Home weird home

Perjantai meni vielä pakkaillessa, siivoillessa ja roskia ulos kantaessa. Elämän pieniä iloja olivat silloin kotiin tilattu kebebrulla sekä se, että roska-auto oli käynyt tyhjentämässä roskikset aamulla. Ja kun paikat alkoivat oikeasti olla reilassa, oli ihan jees mieli. Keittiöjutut oli kiva pakata, ne menivät niin simppelisti.

Vaikka oli perjantaina vielä turhautumisiakin. Tajusin, etten ole elämäni aikana pelannut tarpeeksi paljon Tetristä, sillä vaikka kuinka yritin sovitella ja vaihdella tavaroiden paikkoja, aina jäi yli jokunen tavara, joka ei löytänyt millään itselleen paikkaa. Murheenkryynejä olivat käyttämätön Jack Sparrow -mappi, isohko teerasia sekä IKEAsta ostetut kaislakorirasiajutut. Noita pirulaisia en meinannut saada mahtumaan mihinkään, ja lopulta jouduin ottamaan niitä varten vielä yhden laatikon. Siinä vaiheessa kun huomasin unohtaneeni jatkojohdon olemassaolon, kirosin tavarani johonkin syövereihin ja vannoin, että jos vielä tulee vastaan jokin tavara, jolle ei ole paikkaa, heitän sen takuuvarmasti roskikseen!!!

Ja perjantai-iltana silmiini osui vielä ylioppilaslakki. :/

Lauantaiaamulle riitti vielä siivoskelua, mutta pahin pakkaamisepätoivo oli jo laantunut. Puolen päivän maissa olin valmis ja odottelin iskää ja kummisetää hakemaan minua ja tavaroitani. He tulivatkin suunnilleen puoli yhdeltä, ja kymmenen yli yksi jätin Tupaksin taakseni. Alkoi ajomatka kotiin. Matka tuntui aika pitkältä, mutta tajusin tulevani kotiin vasta silloin, kun olimme kääntymässä ysitieltä Kylmäkoskelle. Hullua.

Illalla oli vielä hieman turinahetkeä kummitädin, kummisedän ja oman perheen kanssa. Nukkumisjärjestelyt menivät niin, että minä nukuin sohvalla.

Eilen menin äidin kanssa kirkkoon, iltajumikseen. Siellä oli houseband, joten ajattelin että se olisi kiva. Nooo... En tiedä miksi, mutta yleensä jos tapahtumien (esim. jumalanpalveluksien) järjestäjät eivät ole kartalla siitä, mitä pitäisi tapahtua, minuun iskee sellainen myötähäpeä. Voisin ihan hyvin naureskella penkistä pihalla oleville tunareille, mutta ei. Sen sijaan häpeilen muiden tunarointia.

Myötähäpeän lisäksi jumiskokemuksessani oli ärsytystä. Jos jotkut toimittavat esilaulajien virkaa, minun mielestäni heidän pitäisi laulaa "neutraalisti" nuoteista, eikä kikkailla mitään ylimääräistä. Seurakunnan on vaikea laulaa mukana, jos esilaulaja tekee biiseihin jotain ihme niekkuja. Ei ollut siis kovin kiva kirkkokerta. :c

Tänään olen yrittänyt tehdä opinnätetyötä. Sitä häiritsi kuitenkin kissan toilailut, äidin höpötykset ja telkkari. Edellämainittujen lisäksi toki myös oma motivaation tai reippauden puute. Sain sentään vähän kirjoitettua, selvitettyä leirin ohjelmaa ja lähetettyä opettajalle jotakin papereita. Huoh.

Yksi ystävä sanoi, että ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tuskaa. Jos muuttaa takaisin kotiin, siis. Ihan lupaavasti on alkanut. Sille tuskalle lupaavasti siis. -.-