ja soijalla. Suurusta kylmään vesitilkkaan sekoitetulla maissitärkkelyksellä. Kiehauta.

Kuvat ovat vähän kehnoja, mutta ruoka oli kyllä hyvää. En ole mikään tottunut lihan kypsentäjä, kun käyttelen yleensä vain jauhelihaa tai jotain suikaleita. Että oikeaoppiseen lihan kypsennykseen verrattuna pihveistä saattoi tulla liian kypsiä, mutta meillä ne kyllä tekivät kauppansa. Sitä paitsi täytteestä sentään tulee vähän mehevyyttä, jos liha olisikin ollut liian kuivaa. Kastikkeesta tykkäsin myös tosi paljon. Vaikka yleensä en voi sietää oluen makua, ja vaikka tässä kastikkeessa se maistui selvästi. Hmm, hassua.