Ensimmäiset instagrammaukset

Vitsi, mun uusi puhelin on ihan sairaan kiva! En ole juurikaan soitellut tai lähettänyt tekstareita, mutta muuten on tullut räplättyä. Olen facebookannut, pelannut pelejä ja tsättäillyt whatsapissa. Yksi sovellus, jolla olen tykännyt leikkiä, on Instagram. En oikein tiedä, mikä sen varsinainen idea on, mutta sillä saa kivan näköisiä kuvia, ja sinne saa ikuistettua sellaisia hetkiä ja juttuja, joita ei välttämättä tulisi jaettua Facebookissa.

Olen nyt laittanut Instagram-profiiliini (Silkohapsi) muutamia kuvia, ja ajattelin tulla laittamaan niistä pari tänne blogiinkin näkösälle.

Ensimmäiset kuvat piti laittaa vanhoista arkistoista, kun teki mieli kokeilla, mikä se Instagram oikein on, eikä ollut mitään kuvattavaa näköpiirissä.  Testasin ensin joutsenkuvalla, jonka räpsäisin viime syksynä Aulangolla. Oltiin diakoniaväen kanssa retkellä ja pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan näitä söpöläisiä. ♡

Toinen vanha kuva on napattu bussia odotellessa.  Keskustorilla oli joskus maailmanpyörä, ja vaikka en sen kyytiin päässyt, siitä sai nauttia noin visuaalisesti.  (:

 Eka reaaliaikainen instagrammaus oli toissa sunnuntaina, kun olin lähdössä kirkkoon. Pispalassa oli Maailmojen messu, Worlds within worship. Olin ensimmäistä kertaa siinä messussa, tykkäsin monikulttuurisesta meiningistä. (:

Messun jälkeen oli lähetyslounas, ja ruokailun jälkeen kävin vielä kirkkosalissa ottamassa vähän kuvia. Ikuistin ristillä olevan Jeesuksen.

Kirkon jälkeen vielä erittäin "taiteellinen" teinikuva maneeri-ilmeineen.

En saanut vappuaattona kuvia töissä myydyistä foliopalloista, mutta vapunpäivänä onnistuin räpsäisemään kuvan yhdestä lukuisista pallonipuista, joita torilla oli myynnissä.

Joku päivä kävin shoppailemassa Urjalan makeistukussa. Piti käydä ostamassa palkintoja tulevaan sählyturnaukseen, ostin kilon  paketin  suklaakolikoita. Myöhemmin teippasin niihin lahjanarua, tein kivoja pikku mitaleita.

Tiistaina käväisin pappilassa, kun piti käydä katsomassa, miten askartelukerhossa menee. Kun olin lähdössä kotiin, otin kuvan söpöstä työpaikastani.

Tänään käytin muutaman sekunnin siihen, että otin pari kuvaa yhdestä lempijutustani. Oli rumpuharkat ja soittaminen oli taas aivan ihanaa. ♡

Ennen

Moi. Palasin äsken vessasta. Olin siellä kuvaamassa naamaani peilin kautta. Missiona oli saada edes jonkinlaisia kuvia, joissa näkyisi, millaiset hiukset minulla tällä hetkellä on. Ilman salamaa otetuista kuvista tuli aika keltaisia, mutta ihan kelvosti niistä silti näkee ainakin sen, kuinka pitkät haiveneni ovat. Ajattelin laittaa muutaman kuvan tänne näkyviin, ja valitsin tänne viisi tarkoituksenmukaisinta. Eli viisi sellaista, joissa hiukset ovat parhaiten edustettuina. Naamasta en sitten mene vannomaan...

Olkoon nämä kuvat sellaisia "ennen"-kuvia, joita muodonmuutosta ennen yleensä otetaan. Nimittäin huomiselle on varattu kampaaja-aika, eikä sieltä varmaan ihan samannäköisenä voi takaisin tulla. En ihan vielä tiedä, mitä muutosta haluaisin hiuspehkooni, mutta toivon, että kampaajalla olisi joitain ideoita. Ei tässä muuta, moi!

Rastihaaste

Moi. Minulla olisi kyllä höpöteltävää viime viikonlopun tekemisistä, mutta olo on vähän väsynyt. Aivokapasiteetti ei riitä järjellisten lauseiden muodostamiseen, niin olikin oikein tervetullutta, että MouMou heitti minua haasteella tyyliä "rasti ruutuun".  Siinä pitää toimia näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Kopioi teksti ja rastita vaihtoehdot jotka kuvastavat sinua.
3. Laita tunnustus eteenpäin 8 bloggaajalle ja toivo, että he laittavat sen taas eteenpäin.

