Jouluolo tuli minuun varmaankin itsenäisyyspäivän aikoihin. Siihen asti oli ollut aivan muut jutut mielessä, mutta aamulla kirkon penkkiin istuessa (juhlapäivän kunniaksi hame ja siniset ja valkoiset korvikset) ajatukset täyttyivät talvesta, Suomesta ja joulusta. Seppeleenlasku sankarihaudoille oli harras, hengitykset huurusivat kohti taivasta ja kirkkomaalla seisoi niin vanhoja kuin nuoriakin ihmisiä. Kirkon jälkeen istuimme kämppiksen kanssa keittiön pöydän ääressä. Glögihetki kera musiikin (Maamme-laulu + Danny ja Aikamiehet: Tämä taivas, tämä maa), joulutorttujen ja kynttilän. Tietenkin katsoimme myös Tuntemattoman sotilaan, ja kun itsenäisyyspäivä kääntyi iltaan, huvittelimme pukeutumalla juhla-asuihin Linnanjuhlien katsomista varten.
8.12. Tuoksua
Ostin itselleni kaneliomanateetä, koska ajattelin sen sopivan jouluun, ja se oli kovin halpaa. Kun maistoin sitä illalla, kupista leijaili vallan ihana ja pehmeä ja punainen tuoksu. Sitä kun hengitteli, hengitti joulua.
9.12. Kiirettömyyttä ja kaveruutta
Vaikka loppukouluvuosi olikin tehtävientäyteinen ja samalla siis kiireinen, oli tehtävien lomassa myös aikaa olla vaan. Erään tehokkaan ryhmätyöpäivän päätteeksi pelailimme kaverin kanssa pleikkarilla, mikä oli kivan rentouttavaa. Oli hauska rikkoa laatikoita ja keräillä hedelmiä, liukastella jäätiköllä ja ratsastaa jääkarhulla. Ei se pelaaminen kovin hyvin mennyt, pitäisi kaiketi pelata useammin. :P
Kiireettömyyttä ja kaveruutta on ollut teehetkissä ja saunomisessa S:n kanssa sekä glögi- ja djembetreffeissä kaiman kanssa. On ollut mukavaa, kun voi vaan istua yhdessä ja jutella niitä näitä tai joitakin tärkeitäkin juttuja.
11. - 13.12. Pikkujouluja ja siskoutta
Minulla oli ihana jouluviikonloppu. Siihen mahtui Runo-treffit -kahvilassa, kahdet pikkujoulut ja rummutuskeikka. Tapasin kaverin, jonka kanssa piti jo syksyllä käydä kahvilla, mutta oli muka niin kiire molemmilla. Mukava, että vihdoinkin ehdimme istahtaa kupposen äärelle ja kertoilla kuulumisia.
Kahvilatreffien jälkeen oli rummutusharjoitukset ja rumpuryhmän pikkujoulut. Oli ihana nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja soittaa. Ja oli mukavaa (taidan käyttää tuotakin sanaa enemmän kuin laki sallii), että niissä pikkujouluissa oli käsillä sitä, mitä joulu oikeasti on. Itseasiassa olin aika yllättynyt, että juuri ennen kuin aloimme syödä rumpuopen tekemää afrikkalaista kanajuttua, minua pyydettiin siunaamaan ruoka. Ruokarukouksen lisäksi oikea joulu näkyi ja kuului joululauluissa, joita lauloimme yhdessä ja erikseen sekä siinä, että eri maista olevat ihmiset kertoivat omien maidensa jouluperinteistä ja siitä, mikä heille on tärkeää joulussa.
Lauantaina oli lisää joulumusiikkia. Rumpuryhmämme esitti muutaman biisin Vanhalla kirjastotalolla, sen jälkeen alkoi jonkin kuoron joulukonsertti. Upeita laulajia, mainioita sovituksia ja hyvä hyvä fiilis! Kylmät väreet juoksivat kananlihalle nousseella iholla, kun toinen toistaan mahtavammat biisit soivat lavalla ja kiirivät koko saliin. NAM. ♥
Lauantai-iltana oli toiset pikkujoulut. Ne olivat tosi erilaiset kuin ne edelliset, mutta kivaa oli sielläkin. Tapasin uusia ihmisiä, oli rentoa oloa. Yksi viikonlopun parhaista jutuista oli kuitenkin siskous. Kun sunnuntaina olin lähdössä kohti junapysäkkiä, siskoni halasi minua ja kiitti siitä, että olin kylässä ja jutuissa. Lämpöä, epätavallisuutta, melkein itku.
14. - 15.12. Askartelua ja iloa
Ainakin yhtenä päivänä oli meidän kämpässä tonttupajailmapiiriä. Paketoin jotakin lahjoja ja tuunasin kämppiksen kanssa tonttulakkeja. Ja kuuntelimme Last Christmas -biisin tosi tosi tosi monta kertaa. Seuraavana iltana oli oman luokan pikkujoulut. Se oli hyvä ilta. Yhdessäoloa ja hauskaa. Joululaulut sinäkin iltana soivat, lähes koko luokan voimin, kitaran säestyksellä. Ihanaa, että rankan syksyn päätteeksi oli aikaa kokoontua yhteen ja jakaa lahjoja (jokainen toi paketin, jossa oli jotakin itsele tarpeetonta) ja laulaa ja nauraa.
18.12. Laulua ja koti
Vaikka koulu loppuikin jo keskiviikkona, piti minun jäädä Pieksämäelle perjantaihin asti. Perjantaina oli koululla valmistujaiset, esitin siellä joululaulun. Oli pikkuisen jännittävää laulaa, sillä en ollut pitkään aikaan esiintynyt missään. Mutta kivaahan se aina on.
Kivaa on myös junalla matkustaminen. Tällä kertaa juna oli kovin täynnä, piti siis istua jonkun vieressä. Oli mukava katsella ihmisiä kantamuksineen ja miettiä, mihin kukin on matkalla, miten he viettävät joulua. Minusta oli hauskan näköistä, kun junan tavarahyllyt (vai mitä ne nyt ovatkaan) olivat aivan täynnä.
Iltapäivällä tulin kotiin. Illalla oli uusi joulukokemus; Äiti ja minä menimme paikalliseen kapakkaan, siellä oli kauneimmat joululaulut. Joululaulujen ohessa tuli kuunneltua surullisen ihmisen surullisesta elämästä, ehkä käytettyä syksyllä harjoittelemaani päihdetyön ammatti-identiteettiä. Kiltimmin sanottuna kohdattua ihmisiä.
Kapakan joululauluhetken ihanaa antia oli myös se, että näki pitkästä aikaa tuttuja ystäväihmisiä ja työkaveri-ihmisiä. Sai toivottaa hyvää joulua.
*******************
(koko ajan, kun kirjoitin tätä, soi joululaulut. minusta on aika vaikeaa miettiä sanavalintoja ja lauserakenteita sun muita, jos kuuntelen suomenkielistä musiikkia. siksi ehkä töks.)
