Elämän tärkeysjärjestys

Viime viikolla meillä oli tuutorointia koulussa. Oli puhetta siitä, että uudeet opintokokonaisuudet ja roikkumaan jääneet rästitehtävät stressaavat. Joku on lähdössä ulkomaille harjoitteluun, joku pakertaa opinnäytetyön kanssa. Tuskailujen ja stressailujen lomassa joku sanoi kuitenkin jotakin viisasta; Vaikka koulu ja opiskelu pitääkin saada hoidettua ajallaan, pitää silti tiedostaa oman elämänsä tärkeysjärjestys. Emme opiskele koulua, vaan itseäme ja omaa elämäämme varten, joten ei kannata pakertaa pelkästään koulun parissa, vaan tehdä elämässään muutakin. Elää, vaikka käykin koulua.

Viisaita sanoja, tottahan toki. Vaan minulle niistä aiheutui pikemminkin jonkinasteinen ahdistus. En minä tiedä, mitkä asiat minun elämässäni kuuluvat tärkeysjärjestyksen kärkipäähän. Tai tiedän. Mutta lähes kaikki, mitä minun elämässäni on, liittyy jollain tavalla kouluun. Tietenkin vastaisin, että minulle tärkeintä ovat ystävät. Lähes kaikki tämänhetkiset ystävät tai kaverit, joiden kanssa oikeasti on tai viitsii olla tekemisissä, ovat peräisin koulusta. Joko näistä opiskeluista, joita nyt suoritan, tai aiemmista opinnoistani. Mieleeni ei tule montakaan ihmistä, jotka a) miellän ystäväkseni tai kaverikseni ja b) joihin en ole tutustunut koulun tai kouluun liittyvän harjoittelun puitteissa.

Ystävyyssuhteiden lisäksi miltei kaikki muukin minun elämässäni liitty kouluun. Asun pieksämäellä solukämpässä koulun takia; sovitan menemiseni niin, että ne eivät sotke lukujärjestystä; muutan välillä muualle harjoittelun tai kesätöiden takia. Käyn kesätöissä, jotta saisin rahaa, että voisin käydä koulua ilman, että tekisin samalla töitä. Rytmitän elämäni opiskelujen mukaan.

Olen huomannut aiemmin sen, että hyvin usein - lähes aina - kun joku kysyy kuulumisiani, vastaan jotakin kouluun liittyvää. "Ihan hyvää, loma meni nopeasti, kohta takaisin koulun penkille. Ihan hyvää, vaikka vähän stressaakin nuo rästitehtävät. Ihan hyvää, mutta koulussa on kamalan kiire kun on miljoona isoa tehtävää. Ihan hyvää, kohta alkaa harjoittelu eikä tarvitse vähään aikaan istu luennoilla. Ihan hyvää, tosin harkka on ihan kohta ohi, en haluaisi mennä takaisin kouluun, vaikka ihan kivaa nähdä niitä ihmisiä siellä." Koulu yksinkertaisesti hallitsee elämääni.

Vaikka ajatukseni täyttyvät opiskeluun liittyvistä asioista ja toimintani on jollain tavalla kytköksissä kouluun, se ei loppujen lopuksi tunnu näkyvän missään. Panostan opiskeluun hävettävän vähän siihen nähden, että se olisi ykkösjuttu elämässäni. Stressaan koulun takia hullun lailla, mutta silti lusmuilen niin, että opintoni todennäköisesti venyvät. En jaksaisi opiskella, mutta silti mietin jo sitä, minne kouluun seuraavaksi hakisin. Voin vain sanoa, että taidan olla kovin ristiriitainen ihminen.

Kävin kattomassa Tukholmaa.

Vuosi vaihtui riparilla

Niin hyvää puuta. Lämpöä. Hauskaa.



Kiitos ja anteeksi.