1. Kiitti paljon Moukki-Mou (!?), näitä on kiva tehdä.

2. *Ctrl+C, Ctrl+V*

[X] Minulla on silmälasit. (En pysty olemaan kommentoimatta. On siis lasit, mutta käytän niitä aika harvoin, kun ei ole oikein tarvetta.)
[  ] Olen blondi.
[X] Tiedän ainakin yhden kaimani. (♥ *ja tässä kohdassa onnistuin sulkemaan blogin välilehden, mutta onneksi tämä oli jo ehtinyt tallentua*)
[  ] Tiedän, missä on Kälviä.
[  ] Olen kaksikielinen.
[X] Olen riippuvainen netistä.
[  ] Olen riippuvainen huulirasvasta. (Oon kyllä jossain vaiheessa ollut)
[X] Olen riippuvainen. (no ainakin siitä netistä)
[  ] Olen ainoa lapsi.
[X] Minulla on pitkät hiukset.
[  ] Minulla on lyhyet hiukset.
[  ] Olen kalju ja karvaton.
[X] Minulla on villakoiria sänkyni alla.
[X] Asun omassa kämpässä. (vuokralla)
[  ] Asun opiskelija-asuntolassa.
[X] Seurustelen.
[  ] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.
[X] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat. (seuraavaksi minua odottaa enkuksi lukeminen)
[X] Mielestäni Johnny Depp on ihana.
[  ] Eipäs kun Leonardo DiCaprio on ihana!
[/] Inhoan hernekeittoa. (en kai nyt ihan INHOA, mutta en kyllä oikein tykkää...)
[  ] Syvästi inhoan hernekeittoa.
[  ] Inhoan pinaattikeittoa.
[  ] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.
[  ] Seuraan Kauniita ja rohkeita.
[X] Olen mielestäni kaunis.
[  ] Olen pitkävihainen.
[  ] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[  ] Minulla on oma huone.
[  ] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[X] Omistan lökäpöksyt. (aika lökäiset farkut ja toooosi lökäiset haaremit)
[  ] Olen rokkari.
[  ] Olen poppari.
[  ] Olen hoppari.
[  ] Olen punkkari.
[:D] Olen hippi. (Nuusan ensivaikutelma musta oli "söpö hippi". hassua.)
[ /] Seuraan muotia. (ihan pikkasesti, ehkä blogeista ja Elloksen kuvastosta :P)
[/] Meikkaan. (välillä)
[/] Lakkaan kynsiä. (joskus harvoin jos onnistun kasvattamaan kynnet)
[  ] Olen vm. -87 tai vanhempi.
[  ] Minulla on lävistyksiä.(korvikset vaan)
[  ] Minulla on tatuointi.
[  ] Pidän Antti Tuiskusta.
[  ] Pidän lapsista.
[  ] Tiedän, mikä minusta tulee isona.
[X] Olin viime kesänä kesätöissä. (vähäsen)
[  ] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[  ] Asun pääkaupunkiseudulla.
[  ] Olen ratsastanut hevosella.
[X] Pidän saunomisesta. (kivassa seurassa, mut en niinkään yksin)
[  ] Olen käynyt tänään suihkussa.
[/] Olen tyytyväinen nimeeni. (oon oppinu sietämään sitä. :D enpä toisaalta osais valkata itelleni jotain eri nimeä)
[  ] Osaan lasketella lumilaudalla.
[X] Minulla on ajokortti.
[  ] Poltan.
[  ] Olen absolutisti.
[  ] Vanhempani ovat eronneet.
[  ] Kaikki isovanhempani ovat elossa.
[X] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[X] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.
[  ] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.
[  ] Kuuntelen nyt musiikkia.
[X] Olen yksin kotona.
[X] Tunnen ainakin yhden homon.
[/] Olin uutenavuotena selvinpäin.
[X] Olen käynyt baarissa viimeisen puolen vuoden aikana.
[X] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.
[  ] Minulla on paljon kavereita.
[X] Olen onnellinen.
[  ] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana.
[/] Tykkään jäätelöstä. (onhan se ihan hyvää, mutta pystyisin elämään ilmankin. ja oho, onpa tää aika pitkä)
[  ] Olen lukiossa.
[  ] Onnennumeroni on 5.
[X] Olen ollut ihastunut opettajaani.
[  ] Minulla on sininen hiiri.
[  ] Minulla on musta koira.
[  ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.
[X] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[  ] Todistuksessa minulla oli käytös 10.
[  ] Juon monta litraa päivässä.
[X] Pidän maidosta.
[ /] Olen allerginen eläimille. (koiralle testien mukaan, mutta ei niistä yleensä tuu mitään oireita)
[  ] Olen allerginen ruoka-aineille.
[  ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.
[  ] Tämä on tyhmä.
[  ] Ulkona on pimeää.
[  ] Pelkään pimeää.
[  ] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.
[X] Meillä ei ole akvaariota.
[  ] Meillä on iso talo.
[  ] Asun omakotitalossa.
[X] Asun kerrostalossa.
[  ] Asun rivitalossa.
[/] Juon kahvia. (satunnaisesti)
[/] Pidän kahvista. (tuoksusta enemmän kuin mausta)
[X] Tiedän missä on Ähtäri.
[  ] Olen käynyt Ähtärissä.
[  ] Ähtäri on kiva paikka.
[  ] Asun Ähtärissä.
[X] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.
[  ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.
[X] Meillä on kannettava tietokone.
[X] Ja webkamera!
[  ] En osaa käyttää kahvia.
[  ] Minulla on ankara kasvatus.
[  ] Minulla on duffelitakki.
[  ] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää…
[  ] Elokuvien “The End”-tekstit ärsyttävät.
[X] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia. (etenkin Disney Prinsessa -lautanen, moniväriset ja omatekemät)
[  ] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.
[  ] Taulut ovat rumia.
[  ] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.
[  ] American Piet ovat hyviä.
[  ] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[/] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[X] Minulla on digitaalikamera.
[/] Juon teetä. (joskus)
[  ] Vihreä tee on parasta.
[X] Tykkään Sims-peleistä.
[/] Minulla on Sims2. (ihan omana vain se matkajuttu, muut on veljen)
[  ] Olen riippuvainen siitä – pelaan joka päivä.
[/] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua. (ehehe)
[  ] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.
[  ] Minulla on rotta.
[  ] Olen pitänyt rottaa sylissä.
[  ] Rotat ovat inhottavia.
[  ] Minulla on kiire.
[  ] Muut ovat nukkumassa.
[  ] Olen aamuvirkku.
[  ] Eipäs kun iltavirkku.
[  ] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.
[X] Minua on sanottu kauniiksi.
[  ] Vatsani on kipeä.
[X] En aio mennä tänään kouluun.
[  ] Säälikää mua!
[X] Minulla on veli ja sisko.
[  ] Olen keskimmäinen lapsi.
[X] Hahaa, mulla on pikkusisko!
[  ] Serkkuja minulla on yli 20.
[X] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.
[/] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[  ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!
[X] Pidän äidinkielestä.
[X] Olen hyvä äidinkielessä.
[  ] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä. (haha, oon tooosi hyvä siis. jos tuolla siis on virheitä. en jaksa rullailla kattomaan. omista virheistä ei tarvi välittää, koska tiedän, miten oikeasti pitäisi kirjoittaa :P)
[X] Olen puhunut tänään puhelimessa.
[X] Olen kiva.
[  ] Olen varmasti.
[  ] Äläkä väitä vastaan.

Huhhuh. Olipas pitkä. Onneks olkoon vaan, jos maltoit lukea loppuun asti. Sait näin tuhlattua elämästäsi muutaman minuutin. En edes viitsi nyt haastaa muita, koska minulla ei ole kovin monia haastettavia, enkä viitsisi ahdistella niitä samoja koko ajan. Eikä minulla edes ole mitään mansikkakuvia, vaikka tämän piti kai olla joku mansikkahaaste. Olen syönyt tänä kesänä vain yhden mansikan pelkälteen, sitten yhden leivoksen päällä max. kymmenen.

*tähän joku vanha mutta kiva kuva*

Moikka nyt, koitan jaksaa jossain vaiheessa kertoa kivasta viikonlopustani.

Tukholman löydökset

Jos kerta raahaa itsensä Tukholmaan, kai siellä pitää vähän shoppaillakin, eikö niin? Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan pitää mitään shoppailupäivää, vaan ihan vahingossa tuli tehtyä pari ostosta.

Ruotsissa ei varmaankaan kannata shoppailla H&M:ssä, kun niitä löytyy joka kulmasta täälläkin. Sen sijaan ostin pari juttua KappAhlista. -.- Ihan kuin se ei olisi lempparivakiokauppani täällä. :D Mutta piipahdin joka tapauksessa sisään yhteen KappAhl-putiikkiin, ja silmiini osui jotakin, mitä en ole Suomessa hoksannut:

Korutelineessä killui söpöjä kettuja! Tämä suloinen otus kuiskaili minulle välittömästi, kuinka hyvä kaveri se olisi aiemmin kotiuttamani oravasormuksen kanssa. Pörrökettu ja sekopäinen kuningaskalastaja lähti mukaani 40 kruunun hinnalla.

Toinen ostos oli aika epäilyttävän näköinen henkarissa roikkuessaan. ♥ sai minut kuitenkin suostuteltua sovituskoppiin, ja hetken aikaa jahkailtuani päätin hankkia itselleni nämä sammarisortsit. Ne näyttivät ihan ok-kivoilta sinisten sukkiksien ja nahkasaappaiden kanssa, ja vielä kivemmilta violettien sukkisten, mustien tennarien ja mustan blinblingtopin kaverina (sellaisessa asussa kävin sitten illalla syömässä). Silti minusta tuntuu, että minun pitää vähän harjoitella, että osaan olla luontevasti lyhyissä pöksyissä ihmisten ilmoilla. (:

Kolmas hankintani löytyi T-centralissa olleesta joulutorikatostelttakojukaupasta. Laukkuja ja lompakkoja myyvien tyyppien pöydässä lymyili tälläinen söpö tyttö, joka kiinnitti huomioni. Jälleen ♥ avitti (=hienovaraisesti pakotti) minua ostopäätöksen tekemisessä, ja päädyin ostamaan seuraajan räjähtäneelle koiralompakolleni. Ennen rahojen ojentamista myyjälle piti kuitenkin valita, minkä monista tytöistä valitsisin.

Lopulta valitsin kolmesta kivoimmasta tämän, jossa oli hillityimmin blingblingiä. Sitä paitsi tämä tosiaan oli se, johon ensimmäiseksi iskin silmäni. ^^* Lompakon mukana tuli myös ketju, jotta lompsan voi ottaa kantoon olalle, ja rannenauha, jossa pörssiään voi roikotella. Voi olla, että tämä söpöläinen on inasen lapsellinen 23-vuotiaalle tyypille, mutta enpä minä ole koskaan väittänytkään olevani kovin aikuistunut. (:

Nämä ostokset siis ostin Ruotsin pyrähdykseltä, olkoon ne vaikka mun joululahjoja mulle! (vrt. Keisarin uudet kuviot: "Se on mun synttärilahja mulle!")

Huomenna jouluaattoa, huu!

Salapuvussa

Tänään on siis käsittääkseni halloween. En ole koskaan oikein innostunut kyseisestä juhlasta, minusta se on lähinnä tuotu Suomeen siksi, että Tiimari saisi syksyyn vielä yhden myyntipiikin ennen joulua. Muistaakseni olen "juhlinut" halloweenia viimeksi kasiluokalla, kun tukioppilaat (joiden mukana siis myös minä) piti seiskoille jotakin ryhmäytymispäivää. Silloin olin ommellut mustaan hameeseeni pikkuveljeltä lainattuja muovihämähäkkejä ja oranssiin toppiini mustasta kankaasta leikatut kurpitsalyhdyn silmät ja suun. Se oli tarpeeksi teemanmukaista.

Tykkään kyllä kaikenmoisista teemapippaloista, että kyllä varmaankin olisin ihan onnessani osallistumassa, jos joku kutsuisi minut joskus johonkin halloween-juhliin. Tänä vuonna en osallistunut kauhukekkereihin, mutta minulle tuli mieleen, että voisin esitellä viime vuosien salapukujani (siskon termi, joka tarkoittaa samaa kuin naamiaisasu).

Vanhin naamiaisasu, josta löysin kuvan, on neljän vuoden takainen penkkaripukuni. Meillä oli penkkaripäivän ja abishow'n teemana hollywood, eli koulun käytävillä hiihteli näyttelijöitä ja elokuvahahmoja. Pitkän miettimisen jälkeen keksin, että voisin pukeutua joko Star warsin prinsessa Leiaksi tai kuningatar Amidalaksi. Leian kampaus olisi ollut helpompi tehdä, mutta minulla oli jo olemassa puku, joka sopisi Amidalalle.

Käytin penkkaripäivänä edellisenä vuonna hankittua vanhojentanssipukua, johon ostin Millerin joulualesta vähän kimaltelevaa nauhaa hihansuihin. Ompelin pääntiehen vanhoista sukkahousuista (ei ehkä kuulosta vanhojentanssipuvun arvoiselta materiaalilta) punotun letin ja puin puvun alle aika samaa väriä olevan poolopaidan. Kampauksen ja meikin teki kampaaja/maskeeraaja Hanna, johon olin tutustunut edellisenä syksynä. Kampauksessakin (päässäni oli yli sata pinniä!!) käytettiin hyväksi joulukoristealea, sillä tukan ympärille kieputettiin kullanväristä verkkoa, jossa oli punaisia helmiä. Otsalla roikkui kaverin kaunis korvakoru.

Tykkäsin penkkarisalapuvustani ihan hirveän paljon! Ensinnäkin siitä, että keksin kivan hahmon, ja toiseksi siitä, että se onnistui näin hyvin!

Seuraavat teeman mukaan pynttäytymiset taisivat olla ensimmäisen Pieksämäki-vuoden keväällä. Koulun hubatoimikunta järkkäsi kasaribileet, ja toki meidänkin luokka osallistui pippalointiin. Ensin kokoonnuttiin Kaunokille pukeutumisbileisiin, sitten siirryttiin Riston ja Jarnon kämpille tupareita viettämään ja lopuksi suunnattiin Galaxyyn varsinaisiin 80-luvun bileisiin. Kävi jopa niin mukavasti, että voitin Galaxyssa tyttöjen parhaan asun palkinnon! Se oli kivaa!

Tästäkin asusta tykkäsin. Se syntyi aika vaivattomasti reseptillä "kaikkea överin värikästä". Puin mustien pitkiksien päälle hameeksi kirppikseltä ostetun topin ja leikkelin iänvanhasta vaarinpaidasta hihoja ja kaula-aukkoa vähän uuteen muotoon. Muistan, että nousin askartelemaan (leikkaamaan + ompelemaan sydämen muotoisia helmiä) keskellä yötä, kun inspiraatio iski. Korvikset oli mielestäni ihan järkyn makeet, löysin jostain kaupasta hehkutikkukorvikset. Naamaani värkkäsi luokkakaveri Petra, ja ylikasvanut permanenttini muotoutui pelottavan hyvin kahdeksankymmentäluvun malliin.

Tämä toinen kasaribileasu ei kyllä ole kronologisesti seuraava, mutta länttään sen nyt tähän väliin, kun kerta on sama teema. Tämännäköisenä edustin viime vuoden tammikuussa, kun diakkilaiset lähtivät risteilemään. Päivä Tukholmassa -risteilyn toisena iltana teemana oli 80-luku. Taas tykkäsin hurjasti etenkin siitä pynttäytymisvaiheesta, kun monta tyttöä ahtautui saman peilin ääreen ja kreppirauta kiersi ihmiseltä ihmiselle jopa eri hyttien välillä.

Toisen kasariasun resepti oli vanhaa+lainattua+uutta. Sijoitin asuun yllättävän paljon, sillä ostin sekä korvikset, sukkikset että paidan joulualeista, ja piipahdin meikkiostoksille Yves Rocherille! Hameena oli taas toppi, ja ihanasti kimmeltävät säärystimet löysin kotoakotoa. Sisko lainasi vielä kaulakorun ja pikku laukun, joten kasari-ilmestys oli kokoamista vaille valmis! :P

Seuraava salapuku valmistuikin sitten vähän pienemmällä vaivalla. Olin kesällä 2008 Kajaanissa kesätöissä, ja yhdellä rippileirillä otettiin isosten kanssa riparilaiset vastaan alieneiksi pukeutuneina. Päälle vaan jätesäkkimekot ja naamaan vähän vihreää kasvomaalia, ja se oli siinä! Isoset maalailivat naamojansa enemmän, mutta ajattelin että kesätyöntekijän ei sovi niin kovin riehaantua. Ainakaan ihan leirin alussa.

Saman vuoden jouluna piti naamioitua uudemman kerran ilman sen kummempaa budjettia. Meidän vuosiluokkamme järjesti lapsille kirjastossa puuhapäivän, jonka ohjelmaan kuului ainakin askartelemista, leipomista ja laulelua. Minä olin mukana ryhmässä, joka suunnitteli ja toteutti lapsille joulunäytelmän. Näytelmän hahmot olivat aika lailla sekalaista sakkia, ja minä olin talven ihmemaan tiikeri. :D

Asustin itseni vain mustilla housuilla ja paidalla, joiden päälle vetäisin keltaisen topin. Sisäisen tiikerin löysin siskon Särkänniemestä saatujen tiikeriasusteiden avulla. Hahaa, yhdessä näytöksessä kuulin yleisössä iloisen tokaisun "oi sillä on häntäkin!", kun jossakin vaiheessa olin peräpeili yleisöön päin. Pitihän sitä nyt noin hienoa häntää esitellä!

Oho hupsista, kronologiasta oli jäänyt yksi asu välistä! 2008 keväällä vietettiin luokkakaverin rempan-jälkeis-tupareita, ja kaikkia kutsuttuja oli kehotettu saapumaan paikalle naamiaisasussa. Itse pukeuduin ennustajaeukoksi, enkä joutunut hankkimaan mitään uutta tätä asua (joka näkyy harmi kyllä vähän huonosti tässä kuvassa) varten! Ainoastaan lainasin ohuita kullanvärisiä rannerenkaita kaverilta. Asustin mustan (vähän rimpsuiden) hameen ja mustan (vähän kimalteisen) topin peruukilla ja kukallisella huivilla, ja kietaisin lanteilleni ponchon, jota käytin taannoin huivina. Tästäkin naamiaisasusta tykkäsin. (:

Tuossa viime lauantaina oli itseasiassa vähän suunnitelmissa, että menisimme ♥:n kanssa naapurikylään (hehe) yhden baarin halloween-bileisiin. Oltiin molemmat kuitenkin jokseenkin väsyneitä illalla, joten jätettiin moiset pippalot väliin. Jos olisimme pyyhältäneet paikalle, olisin pukeutunut vähän tämän ennustajan tyylisesti rimpsuhameeseen, oranssiin kukkapaitaan sun muihin ennustajamaisiin juttuihin.

Vanhojentanssipuvulle on ollut varsinaisen tanssipäivän ja penkkaripäivän jälkeen muutakin käyttöä. Pidin sitä rooliasunani kevään 2009 Prinsessa Ruusunen -näytelmässä. Silloin rintamukseen oli kiinnitetty muutama todella tyylikäs ruusu, ja muina asusteina toimivat sydämen muotoinen taikasauva ja erittäin mukava haltiamyssy. Tämä salapuku oli erityisen kiva sen takia, että koko perhe oli mukana samassa liemessä, eli kaikilla oli hiukkasen normaalista poikkeavat vaatteet yllänsä.

Ruususkuvan pinkistä tunnelmasta tuli mieleen toinen, astetta pinkimpi, rooliasu. Tämähän nähtiin tänä kesänä, eli kyseessä on vallan tuore salapuku. Halloween-asuksi tämä ei ehkä kävisi, ellei sitten lisää kuvaan mukaan vaikkapa sinappihuntua. Vai olisiko se sittenkin jouluasu?

Viimesyksyisten merirosvobileiden asussa on sentään vähän enemmän halloween-ainesta, ja tuossa viimeisessä kuvassa alkaa olla jo kammottava meininki! Kyseessä oli Jack Nicholson -ilmeeni, jota kämppis koitti vangita kameralla. Kumma juttu, että vaikka itse tietenkin teen tuon ilmeen, en ollut ennen nähnyt, miltä se näyttää. Ei ehkä parane väläytellä Hohto-hymyä ainakaan pienille lapsille.... eh.

Tästä(kin!) asusta tykkäsin aikas paljon. Housut olisivat saaneet olla ehkä hiukkasen imartelevammat, mutta ei pienet pursuilut (yök :D) menoa liiemmälti haitanneet. Paita on peräisin Tampereen teatterin kirppikseltä, mutta heitin sen menemään muuttoni yhteydessä. Mikä lie päähänpisto, mitäs minä nyt laitan päälleni, jos tulee merirosvojuhlat? Housujen roskis-kohtalo oli ihan oikeutettu, sillä ne olivat olleet rikki jo vuosia, eivätkä - kuten sanottua - kovin hyvin istuvat. Korviksia ei näy, mutta minusta oli kiva laittaa kaksi roikkuvaa pääkallokorua samaan korvalehteen killumaan. Yarr!


Tämän postauksen pelottavin rooliasu on ehkä kuitenkin tässä! Viime vuonna toukokuussa koululla järjestettiin opiskelijoiden virkistyspäivä, johon kuului mm. sählyturnaus. Joku neropatti keksi, että meidän luokkamme voisi osallistua sählykarkeloihin joukkueella, jonka kaikki jäsenet olisivat pukeutuneet jotenkin hiukan erikoisemmin. Joukkueeseen kuului ainakin Ylämummo, gootti ja Disco Stu. Joku muu neropatti (taisi olla allekirjoittanut itse) taas keksi, että sählykentälle voisi tulla myös pissiksenä!

Pukeuduimme siis Saaran kanssa pissiksiksi, ja tulimme kentälle (ja sen jälkeen vielä koulun käytäville hengailemaan sekä kahvilaan laulamaan Singstaria!) topeissa ja leggingseissä. Puolen sentin paksuinen pakkelikerros oli jo karmaisevaa sinänsä, mutta vielä pelottavampaa ehkä oli se, että vaatteet, jotka minulla oli tuolloin ylläni, olivat ihan omasta vaatekaapistani!

Huuuuuuu! Hyvää halloweenia!

Rintasyöpäasustus

Kuten kaikki varmaan tiesivät, perjantaina oli Roosa nauha -kampanjaan liittyvä Pukeudu pinkkiin -päivä. Minun oli tarkoitus osallistua moiseen tempaukseen jo viime vuonna, mutta jostain syystä pinkkipäivän aamuna olinkin unohtanut koko homman. Toisaalta minulla ei tainnut edes olla rajallisessa vaatevalikoimassani (olin silloin harjoittelussa) mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Tänä vuonna oli uusi yritys.

huppari - Seppälä
helmet - kirppikseltä
t-paita - Gina Tricot
farkut - Lindex


...ja lisäksi...


sukat :D - Tokmanni
korvikset - Glitter

Sen lisäksi, että hihhuloin siskon kämpällä teinipeilikuvausta harjoittaen, käytin pinkkipäiväasuani ajellessa bussilla ympäri Tamperetta. Ensin matkustin Kissanmaalta keskustaan hakemaan ♥:n serkun avaimia. Samalla reissulla piipahdin myös Sokoksella ja ostin pari pitkähihaista tavallista paitaa (pinkin ja lilan, ensimmäiset ostokseni Sokokselta ikinä) sekä KappAhlissa, josta mukaani tarttui vallan söpöt korvikset. Sokoksen edessä odotellessani diakonitunne oli taas vallalla, kun jonkinasteisessa laitamyötäisessä oleva mies tuli juttelemaan minulle. Ihan en pysynyt kartalla kaikissa hänen puheissaan, mutta sen verran muistan, että miehellä on suunnilleen minun ikäiseni tytär, hän on töissä jossakin autojutussa ja hän taisi olla musiikkimiehiä. Kovasti hän nimittäin löysi keskustelustamme aasinsiltoja iskelmäkappaleisiin.

Kun ♥:n serkku oli toimittanut minulle avaimensa, hyppäsin bussiin numero 27. (En ehtinyt vaihtaa kovin montaa sanaa, harmi kyllä.) Sillä ajelin jonnekin, jossa en ollut koskaan ollut, ja jäin jollakin pysäkillä pois. Pari pysäkkiä liian aikaisin, mutta onneksi ei tarvinnut kävellä silti pitkää matkaa. (Mukanani oli matkustuslaukku, joka muuten myös oli pinkki.) Löysin minulle kuvaillun vauvankakan värisen puutalon ja pimpotin ovikelloa. Sisältä kuului koiran haukkumista ja Tiina tuli avaamaan oven. Kävin siis vieraisilla Tiinalla, jonka olen viimeksi nähnyt varmaan Maata näkyvissä -festareilla vuosi sitten. Oli ihana nähdä. Juteltiin, syötiin ja oltiin vaan. Illalla Tiina saattoi minut bussipysäkille, josta huristelin takaisin keskustaan. Menin asemalle ♥:aa vastaan, bussiajelimme Kaukajärvelle. Ja myöhemmin illalla Valkeakoskelle. Mistä myöhemmin lisää. Mutta olipahan vaan mukava pinkkipäivä.

PS: Luokkaveri oli opparitylsistyksissään googlettanut sanat "huoh lollero". Kuvahaun tuloksissa komeilee muutamia minun ja kämppiksen kuvia. Olemme kai aika teinejä. :P Hmm, itsestäni sen jopa allekirjoitan. Katsokaa nyt vaikka tämänkin postauksen kuvia. Huoh lollero.

huijari-ihastus^^*

Edellisessä postauksessa mainitsin fanittavani (tai no taisin käyttää kuolata-termiä) näyttelijää nimeltä Adrian Lester. Olen tutustunut tämän miekkosen näyttelijäntyöhön tv-sarjan Kelmien kerho kautta. Sarjassa Lester esittää huijarijoukon johtajaa Mickey Stonea, joka on jaksojen aikana vienyt huijattaviltaan suuria määriä rahaa. Ja minun sydämeni, silleen tavallaan. (:

Kun Kelmien kerhon ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä MTV3:lla, tykästyin sarjaan heti. Siinä on Ocean's elevenin ja Puhalluksen kaltaista huijarointia ja henkilöhahmot ovat hienosti omia persooniaan. Ensimmäisen tuotantokauden ilmestyttyä DVD:nä aloin heti haaveilla sen hankkimisesta, ja jonkin aikaa sitten tilasinkin kyseisen julkaisun itselleni.

Vaikka en ole omistanut Kelmien kerho -DVD:tä vielä kovin kauaa, olen katsonut levyt (ei yksi kausi ole kovin pitkä, muistaakseni vain kuusi jaksoa) kolme tai neljä kertaa läpi. Jokin tässä huijarisarjassa viehättää niin paljon, että jaksot kestävät monta katsomiskertaa. Tai sitten olen vähän vinksahtanut.

Tällä hetkellä Maikkarilla esitetään sarjan viidettä kautta. Katsoin tänään kauden ensimmäisen jakson, ja että se oli hyvä! Tallella oli sellainen veijarimainen tunnelma, josta Kelmareita katsoessa nautin. Jotkin hahmot olivat poistuneet sarjasta ja uusia tullut tilalle. Olen nähnyt sarjaa vain kaksi kautta, joten kolmas ja neljäs kausi on pimennossa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä jokainen jakso on pääasiassa oma tarinansa. Tällä hetkellä silti odotan kuin kuuta nousevaa, että muutkin kaudet ilmestyisivät suomenkielisillä teksteillä varustettuina DVDinä. Ne on pakko saada!

Kelmien kerho on ainoa tuotos, jossa olen päässyt Adrian Lesterin suorituksia ihailemaan. Käsitykseni mukaan hän on tehnyt enemmän televisio-ohjelmia kuin elokuvia, mutta toki hänen meriittilistaltaan löytyy myös leffoja. The day after tomorrow on ainoa elokuva hänen filmografiastaan, jonka olen nähnyt, mutta muistaakseni hänen roolinsa kyseisessä leffassa ei ole kovin suuri.

Vuonna 2006 Lester on näytellyt leffassa nimeltä Scenes of a sexual nature. Sitä ei ilmeisesti ole tuotu Suomeen, en ainakaan ole löytänyt googlettamalla mitään viittauksia siihen suuntaan. Youtuben pätkien perusteella leffa vaikutti kyllä hyvältä. Sen tunnelmassa on mielestäni jotakin samaa kuin Love actually -elokuvassa, josta pidän kovasti. Toivottavasti siis joskus törmään mahdollisuuteen katsoa tämä elokuva. Sitä odotellessa on tyydyttävä ihailemaan Lesteriä Mickey Stonena.

Ja mikäs tässä on ihaillessa - oi se hymy! ♥ (ei tuossa kuvassa näkyvä myhäily, vaan se, miten suupielet nousevat ensin korvia kohti, ja sitten ilmestyvät ne kauniit hampaat. ah. ja kuinka katse porautuu niin syvälle. mmmh. kyseinen hymy välähti mm. viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. hihihi. )

kuva täältä